Heippa!
Olen yksi ja puoli vuotta laihduttanut itseäni lukemista 105kg tänne 82kg.
Lopetin alkoholin käytön ja vedin rasvat minimiin.
Herkutteluakin olen vähentänyt ja etsinyt niistä sen kevyemmän vaihtoehdon.
Lasku on hidasta ja tasaista, elimistö tottuu eikä ole tulossa takaisin.
Liikuntaa en ole lisännyt, liikun hyötyliikuntana aika paljon ettei voimia eikä aikaa enää jää muuhun.
Tuntuu ihanalta kun huomaa yhtä-äkkiä voivansa laittaakin pienemmät farkut jalkaan tai rintsikat lörpsähtää päältä pois:)
Tulevaisuudessa toivoisin painavani 57kg ja kengurupussin leikkaus taitaa eittämättä olla edessä.
Olen yksi ja puoli vuotta laihduttanut itseäni lukemista 105kg tänne 82kg.
Lopetin alkoholin käytön ja vedin rasvat minimiin.
Herkutteluakin olen vähentänyt ja etsinyt niistä sen kevyemmän vaihtoehdon.
Lasku on hidasta ja tasaista, elimistö tottuu eikä ole tulossa takaisin.
Liikuntaa en ole lisännyt, liikun hyötyliikuntana aika paljon ettei voimia eikä aikaa enää jää muuhun.
Tuntuu ihanalta kun huomaa yhtä-äkkiä voivansa laittaakin pienemmät farkut jalkaan tai rintsikat lörpsähtää päältä pois:)
Tulevaisuudessa toivoisin painavani 57kg ja kengurupussin leikkaus taitaa eittämättä olla edessä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin unohtuipa mainita että pituuteni on 166,5cm.
Itsekin noin puolentoista vuoden laihdutuksen, lepäilyn, pikku lihomisen ja kurinpalautuksen jälkeen pääsin 91 kilosta 77 kiloon. Vielä vähän aikaa jatkan pudotusta, pituuteni on 170.
Hitaalla vauhdilla ja välillä lomaillen plus tasapainotellen nahkakin tuntuu pysyvän paremmin mukana. Harrastan ainoastaan sauvakävelyä, mutta parhaina päivänä jopa kaksi tuntia.
Hyvinhän se on sinullakin lähtenyt:)
Noinhan minäkin sen ajattelin, että keho pysyisi mukana ja kun oppii oikein elämään pysyy se paino lopultakin poissa.
Kyllä sitä minäkin ostin sauvat ja olen käynytkin yli vuoden verran sauvomassa, mutta vain kolme varttia menee aikaa.
Nykyään on niin kiire etten ole päässyt lenkille vähään aikaan, vaan ei se mittään minulla on todella raskas työ ja vapaa-aikani on kunnon puolelta raskasta. Sammun iltaisin sänkyyn.
Ei tarvitse miettiä kuntosaleja vielä vähään aikaan.
Ihanaa kuulla että olet onnistunut pudottamaan painoasi! Itse olen vielä melko alkutekijöissä vaikka viime syksynä pudotinkin 115kg --> 98 kg :) Sitten meni melkein puoli vuotta ennenkuin taas 1½ viikkoa sitten päätin jatkaa laihduttamista sillä muutama kilo tuli takaisin ja paino on nyt 102 ;)
Siitä vaan rupesin kirjoittamaan, että taitaa myös minulla olla tuo "kengurun mahan" poisto edessä, jos haluen bikineissä jälleen esiintyä, sillä tavoite painoni on 65 kg ja on tuota löysää ihoa kyllä kertynyt :( Maksaa vaan ihan sikana tuo operaatio, kun tuhansissa euroissa liikutaan Suomessa. Ulkomaille (lue: Tallinnaan) en lähtisi :o
Mutta zemppiä jatkossakin sinulle ;D
Kiva että keskustelua syntyy näinkin naisille vieraasta aiheesta kuin laihdutus;)
Terve Jaylyn!
Tuo alkutekijöiden painon alas putoamisen lähtöhän minullakin valoi uskoa, että kyllä tästä vielä ihmiseksi tullaan. Olin muutaman kilon saanut pois ja katselin itseäni peilistä onnellisena. Muut ei muutosta huomanneet, mutta minä huomasin. Olin vuosia puhunut laihduttavani, mutta lähtö oli ollut aina se vaikein. Eikä se sitten ollutkaan yhtään vaikeata.
