Sibelius Akatemialaisilla on noussu hattuun, kun ei suomesta kilpailevaa musiikki korkeakoulua loydy. Ollaan sitte niin polleeta kun ollaan akatemiassa.
Sibelius Akatemia
Tyyppi
71393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
L. Ojala piti trumppatuntia toisen hemmon läävässä Sibiksessä jonka nimi oli joku muu, kait Konservatorio, ja siellä oli bassoklari jota en ollut ennen nähnyt. Minä sitä kokoamaan, mutten laittanut lehteä, väijyin vain ja kuolasin. Sittemmin Eric Dolphy hinasi bassoklarin taivaisiin. Melkoinen pilli.
Siinä oli kulmassa Konsiksen kapakka jossta molo lensi ulos "Mitäs alaikäisiä täälla, ja ihan jurrissa!"
Olen Akatemialainen ja ylpeä siitä, täytyy myöntää. Miksi en olisi? Kaikki Helsingin korkeakouluissa opiskelevat ovat ylpeitä saavutuksestaan. Mutta silti ei pissi ole noussut hattuun; olenhan opiskelija, niin kuin muutkin.
Yksi Euroopan maineikkaista musiikkiyliopistoista, opettajina alan huippuna ja mahdollisuus jatkaa halutessaan opintoja helposti muualla maailmalla (oma ystävä aloittaa syksyllä Juilliardissa).
aínakaan laulupuolelta ei valmistu miehistä ainakaan kuin huutajia, onko sitten todella niin että materiaali on vähissä? yök! ítkettääkin kun kuuntelee siban tenoreita :(
Laulupuoli on ollut jo vuosikymmeniä täyttä soopaa. Tekniikka pielessä, tulkinnat idioottimaista mölyämistä, putkilaulua - ja ala mafian ja hullujen lahkolaisten hallussa. Tulos näkyy oopperan rappiossa. Laulukoulun sisäpiiriläiset sitten hallinnoivat oopperaakin. Eli kaikki nussitaan todella pienen piirin kesken. Ala on läpimätä.
Kyllä, SibAn laulupuoli on ollut jo pitkään kriisissä, ja se näkyy myös tuloksissa. Useat kilpailuissa menestyneistä SibAn laulajista ovatkin saaneet oppinsa ihan muualta, ja tulevat vain 2,5-vuotiseen maisterikoulutukseen hakemaan SibAn leiman papereihin.
Kato ketkä opettaa, niin ymmärrät asian. Ei tekniikka, ei tulkintaa, ei legatoa, ei ohenteita - vaan pelkkä paksulla äänellä huutamista ja sekin vielä ilman hyvää tukea. Suomessa 0n 50-luvulta lähtien katsottu, että laulaminen tarkoittaa paksulla ja hivenen samealla äänellä huutamista. Pari poikkeusta on, mutta vain pari. Laulun ympärille kehittynyt sairas valtapeli on estänyt tosiasioiden esilletuomisen. Talvela vähän kertoi, mutta hänetkin vaiennettiin nopeasti. Ja nyt sitten ooppera on konkurssissa. Täällä on monta keinotekoisesti palvottua sankaria, joita ei olisi koskaan pitänyt päästää asemiin. Nämä palvotut tekivät selvää Suomen laulusta.