Jos työpaikan saadaksenne teiltä vaaditaan, että työnantaja saa jyystää teitä takapuoleen, teidän tulee suostua siihen riemumielin, koska sillä tavoin työmarkkinat nykyään toimivat!
Ei pidä jäädä sohvalle makoilemaan, vaan ripeästi vain peffaa jakamaan työnantajille, minäkin sain heti loistavan työpaikan, kun huorasin ja jaoin tarpeeksi.
Ei pidä jäädä sohvalle makoilemaan, vaan ripeästi vain peffaa jakamaan työnantajille, minäkin sain heti loistavan työpaikan, kun huorasin ja jaoin tarpeeksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vähän mautonta kirjoittaa toisen nimimerkillä, mutta tuossa on tiivistettynä hyvin mitä aito T oikeastaan jauhaa päivästä toiseen. Tuo on oikeastaan ihan sama asia.
ota vaikka mäyris niiden pillereides kanssa ja ala jodlaamaan pihassas oo työmarkkinakelpoinen.
Mikähän siinä on, että kun täällä joku uskaltaa esittää totuuksia tämän vakioruikutuksen sijaan, niin eikös joku valopää yritä heittää jotain paskaa toisen nimimerkillä? Onko suomalaisen itsetunto niin heikko että ei kestetä mitään vikaa itsessä, vaan aika pitää kaikki laittaa jonkun isomman instanssin syyksi? Uskokaa nyt, vain te itse voitte todella vaikuttaa elämäntilanteenne muuttumiseen, jos todella haluatte ja olette valmiit näkemään vähän vaivaakin. Saatte ruikuttaa ja katkerana maata kotonanne vaikka loppuikänne jos vaan odotatte että joku muu teidän elämänne muuttaa. Ihan sama kuin vaikka laihduttamisen tai raitistumisen kanssa, ei sitä tapahdu jos ei itse edes tahdo. Eikä ilman vaivaa.
Tämä kirottu demarivasemmistohallinto kaikkine korvauksineen vaan on passivoinut ihmiset uskomaan että kaikille kuuluu automaattisesti sama korkea elintaso ja turvattu työpaikka, kun vaan meitä äänestätte. Ainakin saatte korvausta jos ette töitä saakaan. Ajatuskin on niin naurettava että ihmettelen miten ihmiset yhä uskoo siihen. Että jossain on joku hyvinvointikakku aina valmiina jaettavaksi tasan kaikille. Ei muuten ole, kyllä jokaisen pitää itse se viipalensa hankkia. Kaikki ei voi saada yhtä isoa viipaletta, sekin pitää hyväksyä, mutta jokainen voi saada oman osansa, sen minkä ansaitsee. Se on vaan itsestä kiinni.
Ihan itse laihdutin 19 kiloa.
Vieläkin olen työtön,
jo 12 vuotta.
"Ihan sama kuin vaikka laihduttamisen tai raitistumisen kanssa, ei sitä tapahdu jos ei itse edes tahdo."
Eli tuon logiikkasi mukaan, kun haluan töitä, menen haluamaani firmaan ja sanon, että tästä päivästä lähtien olen teillä töissä. EIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEIEI!!!!!
Logiikkasi on päin ..ttua. Työntekijäosapuoli on aina muiden armoilla. Et sinä voi vain kävellä johonkin puljuun sa sanoa, että tulen tänne töihin. Ei se vaan onnistu. Ymmärrätkö tampio? Jos vetäisit sen pääsi pois perseestä, niin paljastuisi aivan uusi ja valoisa maailma sinullekin.
Toistatuhatta hakemusta ja kolme koulutustsa. Kuinka paljon sinä jaksaisit? Yleensä ne, jotka sanovat että pitää nähdä vaivaa, eivät ole itse hakeneet kuin pariakymmentä paikkaa ja luulevat että se on ihan hirveän paljon. Sata hakemusta on mitättömän vähän. Sitten on avoimet paikat ja suorat kyselyt tuohon päälle. Vähä vaivannäkö ei toisten kohdalla auta, sitä vaivaa pitää nähdä ihan perkeleesti, eikä tärppää sittenkään. Jokainen, jolla on pohjalla vähemmän kuin kolme tutkintoa, kuusi kurssia ja alle tuhat hakemusta pitää vaan turpansa kiinni siitä vaivannäöstä. Ilmankos tänäänkin jouduin yhden virkamiehen töppäyksiä korjaamaan itse (asiala ei ole mitään tekemistä työttömyyden kanssa, sekin pitää täällä idiooteille rautalangasta vääntää), kun ne vähävaivaiset otetaan töihin.
Seuraavaksi tullaan sanomaan, että tuolla pitäisi jo töitä saada, jotain vikaa. On vikaa: Liikaa ikää ja liian vähän työkokemusta suhteessa ikään, suurimmat ongelmat. Suhteita ei ole, asun hyvin sisäpiiripainotteiseilla paikkakunnalla, jossa ei ole sukua puolison lisäksi. Muualle lähteminen on nyt edessä, lapseni ovat siihen NYT tarpeeksi isoja. Lähden suoraan ulkomaille. Siitäkin, kun olen ilmoittanut lähteväni ulkomaille, on tällä palstalla kirjoitettu, että olen työhaluton. Hauskoja tulkintoja.
En usko että tuhannen hakemuksen monistaminen ja ympäriinsä kylväminen on kovin hyvä strategia, sehän tarkoittaa että et ole tosissasi hakenut yhtään vaan lähinnä kokeillut josko tärppäsi. Minä olen eläessäni lähettänyt alle 10 hakemusta, joista puolet johti työpaikkaan. Kaikki hyvin tarkkaan harkittuja, ei mitään hakuammuntaa.
