Huokaus.. minulla on ongelma, joka näyttää toistuvan nyt jo toista kertaa vuoden sisällä. Olen ollut aiemmin melko alistetussa asemassa suhteessa ja erosta on kulunut jo 2,5 vuotta. Päätin silloin, että kun en kuitenkaan ole kovinkaan tyypillistä naistyyppiä niin enää en suostu kenenkään miehen muokkaukseen, ts. haluun tehdä minusta sellaisen naisen kuten haluaa. Ja nyt taas sama juttu ja mä olen aloittanut suhteen väistelyn. Olen huomannut monesta miehestä sellaisen seikan, että jotenkin alitajuisesti yrittävät vaivihkaa työntää minulle ajatuksia ja mielipiteitä, jotka eivät tunnu omilta. Ja kun toimin toisin kuten he toivoisivat niin ei ole kenenkään hyvä olla. Mie olen muutenkin erikoisempi tyyppi naiseksi enkä muutenkaan sopeudu naisen rooliin ja nyt tämä muutosprosessi, jota taas kerran yritetään minua muokata alkoi. HUokaus.. Minut on nähtävästi tuomittu yksin oloon kun minua ei hyväksytä sellaisena kun olen.
Toinen yrittää muuttaa minut
Mxxxx
4726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
, että jaksat seisoa omilla jaloillasi. Itse en niin tehnyt, tai sorruin siihen naiselle tyypilliseen ajattelutapaan, että annan nyt periksi ja ehkä tilanne rauhoittuu.
Liian pitkään olen tätä tilannetta katsonut, koettanut joissain kohtaa muuttua sellaiseksi, miksi minun haluttiin muuttuvan. Kaikki tuntui toitottavan minulle samaa. Ei sinulla ole lupa ajatella asioista noin!
Nyt mittani täyttyi. EN minä ole sellainen! Minä olen minä, teen just niitä juttuja, mitkä minusta tuntuu, että on hyvä. Sanoin sen ääneen, että älkää koettako muokata minusta enää sitä, mitä olette yrittäneet. Minä olen tällainen kuin olen! Jos ette voi hyväksyä minua tällaisena, elän mieluummin sitten vaikka yksin. -ON olemassa sellaisiakin, jotka hyväksyisivät minut omana itsenäni. On sitten ihan eri asia, haluaisinko minä kuulua heidän elämäänsä. ;-)
Minäkään siis en ole tavallinen nainen. Teen asioita, joita sukulaiset katsovat kauhulla. Minusta juorutaan selän takana, en voi olla onnellinen.
Seiso omilla jaloillasi ja ole vaikka yksin. Kyllä kohdallesi osuu joku, joka arvostaa sinua juuri tuollaisena. Minä tiedän kyllä sen! Kunhan et tee sitä virhettä, minkä minä tein: anna periksi!
Kiitos palautteesta, tiesin, että on muitakin naisia jotka kokevat samaa. Ongelma olikin, että aiemmissa suhteissa olen kiltisti yrittänyt sopeutua ja lopputulos on ollut juuri se viiden vuoden raja; silloin kapina alkaa. Ja ensimmäistä kertaa en halua toistaa samoja virheitä vaan tällä kertaa seison sen takan mitä ajattelen ja mitä teen enkä suostu enää mihinkään tiettyyn rooliin tms. Teen kuten sinäkin asioita, joita ei oikein naiselle sovi ja nähtävästi olen törmännyt nk. perinteisiin miehiin, joilla on se naisen roolitus niin syvällä, että yrittävät soveltaa sitä naisystävään ja ehkä ymmärtämättömyyttään yrittävät tehdä toisesta sellaisen kun itse haluaa. Minusta tuntuu ihan siltä kun vaivihkaa yritettäisiin kitkeä persoonaani toisen mieltymysten mukaiseksi ja mie olen kauhuissani..
Ja huomaan jo peruutusaskeleet, mitkä olen jo ottamassa ja ajattelen, että ei, ei taas..
Ongelma on, että pidän ihmisestä paljon mutta enää en luovu omasta minuudesta ja siitä kuka mie oikeasti olen. Kiitos vastauksesta :)
millainen olet. Tuosta nyt voi kuvitella kaikenlaista.
parisuhde on kompromisseja. Jos yksin haluat olla älä unohda, että tämä on yhdenlaista helvettiä. Viisi vuotta on ikuisuus. Onni ja onnellisuus. Totuus2 antaminen antaa enemmän kuin ottaminen.