Perjantaina avomieheni teki sen mitä olen aina pelännyt, sanoi että haluaa erota... Rakastan häntä erittäin paljon, enkä haluaisi erota. Asumme kummiskin vielä yhdessä. Avokkini välittää minusta kovasti ja lupasi minulle että pidämme vain aluksi taukoa, ja katsomme mitä tulevaisuus tuo! Haluaisin siis neuvoja samassa tilanteessa olevilta / olleilta, että miltä tulevaisuus näyttää teillä? Eli pitääkö minun varautua pahimpaan... :(
Ilmeisesti rakkaani ja minä eroamme...
Yksinäinen
6426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ero on iso asia...toiset ottavat sen puheeksi tai pikemminkin käyttävät sitä aseena riidan aikana...oliko teillä kyse asiallisesta keskustelusta vai riidasta?
Jos kyse oli asiallisesta keskustelusta, kannattaa sinun miettiä mitä itse haluat elämältä? Jos suhde on siinä tilanteessa, että toinen puhuu eroamisesta, eivät asiat ole hyvin yhdessä. Ja tuskin kuitenkaan haluaisit olla ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi?
Parhaiten kohtelet tällä hetkellä itseäsi, jos mietit mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan sinulle. Ei siis teille yhdessä. Joskus asioiden katsominen kauempaa saattaa palauttaa parit yhteenkin, mutta silloin on molempien oltava siinä mukana.
Itse olin aikoinaan siinä tilanteessa, että halusin erota, en yksinkertaisesti nähnyt suhteen jatkamisessa mitään mieltä. Puhuin asiasta mieheni kanssa, hän ei halunnut erota ja teki sen hyvin selväksi -roikkumalla. Niin jäin suhteeseen vielä kolmeksi vuodeksi. Kun vihdoin erosimme, sanoi exäni, että olisimme hyvin voineet erota jo silloin aikoinaan, ei olisi mennyt vuosia hukkaan (hän näki asian niin), mutta hän ei yksinkertaisesti ollut valmis siihen. En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta...koita keskittyä hetkeksi ajattelemaan vain itseäsi ja sitä mitä sinä elämältä haluat. Jotta parisuhde on pitkä ja kestävä, pitää haluttujen asioioden olla samoja.
Kitos vastauksesta... Ollaan puhuttu asiallisesti, sekä tapeltu ikävä kyllä. Halusin itsekkin erota jossain vaiheessa kun oli todella vaikeaa, mutta en ollut tosissani, mieheni taas ei tiedä mitä haluaa, ja siitä se on tainnut alkaakin. Hän haluaisi erota ja ei haluaisi, eli ei tiedä mitä haluaa. Kaikki on tainnut ehkä alkaa lapsettomuudesta, yritettiin pari vuotta, myöskin raha-asiat hän on töissä ja minä opiskelen, pahalta tämä tuntuu joka tapauksessa.. Autoit minu kumminkin, ja olen jo hänelle sanonutkin etten halua pakottaa häntä olemaan kanssani, koska rakastan häntä niin paljon. Mutta sisimmässäni en haluaisi häntä päästää menemään.
Keskustelemisesta tuli mieleen, että oletteko jutelleet syistä, miksi hän haluaa erota? Samoin kuin syistä miksi haluaisitte jatkaa? Joskus on hyvä ottaa esille ja miettiä mitä kumpikin menettää suhteen myötä, ja haluavatko tosissaan erota, vai pitäisikö suhde siirtää uusille "laduille" ja muuttua sen mukana? Elämä ei kulje paikallaan, ja suhde jää jalkoihin jos se "jämähtää"...kannattaa siis keskustella mitä kumpainenkin haluaa.
Lapsettomuus on rankka juttu ja syö niin yksilöä kuin suhdettakin :( Itse luultavasti menen vuodenvaihteen jälkeen lapsettomuustutkimuksiin ja katson miten käy...rankempi pala minulle kuin miehelleni.
Mun kokemukset tauoilta eivät ole kauheen hyvät. Elikkä siis kaikki tauot johtivat eroon. Tai no ei siis tauot, mut kun mun tapauksessa niistä puhutaan, se tarkoittaa pian koittavaa eroa. Tosin joitakin suhteita se voi pelastaa. Nii, siis minä en ole taukojen kannalla, tosin ne suhteet joissa pidettiin taukoa olivat kaikkea muuta kuin vakavat. Joten, se ei nyt tähän sinun suhteesi paljon mitenkään liity.
Mutta, sanoin aina, ja sanon nytkin: Pelkä pahinta, toivo parasta.
Mun kokemukset tauoilta eivät ole kauheen hyvät. Elikkä siis kaikki tauot johtivat eroon. Tai no ei siis tauot, mut kun mun tapauksessa niistä puhutaan, se tarkoittaa pian koittavaa eroa. Tosin joitakin suhteita se voi pelastaa. Nii, siis minä en ole taukojen kannalla, tosin ne suhteet joissa pidettiin taukoa olivat kaikkea muuta kuin vakavat. Joten, se ei nyt tähän sinun suhteesi paljon mitenkään liity.
Mutta, sanoin aina, ja sanon nytkin: Pelkä pahinta, toivo parasta.
Teen niinkuin sanoit, eli pelkään pahinta ja toivon että kaikki olisi kuin ennenkin...