Olen lopulta tullut siihen lopputulokseen, että vähän pidemmän ja hyvän suhteen päättymisen jälkeen menee vuosi kunnes pääsee kunnolla taas tasapainoon ja voi aloittaa uuden vakavan suhteen.
Puoli vuotta sitten meni suhde poikki ihanan tytön kanssa ja siitä asti mieliala on ollut melkoista vuoristorataa. Tuntuu, ettei kukaan muu kelpaa eikä voi korvata tätä edellistä. Vuoden kuluessa on monen moista tapahtumaa ja dsydeemiä jossa olet ollut exän kanssa yhdessä jne., joulu, uusivuosi, vappu, juhannus jne. Ja nyt, kun siinä vierellä onkin ehkä joku toinen, tulee tällaisissa tilanteissa tosi masis olo. Muistot edellisestä tunkee väkisin ja vahvana mieleen.
Epäreilua nykyisiä kohtaan, eikö totta? Kerran olen jopa joutunut jättämään treffit kesken kivan tytön takia kun se ihqu exä vaan kummitteli mielessä taustalla ja teki mielen synkäksi.
Miten rikkoa tuo negatiivisten ajatusten noidankehä? Edellinen suhde on niin loppu kun voi vaan olla, mutta silti muistot ei jätä. Mitä aktiivisemmin yrität unohtaa, sitä varmemmin unissa yhteiset seikkailut jatkuu...
Tällä ikää (30 v) pitäisi olla jo kokenut kehäkettu, kyyninen ja analyyttinen. Mutta silti, joskus elämääsi vain tulee joku joka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Joku jota ei voi koskaan unohtaa. Tosirakkauttako? Jos se sitä on niin miksi sen pitää loppua?
Puoli vuotta sitten meni suhde poikki ihanan tytön kanssa ja siitä asti mieliala on ollut melkoista vuoristorataa. Tuntuu, ettei kukaan muu kelpaa eikä voi korvata tätä edellistä. Vuoden kuluessa on monen moista tapahtumaa ja dsydeemiä jossa olet ollut exän kanssa yhdessä jne., joulu, uusivuosi, vappu, juhannus jne. Ja nyt, kun siinä vierellä onkin ehkä joku toinen, tulee tällaisissa tilanteissa tosi masis olo. Muistot edellisestä tunkee väkisin ja vahvana mieleen.
Epäreilua nykyisiä kohtaan, eikö totta? Kerran olen jopa joutunut jättämään treffit kesken kivan tytön takia kun se ihqu exä vaan kummitteli mielessä taustalla ja teki mielen synkäksi.
Miten rikkoa tuo negatiivisten ajatusten noidankehä? Edellinen suhde on niin loppu kun voi vaan olla, mutta silti muistot ei jätä. Mitä aktiivisemmin yrität unohtaa, sitä varmemmin unissa yhteiset seikkailut jatkuu...
Tällä ikää (30 v) pitäisi olla jo kokenut kehäkettu, kyyninen ja analyyttinen. Mutta silti, joskus elämääsi vain tulee joku joka tekee lähtemättömän vaikutuksen. Joku jota ei voi koskaan unohtaa. Tosirakkauttako? Jos se sitä on niin miksi sen pitää loppua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin..ikävää se on aina kun suhteet loppuu. Itsestäni tuntuu, että ne ottavat aina kovemmalle mitä enemmän tulee ikää. Tavallaan tiedostaa sen, että ei ehkä enää löydä yhtä hyvää kumppania tai että on vaikeaa tavata ketään kun 'parhaat on jo viety'.
Näin ainakin omassa ikäluokassani, olen 40v nainen.
Mutta aika parantaa haavat, vuosi tai puolikas, silloin pahin tuska hellittää, jotkin ihmiset ovat silti jääneet lopullisesti mieleen, pieni pistos sydämessä, kaipaus ja suru ajatuksissa, mutta elämässä eteenpäin, pvä kerrallaan.
ja silti..älä katkeroidu, muutu kyyniseksi, uusi rakkaus voi aina tulla eteen ja silloin se onnistuu :) Hyvää kesää elämääsi.
Pitääkö hakata päätä seinään ja ´rakastua` uudestaan. Naivia uskoa että joku jää, suhteet voi aina loppua. Ellei satu joku "oikea" kohdalle, niin että on molemminpuolista. Jos on jo neljäkymmenta ja hakkaa edelleen päätä seinään niin huh. Ilman rakastumisiakin voi olla. Joka ikäluokasta on sanottu jo teini-iästä lähtien että parhaat on viety. Hah hah. Kai ne ihmiset eroaakin jne. Toisilla ei ole ollut juuri suhteita tai ei koskaan löydä sopivaa. Tai menettää sen yhdenkin kiinnostavan. Aloittajalle sanoisin että joillakin menee päivä, joku ei unohda koskaan. Olen alle kolmekymppinen nainen ja tätä mieltä.
Voihan siihen vuosi mennä jos todella niin haluaa.
yhdessä 3vuotta.. kunnes tajusin että rakastan exää.. ja rakastanut yli 5vuotta... et näin. ei aina pääse yli, se on se...... jokin.