olen kahden lapsen äitipuoli, lapset ovat luonamme usein, ongelmana on estollisuuteni.
Jälleen on kesä ja mökki valmiiksi rakennettu. Aikaisemmin pystyin kieltäytymään seksuaalisesta kanssa käymisestä huonoihin oloihin viitaten, kun ei ollut pahemmin erillistä paikkaa missä ei lapset olisi olleet läsnä enkä voinut kuvitellakaan tekeväni mitään samassa huoneessa missä lapset nukkuu.
Nyt ei voi enää selitellä kun mies rakensi ison mökin ja meillä on oma makuuhuone. ja ajatus on hieno, lapset nukkuisivat ylhäällä ja me omassa makuuhuoneessa, silloin kun lapset ovat kanssamme. Se vaan ei käytännössä koskaan ole ollut niin. Koska heillä on kotona lisää lapsia eikä äiti kerkeä antamaan huomiota ja koska he jumaloivat isäänsä, meillä on aina vuoroyöt kumpi nukkuu minun vieressäni ja kumpi isän vieressä. Se turvattomuus alkaa samantien kun näemme, he takertuvat isäänsä kuin takiaiset ja riitelevät paljon keskenään, heidän ongelmien takia olen aina itsestään selvänä pitänyt sitä että lapset on tultava ensin, varsinkin tässä tilanteessa olevat lapset ja seksiä ehditään harrastaa sitten kahdestaan myöhemminkin. Mieheni ei tätä ymmärrä. Mieheni mielestä on sairasta ettei meillä ole minkäänlaista seksielämää silloin kun olemme hänen lapsiensa kanssa.
Syitä siihen on kaksi:
A) Minun estollisuuteni. Minun lapsuudessani isäni oli yliestollinen, lapset eivät saaneet nähdä hänen sukupuolielimiään jos hän tuli saunasta enkä koskaan nähnyt äitini ja isäni pussailevan. isäni ei minua koskaan ottanut syliin, eikä veljeäni. Seksuaalisuus ja alastomuus olivat häpeällisiä asioita ja siihen kasvoin.
B) Minä en kerta kaikkiaan osaa miettiä parisuhdettamme silloin kun näemme lapset, koska olemme yrittäneet hoitaa heitä niinkuin voimme, heillä on paljon murhetta ollut kotona ja heidän äitinsä voimat ovat loppu. Olen tukenut äitiä ja mieheni on yrittänyt olla mahdollisimman paljon lapsille isä ja samalla myös muille ex-vaimon lapsille. Ei siinä paljoa parisuhdetta mietitä kun näitä lapsia näemme. Parisuhde alkaa vasta kun olemme kahdestaan. Nyt mieheni pelkää että jos me saamme yhteisen lapsen seksielämä loppuu siihen paikkaan ja sen takia hän yrittää saada minua hoitamaan seksisuhdettamme myös silloin kun lapset ovat meillä.
mutta miten karvaasti lapset pettyvät jos heidät pakotetaan nukkumaan keskenään silloin kun ovat kanssamme, he tekevät sitä aina äitinsä luona,he valittavat kuinka harvoin pääsevät syliin ja viereen...entäs miten pitäisi reagoida jos olemme sänkypuuhissa kesälomalla uudessa mökissämme ja lapset kömpivät yöllä kuitenkin huoneeseemme, minulle tunne siitä että lapset näkevät jotain on kauhea. Pelkään että he kokevat kuvottavuutta, pelkoa, ahdistusta, samoja tunteita kun minä koen jos he seisovat lähelläkin huonettamme aktimme aikana...
olen ajatellut asian niin että normaaliperheessä jossa on turvallista arkea, lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa kun tietää että äiti ja isä ovat kotona, mutta nämä erolapset ovat kärsineitä, tavallaan hylättyjä kun päähuoltaja ei enää jaksa ja silti ei suostu luovuttamaan vastuuta enempää meille ja taas me sitten yritämme hirveällä kiireellä paikata sylivajetta ja antaa huomiota...lasten äiti on ollut kovilla ja arvostan häntä hirveästi, tiedän miten tärkeitä nämä lapset ovat. senkin takia haluan että me jaksamme silloin kun hän ei jaksa...
haluaisin tietää onko normaaliperheessä elävän lapsen kanssa ongelmaa takertumisessa, osaako lapsi nukkua omassa huoneessa vai joutuuko jo nyt valmistautumaan siihen että jos meillä on oma lapsi, myös tämä lapsi yhtälailla aiheuttaa vaikeita tilanteita harrastaa seksiä...
