Nainen yksin raflassa

Useinkin. Paitsi viimeaikoina harvemmin käyny baareissa, mutta jos haluan mennä niin varmasti yksinkin jos ei ketään kaveria ole lähdössä.

Heippa :)

Juu, mietin tässä että voisiko baariin mennä itsekseen kun kaverit ovat menneet muille paikkakunnille töihin tai sitten ovat tiiviisti kumppaninsa kanssa. Tuntuu vaan niin kolkolta mennä yksin naisena... Ehkäpä tässä rohkaistuu vielä.

Kyllä käyn yksin baareissa. Lähinnä tanssilattialla aikaa vietän tai ihmisiä katsellen isossa yökerhossa. Pelkässä istuskelupaikassa tulee orpo olo ja muutenkin tunnen olevani "maalitaulu" kaikenlaisille humalaisille (vanhoille) ehdottelijoille.

Jos jotain illanviettoa yrittää järjestää niiden muutaman kaverin kanssa niin se on ainakin viikon järjestelyn takana ja minä tahdon mennä kun innostus iskee.
Tämä on jo tapa enkä pidä sitä mitenkään kummallisena. Aina kotiini löytänyt ja hillitseehän se drinkkien juontia kun itse täytyy itsestään huoli pitää :)

Yleensä miehet myös lähestyvät helpommin, kun nainen istuu yksin vaikka baaritiskillä, kuin ison naislauman keskellä. Ja vaikka yksin on siinä mielessä tylsää, että ei ole välttämättä ketään juttukaveria, niin flirttailemaan ainakin ehtii..

enkä ole ollutkaan yksin baarissa tai ravintolassa. Vaatii jonkinlaista pokkaa mennä naisena yksin baariin, vaikka valomerkin jälkeen ei ole pienintäkään vaikeutta poistua yksin sieltä baarista.

Kavereitani ei biletys niin kiinnosta eikä heitä saa koskaan mukaan samana iltana, kun istuvat mieluummin kotona kutomassa sukkaa... Itse olen asunut muutamalla paikkakunnalla, jossa en ole tuntenut ketään, niin on ollut hauska mennä tutustumaan paikalliseen menoon yksin. Toivon myös joka kerta, että löytäisin poikaystävän. Yhdenillanjuttuja en harrasta. Koskaan ei tarvitse koko iltaa yksin olla baarissa, vaikka lähdenkin lähes joka kerta yksin pois. Joskus joku kiva mies tulee saatille tai unikaveriksi.

Pidän avoimista ja ennakkoluulottomista ihmisistä, joiden tekemisiä ei muiden mielipiteet ja oma rajoittuneisuus estä, koska olen itsekin spontaani. Vielä pitäisi löytää rinnalle se oma kulta.

Eilen tuli vain ulkomaalaiset tekemään tuttavuutta, ja loppuillasta suomalaisetkin uskaltautuivat, mutta olivat jo niin kännissä että voi voi... Yhdelle suomalaiselle annoin numeron, mutta tuskin hänestä mitään kuuluu, kun ei koskaan kenestäkää muustakaan ikinä...

meen monestikin, olen myös spontaani ja avoin. Mut kyllä se rohkeaa luonnetta vaatii. En etsi yhdenillanjuttuja, mutta monesti on joku tuttu tullu vastaan ja jääty siihen juttelemaan. Tai jos ei oo tuttuja, sit tutustun...meen vaan jutteleen. Kauniiksi on sanottu, eikä se itseluottamus missään katossa ole, mutta on kohillaan. Mut...miehet on aika ujoja...yleensä minä teen ne aloitteet...

?????

kaikilla ei ole kavereita...nyyh

menin yksin ja tulin yksin... ei ollu kivaa.. tosi orpo olo.. :( tein kyl tavallaan 2 alotetta, mutta eipä niitä ilmeisesti kiinnostanu!
aika jännä, koska toinen jäbä oli ihan yksinään siellä.. mut ei ilmeisesti seura kelvannu!!
ja olen kuulemma ihan hyvännäkönenki vielä... mut en näköjään kuopiolaisten mielestä...

