Mistä johtuu se, että Suomessa alettiin tuottamaan kansainväliseen levitykseenkin kelpaavaa poulaarimusiikkia vasta äskettäin?
...ja muunmuassa Ruotsalaiset ovat tehneet maailmanhuipulle myyntilistoilla yltävää musiikkia jo vuosikymmenten ajan.
Musiikillisesti ja taiteellisesti lahjakkaiden ihmisten puuttumisesta tuskin on kysymys.
Myös Suomalaisen elokuvan taso on yleisesti heikko ja katsojia aliarvioiva (erityisesti dialogin sujuvuuden ja dramaturgian osalta) - kaukana muiden pohjoismaiden tasosta. Miksi?
Seuraava kirjoitus, josta lainaukset on poimittu, sisältää mielestäni joitakin pohtimisen arvoisia näkökulmia ja asioita.
"Suomen kansallisesta
Kirjoittanut: roolista 21.5.2006 klo 14.04
Kun kuitenkin puhutaan "Suomen kansan" nimissä, voidaan asiaan suhtautua ihan vakavastikin ja todella miettiä millaisesta kansallis-kulttuurisesta ilmiöstä tässä Suomen ensimmäisessä ja varsin omalaatuisia piirteitä sisältävässä euroviisuvoitossa on lopulta kyse."
"Lordin voitto nimittäin voidaan käsitellä myös kansallis-kulttuurisessa kontekstissa. Tällöin se pitää sijoittaa yleistä taustaa vasten, ja tällainen tausta on kansoille tyypillinen kehitystie heimoyhteiskunnista yhtenäiskulttuurien kautta moniarvoisiksi demokratioiksi.
Tosiasia on, että kansojen historiassa tapahtuu todellista muutosta, todellista kulttuurikasvua, joka on todellinen arvo.
Kun kulttuuriantropologiselta kannalta maailmanlaajasti tarkastellaan yhteiskuntien kehittymistä primitiivisistä heimoyhteisöistä aina korkeakulttuureiden demokratioihin asti, todellinen kehitysasteikko voidaan havaita ja jopa tietyillä mittareilla varmaksi todentaa."
"Yhtenäiskulttuurit, joiden ajasta kehittynyt maailma siis alkaa olla siirtymässä todellisen demokratian aikaan, sisältävät aina potentiaalisia mahdollisuuksia esim. totalitarismiin. Näin siitä syystä, että yhtenäiskulttuurit edellyttävät yksilöiltä hyvin pitkälle menevää yhteisten arvojen tunnustamista. Tällaisissa yhteiskunnissa yhdenmukaisuuden paine on kova ja erilaisuuden sietokyky heikko.
Yhtenäiskulttuurin demokraattiset mekanismit eivät oikein kunnolla toimi, koska kaikki vähänkin poikkeavat vaihtoehdot ovat siinä jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin vakiintuneina tunnustetut "totuudet".
Yhtenäiskulttuurin ihmiset omaavat tyypillisiä psyykkisiä ominaisuuksia. Juuri yhtenäiskulttuurin ihmiset niitä jotka tietävät varmaksi sen että "siniset silmät ovat kauniit". Yhtenäiskulttuurin arvonmuodostuksessa oliot ja ominaisuudet eivät jäsenny vielä täysin irti toisistaan. Pekka Tiilikainen sanoi sinivalkoisella äänellään: "Urheilullisuus pukeutuu mieluiten reippaisiin vaatteisiin". Kaikki ulkoisetkin asiat yhtenäiskulttuurissa tuppaavat signaloimaan jotain tiettyjä merkityksiä ja edustavat joitakin lukkoonlyötyjä arvoja. Tällainen jäsennystapa näyttäytyy yhä siinäkin keskustelussa, jota Lordin ympärillä nyt käydään.
