Avomieheni on valmistunut kohta pari vuotta sitten kauppakorkeakoulusta, pääaineena kansainvälinen liiketoiminta ja sivuaineena kai kansantaloustiede tms. 1,5 v hän oli työttömänä valmistumisensa jälkeen. Etsi jatkuvasti kokopäiväisesti työpaikkoja, mutta mistään ei tärpännyt. Muutaman kerran pääsi haastatteluun asti. Työkokemusta on pankkialalta ja gradunsa teki Nokialle. Viime syksynä pääsi töihin nimeltä mainitsemattomaan konsultointialan yritykseen. Koko homma oli aivan haista paska-homma alusta asti minun mielestäni. Myyntipäällikön tiettelin sai ja niskat limassa teki töitä, mutta eipä vain ollut mitään koulutusta ja tukea tähän kohtuu kalliin konsultointipalvelun myymiseksi yrityksille. Aikansa yritti, ja ryhtyi taas etsimään muita töitä. Tuloksetta. Nyt hän on eräällä tehtaalla töissä ja aivan duunarin hommia tekee, mitä kuka tahansa voi tehdä aivan ilman mitään koulutusta.
Kun on 4-5v itseään kouluttanut, valmistunut loistavin arvosanoin ja työintoa riittäisi kyllä samoin kuin taitoakin, on minusta aivan käsittämätöntä että valmistuttuaan joutuu aivan tyhjän päälle. Todella paha mieli on minunkin sivusta katsella, kun toinen on kaikkensa yrittänyt, mutta mihinkään ei nyt tunnu kelpaavan. EN tiedä, miten paljon häntä asia mahtaa masentaa, mutta kyllä se minua ainakin masentaa hänen puolestaan. Olen yrittänyt kauheasti tukena olla, mutta aika mahdottomalta ja toivottomalta tilanne tuntuu. Oman yrityksen perustaminen on koko alilla laskuista pois ja jatko-opiskelijaksi hänellä ei ole pahemmin intoa. Töitä hän etsii omalta alaltaan. Toivottavasti hän jaksaa vielä yrittää.
Minä alan olla aika raivoissani jo tälle koko koulutusjärjestelmälle ja työhönottajille. Masentaa. Millä perusteilla ne työntekijät oikein valitaan? Kerrankin oli valittu erään kunnan yritysneuvojaksi joku muotoilija (amk), vaikka mieskin haki samaa paikkaa. Missä helvetissä se vika oikein on? TÄytyykö tässä tosiaankin muuttaa ulkomaille, että jotain hommia saisi? Mitä tehdä?
Kun on 4-5v itseään kouluttanut, valmistunut loistavin arvosanoin ja työintoa riittäisi kyllä samoin kuin taitoakin, on minusta aivan käsittämätöntä että valmistuttuaan joutuu aivan tyhjän päälle. Todella paha mieli on minunkin sivusta katsella, kun toinen on kaikkensa yrittänyt, mutta mihinkään ei nyt tunnu kelpaavan. EN tiedä, miten paljon häntä asia mahtaa masentaa, mutta kyllä se minua ainakin masentaa hänen puolestaan. Olen yrittänyt kauheasti tukena olla, mutta aika mahdottomalta ja toivottomalta tilanne tuntuu. Oman yrityksen perustaminen on koko alilla laskuista pois ja jatko-opiskelijaksi hänellä ei ole pahemmin intoa. Töitä hän etsii omalta alaltaan. Toivottavasti hän jaksaa vielä yrittää.
Minä alan olla aika raivoissani jo tälle koko koulutusjärjestelmälle ja työhönottajille. Masentaa. Millä perusteilla ne työntekijät oikein valitaan? Kerrankin oli valittu erään kunnan yritysneuvojaksi joku muotoilija (amk), vaikka mieskin haki samaa paikkaa. Missä helvetissä se vika oikein on? TÄytyykö tässä tosiaankin muuttaa ulkomaille, että jotain hommia saisi? Mitä tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kouluksesta on paljon hyötyä, MUTTA se yksin ei takaa mitään. Ekonomikoulutus on vähän sellainen, että se ei valmista suoraan mihinkään tehtävään, vaan antaa perusvalmiuksia. Ihmisen pitää lisäksi vakuuttaa työnantaja sopivuudellaan. Mites mahtoi mennä mieheltäsi varusmiespalvelus, se vaikuttaa yllättävän paljon. Ulkoinen olemus samoin, tuolla tasolla jopa pukeutuminen on tärkeää. Työkokemus on aivan oleellinen, harrastukset, kielitaito, esiintymistaito, kaikki vaikuttaa. Tunnen monia nuoria ekonomeja, jotka ovat kamppailleet uransa alussa aivan samoin, mutta aina lopulta päässeen kunnon työpaikkoihin käsiksi. Yritystä vaan, kyllä se siitä!
