Näin se kiusaaminen menee äärimmilleen. Avioeroa olen hakenut jo kuukausi sitten. Mies ei suostunut allekirjoittamaan paperia vaan pakoili haastemiestä verhot ikkunoiden edessä. Nyt vihdoinkin sai haastemies hänet kiinni ja siinä yhteiselämän lopetusta hain myös. Se kestää vielä (en tiedä miten kauan) mutta miehellä on kaksi viikkoa aikaa tehdä kirjallinen lausuma käräjäoikeuteen ja sitten vielä en tiedä kuinka kauan aikaa menee, että hänestä pääsen. Mies solvaa minua sillä aikaa kaikaesta ja henkinen helvetti on valloillaan. Mies ei osallistu enää ruoka ym. lasten kuluihin eikä maksea mitään laskuja. Mm. sähkö- vesi ja tontinvuokra maksamatta. Omakotitalo on yhteinen ja siitä iso laina johon mies ei suostu ottamaan maksuvapaata lainakuukautta (hän voi sen estää koska laina on yhteinen). Olen siis nalkissa hullun raivopäisen miehen kanssa ja alaikäiset lapset seuraavat tilannetta vierestä. Kukaan ei auta, miestä ei saa ulos, vuokralle ei ole varaa muuttaa koska lainanmaksu vie äärimmäisen osan tilistäni. Kiusantekoa, tässä varmasti ääriesimerkki. Huumorini loppuu pian ja harkitsin eilen yöllä sammuneen mieheni kuristamista (vielä puolileikilläni).
Ääriesimerkki kiusanteosta
kilot karisee hyvin
51822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän vuosien takaa vielä pahemman esimerkin, kun vaimo oli jo saanut miehelle yhteiselämän lopetus-päätöksen. Miespä ei suostunut muuttamaan yhteisestä kodista, eikä poliisit sitä tulleet pyynnöistä huolimatta hakemaan. Että näin.
Suosittelenkin samantein kun yhteiselämän lopetuspäätös on tullut vaihtamaan kaikki lukot ja laittamaan ristikot ikkunoihin.
Tuo mitä nyt koet on äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Erotilanteessa mieheni uhkaili kaikilla mahdollisilla tavoilla, ei suostunut muuttamaan yhteisestä kodista, ei myöskään antanut minun muuttaa. Kerroin rohkeasti läheisilleni missä tilanteessa elin. Olethan puhunut asiasta jonkun kanssa? Aloin samalla järjestellä asioitani. Sain sovittua pankin kanssa (huolimatta miehen estelyistä), että maksoin lainasta vain korkoja. Hankin itselleni vuokrakämpän ja muutin pois. Olihan se järjetöntä lähteä lasten kanssa pois omakotitalosta ja muuttaa vähin tavaroin vuokrakämppään. Se oli kuitenkin minun kannalta ainoa ratkaisu, jotta itselläni järki säilyi. Älä lannistu, älä tee mitään tyhmää. Selviät kyllä.
On se kumma, etteivät yleensä miehet pysty raskaissa olosuhteissa mihinkään järjelliseen toimintaan, vaan lyödään peffa sohvalle lukkoon ja kuvitellaan että homma jotenkin siitä paranee. Miksei mies voi ajatella edes lapsia, jos tilanne on tulehtunut. Lähtisi ennen kuin lapset aivan sekaisin päästään menevät.
Tälläista se elämä on, ei erotilanteessakaan haluta kantaa vastuuta, samaten unohdetaan lapset, niinkuin se heidän vikansa olisi, ettei vanhemmat enää tulee toimeen keskenään.
Pitäisi olla sellainen oikeusturva määrätty, että eron aikana turvataan kaikkien etu ja sen päätöken hakemuksesta antaisi käräjäoikeus vielä nopeutettuna.
Väkivaltaan niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin on saatavana lähestymiskielto, myös perheen sisäinen, silloin vain häiritsevä osapuoli muuttaa siksi aikaa pois perheen yhteisestä kodista.