Ja miten on, haluaisin kuulla,miten seksielämä sujuu perheessä, missä ja milloin sänkyhommia ehtii harrastamaan...Olenko ainut estollinen ihminen maan päällä vai onko kellään muulla sitä ongelmaa ettei haluisi lasten näkevän seksiä...?
Mieheni on huolissaan miten seksielämämme käy jos meille tulee yhteinen lapsi, enkä oikein tiedä itsekään. Olen vapautunut vain kun kukaan ulkopuolinen ei näe...lisäksi en halua että ainakaan erolapset joutuvat kilpailla isänsä huomiosta, tähän asti en ole koskaan mennyt lasten edelle, kun en missään nimessä ole halunnut. Mutta olisiko korkea aika sitten jo tehdä niin, haluaisin kuulla mielipiteitä? Olemme eläneet yhdessä vuosia ja lapset ovat nyt 11 ja 12-vuotiaat? Tiedän että tuskin yhdessäkään normaaliperheessä enää tuon ikäiset lapset nukkuu esim. isänsä vieressä, mutta näillä lapsilla on vaikeat kotiolot muutenkin,äidillä jo toinen ero takana ja siellä on iso rikkonainen perhe ja masentunut äiti kotona...kun lapset näkevät isänsä, he kiinnittyvät häneen koko siksi ajaksi kun heitä näemme, äiti ei jaksa ja tässä tehdään töitä hänenkin jaksamisen suhteen, lapset ovat kaikki mitä hänellä on,hän ei ikinä suostuisi kuitenkaan luovuttamaan huoltajuutta lasten isälle...
Särkyykö lasten sydämet jos me haluamme sen vähäisen ajan mitä olemme yhdessä, esim. viikonloput nukkuakin yhdessä ilman lapsia...? Minusta se vaan tässä tilanteessa tuntuu niin järjettömän itsekkäältä, ihan kuin emme ehtisi seksiä harrastaa muulloinkin. ongelma vaan kärjistyy silloin kun ollaan monta viikkoa lasten kanssa...Onko se lapsille kasvatuksellinen etu vai haitta jos enää eivät saa nukkua meidän "äitipuolen ja isän" vieressä? Siis erolasten näkökulmasta?
t.neuvoton ja estollinen ja lapsirakas...
Jälleen on kesä ja mökki valmiiksi rakennettu. Aikaisemmin pystyin kieltäytymään seksuaalisesta kanssa käymisestä huonoihin oloihin viitaten, kun ei ollut pahemmin erillistä paikkaa missä ei lapset olisi olleet läsnä enkä voinut kuvitellakaan tekeväni mitään samassa huoneessa missä lapset nukkuu.
Nyt ei voi enää selitellä kun mies rakensi ison mökin ja meillä on oma makuuhuone. ja ajatus on hieno, lapset nukkuisivat ylhäällä ja me omassa makuuhuoneessa, silloin kun lapset ovat kanssamme. Se vaan ei käytännössä koskaan ole ollut niin. Koska heillä on kotona lisää lapsia eikä äiti kerkeä antamaan huomiota ja koska he jumaloivat isäänsä, meillä on aina vuoroyöt kumpi nukkuu minun vieressäni ja kumpi isän vieressä. Se turvattomuus alkaa samantien kun näemme, he takertuvat isäänsä kuin takiaiset ja riitelevät paljon keskenään, heidän ongelmien takia olen aina itsestään selvänä pitänyt sitä että lapset on tultava ensin, varsinkin tässä tilanteessa olevat lapset ja seksiä ehditään harrastaa sitten kahdestaan myöhemminkin. Mieheni ei tätä ymmärrä. Mieheni mielestä on sairasta ettei meillä ole minkäänlaista seksielämää silloin kun olemme hänen lapsiensa kanssa.
