Lasten kasvatus pielessä

...viestistä jotain selvää????

Näin saman jutun, missä väitettiin, että vain kolmasosa omaa hyvät ihmissuhdetaidot. Aika uskomatonta, mutta siltähän tuo todella näyttää. Jos kaksi tuollaista löytää toisensa, liitto kestää. Heillä kai sitten on peräämäsi valmiudet lasten kunnolliseen kasvatukseen.
Taidat olla katkera, kun sossu määrää lapset lähes aina äidilleen?
Tosi on, että ne muutamat miehet, joiden tiedän vaatineen lähihuoltajuutta, olisivat todella olleet parempia kasvattajia kuin äidit. Sossu toki oli kaikissa tapauksissa toista mieltä.
Ehkä jonain vuonna lastenpsykiatrian määrärahat kymmenkertaistetaan, eikä vain tuplata, kuten viime vuosina on tavattu tehdä. Se kun ei ole riittänyt mihinkään!
Liekö kaikilla lapset väkisin vieneillä äideillä puhdas omatunto? Tuskin. Niin huonosti moni lapsi nykyään voi.

Tiedän monta tapausta joissa isä olisi ollut ehdottomasti se parempi huoltaja mutta niin vaan on äiti saanut huoltajuuden. Kiitos nykyfattan(soskun)vanhanaikaisen ajatusmaailman jonka mukaan äiti on yleensä se paras huoltaja lapsille. (No ne nyt on ihan pässejä siellä muutenkin eivätkä avita niitä jotka oikeasti apua tarvitsevat). Se on niin pirun väärin. Pitäisi löytyä täysin uusi tapa ratkaista asioita ja konkreettisesti katsoa pidemmällä aikavälillä kumpi olisi oikeasti se parempi huoltaja ettei näitä ikäviä väärinymmärryksiä tapahdu. Säälittää kuinka moni lapsi joutuu näkemään kaikenlaista ja kärsimään näistä "vääristä" päätöksistä. Ei voi muuta kuin toivoa voimia heille, Jotka ovat joko äitinsä tai isänsä "pienyyden" vuoksi täysin lamautetut. Ei ole mikään ihme että nykylapset kärsii ja itsetunto on nolla. Kun on jo pienenä nähnyt kuinka joku rakas ja turvallinen särkyy, niin miten luottaa tulevaisuudessa johonkin mikä näyttäisi "vakaalta"?.
Itse elin lapsuuteni väkivaltaisessa perhehelvetissä jossa alkoholi oli toisinaan rakkaampi kuin me omat lapset (minä ja veljeni). Taistelut vanhempieni välillä loppuivat vasta kun toinen oli kuolla. He eivät eronneet. Asiat järjestyivät, mutta hirvittää se että miten pitkälle piti mennä ennenkuin tajusivat. Ei auttanut edes se että minä 16-vuotiaana eräänä äitienpäivänä olin kuristaa isäni kun hän taas kerran hakkasi äitiäni ja heilui haulikon kanssa omassa kodissa. Kaikki sellainen jättää arvet sieluun. Äitini yritti monta kertaa hakea apua ja erota, mutta oli liian "lamaantunut" taistelemaan. Joskus vaan se toinen osapuoli on niin vahva manipuloimaan asioissa ettei mikään auta. Kiristää ja uhkailee vaikka millä lyödäkseen toisen täysin maanrakoon. Uskon että näin on käynyt myös niiden miesten kohdalla jotka ovat menettäneet huoltajuuden vaikka olisivatkin ollut parempia huolehtimaan lapsistaa. Ei vaan ole yksinkertaisesti "jaksanut" taistella. Voi kun joskus tapahtuisi sellainen ihme että se jolla on niin sanotusti "paha karma" tajuaisi lähteä. Ajattelisi niin paljon omia lapsiaan ja niitä muita osallisia ettei pakottaisi heitä kärsimään.
Yritän itse irtautua väkivaltaisesta ja miehen alkoholiongelman vuoksi helvetillisestä parisuhteesta, mutta olen vain niin arka ja pelokas sen tekemään. Mies on uhkaillut satuttavansa joko minua, lapsia tai itseään jos lähden ja hän on sen verran kipeä että saattaa sen tehdäkkin. Lapset kärsii ja kaikki muu siinä ohessa mutta pelko saa jäämään. Voi kun hän ymmärtäisi ITSE lähteä ja jättää meidät rauhaan.

Sekavaa tekstiä mutta tulipahan sanottua.

Kyllä. Jätin vaimoni. lähes 10 vuotta siedin pelkkää valitusta, tiuskimista, epäkohteliaisuuksia ja muutoinkin asiatonta käytöstä. Väitti sen olleen yksin minun syy. koskaan en saanut vastausta että mikä oli pielessä. Ei auttanut että itse yritin olla ystävällinen ja täyttää kaikki rouvan määräykset ja toiveet. Omaa elämää minulla ei enää ollut. Vain työ (josta olisi pitänyt luopua vaikka vain siitä sain rahaa jota rouva halusi ja tuhlasi), ja perhe. Lapset olivat minulle perhe.

