Olen 22-vuotias äippä. Ongelmani on seuraava. Parisuhteeni on mennyt pikkuhiljaa alaspäin synnytyksen jälkeen (tyttö syntyi heinäkuussa-02).
Ennen raskautta ja raskauden aikanakin parisuhde oli mielestäni kunnossa, ja vaikka kuinka hormoonit hyrräsi elimistössä ja aiheutti välistä kitkaa, niin ei sekään haitannut. Seksi maistui ennen raskautta eikä kasvava massukaan tahtia hiljentänyt. Synnäriltä päästyttyäni olo oli ihana, niinkuin olisi aivan eri ihminen. Oli ihanaa olla taas omankokoisensa. Olin iloinen, energinen ja parisuhde pääsi taas uuteen kukoistukseensa kun ei iso maha ollut edessä. Mutta nyt, olo on aivan toinen. En jaksaisi (ei huvittaisi) millään keskittyä mieheeni. En ymmärrä mikä minuun on mennyt, lapsen kanssa jaksan olla iloinen, viihdyttää häntä mutta kiinnostus mieheeni on mennyt. Rakastan häntä kyllä, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Tänäänkin mieheni kysyi minulta ennen kuin lähti töihin että:" Olenko tympääntynyt häneen?". Tottakai vastasin että en, mutta jälkeenpäin ajattelin että ehkä vähän olenkin. Mielessä on käynyt viime aikoina sekin että jos muutto erilleen olisi parasta, mutta onko sekään vastaus mihinkään? Mikä minua vaivaa kun oma mies ei enää kiinnosta, seksi ei kiinnosta, ei liiemmin jutustella,ollaan vaan ?. Onko tämä nyt sitä synnytyksen jälkeistä masennusta vai mitä? Onko kenellekään äideistä sattunut vastaavaa? Äiskät! Iskät! Osaisitteko edes jollain lailla tuoda lohtua/apua tuskaiseen olooni?
Ennen raskautta ja raskauden aikanakin parisuhde oli mielestäni kunnossa, ja vaikka kuinka hormoonit hyrräsi elimistössä ja aiheutti välistä kitkaa, niin ei sekään haitannut. Seksi maistui ennen raskautta eikä kasvava massukaan tahtia hiljentänyt. Synnäriltä päästyttyäni olo oli ihana, niinkuin olisi aivan eri ihminen. Oli ihanaa olla taas omankokoisensa. Olin iloinen, energinen ja parisuhde pääsi taas uuteen kukoistukseensa kun ei iso maha ollut edessä. Mutta nyt, olo on aivan toinen. En jaksaisi (ei huvittaisi) millään keskittyä mieheeni. En ymmärrä mikä minuun on mennyt, lapsen kanssa jaksan olla iloinen, viihdyttää häntä mutta kiinnostus mieheeni on mennyt. Rakastan häntä kyllä, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Tänäänkin mieheni kysyi minulta ennen kuin lähti töihin että:" Olenko tympääntynyt häneen?". Tottakai vastasin että en, mutta jälkeenpäin ajattelin että ehkä vähän olenkin. Mielessä on käynyt viime aikoina sekin että jos muutto erilleen olisi parasta, mutta onko sekään vastaus mihinkään? Mikä minua vaivaa kun oma mies ei enää kiinnosta, seksi ei kiinnosta, ei liiemmin jutustella,ollaan vaan ?. Onko tämä nyt sitä synnytyksen jälkeistä masennusta vai mitä? Onko kenellekään äideistä sattunut vastaavaa? Äiskät! Iskät! Osaisitteko edes jollain lailla tuoda lohtua/apua tuskaiseen olooni?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toihan on vain vaihe ja kuuluukin olla. Nyt sinun elimistösi alkaa tasaantua (hormoonit). Äidin pitääkin tuntea lasta kohtaan voimakkaammin, se on luonnolista noin alussa. Kohta huomaat että muut miehet ovat mielenkiintoisimpia kuin omasi ja näet päiväunia heistä. Don`t worry !
Äitisikin varmaan kävi tämän läpi. Tästä vaan ei puhuta ääneen, eikä myönnetä (päiväunien takia).
Ole rauhassa ja anna ajan kulua. Miehestäsi pidä kiinni, jos lähtee tulet katumaan sitä 100% varmuudella. (mikäli hä´n on kunnon mies)
Kauankos tätä puolison hyllytystä yleensä kestää?
Vois miehiä kiinnostaa.
Itse lähdin menemään, kun kuopuksen syntymästä oli kulunut 4 vuotta, eikä siihen mennessä vielä ollut vaimolla minuun mitään mielenkiintoa.
Vai tuli jo lähdettyä =:)
Ei sen noin kauan pitäisi kestää normaalisti.
Vaimollasi oli varmasti jotain synnytys masennusta tai muuta taustalla. Hänen olisi pitännyt mennä lääkärriin. Jos uudessa suhteessa alkaa sama (jos teette tenavia) se vie n.1-2 vuotta.Joskus vähemmän. Sama juttu miehillä että jossain vaiheessa alkaa katella muita ja näkee päiväunia, joka ei tarkoita sitä että ei rakastaisi omaa murua ja haluaisi olla sen kanssa.
Tälläinen tämä ihmis mieli on. Jotkut vaan ei halua käsittää näitä tosi asioita.
Inhimillistä
Vaikuttaa siltä, että rakastatte toisianne. Älä siis ainakaan erilleen muuttamista mieti, päinvastoin. Yrittäkää saada vauvalle hyvä hoitopaikka yhdeksi illaksi ja yöksi, niin saisitte viettää aikaa ihan vaan kahdestaan. Se tekee varmasti hyvää molemmille. Tällaisia kausia tulee melkein kaikissa lapsiperheissä ainakin joskus. Ne menevät ohi eikä niitä kannata ottaa kovin vakavasti.
on kai sitten selviö, että seksi ja romantiikka ovat kadonneet elämästäsi. Ryhdistäydy, ole nainen! Nainen on äiti, EI äippä, äiskä, äityliini.