Syitä siihen on kaksi:
A) Minun estollisuuteni. Minun lapsuudessani isäni oli yliestollinen, lapset eivät saaneet nähdä hänen sukupuolielimiään jos hän tuli saunasta enkä koskaan nähnyt äitini ja isäni pussailevan. isäni ei minua koskaan ottanut syliin, eikä veljeäni. Seksuaalisuus ja alastomuus olivat häpeällisiä asioita ja siihen kasvoin.
B) Minä en kerta kaikkiaan osaa miettiä parisuhdettamme silloin kun näemme lapset, koska olemme yrittäneet hoitaa heitä niinkuin voimme, heillä on paljon murhetta ollut kotona ja heidän äitinsä voimat ovat loppu. Olen tukenut äitiä ja mieheni on yrittänyt olla mahdollisimman paljon lapsille isä ja samalla myös muille ex-vaimon lapsille. Ei siinä paljoa parisuhdetta mietitä kun näitä lapsia näemme. Parisuhde alkaa vasta kun olemme kahdestaan. Nyt mieheni pelkää että jos me saamme yhteisen lapsen seksielämä loppuu siihen paikkaan ja sen takia hän yrittää saada minua hoitamaan seksisuhdettamme myös silloin kun lapset ovat meillä.
mutta miten karvaasti lapset pettyvät jos heidät pakotetaan nukkumaan keskenään silloin kun ovat kanssamme, he tekevät sitä aina äitinsä luona,he valittavat kuinka harvoin pääsevät syliin ja viereen...entäs miten pitäisi reagoida jos olemme sänkypuuhissa kesälomalla uudessa mökissämme ja lapset kömpivät yöllä kuitenkin huoneeseemme, minulle tunne siitä että lapset näkevät jotain on kauhea. Pelkään että he kokevat kuvottavuutta, pelkoa, ahdistusta, samoja tunteita kun minä koen jos he seisovat lähelläkin huonettamme aktimme aikana...
olen ajatellut asian niin että normaaliperheessä jossa on turvallista arkea, lapsi oppii nukkumaan omassa huoneessa kun tietää että äiti ja isä ovat kotona, mutta nämä erolapset ovat kärsineitä, tavallaan hylättyjä kun päähuoltaja ei enää jaksa ja silti ei suostu luovuttamaan vastuuta enempää meille ja taas me sitten yritämme hirveällä kiireellä paikata sylivajetta ja antaa huomiota...lasten äiti on ollut kovilla ja arvostan häntä hirveästi, tiedän miten tärkeitä nämä lapset ovat. senkin takia haluan että me jaksamme silloin kun hän ei jaksa...
haluaisin tietää onko normaaliperheessä elävän lapsen kanssa ongelmaa takertumisessa, osaako lapsi nukkua omassa huoneessa vai joutuuko jo nyt valmistautumaan siihen että jos meillä on oma lapsi, myös tämä lapsi yhtälailla aiheuttaa vaikeita tilanteita harrastaa seksiä...
Ja miten on, haluaisin kuulla,miten seksielämä sujuu perheessä, missä ja milloin sänkyhommia ehtii harrastamaan...Olenko ainut estollinen ihminen maan päällä vai onko kellään muulla sitä ongelmaa ettei haluisi lasten näkevän seksiä...?