Joskus, kun ei paino millään enää laskee vaan tulee suvanto aika, kun poljetaan paikallaan, pidän lomaa kuten tämä toinenkin kirjoittaja neuvoi.
Silloin annan itseni syödä tummaa suklaata, hedelmänameja (irtopuolella on ihania pehmeitä erivärisiä, pieniä, pallukoita, KOKEILKAA:)ja limua). Ne on päivän herkuttelu taukoja, mutta niiden jälkeen alkaa paino taas laskea. Sanonkin sitä kehon huijaukseksi:)
Tänään muuten sain paljon pienemmät pikkarit jalkaan kuin ennen. Enpä olisi niihin enää uskonut mahtuvani. Sielä ne olivat mielestäni turhan panttina.
Uusia ihania rintsikoita joissa on rusetteja, timantteja, silkkiä ja pitsiä olen ostanut ja oloni on super seksikäs ja saa unohtamaan tuon vatsan. Seppälässä on hyvän näköisiä ja edullisia ja Cittarissa oli tarjouksessa 5€ kappale, todella kivat. Sitäpaitsi, kun rintsikoilla kohottaa rintoja ei vatsaa niin huomaa. Minulla on sellainen "kaljamaha", peritty äidiltä ja hänen äidiltään. Varmaan siihen auttaisi hieman jumppa, mutta se pussi ei sillä lähtisi. Jumppaan kun jaksan, on hieman toispuolen asemassa nämä jumpat.
Mieheni on nykyään usein sanonut minun laihtuneen, kun saa kiinni kunolla minusta "halittua", kädet ympärille.
Mehiläinen taitaa suomessa olla niitä kohtuu hintaisimpia leikkauspaikkoja Suomessa. Nordströmiä ajattelin, mutta menee liian kalliiksi.
Miehenikin on suostuvainen tuohon Mehiläiseen, vaikka pakko myöntää, kirpasee...kirpasee ja pelottaakin.
En minäkään ulkomaille uskaltaudu.
Olen niin paljon sairastellut, että haluan pelata varman päälle ja jos jotain sattuu niin siitähän vasta kallis paukku tuleekin, No Wait, kuten likkani pienenä sanoi.
Täytyy silti panna kroppa kuntoon, kun on tuo oikeasti vaikka 10 kengun poikasen pesä. Enkähän saa oikean kokoisia housuja jalkaani, kun tuo vie kaiken tilan. Kehtaan sitten mennä lasten kanssa uimaankin halliin.
Lapset sanoi minulle että älä äiti laihduta, kun sulla on niin ihana pullea vatsa tyyny! Itsekseni ajattelin että nyt se täytyy tehdä, kun mukulatkin tiedostamattomasti noin sanovat.
No tässä vaatekertojen pienentyessä olen katsellut itseäni epäuskoisena peilistä ja todennut kuinka järkyttävän näköinen olen ollut. Onneksi en sitä silloin tajunnut.
Tietenkin ihminen suhtautuu itseensä aina kriittisemmin, eikä näe muita samalla tavoin. Entiset paidat ja housut on minulle kuin telttoja. Yhden ison pellava paidan jätin yö paidaksi, valehtelematta se osuu polviin.
Voi olla että parhaimpina aikoina painoin 107,5kg mutta se oli niin vähän aikaa.
On se kumma, kun kaupoissakin palvelu on ruvennut pelaamaan ja ollaan kohteliaita ja ystävällisiä. Sitähän tuntee itsensä ihan prinsessaksi (sammakko), kyllä ulkonäöllä on väliä.
Laihduttajien pitäisi perustaa oma kerho, jonne voisi tuoda isoiksi jääneet vaatteet ja muut voisivat taas hetken aikaa käyttää niitä.
Ei tarvitsisi tuhlata niin paljon rahaa kuin nyt yksin ollessa joutuu tekemään. Olisihan se kiva kun voisi vaihdella reseptejä ja naureskella kommelluksille. Sellainen mihin ei olisi mitään pääsymaksua, olisi kannustus kerho. Ei mikään pv!
Ai niin! Ovat miehetkin ruvenneet estottomasti flirttailemaan, se on jo todiste ulkonäön muuttumisesta. Mieskin on ihanan mustis, ei sillain pahalla tavalla;)
Hyvää päivän jatkoa kummallekkin ja ihanat kevyet herkut mielessä.
