Pitkäaikaistyötön = itsemurhako?!

Sanoisin että ei tarvitse. Mene työvoimakoulutukseen ja kouluta itsesi siivoojaksi. Niille löytyy töitä.

ja täytyy myöntää, että aikamoista painostusta tuohon kaulakiikkuun ripustautumiseen löytyy.

Minä en koskaan aio itseäni kaulakiikkuun ripustaa ja jätä sinäkin "kiikkumiset ja muut vastaavat" mielestä.

Jos töitä ei löydy tai työpaikat täytetään suhteilla, niin silloin saavat töissä olevat maksaa minun ja muiden työttömien elämisen narisematta. Mielelläni vaihdan osia töissä olevan kanssa, mutta siihen asti... vaihtoehdot ovat vähissä.

neuvoisin että katsot työkkärin työpaikat ja sovit haastattelun ,saat liikkuvuus avustuksen eli matkalipun haastattelukohteeseen ja takaisin.ota kohteeksi vaikka etäisimmät paikkakunnat.jos saat työn saat myös 2kk.kelanpäivärahan palkanlisäksi.ota näistä tiedoista tarkempi ohje työnvälityksestä. onnea.ja jo matkailu avartaa.

Sinulla on hyvä koulutus, mutta ei oman alan työkokemusta. Kyllä työkkäriltä pitää löytyä keinot sinun auttamiseesi. Kun olet ns. pitkäaikaistyötön, niin sinulla on varmaankin oikeus jonkinlaiseen työharjoittelupaikkaan tms. jonka avulla saisit alasi työkokemusta ja sitä kautta sitten koulutustasi vastaavaa työtä. Ota selvää ja vaadi, mitä sinulle kuuluu! Onhan hullua, jos työttömyytesi pitkittyy ihan turhaan. Kyllä sinun pitää päästä työnsyrjään kiinni mahdollisimman pian just vaikka jonkin harjoittelusysteemin kautta.

Olet hyvin koulutettu, nuori, työkykyinen ja työhaluinen ihminen, jolla on elämä edessä. Älä missään tapauksessa luovuta, ei ole mitään syytä.

Pitkäaikaistyötön -> Alkoholismi -> Itsemurha

harjoittelemalla olemattomia musiikillisia taitojaan laulamalla "Oi maamme..." päivittäin työkkärissä, poliisilaitoksella, kaupungintalolla, eduskunnan lehterillä - noin vain alkajaisiksi - tulematta pidätetyksi. Väliin kannattaa mainita aina että eipä ole töitä. Lopun päivää kannattaa huilia ja viihdyttää itseään, ei sitä ilmaiseksi sentään musisoida kokopäiväisesti...

Kehotan soittamaan työkkärin puhelimesta työlinjalle 4h/päivä, jos et itse viitsi selata näyttöpäätettä.

-vtuuntunut ja työttömänä 4v.

Koko työelämä ihan pereseestä vanhat jäärät lyö ittellensä alihinnan site ihmetellään ku ei työttömiä oeta töihi ku ikänsä kokemuksella hinnotelee ittensä harjottelijan palkoille.

3v. työttömänä ja täysillä elämästä nauttien, enää en mene koskaan töihin.

Lähde exPAT:iksi, eli ulkomaille. Ei siihen hirveästi rahaa tarvitse, ja suomen kielisille on kyllä töitä tarjolla eri puolilla Eurooppaa. Paikkoja voit hakea vaikka EURES:in kautta (http://ec.europa.eu/eures/home.jsp?lang=fi).

Vaikka ajatus tuntuisi vieraalta ja ehkä mahdottomalta, niin harkitse sitä. Jouduin itse vastaavassa tilanteessa ratkaisun tekemään. Lähdin, enkä ole sitä päätöstä katunut. Vaikka olisit vain vuoden tai kaksi, niin parantunut kielitaito ja työkokemus on arvokkaita asioita, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia. Puhumattakaan siitä nykyään niin tärkeästä kontaktiverkostosta, jota pääset rakentamaan. Voipi käydä niinkin, että et edes halua enää palata takaisin Suomeen.

Vaikka nuo työt ei välttämättä mitään kovin kaksisia olisikaan, niin jostain kun aloittaa, onnistuu siirtyminen omaa mieltymystä paremmin vastaaviin hommiin helpommin.

Itse olen jo toista vuotta työttömänä siitä asti kun valmistuin. Toisen asteen opinnoissa oli harjoittelua kaupassa, mutta kun työnantajat ei pidä harjoittelua työkokemuksena. Haastatteluissa olen käynyt lukuisissa, se on jo osoitus siitä, että hakemuskeni eivät ole mitään Ö-mappiin. Mutta kun ei ole mitään väliä.

Suosittelijoita on parikin, kaikki tunnetuista yrityksistä. Hain kumpaankin vielä, ja ei tärpännyt. Monellakaan ei varmasti ollut suosittelijaa yrityksestä, jonne he ja minä hakivat. Toiseen yritykseen, josta suosittelijakin, minulla on koulutus - kaupallinen - ja itse hankittua tietoa. Olen ollut ahkera oppimaan yrityksen asioista ja siitä on hyötyä, kun tunnen heidän tuotteetkin yhtä hyvin kuin omia sormia kädessä.

