Onko mitään toivoo?

jos miehesi haluaa todella olla kanssasi,hän varmasti voi odottaa kihlautumista.jos myöhemmin asia tulee ajankohtaiseksi,ja et halua vieläkään kannattaa miettiä onko siinä nyt se oikea.

Kihloihin mennään sitten, kun halutaan alkaa suunnitella häitä eikä silloin, kun halutaan pelastaa suhde!

Mä aloin seurustella 18-vuotiaana miehen kanssa, joka sitten aika pian, kuitenkin vähitellen paljastui mustasukkaiseksi. Voin sanoa, että omistava/hallitseva käytös toista ihmistä kohtaan on halpamaista ja ihmisarvoa loukkaavaa. Sitä ei kenenkään pidä hyväksyä. Meidän suhteemme loppuvaiheessa (seurustelu kesti 1,5 vuotta) mukaan alkoi tulla myös väkivaltaisia piirteitä, uhkailua, mätkimistä ym, kun en lopettanut ystävieni kanssa olemista.

Keskustelimme asioista lukemattomia kertoja, ja aina hän vannoi lopettavansa nuo typeryydet ja haluavansa itsekkin muuttua(en usko siihen että toinen ihminen voi muuttaa toista) , mutta aina se mustasukkaisuuden peikko sieltä jostain tuli esiin (esim.kuukausien kuluttua). Mekin riitelimme päivittäin, ja näin jälkeenpäin ajateltuna elämäni oli todella vaikeaa silloin.

Kihloihin meneminen ei todellakaan ratkaise YHTÄÄN MITÄÄN. Kihloihin mennään siinä vaiheessa kun suunnitellaan häitä. Kihlautuminen ei poista ongelmia. Mihin hänen mustasukkaisuutensa siitä katoaisi, että olisitte kihloissa? Ehkä tällainen sitoumus voisi vakuuttaa häntä vähäksi aikaa, mutta kyllä se arki todellakin tulee esiin, aivan niinkuin itsekkin kirjoitit.

Kommettini on todella kulunut tähän rakastamisasiaan, mutta itse olen huomannut sen todeksi: siitä kyllä pääsee yli, jos toteaa ettei tästä tule mitään ja päättääkin erota.
En tarkoita että sinun pitäisi erota, mutta itselleni se oli paras vaihtoehto.

Mustasukkaisuudesta parantuminen on pitkällinen prosessi, ja kaikilla se ei onnistu. Ehkä kannattaisi miettiä mistä se johtuu. Onko poikaystävälläsi kenties huono itsetunto tai jotain..?

No en tiedä oliko tästä sulle mitään hyötyä, mutta halusin kommentoida koska tilanteesi on niin tuttu. Tsemppiä sinulle!

Sen haluan vain tuoda esille, että mustasukkaisuus kytee niin syvällä ihmisen sisällä, ettei siitä voi kokonaan koskaan päästä eroon. Se voi kyllä ajoittain lieventyä lähes olemattomaksi, mutta se on aina olemassa jos se on alun perin ollut.

Jos mustasukkaisuus tuntuu häiritsevän nyt, niin minun mielestäni sinun kannattaisi todella harkita poikki pistämistä. Muuten se voi tuhota sinun elämäsi. Ratkaisu voi olla vaikea, mutta itseään ei kannata uhrata tuollaisen kroonisen ongelman eteen. Ero on myöhemmin vielä raskaampi. Ja kyllä se elämäsi mies sieltä vielä löytyy, älä sitä murehdi. Olethan vielä melko nuori.

Ja kihlaus/avioliitto ei sitten tosiaan ratkaise mitään. Päinvastoin, sen jälkeen lähteminen on vielä vaikeampaa.

Mustasukkaisuudesta on hankalaa kokonaan parantua, se ehkä vaan muuttaa muotoaan. Jos mies käsittääkin että nää jätkät on vaan kavereita niin sijalle voi tulla se että se on mustasukkanen siitä ajasta minkä vietät niiden kanssa, ei sen takia että ne on miehiä.

Kihlat ei ratkase mitään, äijä vaan toivoo että voi asiasta huutaa rauhassa sulle sitten on vaikeempi erota.

Itse "paranin" kun muija vietti jopa munkin kans aikaa ja kun oltiin sen kavereiden kanssa liikenteessä niin ei jäänyt epäselväksi kuka sen mies on.

