Ajankäyttö parisuhteessa

Ei minunkaan mielestäni kavereita saa (aina) laittaa oman puolison edelle. Itseasiassa 3 krt/viikossa tapaaminenkin tuntuu mielestäni vähäiseltä, mutta tottakai ymmärtää työ-, opiskelukiireet yms, mutta en ymmärrä sitä ettei ehdi näkemään omaa naistaan useammin, kun pitää nähdä joku kaveri.

Sitä paitsi ei se edes tuntuisi miltään vakavalta seurustelulta, jos nähdään vain niin harvoin.Ei se silloin eroa mitenkään muista kaverisuhteista, jos kumppania näkee yhtä monta kertaa viikossa kuin jotain kaveriakin.

Miekii haluaisin olla enemmän mieheni kanssa, mutta hän viihtyy itsekseen hyvin ja tuntuu välillä, että olen hänelle ruoanlaittaja ja seksiobjekti. Kyllä hän minua rakastaa enemmän kuin ketään ennen. Hän tekee paljon kivoja eleitä, mutta usein kun kuuntelee, tekee sitä ns. puolella korvalla ja tiedän, että häm mieluummin lukisi vaikka kirjaa kun keskustelisi kanssani syntyjä syviä.

Olemme näistä keskustelleetkin ja mies sanoo, että tässä taitaa olla tämä tyypillinen nais-mies-ero. Vähän tuntuu toisinaan kuitenkin siltä, että me naiset olemme enemmän jutuissa mukana. Miehet ovat alussa, mutta sitten kun nainen on ns. varma, he uskaltavat olla mitä ovat ja viihtyvät jopa paremmim kavereiden tai kirjan parissa.

Huoh. Välillä ihan miettii, että rakastaako toinen enää ollenkaan. Ainakin minun mieheni tulee onnelliseksi seksistä, autoista, eräreissuista, kirjoista, hyvästä ruoasta ja siitä, että häntä kehuu. Sellaista syvällistä keskustelua ja muuten läheisyyttä hän ei kaipaa;(

Siis, sinä puhut just niinku minun ex miesystävät. Heidän mielestään en viettänyt heidän kanssaan/kotona tarpeeksi aikaa kun luuhasin aina kavereiden kans. Totuus on, että kerkesin olla aina tunnin pois kotoa ni tulee puhelu perään että joko tuut kotiin?

Sinun kohdalla voin sanoa, ettet ole lainkaan kohtuuton. Tuo päivien määrä on vähemmän kuin itse haluisin partnerini kans viikossa aikaa viettää. Että kai olen turhan monta kertaa sortunut läheisriippuvaisiin, kun itse olen menevää tyyppiä. Se vaan tuntui siltä ku toinen ois koittanu vangita neljän seinän sisään itseään piristämään, kun ei viitsinyt mukaan lähteä. Kyllä se siinä mun vakavassa 5 vuoden suhteessa alkoi pidemmän päälle ottamaan aivoon.

Joten erosin, koska halusin omankin elämän. Mielestäni parisuhde ei ole sitä että liimaudutaan toisen seuraan koko ajan. Kummallakin pitää olla oma elämä ja kuviot. Siltikin kyseessä voi olla vakava seurustelusuhde.

Nykyään seurustelen miehen kans, joka on ihan samanlainen kuin minä. Ollaan meneviä ja on samat mielenkiinnot ja osittain sama kaveripiiri ni välillä ollaan omien kavereiden kans ja sitte ollaan myös yhdessä ja mennään ja touhutaan. Ja juuri sellainen mulle käykin. En kuitenkaan sano ettenkö tykkäisi silloin tällöin myös rauhallisista koti-illoista. Olla omassa rauhassa ja katsoa vaikka leffa yhdessä. Vaikka olen menevä niin arvostan myös omaa aikaa.

Tätä nykyistä miesystävääni en vaihtaisi mihinkään. Voin jopa sanoa häntä rakastavani ja nautin hänen seurastaan valtavasti. En kuitenkaan vielä muuttaisi hänen kanssaan yhteen, koska haluan myös oman tilani. Mutta ajan kans sitten, eihän tässä mitään kiirettä ole :)

Ei tuo 3 iltaa viikossa ole todellakaan paljon vaaadittu. Jos ei tuohon mies pysty aikaá löytämään niin turha on sitten miehen ollenkaan hakea seurustelukumppania. Mielestäni tuo on vähimmäisvaatimus jotta voitaisiin puhua edes seurustelusta.

Mielestäni se on hyvä, jos molemmilla esim. omia harrastuksia - tuskin kovin kauaa jaksaa olla 24 h yhdessä. Riippuu tietysti miten tuon ajan erillään käyttää. Jos ukkoni käyttää sen kapakoissa istumiseen, siitä en pidä :( Meillä ongelmana että ukkoni istuu liikaakin netissä ja minä yksin sen ajan :(

Me ollaan oltu yhdessä 2v.,mies aina työmatkoilla, ylitöissä tai istuu netissä kun on kotona. Minä muutin hänen työntakia paikkakunnalle, jossa en viihdy, eikä ole minulle mitään. Mieheni on ainoa kenet täällä tunnen, ja kaipaisin yhteistä tekemistä. Ei ole kiva lähteä jokapaikkaan yksin.
Tunnen olevani pelkkä kotiapulainen, ainoa mitä hän minulta odottaa on ruokaa.
Hän perustelee sen niin, että nukutaanhan me sentään yöt samassa sängyssä..
Mikäs parisuhde se tälläinen on?
En tiedä kauanko jaksan.