Ei tyhjällä vatsalla kauppaan ja pahimpaan nälkään hedelmää tai mehukeittoa:)
Unohtui muuten mainita että varma laihdutus konsti on alkoholin lopettaminen kokonaan.
Itselläni vaikka puntari ei näytä painon laskua on varsi kaventunut ja vaate koko pienenee. Rasvan poltto on nopeentunut todella hyvin ja lihakset on kasvaneet.
Eli bodia on tullut ja rasvaa lähtenyt. Kasvonpiirteet on selvät ja hyvät, kohta voisi jo hävitä tuo kaksoisleuan ripe:)
Pois alta risut ja männynkävyt, ME tulemme taas:)!
Ihanaa todellakin ajatella, että vuoden päästä voisi tosissaankin painaa sellaiset 65 kg :O
Tuota Nordströmin-klinikkaa minäkin ajattelin :) Mehiläisestä en edes tiennyt että mahdollisesti sielläkin voisi leikkauksen suorittaa :o
Itselläni rasva on kertynyt ns. mahan yläpuolelle/tissien alapuolelle (onko se nyt sitten pallea ?) eli vaikka maha olisi pienempi (joskus painoin 67 kg)niin silti tuo pallean kohta jää inhottavasti koholle paidan läpi :(
Pitää vaan ruveta säästämään rahaa ;) Ja laulaa vanhaa suomalaista laulua hieman mukaellen:...Me tulemme taas sinä laihuuteni hoi...*lallallaa*
-Jaylyn
Ihanaa hehkutusta.
Omakin mieli parani asteen jos toisenkin =D
Heippa! Nyt tulee tilitystä! Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän...
Elikkäs...Kaksi vuotta sitten pahimmillani painoin 110kg. Ja aivan kuin ihmeen kaupalla paino lähti laskemaan..(ilman mitään tietoista laihdutusta...) Viime kesänä pääsin 77 kiloon..Tosin loppuaika kitkuttamalla.
Nyt alkaa pelottamaan..Vaaka nimittäin uhkaavasti nousee..Tänään vaa ´assa lukema:84kg...Pari kuukautta sitten se oli 79 kg. Eli nyt tämä tyttö lopettaa lihomisen, ja aloittaa laihtumisen..Tai sanotaanko, uudistaa elämäntavat...
Hassua on se, että tuo painonnousu on alkanut sen jälkeen, kun olen alkanut käymään bodypumpeissa sun muissa. Ei, lihasta se ei ole... Syönkö sitten enemmän, kun olen pari tuntia rehkinyt? Kenties....
On nimittäin viime aikoina tullut sellainen ihmeellinen olo, että kroppa suorastaan huutaa roskaruokaa & karkkia jne.....Johtuu mistä?
Nyt kaipais todellakin sitä jotain, mistä tää tsemppi tulis. Eikä niin, että päätän aamulla, että tänään se alkaa, ja taas kosahtaa.
No tänään meni ihan ok, en kerennyt syömään aamiaista, joten heti klo 11 aikaan syömään, söin salaatin ja pari leipää. Mutta sitten iltapäivällä piti ostaa se suklaapatukka kahvin kanssa. Ottaa aivoon oma saamattomuus! Eilen olin uimassa, tänäänkin menen duunin jälkeen...Mutta joku tässä mättää ja pahasti...Tsempatkaa, jookosta? :) ( ja ikää on 22 ja pituutta 172....) Haaveena, että paino alkaa joskus kutosella.....
En tiedä onko tämä mikään yleispätevä konsti, mutta minulla toimi erittäin hyvin tuohon makean ja suolaisen/rasvaisen syöntiin. Ja minä olin niin koukussa noihin edellämainittuihin että söin niitä joka päivä ja paljon. Että voit arvata jo siitäkin että painan aika liikaa.
No mutta asiaan. Olen lopettanut lähes kokonaan valkoisten jauhojen käytön. En syö valkoista leipää, pelkästään vain ruisleipää. Makaronit ja pastat olen vaihtanut tummaan kuten myös riisin. Kakkuja, pipareita tms. en syö normaalioloissa ollenkaan (kyläilyt tekee vielä toistaiseksi poikkeuksen. En ole oppinut olemaan syömättä kun on ilmaista ruokaa tarjolla, siihen pitänee paneutua seuraavaksi).
