Olin pari viikkoa sitten työmatkalla ulkomailla, ja illalla lähdimme ravintolaan syömään ja juomaan. Ilmaista viinaa riitti ja humalaanhan siitä tuli. Tanssilattialla kiinnitin heti huomion paikalliseen syötävän suloiseen mieheen, ja hitaiden alkaessa hän haki minut tanssimaan.. viimeiset hetket illasta vietin hänen sylissään suudelmiin uppoutuneena. Sanoja ei juuri ollut, sillä hän ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta sovimme kuitenkin treffit seuraavaksi päiväksi. Palasin yksin hotellihuoneeseeni. Seuraavana päiväna päätin jättää treffit väliin, sillä ei siitä mitään olisi tullutkaan yhteisen kielen puuttuessa.
Nyt olen takaisin kotona, ja mietin pitäisikö minun kertoa asiasta miesystävälleni? Tiedän että pitäisi, mutta tiedän myös että hän hajoaisi asiasta totaalisesti. Itse tiedän, etten kyseistä miestä tule koskaan enää kohtaamaan, vaikka välillä ajatukset karkaavatkin muistelemaan hetkeä. Kadun tapahtunutta, ja koska mitään suutelemista pahempaa ei tapahtunut, mietin onko vain parempi vaieta, jottei asiasta paisu liian suuri ongelma. Olen kyllä jo oppinut läksyni.
Nyt olen takaisin kotona, ja mietin pitäisikö minun kertoa asiasta miesystävälleni? Tiedän että pitäisi, mutta tiedän myös että hän hajoaisi asiasta totaalisesti. Itse tiedän, etten kyseistä miestä tule koskaan enää kohtaamaan, vaikka välillä ajatukset karkaavatkin muistelemaan hetkeä. Kadun tapahtunutta, ja koska mitään suutelemista pahempaa ei tapahtunut, mietin onko vain parempi vaieta, jottei asiasta paisu liian suuri ongelma. Olen kyllä jo oppinut läksyni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onkohan sinulla tapana retkahtaa kotosuomessakin humalapäissäsi yhtä helposti flirtin vietäväksi vai pistätkö ulkomaillaolon ym. kokonaisuuden piikkiin? Ja oliko tämä ensimmäinen (ja viimeinen) kerta? Onneksi sentään selvittyäsi järki palasi kalloosi! Vai oliko houkutus kuitenkin suuri, kun vielä jälkeenkin päin vierasta mietit?! Rakastatko miestäsi?
En tosiaan tiedä, oliko tämä ainut kerta, kun miestäsi olet pettänyt, mutta jos näin oli, niin mielestäni voit tilanteen "korjata" valkoisella valheella, tässä tapauksessa se kylläkin tarkoittaa kertomatta jättämistä. Tiedän, parisuhteessa tulisi olla rehellinen ja toiseen tulisi pystyä luottamaan, mutta jos yhden ainoan kerran teet virheen, opit siitä välittömästi ja kadut, ei ole syytä horjuttaa tasapainoa kertomalla. Mutta jos mietit vierasta vielä pitkäänkin tai ajatus yleensäkin vieraasta miehestä kiihottaa sinua siinä määrin, että olet houkutustesi vietävissä, niin on syytä ottaa suhteessa aikalisä.
Joudut tietysti elämään tämä salaisuus omallatunnollasi, mutta ajan myötä se kenties helpottaa, jos elät kuitenkin antoisassa parisuhteessa, rakastat miestäsi ja todella annat sen kerran olla se yksi ja ainoa?!! Jos siitä tulee tapa, rajat liukuvat hyvinkin nopeasti ja sen jälkeen saat kyllä katsoa itseäsi peilistä, kun miehesi lähtee menemään. Kyllä paha saa tässä maailmassa lopulta palkkansa!
Mutta tässä tapauksessa ja näillä tiedoilla/perusteluilla saat minulta kuitenkin synninpäästön.
Mitä ilmeisemmin olet oppinut läksysi, koska mitään todella suurta ja vakavaa pettämistä ei ole tapahtunut, ja tätäkin vähää kadut vilpittömästi. Sanot kuitenkin että miehesi hajoaisi, eli asia luultavasti hänen päässään saisis suhteettoman suuret mittasuhteet. Joten mielestäni ei kannata kertoa. Kertomalla siirtäisit omat omantunnon tuskasi vain miehesi niskaan ja aiheuttaisit hänelle turhaa kärsimystä.
Tei ehdottomasti väärin, ja sen varmaan tajuat itsekin. Sinun katumuksesi ja siitä seuraavat omantunnon tuskasi olet itse itsellesi aiheuttanut, joten siinä lienee rangaistusta sinulle riittävästi. Miestäsi sinun ei kannata rankaista omasta erehdyksestäsi, kunhan vaan et toista sitä enää.
Kiitos vastauksista:)
Ja vielä vastausia, eli kyllä, oli ensimmäinen kerta. Ja suomessa vastaava toiminta ei koskaan ole käynyt edes mielessäni. En tiedä yhtään mikä minuun meni.. vastoin kaikkia vakaita periaatteitani kävi näin.
Ja rakastan miesystävääni, vaikkakin täytyy myöntää että kaikesta katumisesta huolimatta tämä hetkellinen ihastumisen tunne ja miehen komeus palaavat aina välillä mieleen. Tiedän, se on vain se ihastumisen tunne, ei mitään todellista. Ja sen tunteen jälkeinen katumus kyllä vie hohdon siltä tunteelta. Ja tiedän että tämä on myös rangaistukseni. Aikanani unohdan - ehkä.
Mutta toisaalta täytyy myös ottaa huomioon tuo ensimmäisen vastaajan huomautus.. ehkä minun pitää todella miettiä suhdettamme. Vai liekö vain normaalia, että kadulla ne komeat miehet aina kiinnittävät huomion..ehkä se on vain ihmisluonto. Ja aina välillä käy mielessä, että "kumpa omakin mies näyttäisi tuolta".. Tosin sisältö on aina ulkokuorta tärkeämpi, ja omassa miehessäni sisältö on juuri oikeanlainen:)
Nyt karkasi jo vähän aiheesta..