Hei ja kiitos kun vastasit niin pikaisesti. Sen verran vielä, että hän on valmiusjoukoissa ollut ja RUK:n käynyt. En sitten nyt muista mikä se arvonimi silloin on... Tästäkään ei siis voi olla kiinni. =)Ulkomuoto on ainakin minun mielestäni komea, on urheilullinen ja pitkä. Siisti ja osaa pukeutua hyvin. Eihän pankkinkaan muuten olisi päässyt töihin, ja siellä hän koko opiskeluajan oli töissä eri tehtävissä kesäisin ja kiireaikoina. Esiintymistaitoinenkin on, hän on kamppailulajissa ollut jo vuosikaudet opettajana ja kuten sanottu, niin konsultointialan firmassa kyllä tapasi alueen yritysjohtajia ja heidän kanssaan kartutti vielä entisestään esiintymiskokemustaan. Kielitaitoa löytyy suomi, ruotsi, englanti, saksa ja japani... Japanissa on ollut myös vaihto-oppilaana.
Kiitos joka tapauksessa kannustavista sanoista, kyllä kai se täytyy vain toivoa, että sen työputken pään jostain saa auki.
Tsemppiä miehellesi. Kyllä hän varmasti vielä hyvän työn löytää. Kyllähän nykypäivänä hyvän työn löytäminen on melkoista arpapeliä. Hyviä hakijoita on paljon. Monia työpaikkoja täytetään suhteilla, ja toisilla vaan yksinkertaisesti käy parempi tuuri. Toivoaan ei koskaan kannata menettää, kyllä osaajille ennemmin tai myöhemmin töitä löytyy.
Noilla "näytöillä" löytyy aivan varmasti töitä! Vaikuttaa melkein liian hyvältä kaverilta, ei kai ole hakenut jotain "merkonomihommia" (sori merkonomit..)? Asuinpaikka tietysti vaikuttaa myös, mutta pk-seudulla pitäisi ainakin löytyä. Nokiaa kannattaa ehdottomasti yrittää, ja siellä kansainvälisiä tehtäviä. Nokia-kokemus auttaa jatkossa ihmeesti, vaikka sinne ei loppuiäksi jäisikään. Jokatapauksessa joku iso ja tunnettu firma uran alkuun. Palkkaa ei kannata vielä pitää kynnyskysymyksenä.
Onneksi miehesi kävin armeijan ja RUK:in vielä. Ilman armeijan käymistä ei töihin pääse. Itse en käynyt armeijaa ja olen pitkäaikaistyötön. Tämän takia muutankin nyt ulkomaille, koska suomessa on tärkeimpiä asioita että kun työtä hakee että se intti on suoritettu ja kunnolla. Ulkomailla sentään riittää että on koulutus ja osaa kieltä, suomessa tulee myös osata käsitellä rynnäkkökivääriä.
Nykyään työpaikat täytetään suhteilla. Miehesi teki virheen, kun opiskeluaikoina keskittyi hyvien arvosanojen hankkimiseen. Jos on nenä kiinni kirjassa, niin ei pysty käymään ahkerasti erilaisissa bileissä, joissa luodaan kontakteja tulevalle uralle. Pänttäämisen sijaan ryyppäämistä siis. Hyvä veli -verkostot luodaan jo opiskeluaikojen porukoissa. Jos oma isä ei ole toimitusjohtaja, niin ryyppykaverin isä saattaa olla tai ryyppykaverin kaverin eno.
