Olen taas yksi niistä itsekkäistä ihmisistä joka on hakenut eroa puolisostaan, ja näin hajoittaa yhden hyvän kulissiperheen. On talo ja autot ja hyvä toimeentulo, mutta ei tunteita ja rakkautta. Tätä on kestänyt monta monta vuotta ja yrittänyt olen, mutta rakkautta ja tunteita ei voi tuulesta temmata. Suhteemme on pitkä n 20 vuotta ja aivan lapsesta asti ollaan yhdessä oltu. Tuntuu pahalta, mutta enää en jaksa. Olen huomannut että alan katkeroitua tähän elämäntilanteeseen, ja sanon suoraan että kaipaan hellyyttä ja haluan että tunnen ehkä joskus sydämmessäni taas jotain. Kai monen ihmisen kantilta meidän avioliitossa ei ole mitään vikaa kun ei ole kännäämistä, väkivaltaa tms. On paljon arvostelijoita jotka lyttäävät eronneet tai sitä aikovat itsekkäiksi hölmöiksi tai jotain vielä kamalampaa. Mutta jokainen suhde on erilainen ja jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja se minkä luuli kestävän ainiaan ei vaan aina kestä. Tiedän että aiheutan tuskaa monelle tällä päätökselläni, mutta elän vain kerran ja en halua elää sitä valheessa. Ymmärrän että on paljon ihmisiä joista olen väärässä ja jotka ovat kanssani eri mieltä, mutta varmaan siellä koneen ääressä on myös joku joka on samanlaisessa tilanteessa ja ehkä ymmärtää myös minun tunteeni. Hyvää kesää kaikille jotka käyvät täällä välillä lohtua, tukea tai apua hakemassa.
Kun ei tunne mitään.
Nunnu
173717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onhan sitä samassa tilanteessa olevia. Mulla myös takana 25 vuoden avioliitto. Sain tosin voimia aloittaa eroamisen vasta rakastuttuani toiseen. Ei siitä tosin mitään tullut. Nyt on enää kuukausi harkinta-aikaa ja koti myynnissä. Nyt tulevat ne tunteet, joita ei luullut olevan olemassakaan. Syyllisyys kuitenkin painaa, eikä jaksa enää. Mutta helppoa ei ole itsensä kanssa.
jos asiat eivät ole vielä umpikujassa, eikö kannattaisi hakea apua joltain ulkopuoliselta.
varsinkin jos on pieniä lapsia.
ei se mitään juhlaa ole erota. saattaa silti joutua elämää ilman hellyyttä ja rakkautta, ainoa ilo on sitten omat lapset ainakin minulla.
Minä ainakin olen umpikujassa tässä suhteessa ja en usko että siihen kukaan ulkopuolinen pystyy apua antamaan, emme sitä kyllä ole hakeneetkaan. Uskon että sen itse monen vuoden yrittämisen jälkeen tietää mitä tuntee. Vaikka en mitään olisi halunnut niin kuin toimivan suhteen ja ehjän perheen, se ei vaan onnistunut. Voisinhan tietysti elää tätä elämää loppuelämäni, mutta pettäisin vain itseäni ja pelkään että sitten vanhana olen katkera kaikesta mistä ehkä olen jäänyt paitsi. Lapset ovat olleet jo monta vuotta minulle se hellyyden antaja, ei se elämä siinä asiassa mitenkään muutu. Ehkä en koskaan löydä parempaa elämää itselleni, mutta olen päätöksen tehnyt ja aion yrittää.
Itse olen sanonut että tiedän mitä on ollut ja tiedän, millaista loppuelämä tulisi olemaan.
En halua sitä.
Eikä kukaan voi vaatia.
Tsemppiä sinulle!! :-))
Hyvä, että varaudut siihen, että et ehkä löydä parempaa elämää. Pelkkien tilastojen valossa niin ei käy.
Enemmän kuitenkin ainakin minua epäilyttää tekstisi. Siitä saa sellaisen kuvan, että olet varsin minä-keskeinen.
Olet umpikujassa, et hae apua ja olet tehnyt päätöksesi. Yksinkö?
Kai olet huomannut näiltä sivuilta, millaisia uroksia tuolla ulkona on vapauteen päästettynä?
Vaikka kaikki haukut olisivat vain valetta oman minäkuvan ja omantunnon rauhoittamiseksi, ja nämä vapaat olisivatkin kilttejä, alkottomia ja kaikinpuolin kunnollisia, he ovat monesti kuitenkin petettyjä ja katkeria, eivätkä siten ole kovinkaan innokkaita syömään myrkkyä uudelleen.