Paikkakuntaa olen reilun parinkymmenen vuoden aikana vaihtanut nyt neljä kertaa, aina työn perässä. Tutkintoja on yksi, koska se riittää, enempi on lähinnä haitaksi. Työn oppii aina paremmin tekemällä kuin lukemalla. Työkokemusta on 15-vuotiaasta. Suhteilla en ole koskaan saanut mitään kun en ole ketään edes tuntenut firmoista joihin olen hakenut. Ammattitaito ja kokemus on kohdallaan niinkuin pitääkin. Turha silti luulla että mitään olen saanut helpolla tai ilman uhrauksia. Paikkakunnan vaihtokaan ei aina ole niin herkkua.
Olen muuten kerran joutunut työttömäksikin kun firma lopetti, mutta sitä kesti kolme viikkoa. Työttömäksi en edes harkinnut ilmottautuvani. Työkkärissä en ole koskaan edes käynyt, enkä käy.
Jos luulet että ulkomailla on helpompaa, niin siitä vaan. Toivottavasti löydät töitä. Helpompaa se tuskin kuitenkaan on.
Juuri niin, sinulla on ollut tuuria. Minä olen ollut muutaman kerran se, jonka nimi on siinä varalle valituissa, paperissa, joten ei ole sanottu "kaikille". Häviät aloittamisiässäkin, minä olin kesätöissä 11-vuotiaana ensimmäisen kerran. Työttömäksi jäin äitiysloman ja pahimman laman aikaan, se on pahin mahdollinen aika. Suurin osa pitkäaikaistyöttömistä onkin 90-luvun alussa massairtisanottuja. Minkä ikäinen muuten olet? Alle kolmikymppisen kanssa tästä on kyllä turha keskustella. Kokemus onkin se avainsana, itse olen ottanut vastaan kaiken eikä se olekaan hyväksi.
On maita, joissa hampurilaisbaariin pääsee vaikka 60-vuotias. Suomessa ei.
Siis kirjoitat, että pitää nähdä vaivaa, mutta itsesi ei ole tarvinnut juurikaan nähdä vaivaa, Huvittavaa. Työn saaminen on helpointa kolmen kuukauden sisällä työttömäksi jäämisestä. Kyllä siinä tarvitaan tuuria että saa töitä. Omalla kohdallanikin 80-luvulla kävi pelkkä tuuri: Menin yhden laitoksen ovesta sisään ja siellä oli juuri tullut tietoon pitkä sairasloman sijaisuus. Hänen tilalleen siirrettiin talosta toinen, sain sen toisen paikan, kun satuin olleen juuri samantyyppisessä kesätyössä edellisenä kesänä. Tämä ihminen jäi vielä eläkkeelle, sain vakipaikan ,jossa olin vuoden kunnes lähdin opiskelemaan. Siinä oli kyse puhtaasta tuurista. Enemmän kuin osaamista, suhteita, koulutusta tai mitään muuta tarvitaan hyvää onnea. Jos aina palkattaisiin paras, työelämässä ei tehtäisi virheitä.
Olen vähän päälle 4-kymppinen, ja muistan kyllä hyvin 90-luvun alun. Sain muuten silloin paikan jota haki muistaakseni yli 200 hakijaa. Tuuriako? No ainahan voi syyttää tuuria, hyvää tai huonoa, kaikesta mitä tapahtuu. Oikein huonolla tuurilla olisin varmaan jo kuollut, ja hyvällä miljonääri. Pelissä joku voi tehdä maalin hyvällä tuurilla ja oman maalin huonolla, mutta ei jatkuvasti. Ei tuuri selitä koko elämää, kyllä siinä on muutakin. Ehkä olen tehnyt monia hyviä valintoja, ja joitain huonoja, mutta hyvää/huonoa tuuria en siitä kiitä. Kyllä ne on olleet oman harkinnan tai sen puutteen tulos. Voihan olla että jään auton alle heti huomenna jos oikein huono tuuri käy, mutta ainakin pienennän sen mahdollisuuden minimiin katsomalla ympärilleni. Niinkuin kaikessa muussakin.
Totta toki on, että Suomessa ei arvosteta tarpeeksi vanhoja ihmisiä työntekijöinä. Se lienee seurausta siitä, että maatalousyhteiskunnasta on täällä vielä niin vähän aikaa, ja siellähän vanhat pantiin uuninpankolle makaamaan ja nuoret teki työt. Ehkä lähtisin Suomesta itsekin jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, mutta vain tämän maan iänkaikkisen kateuden ja junttiuden takia. Maailmassa kun on sivistyneitäkin maita.
Laivayhtiöissä tuo on aivan oikeasti urakehityksen avain.
ei o pakko jos ei taho, eikä taho semmosta töitäkään, eikä taho paljoa muutakaan vastenmielistä elämäänsä! ennemmin työttömyys, ihmisen ei tartte alistua!
juu pomo sano mulle*sä et koskaan käy mun luona ja mainitsi erään naisen joka itkemään mennyt hänen luokseen jotain*
sanoin eipä oo asiaa ollut..ku työt menee hyvin..ja miks ihmees tulisin??
potkut tuli..
Sit me soiteltiinki loppuaika..monta päivää pomon puheita peräsin miksi!!!!!hän oli kaupassa ja minä iltavuorossa..soittelin monen tunnin
miksi puheluita ja kuka jne..oli valittanut minusta..Olin viisas ja menimpä liiton miehen puheille..
Tuo naikkonenhan liehitteli kaikkia pomoja..tanssitti jne..en vaan koskaan ala moiseen vaikka potkut tulisi.