Onhan noille ekonomeille töitä vaikka kuinka paljon! Katso vaikka hesarin sunnuntaitalousosio! Sitten on trainee- ja muita koulutusväyliä mm. vakuutus- ja sijoitusyhtiöihin. Kv- liiketoimintaa lukeneena osaa varmasti hakea myös kv-järjestöihin ja suuryrityksiin...?
Kyseessä ei varmasti ole kykyjen puute, sillä mieshän vaikuttaa loistoyksilöltä! JOtenkin minusta tuntuu, että hän ei ole osannut keskittää työnhakuaan oikeisiin kohteisiin. Kehoittaisin urasuunnittelijalla käyntiä, ehkä siitä voisi olla hyötyä ainakin omien tavoitteiden ja haaveiden kartoittamiseen! Tsemppiä! Ihan varmasti miehesi löytää upean työn!
Pankkisektorilla edunvalvontaa suorittava suora ei suosittele rahoitusalaa työpaikoiksi työnantajien toimien vuoksi.
Eikös nämä ekonoomit ole juuri talouspuolen porukkaa?
Sijoituspääoman osinkotuotot hipputasoilla pitkään jo olleet ja palkka pieniä murusia tästä, ei hitsi mitä edunvalvonta? Kummallista kun hyvin suoritetulla ekonoomi koulutuksella ei arvoa, eikä rahoituspuolta vuosia lukeneet osaa tai pysty ottamaan palkka markkinoilta?
En suosittele rahoitusalaa kenellekään. Olin alalla 6 vuotta, työ on pirun stressaavaa, ainakin myyntipuolella. Myyyntitavoitteita nostettiin kokoajan, palkka vaan ei ollut balanssissa työn vaativuuteen nähden.
Minä vaihdoin töihin toiselle alalle, ja olen tyytyväinen. Rahoitusalan tehtävissä vaihtuvuus on nykyään varsin kova ja työilmapiiri yleisesti ottaen aika huono ainakin isommissa pankeissa.
Meidän suvussa on työtön kauppatieteiden tohtori. Pätkätöihin pääsi ammattikouluun tulevia merkonomeja opettamaan, mutta siinä se. Työkkärissä varmaan ehdotetaan uudelleenkouluttautumista.
Usko koulutkseen on suurta harhaa !!! harhaaa!!!!
Kiitos oikein paljon teille kaikille tähän viestiin vastanneille. Sain itse uutta voimaa ja uskoa tulevaan. Nyt jaksaa taas paremmin olla toisen tukena tuossa työnhakuprosessissa. Suurin ongelma tosiaan nyt näyttää kaupan alalla olevan se, että kauppatieteilijöitä valmistuu aivan liikaa, ja heitä istuu joka oksalla. Lisäksi yllättävän paljon ovat esimerkiksi tradenomit hakemassa aivan samoja töitä, ja heille ei kenties tarvitse niin korkeaa palkkaa sitten olla maksamassa kuin ekonomeille, eli heitä saatetaan siitä syystä palkata jopa mieluummin. Tradenomejahan on ilmeisesti aivan ennätysmäärät työttöminä myös. Yksaikertaisesti hakijoita tuntuu vain olevan niin järkyttävät määrät joka työpaikkaa kohti. Erään pankin trainee-ohjelmaan oli muuten yli 1500 hakijaa viime vuonna... Tämä kertoo jo aika paljon tilanteesta. Laskentatoimea pääaineena opiskelleilla tosin tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä ekonomeista paras työtilanne ja eniten töitä tarjolla. KV-liiketoiminnasta valmistuneille sopiviin paikkoihin vaaditaan yleensä kovaa näyttöä työelämästä ja jo muutaman vuoden työkokemusta hommista. Nuo trainee programmet yms. voivat olla hyvinkin se todennäköisin tie, mistä se ura toivottavasti urkenee. Niinkuin monet sanoittekin, niin ihan hirvittävän paljon tuntuu suhteilla myös pelaavan tämä maailma, ikävä kyllä.
Hyviä ja asiallisia kommentteja teiltä, kiitos! Toivotaan nyt parempaa menestystä tulevaisuudessa... Kai sitä täytyy sitten alkaa ihan ulkomaita myöten niitä töitä kohta etsiä, jos ei Suomesta tunnu löytyvän.