Mieheni on huolissaan miten seksielämämme käy jos meille tulee yhteinen lapsi, enkä oikein tiedä itsekään. Olen vapautunut vain kun kukaan ulkopuolinen ei näe...lisäksi en halua että ainakaan erolapset joutuvat kilpailla isänsä huomiosta, tähän asti en ole koskaan mennyt lasten edelle, kun en missään nimessä ole halunnut. Mutta olisiko korkea aika sitten jo tehdä niin, haluaisin kuulla mielipiteitä? Olemme eläneet yhdessä vuosia ja lapset ovat nyt 11 ja 12-vuotiaat? Tiedän että tuskin yhdessäkään normaaliperheessä enää tuon ikäiset lapset nukkuu esim. isänsä vieressä, mutta näillä lapsilla on vaikeat kotiolot muutenkin,äidillä jo toinen ero takana ja siellä on iso rikkonainen perhe ja masentunut äiti kotona...kun lapset näkevät isänsä, he kiinnittyvät häneen koko siksi ajaksi kun heitä näemme, äiti ei jaksa ja tässä tehdään töitä hänenkin jaksamisen suhteen, lapset ovat kaikki mitä hänellä on,hän ei ikinä suostuisi kuitenkaan luovuttamaan huoltajuutta lasten isälle...
Särkyykö lasten sydämet jos me haluamme sen vähäisen ajan mitä olemme yhdessä, esim. viikonloput nukkuakin yhdessä ilman lapsia...? Minusta se vaan tässä tilanteessa tuntuu niin järjettömän itsekkäältä, ihan kuin emme ehtisi seksiä harrastaa muulloinkin. ongelma vaan kärjistyy silloin kun ollaan monta viikkoa lasten kanssa...Onko se lapsille kasvatuksellinen etu vai haitta jos enää eivät saa nukkua meidän "äitipuolen ja isän" vieressä? Siis erolasten näkökulmasta?
t.neuvoton ja estollinen ja lapsirakas...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestissäni tarkoitin että sisarukset riitelevät paljon keskenään ja sekin on syy miksi haluavat muuta seuraa kuin toisensa. he purkavat toisiinsa pahaa oloaan ja sitä olemme yrittäneet työstää tuloksetta, joka kerta kun näemme heidän suhteensa voi entistä huonommin. Tämä siksi ettei äiti ole kyennyt antamaan huomiota tasapuolisesti ja ovat joutuneet olla paljon omillaan...eli kaikenlaisia vaikeuksia tässä on, seksi on vain yksi ongelmista mutta vaivaa minua...
Voi että. Liikutti lukea miten huolehdit miehesi lasten hyvinvoinnista. Olet upea ihminen ja tästä kirjeestä saisi moni ottaa mallia.
Minun mieheni ei myöskään pysty rentoutumaan jos vain on riskikin, että lapsemme tulisivat kesken. Meillä on kolme lasta ja kaikki nukkuvat sikeästi. Silloin kun oli vauva-ajat, oli seksikin kortilla. Olin väsynyt ja vauva valvotti pitkiä aikoja öisin. Ei siinä oikein voinut mitään aloitella. Sitten kun lapsemme ovat vähän kasvaneet, olemme opettaneet nukkumaan omassa sängyssään. Mieheni on halunnut, etteivät tule kovasti väliinkään, mutta kyllä minun sydäntäni on raastanut saatella lapsi omaan sänkyynsä isän "tunteettomuuden" tähden (mieheni on hyvä isä, mutta ei tunne yhtä vahvasti kuin minä). Lapsemme kuitenkin ovat turvassa ja saavat tuntea paljon rakkautta. Toki lohdutamme jos pahaa unta näkevät ja junioriamme olemme aika useinkin heltyneet ottamaan väliin vielä nyt viisi vuotiaana.
Teillä lapset ovat jo sen ikäisiä, että on aiheellista erottaa heidät yöksi kokonaan. Heillä saattaa muutoin kehkeytyä jopa sairaalloinen suhtautuminen isäänsä. Olet tehnyt upean työn nukkumisjärjestelyineen, mutta vaikka lapset ovatkin kovia kokeineita, ovat he jo niin isoja, ettei väliin tarvitse tulla. Voitte toki muuten halailla ja hemmotella heitä.