Nainen voi olla äiti, mutta äiti on aina nainen. Sitä ei pidä unohtaa lasten saanninkaan jälkeen, ei itsesi eikä miehesi takia. Ja olethan ottanut lapsen isän mukaan lapsen elämään? Hän tuntee vähintään yhtä neuvottomaksi itsensä, kuin tuore äitikin. Tarvitsette kaikki kolme toistenne tukea perheenä olemiseen. Näin saadaan myös ymmärtämystä puolin ja toisin. Lykkyä tykö!
Itselläni oli aivan sama ongelma, mutta miehen vinkkelistä. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen erottiin ja palattiin myöhemmin kimppaan ja tehtiin toinen ja erottiin ja palattiin kimppaan.Sitä vaan haluun sanoa että minkäänlainen ratkaisu ei ole asumus ero tai ero muuten. Päinvastoin jos lyötte viisaat päänne taas uudestaan yhteen erottuanne niin sitten se mustasukkaisuus ja epäilypaska alkaa ja kestää kauan. Sulla nyt vaan synnytyksen jälkeen on pikkasen blasmat sekasin ja niin on ihan varmasti miehelläskin. Minä jouduin kokemaan kovan tiuskimisen, arvostelun molempien synnytysten jälkeen ja luulen, että nainen on vaan hetken pikkasen sekasin ja palaa taas normaaliksi kun sen aika on ja ollaan me miehetkin v....n sekaisin uudesta tilanteesta myös ja yksinhän ihminen harvemmin riitelee taikka...you know. Jutelkaa ihmeessä asioista jotka vaivaavat, rehellisesti niin ei tule ainakaan yllätyksiä kun ei me kukaan olla ajatustenlukijoita ( paitsi edesmennyt caarini ) ja sexistä sanoisin sen verraan etten ole ikinä ollut viikkoakaan ilman sexiä paitsi synnytysten jälkeen ( jopa 2kk. ). Kai se vaan on niin uusi ja iso asia tuo lapsen saanti et se vääjäämättä vaikuttaa parisuhteeseen jokaisella osa-alueella. Voisin vielä sen verran rohkasta suo et ei me kuule olla ainoita joilla on ollu/ on ongelmia asian tiimoilta niitä pareja riittää. Kaveri parikunta ratkaisi sexi ongelmat niin että antoivat toisilleen luvat käydä vieraissa ja yhä edelleen he on kimpassa, mutta suhde on kuolleen oloinen. Ei intohimoa tai yhdessä olon ihanuutta vaan hiljaista ja harmaata ( jopa kesällä ) eli ratkaisu ei mielestäni ole tämäkään. noh tulipas mietittyä näin se työpäivä etenee ja toivotan sexiä ja onnea tulevaisuudelle.
Ps. anna ajn kulua hieman ja tee sitten vasta ratkaisusi.....
T: Laabbana
Ei nyt eroamista heti suhteen alamäessä heti kannata ajatella! Tiedostat myös ongelman hyvin, joten kaikki mahdollisuudet molempia tyydyttävälle ratkaisulle ovat olemassa.
Mutta sinun pitää ensin kertoa miehellesi, missä mennään, muuten ei ole mitään vapautta valita ratkaisuakaan.
Eli ehdottomasti suu auki. Kerro omat tunteesi: että lapsi kiinnostaa ja että miehesi tuntuu vähän tympäisevältä. Voit kysyä, onko hän valmis kestämään tätä tilannetta. Anna hänelle vähintään mahdollisuus vaikuttaa. Ehkä asian julkituominen selventää myös sinulle, mitä miehesi merkitsee. Mitä kauemmin odotat, sitä kurjempaan jamaan saatat suhteesi.
Onnea
koettu on ja kestetty, yhdessä edelleen vaikka tuosta on jo 9 vuotta aikaa!
Keskustele miehesi kanssa... jos vain vauvanhoidolta (imetys) on mahdollista, ota vp:tä, mene yksin tai ystävän kanssa jonnekin pois kotoa, mökille, tanssimaan, laskettelemaan.. mistä nyt satut tykkäämään.. yksi yönseutu kotoa pois voi jo kummasti selkeyttää ajatuksia! Ero ei ole oikea vastaus ainakaan tässä vaiheessa, avoin keskustelu sitä vastoin auttaa myös miestäsi tietämään paikkansa... ei se helppoa ole hänelläkään!
vastauksia. Paikansa pitäviä. Käytä saamaasi tietoa hyväksi. Huomaatko et ole saanut negatiivista postia ollenkaan (haukkuma)
Pidetään liitot kasassa ja rakastetaan toisiamme
Eipä mee hyvin sulla ja varsinkaan sun miehelläsi.
Mutta eipä mee "maailman menoa"-palstalla hyvin
miehellä joka haluaa ostaa lapsen....Huhhhhuhhh
Kyllä kaikkien asiat tuntuu olevan suht hyvässä mallissa jos tähän sovinistiin vertailee.
Eikös kaikista äideistä tule tuollaisia synnytyksen jälkeen kun hormoonitasapaino heittelee. Meillä synnytyksestä kohta vuosi ja nyt tilanne alkaa pikkuhiljaa stabiloitua. Tsemppiä miehellesi!
Tuosta synnytyksestähän on vasta 5 kk aikaa, joten ei ole todellakaan vielä hätää! Anna ajan kulua ja auta miestäsikin tutustumaan lapseen sekä sinun "uuteen minääsi".