Onnea yrityksellesi. Sitä tulet tarvitsemaan.
Toihan oli ku mun elämää ennen ku lahdin!
Onneks lähdin ,elämä alkoi vasta siitä...
20v aivan paskaa ja voin sanoa et mitään en kadu ja nyt olen onnellinen!!!
Tsemppiä sulle ;)))
Minä läpikäyn parhaillaan aivan samaa elämän tilannetta, paitsi että olen edennyt vähän pidemmälle, eli muutan ensi viikolla.
Totta on, tuomitsijoita riittää.
Niistä viis.
Tämä on minun elämäni.
He elävät omaansa, minä omaani.
Ja sinulle kanssaihminen; ole rohkea, emme me kumpikaan saa uusintaa - emme koskaan.
Oma avioliittoni oli tunneperäisesti aivan köyhä ja kuollut, kylmä, välinpitämätön mutta kulissit olisi pitänyt pitää pystyssä.
Minä pidin ne kaksi käsin pystyssä yli 30 vuotta.
En enää.
Minä jatkan omaa elämääni, ja hän jatkakoon omaansa.
Lapset ovat aikuisia, heillä on oma elämänsä.
Suurimmat moitteet tulivat hänen suvultaan että voe voe kuinka joku voi jättää niin HYVÄN miehen.
Olen sanonut, että monet miehet ovat kilttejä jopa perheen kissalle - ei se ole mikään kriteeri pitää tyhjää avioliittoa pystyssä.
Rakkautta ei ole ollut vuosiin.
Ei lämpöä, ei hellytttä ei niin mitään.
Nyt se on loppu.
Kanssasisarille sanon että vaikka päätös lähteä pitkästä liitosta tietysti on iso asia, se kannattaa oman itsensä takia.
Emme me mitään mitalia saa tuonpuoleisessa jos elää kituutamma - emmekä kuitenkaan elä - vain koska muka on " pakko".
Pakko on vain elää.Mielekästä elämää.
Paljon olen itsekkin ajatellut samoin kun sinä asioista joista kirjoitat, mutta tähän asti en ole uskaltanut ajatella itsekkäästi vain itseäni ja omaa elämääni. Onhan se niin että teit niin tai näin on aina joku joka on kanssasi eri mieltä, mutta niinkuin sanoit on tämä minun elämäni ja elän sen vain kerran. Kiitos kirjoituksestasi se teki hyvää, vaikka itse olen eron saattanut alkuun, niin tunteet käy vuoristorataa ja voimia todella tarvitaan.
Sitä mietti vain hetken mansikki, kun otti ja loikkasi aidan yli. Vapaana mansikki tallusteli ja olihan siellä täällä vihreitä niittyjä, joissa mansikki hetken viihtyikin.
Jatkoi mansikki matkaansa syvemmälle aina metsien syvennyksiin, meni ristiin rastiin, kunnes eksyi lehmä poloinen.
Nyt mansikki etsii opastajaa deittipalstoilta, ilmaisjakelulehtien seuranhaku palstoilta.
Jo kauan mansikki etsiikin ja ikäkin alkaa painaan mansikkia, jo 40 päällä on mansikki ja on mansikki kuullut, että on vieläkin vanhempia eksyneitä.
Olisiko kuitenkin vanhan tilan viheriö saatu kukkimaan vielä, sitä silloin tällöin mansikkikin miettii metsässä vaellessaan.
Ehehee... ennen pärjäsitte ehkä yhdellä autolla, nyt tarvitsette kaksi....
ehee ehee löitpä ahneen kirvees kiveen=
minä ostin fillarin - tekee joskus gutampaa kuin väljähtynyt, ryppyinen etikkakurkku.....tai pikku-pikku-prinssinnakki sillä iso mies ja pieni mynä vai kuis se menikään................
Tähänkin asti on tarvittu kaksi autoa, ei se siitä miksikään muutu, ja onhan minulla kaksi tervettä jalkaa, polkupyörä ja julkiset kulkuneuvotkin kulkee aika mukavasti. Positiivisesti ajatellen mahdollisuuksia on monia
todellakin sitä mieltä että teet oikean päätöksen. Kerran täällä eletään ja meistä jotkut haluavat löytää sen tietyn tunteen sydämeensä.Se tunne mikä saa sinut elämään!
