Olisi mukava tietää ihmisten mielipiteitä progesta.
Niille, jotka eivät tiedä asiasta, voisin kertoa, että progressiivista musiikkia esittävä yhtye/artisti pyrkii aina edistyksellisyyteen. Yleensä proge on myös ainakin osin kokeellista musiikkia.
Olen itse progressiivisen musiikin suurkuluttaja ja etsin jatkuvasti uusia tuttavuuksia levykaupasta, kirjastosta yms.
Toivoisin keskustelua tämän pohjalta, jota voisi lueskella täällä aina silloin tällöin. Olisi mukava kuulla erilaisia käsityksiä.
Sitten hekilökohtainen kysymykseni:
Progea on niin monenlaista, että joukkoon mahtuu hirvittävä määrä silkkaa skeidaa, jossa innovatiivisuuden korvaa mahdollisimman nopea kitaratiluttelu tahi basarinkäsittely. Makuni kattaa niin kevyen kuin raskaankin progen, mutta sukkahousuhevi-tyyppinen ei iske.
Haluaisin teidän kertovan minulle omia lempparibändejänne, jotka ovat sävellyksellisesti painottuneita melodisempia 90-luvun progebändejä, ja toisaalta myös synkempiä metalprogebändejä (90-luku) ja konemusiikkikin käy, jos vain siitä sitä "munaa" löytyy. Instrumentaaliproge on myös asiaa. Olen tähän mennessä tutustunut mm. The Flower Kings:iin ,uuteen Peter Gabrieliin, 70-luvun Genesikseen. Pidän erityisesti isoista kokonaisuuksista levyillä niin , että koko levy on yksi iso sävellys, jossa toistetaan samoja teemoja eri variaatioina pitkin levyä.
Kertokaa siis minulle "hyviä" progebändejä, ja progesta kiinnostuneet yhdistykäämme edustuksemme ollessa täällä toistaiseksi mitätön.
(nyyh... ei kukaan kuitenkaan vastaa....No...Hyvä yritys ainakin...)
Niille, jotka eivät tiedä asiasta, voisin kertoa, että progressiivista musiikkia esittävä yhtye/artisti pyrkii aina edistyksellisyyteen. Yleensä proge on myös ainakin osin kokeellista musiikkia.
Olen itse progressiivisen musiikin suurkuluttaja ja etsin jatkuvasti uusia tuttavuuksia levykaupasta, kirjastosta yms.
Toivoisin keskustelua tämän pohjalta, jota voisi lueskella täällä aina silloin tällöin. Olisi mukava kuulla erilaisia käsityksiä.
Sitten hekilökohtainen kysymykseni:
Progea on niin monenlaista, että joukkoon mahtuu hirvittävä määrä silkkaa skeidaa, jossa innovatiivisuuden korvaa mahdollisimman nopea kitaratiluttelu tahi basarinkäsittely. Makuni kattaa niin kevyen kuin raskaankin progen, mutta sukkahousuhevi-tyyppinen ei iske.
Haluaisin teidän kertovan minulle omia lempparibändejänne, jotka ovat sävellyksellisesti painottuneita melodisempia 90-luvun progebändejä, ja toisaalta myös synkempiä metalprogebändejä (90-luku) ja konemusiikkikin käy, jos vain siitä sitä "munaa" löytyy. Instrumentaaliproge on myös asiaa. Olen tähän mennessä tutustunut mm. The Flower Kings:iin ,uuteen Peter Gabrieliin, 70-luvun Genesikseen. Pidän erityisesti isoista kokonaisuuksista levyillä niin , että koko levy on yksi iso sävellys, jossa toistetaan samoja teemoja eri variaatioina pitkin levyä.
Kertokaa siis minulle "hyviä" progebändejä, ja progesta kiinnostuneet yhdistykäämme edustuksemme ollessa täällä toistaiseksi mitätön.
(nyyh... ei kukaan kuitenkaan vastaa....No...Hyvä yritys ainakin...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ohhoh, täällä tällainen keskustelu!
Camel on loistava, kokeile sitä. Pink Floyd, Rush... Kyllähän näitä hyviä riittää! Aito proge mielestäni tehtiin kultaisella 1970-luvulla.
Chroma Key
TransAtlantic
Spock's Beard
Marillion
Transatlantic
Genesis
Rush
Yes
King Crimson
Jethro Tull
Pink Floyd
Tony Levin Band
Dream Theater
ARCH ENEMY
Symphony X .....
Minun suosikkini on Ehdottomasti tuolta progemetallin puolelta DT.. kaikkine sivuprojekteineen.oiskos se sitten toi LTE.
Ruotsistakin tulle kova ryhmä PAin oh Salvation..onhan noita proge ja siihenverratavia Bändejä
http://www.progressiveworld.net/main.html
siinä yksi hyvä linkki josta pääsee minne tahansa
Dream Theater, PoS, Vanden Plas, Threshold, Enchant(popihtavaa progea), Shadow Gallery. Siinä joitain hyviä progebandejä. Kokeile DT:n Scenes from a memory levyä, koko levy yksi sävellys ja yksi tarina. Myös Pink Floydin The Wall albumi on yksi sävellyskokonaisuus, jos niin voi sanoa, jollei tarkoita ylipäänsä levyä kuin levyä.
Joo. Dream Theaterin Scenes Of A Memory on LOISTAVA levy. Tosin jostakin kummasta syystä oikeastaan bändin ainoa hyvä levy. Ja noi Transatlanticit ja Marillionit on jo käyty läpi...
progen saralta mulle on yksi yli kaikkien:
WIGWAM!!! Ja erityisesti se legendaarisin
kokoonpano, eli Pembroke-Gustavson-Pohjola-
Österberg. Kuuntele vaikka Fairyport-LP niin
tiedät mistä puhun..
juu kaikenlainen proge toimii... myös fuusiomainen jazz ai ai...hyvää on!!!