Paljon on erilaisia suhteita ja paljon erotaan näistä erilaisista suhteista.
Meillä on meneillään varmaankin seitsemän vuoden kriisi. Olemme ihan kintaalla erota, vaikka meillä on kaksi lasta ja rakastamme toisiamme vielä. Kuitenkin on tota ikää sen verran (35) että olen alkanut inventoimaan, mitä loppuelämällä tekisi. Olen kova miettimään asioita ja haluaisin läheisen suhteen, jossa puhutaan paljon ja eletään toisillemme. Mieheni sitävastoin on pinnallisempi vielä tässäkin iässä on kiinnostunut mielestäni pinnallisistakin asioista. Hän kuitenkin vähemmän meistä kahdesta haluaa erota. Minä filosofi, haluaisin elää elämää eettisesti oikein ja mieheni taas enemmänkin tätä nykykulttuuria, jossa on aikamoiset vapaudet ym.
Onko muita pareja, joilla on ristiriitaa kyseisistä asioista? En halua elää missään kompromissisuhteessa siten, että en voi täysin luottaa mieheeni. Kuitenkin tiedostan, että mitään täydellistä suhdetta ei olekaan.
Jos haluaa elää harmoniassa, onko parempi elää sitten yksin?
Meillä on meneillään varmaankin seitsemän vuoden kriisi. Olemme ihan kintaalla erota, vaikka meillä on kaksi lasta ja rakastamme toisiamme vielä. Kuitenkin on tota ikää sen verran (35) että olen alkanut inventoimaan, mitä loppuelämällä tekisi. Olen kova miettimään asioita ja haluaisin läheisen suhteen, jossa puhutaan paljon ja eletään toisillemme. Mieheni sitävastoin on pinnallisempi vielä tässäkin iässä on kiinnostunut mielestäni pinnallisistakin asioista. Hän kuitenkin vähemmän meistä kahdesta haluaa erota. Minä filosofi, haluaisin elää elämää eettisesti oikein ja mieheni taas enemmänkin tätä nykykulttuuria, jossa on aikamoiset vapaudet ym.
Onko muita pareja, joilla on ristiriitaa kyseisistä asioista? En halua elää missään kompromissisuhteessa siten, että en voi täysin luottaa mieheeni. Kuitenkin tiedostan, että mitään täydellistä suhdetta ei olekaan.
Jos haluaa elää harmoniassa, onko parempi elää sitten yksin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toimiiko teillä fyyysinen puoli, hellittelettekö toisianne, oletteko läheisiä?
Miehet ja naiset on erilaisia, kaikki olemme erilaisia, rikkauttahan se vain on. Tuntuuko miehesi jotenkin vastenmieliseltä vai vain erilaiselta?
Myös ystävien kanssa voi harrastaa "filosofointia" ja "eettisiä pohdintoja".
Puhut varmasti asiaa. Meillä kyllä on molempien toiveet täyttävä seksielämä ja muutenkin molemmat välittävät siitä, miten toisella asiat ovat. Olemme siis miehenikin mukaan myös parhaat ystävät.
Ehkä tosiaan on niin, että parisuhteesta ei koskaan saa kaikkea mitä haluaa. Sehän on varmasti jo naiivi unelmakin. Onhan meillä paljon hyvää, joten tuon filosofoinnin voi hoitaa naisystävien kesken. Jotenkin kai olen niin vanhanaikainen, että kuvittelin, että kaikki pitäisi jakaa yhdessä ja että jos tekee jotain noinkin henkevää toisallla, se lopulta erottaisi meitä. Muutenkin olen niin huono lähtemään täältä perheen luota mihinkään. Täytyy varmaan opetella moinen asia vielä "vanhoilla päivillä":) Kiitos kommentistasi!
Tässä kestämissuhteessa meidän parisuhde on varmasti erityinen. Mieheni nimittäin kärsii bipolaarisesta mielialahäiriöstä, eli maanis-depressiivisyydestä. Tämä saa hänet vastoin syvempää tahtoaan käyttäytymään tavoilla, joita on ollut vaikea välillä kestää, mutta rakkaus saa kestämään kaiken, ja toisen ymmärtäminen.
Millaista suhteemme on ollut? Seurusteluaikana mies jätti minun kymmeniä kertoja, ja taas kerjäsi takaisin. Maniavaiheessa on petetty ja tuhlattu rahat juomiseen ja uhkapeliin, depiksessä on jätetty minut koska kokee itsensä niin huonoksi ja haluaa vain olla yksin. Mielialat ja päätökset vaihtelevat päivästä toiseen, niin ettei mihinkään voi luottaa, eikä mistään tietää mikä on totta ja mikä sairauden aiheuttamaa ailahtelua.
Mutta niin, minä olen jopa onnellinen tässä suhteessa. Olen vaan hyväksynyt, että mies on sellainen kuin on, ja erityistilan takia minun on laitettava itseni ja omat tarpeeni syrjään ja oltava hänelle tavallaan kuin äiti. Hyvinä aikoina puoliso, huonoina huoltaja ja sotkettujen asioiden järjestelijä. Alkuvuosina itkin monet itkut, kun taas minua oli petetty, kun taas minun ylitseni käveltiin kovin sanoin ja teoin, tai kun mies etääntyi masennuksen yöhön ilman että voin tehdä sille mitään. Mutta seurattuani vuosia tuota aaltoilua, olen tottunut siihen, ja tiedän että rakkautemme kestää.
Tästä näkökulmastani sanoisin, että se kestääkö suhteenne, riippuu täysin omasta näkökulmastasi ja halustasi. Jos ajattelet, että tulet onnettomaksi tinkimällä omista haluistasi, ja silti jäät suhteeseen, varmasti tuletkin onnettomaksi ja katkeraksi. Mutta on myös toinen vaihtoehto - nähdä arvo siinä, että luopuu itsestään ja sietää myös kärsimystä. Minä voin sanoa, että melko varmasti olen nyt onnellisempi ja henkisesti kasvaneempi ihminen, kuin jos olisin vaikeuksien tullen lähtenyt suhteesta ja lähtenyt vain tavoittelemaan omaa onnellisuuttani yksin.