No ei tulis mieleenkään epäillä nykyisin asiaa. Jokkait nykyisin se sujuu ongelmitta. Toisin oli minun nuoruudessa. Isoimmat paikkakunnat olivat vaikeimpia tapauksia.

Tässäpä suhtautumisesta 35 vuotta sitten yksinäiseen ravintolaan pyrkivään nuoreen naiseen.

Sisäsuomi: aivan luontevaa, ei mitään ongelmia.

Tampere:
Kävin siinä, kun rautatieasemalta lähdetään Hämeenkatua, ja ylitetään se silta, niin sillan jälkeen oikealla oli joku matala tumma rakennus, ja siinä oli joku tanssipaikka. Menin sinne yhtä luontevasti, kuin olin tottunutkin ravintolassa käymään. Mutta mutta, kun hain tanssimaan, tamperelaisten miesten aatamin omenakin tais nyrjähtää. Yhtään luontevaa miestä ei osunut sinä iltana paikalle.
Moni nikotteli, että ööööhh ööööhh onks nyt naisten tanssit. Kerroin, että kyllä on, vaikkei ollukaan.
Juttua juurta edemmäksi ei kenenkään kanssa syntynyt, ei edes keskustelua. Mutta jotkut uskaltautuivat kysyä, että missä mun flikkaporukka on. Kerroin, että olen itsenäinen ihminen, ja en kulje esiliinojen kanssa.
No sitten tietty, että olenko iskemässä.
Mutta kun en ollut iskemässäkään. Olin koulutusmatkalla, ja jatkoin matkaani. Tämä meni siihen maailman aikaan Tampereella yli hilseen. Siitä kyllä tamperelaiset kurssilaiset varoittivatkin, että vastaanotto ei välttämättä ole miellyttävä.

Sitten jatkoin Helsinkiin. Ensin menin olikohan sen nimi Siltasaari, mutta Hakaniemeen mentäessä Rautatieaseman suunnasta sillan jälkeen vasemmalla puolella.
Sisälle pääsy oli jo vaikeaa, kun oli yksin. Siitä serkkupoikani olikin jo varoittanut. Mutta ajattelin, että ei sellaiset minua estele.
Pääsin pujahtamaan ryhmän siivellä, mutta sitten pöytäongelma olikin, kun pitäisi olla kaksi, eikä yksin. Sanoin, että minut saa viskata minne tahtojaan. Siihen aikaan ei kävelty poytiin, vaan hovimestari järjesti jokaiselle istumapaikan. Tarjoilija ei mitenkään tajunnut, että annos yhdelle, vaan se toi kahdelle vaikka olin sanonut, että olen yksin.

Ynseää tosiaan oli.

Seuraavana iltana FENNIA:n.
Sisällepääsy oli nihkeää, mutta taas pujahdin suuremman joukon siivellä. Hovimestari ei millään meinannut tajuta, että mä tarviin vain yhden istumapaikan, ja taas ruoka tuotiin kahdelle.
Suhtautuminen oli täälläkin yhtä ynseää. Huomauttelua, että olinko tullut kalastelemaan miehiä ? No siinähän sopi aprikoida. Serkkupoika odotteli tuloani, ja kyselemään, millaista oli.
Kerroin, niin sanoi, joo tuon minä tiesin, täällä ei oo naisen yksin asiaa mihinkään hoihin paikkoihin illalla.

Enpä minä siittä mitään välittänyt, jatkoin matkojani, ja eri paikkakunnilla kävin katsomassa menoa ja tuli koettua kaikenlaista suhtautumista. Positiivisin on ollut Sisä-Suomi, jossa oli itsestään selvää, että nainen voi käydä yksin ravintolassa tanssimassa siinä missä mieskin.

Eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Kai sinne saa mennä yksinkin. Totta puhuen menen yksin koska ei ole ketään joka seuraksi lähtis :(

Aloittajalta aika outo kysymys...
Parempi vaihtoehto istua aina yksin kotona? treffata sokkona nettideittejä?
Olen aika ujo ja hiljainen nainen, mutta meilummin välillä käyn yksin siellä baarissa (kaikki naispuoliset ystävät perheellisiä ja heitä ei saa koskaan seuraksi menoihin jne).
Sokkotreffailu on minusta paljon kiusallisempaa, baarissa voi sentään parista lauseesta jo päätellä onko mitään sanottavaa.
Toivon monesti että löytäisin jonkun kivan miehen ja saisin oman kullan ja poikaystävän, en lähde kenenkään matkaan baarista, yksin lähden myös kotiin.
Yritän mennä baariin tai yökerhoon vähän myöhemmin tai iltoina jolloin niissä on paljon porukkaa, silloin tavallaan sulautuu massaan eikä tule liikaa tyhmiä kysymyksiä tyyliin: miksi olet täällä yksin?

..Useemmin sitä yksin tulee mentyä kuin kaverin kanssa!
Syyt:
-Saa vapaasti mennä mihin aikaan ja mihin paikkaan tahansa.
-Ihana vapauden ja riippumattomuuden tunne.
-Pönkittää itsetuntoa, kun tajuaa, että ei ole kenestäkään riippuvainen ja uskaltaa olla ilman esiliinoja.
-Erottuu porukasta, kun suurin osa naisista on baareissa kikattavissa kanalaumoissa.
-Voi paremmin flirttailla miehille, kun ei tarvitse kuunnella kaverin tylsiä jaarituksia.
-Miehet lähestyy helpommin.
-Voi jutella kiinnostavien miesten kanssa ilman, että tarvitsee stressata kaverin tylsistyvän sillä aikaa(jos hänellä itsellään ei ole seuraa)

Jne Jne..

Kyllä yksin on kaikkein parasta, vaikka onhan se isommassakin porukassa välillä mukavaa ;)

anna mun nauraa :):):) oot kyl varsinainen eilisen teeren poika :)

Aina ei kaverit voi tai jaksa lähteä mukaan. Aina en kysykään ketään mukaan; kaikkia ei kiinnosta samanlainen mukiikki kuin minua. Ja kun lähden baariin, menen yleensä kuuntelemaan musiikkia, en iskemään miehiä. Yksin olen aina kotiinkin mennyt.

minä joudun menemään lähes aina vailla seuraa ilman esiliinoja rafloihin. pokkaa on riittänyt, koska menen sinne eritoten musiikin takia. ettäs kehtaat ajatella että sellaset menee vaan tyrkylle. mä en ymmärrä mikä ihmisissä on vikana, kun aina luullaan että perse on jaossa kun kylille naamaansa lähtee näyttämään. kaikilla kun ei niitä kavereita ole joka oksalle siunaantunut, että voisi sellaisen mukaansa ottaa sillon kun voi ja huvittaa lähteä.

Olen käynyt monesti yksin baarissa. Yhteen aikaan, kun asuin syrjempänä, menin autolla ja olin vesilinjalla koko illan, mutta ei se menoa haitannu. Kun oli muutaman kerran käyny, oli jo kertynyt mukava joukko puolituttuja, joille saattoi käydä juttelemas ja joiden kanssa tanssia. Ja miehiin tutustuminenkin kävi paljon helpommin, joskus olen saanut seuraa kotimatkallekin, mutta vakavaa suhdetta ei baarista ole löytynyt. Yksin on myös tavallaan mukavampi mennä, sillä silloin voi tehdä mitä huvittaa, eikä ilta mene pipariksi sen takia, että kaveri on ryypänny liikaa ja viettää iltaa pää vessanpöntössä. Nyt on ikää tullut jo sen verran, ettei baareissa pahemmin huvita käydä, ja oma mieskin löytyy, joten sellaistakaan ei tarvitse metsästää. Mutta te, jotka arkailette, unohtakaa ujostelu ja lähtekää ihmeessä! Mitä te siinä häviätte?

Minä menen AINA YKSIN BAARIIN. Mikäs ihme se on?