Kohtasin naisen johon rakastuin. Välillemme kehittyi tiivis suhde. Hänen avulaan silmäni aukesivat. Minun ei ollut mikään pakko sietää vaimoani. Kerroinkin vaimolle että haluan eron. Selvittelimme asiaa ja vaimo sanoi tienneensä että minulla on suhde. Väitti että minulla oli ollut useitakin suhteita avioliittoome aikana. Se ei pitänyt paikkansa. Minulla ei todellakaan ollut ketään. En tiedä mistä hän sellaisen sai päähänsä. Ilmeisesti oletti että työaikana vain tapailen muita naisia. En tiedä, en välitä.

Kerroimme lapsille (13 ja 16 v) erosta ja eron syistä. Vaimo väitti syyksi toisen naisen, minä kerroin että avioliittomme oli ollut ohi jo vuosia. Emmehän edes nukkuneet yhdessä moneen vuoteen vaimon pyynnöstä. Vaimo ei ilmeisesti ollut sisäistänyt että avioliitto on muutakin kuin nimet paperilla ja kaksi lasta.

Lapset ymmärsivät hyvin. Vanhempi kertoi toivoneen eroa jo muutaman vuoden koska ei sietänyt riitojamme. Nuorempi ei alkuun ilmaissut mielipidettään. Kun sitten aloimme neuvotella käytännön asioista, osituksesta, lasten huollosta jne. molemmat lapset yllättivät haluamalla minun luokseni mutta oikeuden olla äitinsä luona silloin kun haluavat. Vaimoni loukkaantui tästä kerta kaikkiaan. Otti oikein asiakseen levitellä minusta häntäheikkijuttuja, ja että olin maksanut lapset häntä vastaan, myös että naisystäväni halusi viedä lapset häneltä ja alkaa lasten äidiksi. Siitä seurasi, että vanhempi suuttui äidilleen, koska joutui selittelemään äidin valheita ystävilleen ja mummolle. Nuorempi alkoi olla poissa kotoa selittämättömästi. Selvisi pian että pyöri porukassa joka joi kaljaa ja aiheutti muutenkin häiriötä. Se oli minulle merkki että oli aika muuttaa kokonaan pois. Vaimo eli siinä uskossa että lapset jäävät hänelle ja siksi hän halusi jäädä yhteiseen kotiimme.

Neuvottelu lastenvalvojan kanssa ei tuottanut vaimolle mieluisaa tulosta. Vanhempi lapsi ilmaisi että suostuu asumaan vain isällä, nuorempi ilmaisi ettei ainakaan halua äidille. Valvoja teki parhaansa mutta muutaman käynnin seurauksensa ei kuitenkaan voinut antaa neuvoa tehdä äidistä lähihuoltaja. Niin paljon vastustusta se aiheutti.

Kuitenkin vaimo ymmärsi että hänen oli hyväksyttävä sopimus, jonka mukaan minä olen lähihuoltaja, ja lapset vaimolla joka toinen viikonloppu. Lapset uhkailivat kaiken laisella ellei suostuisi.

Minä, jättäjä olen lasten huoltaja, ja äitiä lapset eivät juuri tapaa koska ei ymmärrä kohdella lapsia lapsina ja antaa heille oikeuden rakastaa niitä ketä rakastaa. Äiti ei taida olla ihan tasapainossa, vaikka ei ymmärrä hakea apua tilanteeseensa. Eivät lapset jaksa sellaista äitiä joka käyttää kaiken yhteisen ajan isän haukkumiseen.

Naisystäväni pärjää lasteni kanssa hyvin, mutta emme vielä asu yhdessä. Lasten äidillä on ensin kohtuuden rajoissa mahdollisuus kohentaa asennettaan tilanteeseen. Vanhempi lapsi on sen verran hyvää pataa naiseni kanssa, että pitää häntä enemmän äitinä kuin omaa äitiään. Muuttomme seurauksena nuorempi joutui eroon huonosta jengistä ja on keskittynyt koulun käyntiin. Hän on kertonut ettei koskaan voinut kotona tehdä läksyjä rauhassa kun riitelimme. Jos olin työmatkalla, niin äiti kuulema kosti sen heihin huutamalla heille ja teettämällä lapsilla ne kotityöt jotka minun olisi pitänyt olla hoitamassa. Hän kertoi paljon muutakin, jonka perusteella ihmettelen miksi äiti lapsiaan kohtelee siten. Miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli meitä kaikkia kohtaan? Emme tiedä, eikä häntä itseäänkään kiinnosta tietää.

Olet tietysti sitä mieltä että lasten olisi kuulunut jäädä äidilleen, koska minä rikoin perheen pettämällä vaimoani. Saat pitää mielipiteesi. Vaimoni oli se joka rikkoi perheemme ja avioliittomme epäsopivalla käytöksellä. Kuten jo sanoin, avioliitto on muutakin kuin nimet paperilla ja pari lasta.