Yhtenäiskulttuurin ihmiset ovat "vahvoja" ja kunnioittavat vahvoja johtajia. Tämä tarkoittaa tosiasiassa sitä että psykologisesti määritellen heillä on hyvin heikko minuus, jota täytyy pitää pystyssä ankarilla mustavalkoasenteilla.
Yhtenäiskulttuurissa yhtenäisyys on tärkeä arvo ja yhteiskunnan säännöt ovat kiinteitä ja luovat hyväksyttävyyden yhdenmuotoiselle käyttäytymiselle. Mutta koska ajattelu on kokonaisvaltaista ja selkiintymätöntä, seurauksena on myös, että kuvitellaan hyvän käyttäytymisen merkitsevän samaa kuin sivistys tai arvovaltaisen äänensävyn kelpaavan itsessään perusteluna väitteille.
Esimerkiksi rohkeus ja jämäkkyys ovat tyypillisiä yhtenäiskulttuurin arvoja. Niinpä yhtenäiskulttuurin ihmiset on helppo viedä vallanpitäjien toimesta vaikka sotiin, koska tuollaiset ihmiset kokevat valtion auktoriteettina joka omistaa yksilöt. "Valtio" on tällaisessa sielunmaisemassa kuin ukkojumala, miltei fyysisenä hahmona mielletty olio. Kansalaiset ovat olemassa valtiota varten, ja kansalaisen tuntoihin kuuluu kokea tuo valtio-olento jumalaisena auktoriteettina oman nahkansa sisällä. Hyvä kansalainen on hyvä sotilas, on kaunista kuolla joukkonsa edessä.
Tästä tilanteesta päästään eroon demokraattisen kypsymisprosessin kautta. Sotimiseen nimittäin eivät historiassakaan ole useimmiten ryhtyneet tavalliset kansalaiset, vaan tyrannit, kuninkaat ja muut valtiollisen vallan pitäjät. On väitetty -- väite kulkee Doylen teesin nimellä -- että todelliset demokratiat maailmassa eivät ole koskaan sotineet keskenään. Väitteessä saattaa olla perää. Kannattaa ainakin miettiä, mitä tämä väite kaiken kaikkiaan pitää sisällään.
Esiintymismatkallaan Moskovan Punaiselle torille Paul McCartney sai kuulla kuinka Beatles-musiikki aikanaan maanalaisesti leviävänä vaikutti N-liitossa, ja miten rokki todella muutti ihmisten tuntemuksia ja loi pohjaa vapaudenkaipuulle. Tätä vaikutusta ei kannata väheksyä -- musiikilla on todellakin maailman ihmisiä yhdistävä ja suoraan maagisille tunnetasoille vaikuttava ominaisuus. On sanottu jopa että järjestelmän kaatuminen oli rokilla pitkälle pohjustettu. Tässä mielessä joku Beatles teki maailmanhistoriallista tehtävää.
Suhtautukaamme Lordiin oman kulttuurimme vapauttajana samanlaisella ilolla ja kunnioituksella kuin millä suhtaudumme siihen, että beatlesmusiikki puri pohjaa itäblokin totalitarismien alta."
...ja muunmuassa Ruotsalaiset ovat tehneet maailmanhuipulle myyntilistoilla yltävää musiikkia jo vuosikymmenten ajan.
Musiikillisesti ja taiteellisesti lahjakkaiden ihmisten puuttumisesta tuskin on kysymys.
Myös Suomalaisen elokuvan taso on yleisesti heikko ja katsojia aliarvioiva (erityisesti dialogin sujuvuuden ja dramaturgian osalta) - kaukana muiden pohjoismaiden tasosta. Miksi?
Seuraava kirjoitus, josta lainaukset on poimittu, sisältää mielestäni joitakin pohtimisen arvoisia näkökulmia ja asioita.
"Suomen kansallisesta
Kirjoittanut: roolista 21.5.2006 klo 14.04
Kun kuitenkin puhutaan "Suomen kansan" nimissä, voidaan asiaan suhtautua ihan vakavastikin ja todella miettiä millaisesta kansallis-kulttuurisesta ilmiöstä tässä Suomen ensimmäisessä ja varsin omalaatuisia piirteitä sisältävässä euroviisuvoitossa on lopulta kyse."