Mutta ei sillä töihin pääse. Joko ne kysyy ajokorttia, mutta kuka sitä tarvitsee - kaupungissa jossa bussit kulkee 10 min välein. Ja toki voin mä hankkia auton ja ajokortin, jos työnantaja maksaisi, työttömällä kun ei ole varaa. Tekee mieli koko ajan luovuttaa. Työttömänä voi viettää päivät miten haluaa, rahasta ei ole puutetta. Jääkaapissa aina ruokaa, asunto on, nettiyhteyteen on varaa (mokkula).

Sukulaiset pakottaa orjatyöhön. Ne sanoo et kannattaa mennä kelatuilla. No niin. Mutta kun saa täysin saman rahan tekemättä mitään. Miksi olla 6 tuntia päivässä töissä, kun saman rahan saa kotona työtä hakiessa. Eikä ne työnantajat kato noita harjoitteluja vakavasti.

Mistä kiikastaa kun työintoinen ei pääse töihin? Eikö hyville työntekijöille ole tarvetta?

Täytä se aukko cv:ssä jollain tittelillä, omalla firmalla. Itsemurhaa ei tuollaisen takia kannata tehdä se on vaan sinulle haitaksi. Ala nauttimaan elämästä, ajasta mitä sulla on ja terveydestä. Nyt tulee kesä ja on kaikkia kivoja puistoja ja voi tehdä kaikkea kivaa.
Voithan aina myös perustaa oman firman. Esim. nettisivut saa alle 100€:lla.
Firman Facebook sivut ja blogin voi tehdä ilmaiseksi että voi markkinoida liikeideaansa. Innostu jostain ja tee asioita joista pidät. On mahdollista myös aina verkostoitua uudelleen ja liittyä yhdistyksiin joista voi saada työkontakteja.
Kun olet onnellinen hyviä asioita ja työ ilmestyy, usko pois!

Olen ollut pätkätyöläinen 36 v. Sain kerran sellaisen niin sanotun vakituisen työpaikan. Paloin siinä työpaikassa psyykkisesti loppuun ja siitä en ole toipunut koskaan. Ei enää toimihenkilöksi. Nyt olen ollut työtön vuoden 2009 kesäkuusta. Pari lyhyttä työsuhdetta 2 kk ja viimeinen 1 kk. Jos en olisi saanut löytää Jeesusta elämääni en olisi tässä.

Neuvo aloittajan kysymykseen älä tee itsellesi mitään sillä me kaikki olemme vielä täällä(osin Raamattua lainaten).

Jos yli 3kk työtön ei töihin enää koskaan pääse.

Kannattaa ottaa pussi päähän ja ilmastointiteipillä kiinni.

Itselläni on takana useita työttömyysjaksoja, pari viittä vaille 500:n päivän mittaista. En minä enää haaveilekaan mistään "pysyvästä" työstä, vaan siitä että saan taas seuraavan työssoloehdon täyteen. Joskus se on onnistunut helposti. Tämä "helpposti" tarkoittaa sitä, että on saanut töitä jostain sen verran läheltä, että on voinut kulkea kotoa käsin tai muuten hoitaa homman kotoa käsin. Usein on pitänyt reissata ja kauaskin. Silloin siitä hommasta ei kostu muuta kuin että saa kerrytettyä sitä työssäoloehtoa.

Olin aikoinaan ihan oikeissa insinöörin hommissa mutta vanhempana ei kelpaa enää minkään organisaatioon. Pitää olla oikeasti hätä ja tarve osaamiselle jotta kelpuutetaan ja silloin saa palkankin mutta ei pitkäksi aikaa.

Samanlaiset fiilikset kuin aloittajalla. Parhaani yritän, mutta tulosta vain ei tule. Tuntuu siltä, etten enää jaksa. En niitä iänikuisia "valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -viestejä, en kivan tuntuisesta työpaikasta innostumista, joka kuitenkin johtaa jälleen pettymykseen, en työkkärin kyykytyksen kohteeksi joutumisen pelkoa. Olo on ulkopuolinen ja osaton, arvoton. Aika hemmetin vaikea yrittää esiintyä työhakemuksissa motivoituneena ja innostuneena, kun koko ajan on vain tunne, että ei tästäkään mitään tule.

Miten tästä eteenpäin? Miten ylläpitää toivoa, kun omat voimat alkavat olla loppu?

Itse olen ihan samaa tässä alkanut miettimään 35v pitkäaikaistyötön, töitä hakenut ja monesta paikasta on yleensä tullut vakiovastaus valitettavasti sopivia hakijoita oli enemmän et tullut valituksi. Myös sama on koulutuspaikkojen suhteen ollut että niissä parissa harvassa tapauksessa olen päässyt haastatteluun mutta 95% todennäköisyydellä arvaan vastauksen ei valittu koska sopivia hakijoita oli enemmän kuin koulutuspaikkoja tms. Että alkaa menemään vähitellen kuppinurin että on melkein aivan sama haetko mitään vaiko etkö hae lopputulos on sama et pääse minnekkään et töihin, et opiskelemaan