Täällä on niin paljon kulissi avioliittoja..milloin ihmiset olisivat edes sen verran itsekkäitä ja ajattelisivat niin että ei tässä liitossa tarvitse olla asuntolainojen tai sen takia ollaan yhdessä että on totuttu olemaan toisen kanssa.
Sen olen huomannut että naiset ovat vahvempia lähtemään tällaisissa tilanteissa.
Tsemppiä sinulle oikein paljon =)
tuohan on ihan selviö että suhde "väljähtyy" jollakin tapaa 20 vuodessa.
Mutta se että lähtee muuten toimivasta liitosta vaikkei tilalle ole mitään on kyllä iso riski. Aikakin omat kokemukset lähipiiristä (ei nyt ihan 20 vuotta takana) kertoo sen että ei se uusi suhdekaan kestä kuin korkeintaan parisen vuotta.
Ennemmin kannattaa ottaa rakastaja. Ihmettelen miksei tämä käytäntö ole Suomessa enemmän käytössä.
Sen olen myös itse huomannut että naiset on "vahvempia" (sanoisin helpompia) lähtemään. Mutta ehkä se johtuu siitä että naisille lähes kaikki elämässä tulevat vaikeudet johtuvat jollain tavalla parisuhteesta tai ainakin näin itselle uskotellaan. Uusi parisuhde, ja taas voi kokea itsensä nuoremmaksi, halutuksi, elämässä on jotain uutta. Ainakin muutamaksi vuodeksi.
Onko suhde toimiva jos siinä ei ole mitään läheisyytta eikä mitään muutakaan hellyyttä, ei mitään yhteyttä henkisellä tasolla jne. Ei mitään muita yhteisiä juttuja kuin lapset. Ymmärrän kyllä että eihän se 20 vuoden jälkeen enää ole yhtä ilotulitusta ja juhlaa, mutta jotain yhteistä pitää olla. Sen kulissin ylläpitäminen on tosi rankkaa ainakin minulle, koska en omaa mitään näyttelijän kykyjä.
Joopa joo toi rakastaja juttu, luuletko että se on pelkästä seksistä kiinni, ja sitä paitsi olen sillä lailla uskollinen tyyppi, että kun olen suhteessa, niin olipa se hyvä tai huono niin en sitä toista rupea pettämään. Enkä usko että saisin sillä asioista parempia.
rakastajan pitäminen tarkoita välttämättä sitä että kyse olisi vain seksistä. Rakastajassahan on kyse suhteesta joka täyttää juuri niitä tarpeita joita esim. pitkässä avioliitossa ei voi enää olla. Rakastajalle voi olla juuri sellainen kuin haluaisi olevan ja päinvastoin. Arki ei tule mukaan latistamaan tätä. Ja rakastajan kanssa suhteessa pysyy tietty "terve" etäisyys, joka pitää sen jännittävänä.
Mikähän on avioliiton tarkoitus ? Eiköhän se ole perhe ja lasten kasvattaminen ? Jos tämä toimii niin silloin toimii myös avioliitto. Nykyisinhän on jostain (TV, kirjat ja lehdet) tullut se käsitys että avioliiton tarkoitus olisi aikuisen ihmisen onnellisuuden takaaminen. Joskus avioliitossa voi käydä niin onnellisesti että puolisot "kasvavat yhteen" ja heistä tulee toistensa todellisia sielun kumppaneita. Mutta se että joku ensivuosien tapainen huuma (isompi tai pienempi) säilyisi vuosikymmeniä on täyttä fiktiota. Valitettavasti.
Mutta aikuiset ihmisethän tekevät mitä haluavat. Mutta kuten sanoin aiemmin eivät omat kokemukset lähipiiristä tue sitä että uusi suhde olisi sitten sen kummallisempi kuin se vanha kun vuosia on muutama takana.
kirjoitat ajatuksia mun päästäni!!!
ei tunteita, ei mitään muuta yhteistä kuin lapset (useimmiten kyllä tuntuu että nekin on vaan mun..) ja kallellaan olevat kulissit. tulispa pikkasenkin suurempi tuulenvire että ne vihdoinkin kaatuis!
olisi ihanaa olla vielä kerran jollekin tärkeä, rakastettu. kumpa joku edes huomaisi että olen olemassa, nykyisin olen kuin ilmaa. mutta niin kauan kuin olen "varattu", olipa se suhde sitten kuinka kulissia vaan, en aloita uutta juttua, omatuntoni ei sitä kestäisi. taidan olla liian kiltti.
voimia sulle nunnu, uskotaan että tällä kaikella on tarkoitus. kun vaan keksis että mikä?