"Lordin voitto nimittäin voidaan käsitellä myös kansallis-kulttuurisessa kontekstissa. Tällöin se pitää sijoittaa yleistä taustaa vasten, ja tällainen tausta on kansoille tyypillinen kehitystie heimoyhteiskunnista yhtenäiskulttuurien kautta moniarvoisiksi demokratioiksi.
Tosiasia on, että kansojen historiassa tapahtuu todellista muutosta, todellista kulttuurikasvua, joka on todellinen arvo.
Kun kulttuuriantropologiselta kannalta maailmanlaajasti tarkastellaan yhteiskuntien kehittymistä primitiivisistä heimoyhteisöistä aina korkeakulttuureiden demokratioihin asti, todellinen kehitysasteikko voidaan havaita ja jopa tietyillä mittareilla varmaksi todentaa."
"Yhtenäiskulttuurit, joiden ajasta kehittynyt maailma siis alkaa olla siirtymässä todellisen demokratian aikaan, sisältävät aina potentiaalisia mahdollisuuksia esim. totalitarismiin. Näin siitä syystä, että yhtenäiskulttuurit edellyttävät yksilöiltä hyvin pitkälle menevää yhteisten arvojen tunnustamista. Tällaisissa yhteiskunnissa yhdenmukaisuuden paine on kova ja erilaisuuden sietokyky heikko.
Yhtenäiskulttuurin demokraattiset mekanismit eivät oikein kunnolla toimi, koska kaikki vähänkin poikkeavat vaihtoehdot ovat siinä jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin vakiintuneina tunnustetut "totuudet".
Yhtenäiskulttuurin ihmiset omaavat tyypillisiä psyykkisiä ominaisuuksia. Juuri yhtenäiskulttuurin ihmiset niitä jotka tietävät varmaksi sen että "siniset silmät ovat kauniit". Yhtenäiskulttuurin arvonmuodostuksessa oliot ja ominaisuudet eivät jäsenny vielä täysin irti toisistaan. Pekka Tiilikainen sanoi sinivalkoisella äänellään: "Urheilullisuus pukeutuu mieluiten reippaisiin vaatteisiin". Kaikki ulkoisetkin asiat yhtenäiskulttuurissa tuppaavat signaloimaan jotain tiettyjä merkityksiä ja edustavat joitakin lukkoonlyötyjä arvoja. Tällainen jäsennystapa näyttäytyy yhä siinäkin keskustelussa, jota Lordin ympärillä nyt käydään.
Yhtenäiskulttuurin ihmiset ovat "vahvoja" ja kunnioittavat vahvoja johtajia. Tämä tarkoittaa tosiasiassa sitä että psykologisesti määritellen heillä on hyvin heikko minuus, jota täytyy pitää pystyssä ankarilla mustavalkoasenteilla.
Yhtenäiskulttuurissa yhtenäisyys on tärkeä arvo ja yhteiskunnan säännöt ovat kiinteitä ja luovat hyväksyttävyyden yhdenmuotoiselle käyttäytymiselle. Mutta koska ajattelu on kokonaisvaltaista ja selkiintymätöntä, seurauksena on myös, että kuvitellaan hyvän käyttäytymisen merkitsevän samaa kuin sivistys tai arvovaltaisen äänensävyn kelpaavan itsessään perusteluna väitteille.
Esimerkiksi rohkeus ja jämäkkyys ovat tyypillisiä yhtenäiskulttuurin arvoja. Niinpä yhtenäiskulttuurin ihmiset on helppo viedä vallanpitäjien toimesta vaikka sotiin, koska tuollaiset ihmiset kokevat valtion auktoriteettina joka omistaa yksilöt. "Valtio" on tällaisessa sielunmaisemassa kuin ukkojumala, miltei fyysisenä hahmona mielletty olio. Kansalaiset ovat olemassa valtiota varten, ja kansalaisen tuntoihin kuuluu kokea tuo valtio-olento jumalaisena auktoriteettina oman nahkansa sisällä. Hyvä kansalainen on hyvä sotilas, on kaunista kuolla joukkonsa edessä.
