Enkä nyt tarkoita, ettei näe mitä on edessä, vaan mitä on sisällä itsessään. Riitelyt poikaystäväni kanssa päätyvät aina siihen, että syytellään toisiamme ja kumpikaan ei edes oikeasti ymmärrä miksi toinen on loukkaantunut. Luulen, että poikaystävälläni tämä tilanne on "päällä" vain kun hän on suuttunut tai vihainen. Ärtymyskin riittänee, mutta minä olen sellainen aina!
Vaikka kuinka istun alas ja mietin edellistä riitaa ja sen aiheuttajia, en keksi mitä tein väärin. Järjellä tiedän, että varmasti onnistuin minäkin ärsyttämään ja tekemään/sanomaan jotain todella idioottimaista, mutta en vain käsitä mitä. Jos kysyn tätä poikaystävältäni, löydän aina jonkin "selityksen" sanomalleni, ja että en tarkoittanut sitä niin kuin se oli ymmärretty. Tunnen aina vain tulleeni kohdelluksi täysin epäreilusti...
Kaikkiaan riidat ovat aina vain jättiläismäistä väärinkäsitystä, jonka seurauksena minulla on niin paha olo, että en tiedä miten päin olisi. Jo jossain tilanteessa sitten kerrankin ymmärrän mitä olen tehnyt typerästi, en osaa millään pyytää anteeksi. Haluaisin ja tiedän että pitää, mutta en vain osaa.
Miten ihmeessä oppisin suhtautumaan asioihin eri tavalla ja näkemään mitä teen tai sanon? Miten oppisin ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa vai enkö vain osaa kuunnella? Seurustelua on takana jo lähes 10 vuotta, joten kyllä tässä toisemme pitäisi kohtalaisesti tunteakin. Olisiko kommentteja tai saman suuntaisia tuntemuksia kenelläkään?
Vaikka kuinka istun alas ja mietin edellistä riitaa ja sen aiheuttajia, en keksi mitä tein väärin. Järjellä tiedän, että varmasti onnistuin minäkin ärsyttämään ja tekemään/sanomaan jotain todella idioottimaista, mutta en vain käsitä mitä. Jos kysyn tätä poikaystävältäni, löydän aina jonkin "selityksen" sanomalleni, ja että en tarkoittanut sitä niin kuin se oli ymmärretty. Tunnen aina vain tulleeni kohdelluksi täysin epäreilusti...
Kaikkiaan riidat ovat aina vain jättiläismäistä väärinkäsitystä, jonka seurauksena minulla on niin paha olo, että en tiedä miten päin olisi. Jo jossain tilanteessa sitten kerrankin ymmärrän mitä olen tehnyt typerästi, en osaa millään pyytää anteeksi. Haluaisin ja tiedän että pitää, mutta en vain osaa.
Miten ihmeessä oppisin suhtautumaan asioihin eri tavalla ja näkemään mitä teen tai sanon? Miten oppisin ymmärtämään mitä toinen tarkoittaa vai enkö vain osaa kuunnella? Seurustelua on takana jo lähes 10 vuotta, joten kyllä tässä toisemme pitäisi kohtalaisesti tunteakin. Olisiko kommentteja tai saman suuntaisia tuntemuksia kenelläkään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli tuo viesti kyllä aivan kuin minun suusta.. tosin seurustelua takana vasta vuosi. Minulla myös sama ongelma että mies saattaa suuttua jostain asiasta, enkä minä millään jaksa ymmärtää että mitä minä olen tehnyt/sanonut väärin. sitä sitten jään aina miettimään ja "sulkeudun" oman pääni sisään.. no siitäkös se riita vielä yltyy kun mies luulee että mökötän... argh! ja useimmiten kun kuulen vihdoin inttämisen jälkee syyn siihen miksi hän suuttui, huomaan tulleeni täysin väärinymmärretyksi, mutta myöhäistä enää siinä vaiheessa selitellä että en mä sitä tarkottanu vaan tätä... siitä mies suuttuu vielä enemmän. Toivotonta! :(
Tiedän täsmälleen tilanteen koska se on meillä juuri sama, en viitsi toistaa mitä jo on kirjoitettu joten sanon vaan että tämän takia minusta on tullut katkerampi, epävarmempi ihminen joka ei aina uskalla avata suutaan. Tilanne on toivoton ja minä tulen päivä päivältä yhä surullisemmaksi. En tiedä mitä tekisin.
ihan ku mun suusta,3,5vuotta takana,kauheet riidat pelkästä väärin ymmärryksestä ja ero hyvin lähellä. itte en jaksa tätä enää paljoakaan.
Miten on?minun avovaimo suuttuu todella herkästi ja aika usein ilman syytä,ja sitte ite saa olla varpaisillaan,onko tää yleistä naisilla vaiko oman muija vaan tällänen?