Ole lujana, äläkä ainakaan sitoudu enempää ennen kuin asiat alkavat muuttua. Kihlaus ei tule muuttamaan yhtään mitään. Miesystäväsi ehdotus/vaatimus vain osoittaa sen, ettei hän ole ymmärtänyt, mistä hänen mustasukkaisuutensa kumpuaa ja että vain hän itse voi siitä yrittää parantua. Mustasukkaisuus nykyisiin miespuolisiin kavereihisi voi laimentua ajan myötä, mutta kohteita tulee uusia: työkaverit, opiskelumatkat, uudet harrastuksesi,... JOs jatkat poikaystäväsi kanssa, joudut tappelemaan vapaudestasi, eikä se siitä helpotu.

Puhun todellakin omasta kokemuksesta. Tapasin mieheni noin saman ikäisenä kuin sinä. Tapailimme ja kiinnyimme. Lopulta miehen mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään. Kuvittelin mustasukkaisuuden menevän ohi, kunhan hän varmistuisi tunteistani ja huomaisi kaverien olevan vain kavereita. Niin ei kuitenkaan käynyt. JOs ihminen on kyvytön luottamaan, ei luottamusta voi ansaita tai hankkia. Vakuuttelu, kinastelut, mustasukkaisuuden huomioimatta jättäminen, miehen vaatimusten huomioiminen tai mikään muukaan ei auttanut. Uhkailtuani jättää hänet mies hillitsi itsensä jonkun aikaa.

Mustasukkaisuudella on ollut inhottavia seurauksia, jotka ovat heikentäneet suhdettamme todella paljon. Vaikka minäkin rakastan miestäni, en enää valitsisi häntä kumppanikseni, jos voisin tuon valinnan uudelleen tehdä. En valitsisi häntä siitäkään huolimatta, että hän on muuten kiltti, hellä, huolehtiva, antelias ja kunnollinen. On vaikeaa jättää rakasta ihmistä, mutta mustasukkaisuus lieveilmiöineen syö suhteesta kunnioituksen, avoimuuden ja vaikka mitä muuta. Vaikka hän ei enää pelkääkään pettämistä, hän lapsellisesti kuvittelee kaiken hyvän elämässäni ja muun ajankäytön olevan häneltä pois. Taistelen oikeudestani olla oma itseni mieheni yrittäessä pakottaa minua oikeanlaisen vaimon muottiin. Välillä olen unohtanut itsekin, mitä suhteessa voi toiselta vaatia. Vaikka olen yrittänyt pysyä lujana ja elää omaa elämääni, miehen mustasukkaisuus on silti vaikuttanut moniin valintoihini ja ohjannut käyttytymistäni paljon, sillä en jaksa aina taistella, etenkään kotona. Vuodet ovat olleet todella kuluttavia. Usko pois, pääset paljon helpommalla, kun lähdet ajoissa.

Just noita juttuja,mitä te kaikki kirjotitte oon miettiny ja pelänny...En sitä väkivaltasuutta,mut muuten. On vaan tosi pelottavaa aatella just niiku joku kirjotti,et katuu nyt,kun yhteistä elämää on eletty jo 10vuotta,siinä vaiheessa lähteminen on varmaan jo monta kertaa vaikeempaa...en halua siihe tilanteeseen,mut en toisaalta luopua tästä ihmisestäkään.

Muutamat kuvaukset on niin lähellä mun ajatuksia ja tätä suhdetta...ja nää ihmiset totes,et on parempi jatkaa elämää ilman tollasta miestä. En ehkä ois halunnu kuulla tota...mut pakko kai kohdata tosiasiat.Ei oo aikomuksena tehä vielä mitään ratkasevaa, jaksan vielä uskoo,et tää sittenkin muuttuu. Toisaalta,ehkä ei kenenkään toisen asia yrittää nostaa ihmisen itsetuntoo,sen kai pitäs lähtee ihan ittestä...Sen jälkeen suhdekin varmaan paranee,jos näin käy.

Oikeesti,tekee tosi pahaa. Noi kaikki teijän esimerkit on niin lähellä. Tää mies tosiaan kuvittelee,että kaikki muu hyvä mun elämässä on siltä jotenkin pois.On tapeltu tostaki jutusta niin monesti...no joo,en aio lopettaa mitään omia juttujani vaan sen takia,että poikakaveri niin tahtoo.

Nii,siitä kihloihin menosta. En oo menossa tosiaankaan kihloihin niin pitkän aikaan,kun tää suhde pysyy tällasena. Tiän mitä kihloihin meno merkkaa,eikä sitä tehä vaan suhteen pelastamisen takia.

Mut kiitos kauheesti neuvoista ja omien kokemusten kertomisista. Luulen tietäväni mihin tääkin suhde ennenpitkää menee,mut täytyy nyt vielä yrittää... Niin ja maailmahan on täynnä miehiä!