Olen myös yrittänyt syödä enemmän proteiinipitoisempaa ruokaa sekä kasviksia sen puoli kiloa päivässä. Noin kun aloin syömään, niin yhtäkkiä ei tehnytkään enää mieli mitään makeaa OIKEASTI. Ei vaan niin että olen nyt jotenkuten pystynyt olemaan syömättä, vaan ihan todella ei tee mieli mitään sellaisia.
Tänään olin kylässä missä oli patonkia, riisipiirakoita ja keksejä. Söin muutamia paloja patonkia, pari piirakkaa ja yhden keksin. Tällä hetkellä olo on todella ärtyinen ja ärsyyntynyt. Eli juuri sellainen olotila mikä minulla oli kestona päällä monta vuotta kun söin juuri noita edellämainittuja tuotteita. Tässäkin sen taas näin että ei olisi kannattanut koskea niihin mihinkään. Pää on ihan puuroinen ja ajatukset ei mene kokoon ollenkaan. Muutos on ihan käsittämätön.
Taas höpisin ohi aiheen :) mutta noita kannattaa edes yrittää kokeilla, jos ne vaikka toimisi. Eihän sitä ikinä tiedä. Ja siis selvennän vielä, että en ole millään vhh dietillä, vaan ihan ruokaympyrän mukaan syön.
En tiedä oliko se sinun tänään syömäsi salaatti pelkistä vihanneksista koottu, vai oliko mukana lihaa? Tuollaisessa tilanteessa, jossa jää aamupala väliin, niin kannattaisi kokeilla syödä vaikka broilerin rintafile se salaatti sekä ne leivät, tummana nekin!. Tuollaisen aterian jälkeen sokeritasapaino pysyy pidempään normaalimpana, eikä just tule sitä suklaapatukan himoa siihen parin tunnin päähän ruokailusta. Kannattaa kokeilla tuotakin.
Tsemppiä! Kyllä se siitä taas lähtee. Olethan jo noin hienon pudotuksen aiemmin tehnyt, joten tiedät että osaat sen kunhan vain pääset rytmiin mukaan!
Juuri nin, ei kanata vaipua epätoivoon.
Me olemme täällä ja painimme samojen asioiden kanssa viikoittain. Kyllä me tästä selviämme ja otamme vuoden kerrallaan ja olemme voittajia!
Ymmärrätkös, me olemme yhtä ja me selviämme!
Ketään emme jätä yksin kaikki olemme yhtä!
Me ennen pienet maan matoset joita ei ennen kukaan huomanneet ja joita kohdeltiin huonosti vain lihavuuden tähden olemme nousseet kapinaan ja saamme itsemme takaisin ja voimme jälleen nostaa ylpeinnä päämme ylös ja todeta "mekin olemme täällä" emmekä ole enää epävarmoja!
Miltäs se kuullostaisi?
Aika hyvältä!
Näytetään muille ja muistetaan kuitenkin miten meitä kohdeltiin jos kohtaamme erittäin lihavan, hän on meidän ystävämme:)
Kiitos sinulle! On mukavaa, että joku tajuaa että mistä on kyse.
Tuntuu siltä, että olen tuonne jonnekin kaukaisuuteen kadottanut maalaisjärkeni... Kyllä aivot tietävät sen: syö vähemmän ja kuluta enemmän....Mutta aina on se ajatus, että noh, mä syön nämä herkut tästä, ja huomenna alkaa laihis. Se ihan tuntuu siltä, että kroppa suorastaan huutaa p*sk*ruokaa....
Ja siitä tulee taas mieleen juuri se, että jos ei syö kunnolla normiruokaa päivällä, niin sitten tulee juuri noita mielitekoja.
Ja leivästä tuntuu olevan vaikee päästä eroon. Aamullakin meni 2 (VALKOSTA!!!)leipää lisukkeineen.
Jos tämä neiti ottais itseään niskasta kiinni. Ottaa päähän, koska viime kesänä jo rupes toivoa näkymään kun kiloja oli 77...Mutta taas takasin näihin kasilla alkaviin.. Ehkä tässä on positiivista se, että kuitenkin suht ajoissa tajuan tän lihomisen... Ettei käy niinkuin viime kerralla: "Hups, 110kg...."