Ehkä olisi aika vieroittaa heidät isänsä ja minun vieressä nukkumisesta, mutta sitä ei ole osannut tehdä kun ovat olleet niin hellyyden kipeitä että ihan pahaa on tehnyt. Ja jos tänä kesänä sitten yritämme tätä keinoa niin varmasti aluksi se on heille järkytys mutta kyllähän he varmasti tottuvat siihen ajan myötä. Ei olla oikein osattu ajatella kasvatuksellisesti näitä asioita kun ollaan sokaistuttu siihen lasten arjen tilanteeseen, mutta toki parisuhde on ollut koetuksella pitkinä yhteisinä aikoina. Pelkään tällä hetkellä sitä että annanko isäni mallin näille lapsille ja vetoan vain heidän turvattomuuteen mutta tosiassa estoni ovat se suurin ongelmani. Muutama vuosi sitten kehitin itseäni niin että väkisin rohkaisin mieleni ja aloin rohkeasti suukotella ja halailla lasten isää, sillä tajusin että estollisuus kirouteni antaa väärän parisuhdemallin lapsille, mutta edelleenkään en ole niin pitkälle kyennyt että oltaisiin jätetty lapset keskenään ja menty johonkin kuhertelemaan...tästä taas mieheni välillä haaveilee heh
mutta ehkä seksielämäämme helpottaa huomattavasti se että lapset siirtyvät nukkumaan lopullisesti omiin sänkyihinsä. En itse kannata pullamössö kasvatus tyyliä mutta näiden lasten kohdalla isästä erottaminen on ollut lähes mahdoton ajatus, heillä on ollut aika rankkoja vaiheita kotonaan ja itse koko tämä äidin ja isän ero jo on ollut se rankkojen aikojen alku, vanhemmat ovat yrittäneet minkä henkisiltä voimiltaan ovat pystyneet, mutta silti lasten elämä on rikkinäistä ja se vaivaa minua. Mutta ei se ikuinen sylikään ratkaisu asioihin ole, kyllä sen ymmärrän että kohta kasvavat vikaan jos emme ryhdistäydy tässä asiassa. Mutta hankalaa on kun on estollinen ja lapsia ympärillä...
Olen itsekin hyvin empaattinen. Yliempaattiseksi voisin kuvailla, kuten Sinäkin. Meidän on kuitenkin hyväksyttävä, että emme voi ihan kokonaan muuttaa jo tapahtuneita vahinkoja. Sitä säröä, mikä kurja lapsuus on tehnyt miehesi lapsille, ei kokonaan voi edes syli korjata.
Uskon, että sen, mitä olet/te tehneet lapsille on parasta mitä ikinä olisi voinut kuvitella heille tapahtuvan. Heillä on teistä nyt hyvä vanhempien malli ja on varmaakin aika ryhtyä ns. normalisoimaan teidän kahdenkin välisiä juttuja.
Olen myös ahdasmielisestä kodista ja tietoisesti olen ollut paljon avoimempi omilleni. Omat lapseni ovat 13,11 ja 5-vuotiaat ja vanhemmille olen puhunut seksihommat sun muut aivan eri tyyliin kuin ikinä kotona olisi voitu kuvitellakaan.
Sinuna lukisin vähän näitä seksipalstoja sun muita, se avartaa käsitystä seksuaalisudesta meisttä ihmisissä. Se onkin hyvin normaali kuvio kaikkinensa. Itse olen mielestäni onnistunut hyvin tässä mielen avartamisessa.
Mielestäni suukottelu ja halailu-kampanja on lasten aikana hyvä, kaikki muu kuuluukin sitten suljettujen ovien taakse. Muistan nähneeni omat vanhempani puuhissa ja se näky inhotti pitkään.
Joudut tietoisesti työstämään tätä aihetta itsesi ja lasten tähden, mutta olen varma että teet senKIN hyvin.
Kaikkea hyvää
Kyllä tuon ikäiset lapset voivat hyvin nukkua omissa sängyissään.
Seksin harrastaminen lapsiperheessa vaatii välillä luovia ratkaisuja. Milloin mennään "suihkuun" tai "saunaan". Makkarin oveen voi myös vaihtaa sellaisen lukon, jonka saa sisältä kiinni.
Seksuaalisuus on parisuhteessa yksi tärkeä osa-alue, jota ei kannata väheksyä. Jos teillä ei ole yhteistä seksielämää, ei teillä ole pian parisuhdettakaan.
Eivät ne erolapset ole sen kummallismpia kuin muutkaan.