Tästä tilanteesta päästään eroon demokraattisen kypsymisprosessin kautta. Sotimiseen nimittäin eivät historiassakaan ole useimmiten ryhtyneet tavalliset kansalaiset, vaan tyrannit, kuninkaat ja muut valtiollisen vallan pitäjät. On väitetty -- väite kulkee Doylen teesin nimellä -- että todelliset demokratiat maailmassa eivät ole koskaan sotineet keskenään. Väitteessä saattaa olla perää. Kannattaa ainakin miettiä, mitä tämä väite kaiken kaikkiaan pitää sisällään.
Esiintymismatkallaan Moskovan Punaiselle torille Paul McCartney sai kuulla kuinka Beatles-musiikki aikanaan maanalaisesti leviävänä vaikutti N-liitossa, ja miten rokki todella muutti ihmisten tuntemuksia ja loi pohjaa vapaudenkaipuulle. Tätä vaikutusta ei kannata väheksyä -- musiikilla on todellakin maailman ihmisiä yhdistävä ja suoraan maagisille tunnetasoille vaikuttava ominaisuus. On sanottu jopa että järjestelmän kaatuminen oli rokilla pitkälle pohjustettu. Tässä mielessä joku Beatles teki maailmanhistoriallista tehtävää.
Suhtautukaamme Lordiin oman kulttuurimme vapauttajana samanlaisella ilolla ja kunnioituksella kuin millä suhtaudumme siihen, että beatlesmusiikki puri pohjaa itäblokin totalitarismien alta."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi Ruotsi tuottanut jo vuosikymmemenien ajan kansainvälisesti menestyvää populaarimusiikkia, mutta Suomi vasta vajaan kymmenen vuoden ajan?
- Suomessa tapahtui jotain vajaa kymmenen vuuotta sitten ja kansainvälisesti menestyviä yhtyeitä ja artisteja olikin yhtäkkiä useampia ja erilaisista musiikkigenreistä.
Uusiin pioneereihin ja tiennäyttäjiin kuului muunmuassa Stratovarius -yhtye, joka teki juuri sellaista musiikkia kuin halusi, vaikka laajempaa arvostusta kotimaassa taisi tullakin vasta ulkomailla saavutetun menestyksen myötä.
Ahdasmielisessä yhtenäiskulttuurin piirteitä omaavassa kulttuurissa asenteiden muuttuminen terveempään suuntaan vaatii aikansa (mm.levy-yhtiöissä).
Ruotsissa on monipuolinen musiikkikulttuuri ja esimerkiksi melodisia hardrockyhtyeitä enemmän suhteessa väestömäärään kuin missään muualla. Ruotsi on myös kyennyt jo vuosikymmenten ajan tuottamaan musiikkia maailman myyntilistoille.
Asenneilmastoltaan ja henkiseltä ilmapiiriltään Ruotsi on ollut jo pidempään Suomesta poikkeava
maa.
Suomessa on siis tapahtunut (ja tapahtumassa) musiikkirintamalla voimakas kulttuurinen muutos ja -kumous, jollainen tapahtunee myös esimerkiksi elokuvakulttuurin alueella siinä vaiheessa
kun totutusta poikkeavia, rohkealla tavalla luovia (vähemmän pinnallisia ja kevyitä) ja kaupallisempia elokuvia aletaan tuottaa myös Suomessa.
Pioneerit luovat uudet mallit elokuville, jotka muodostuvat pian standardeiksi ja teennäinen ja huonosti toimiva dialogikin on pian menneisyyttä ja sitten kysytään: Miksi vasta nyt?