vain vilaukselta :( Mutta se tunne, joka kesti tuon pienen hetken, oli valtaisa! En nähnyt muita, en kuullut mitään....näin vain hänet. Se ei ollut ihastumista, vaan jotain uskomattoman ihmeellistä. Ei sitä osaa edes selittää, eikä verrata mihinkään muuhun. Siitä olen kuitenkin varma, että hän tulee olemaan elämäni mies! Hän, jota olen etsinyt koko pienen ikäni. Mieli on huojentunut, sillä tiedän hänen olevan olemassa....odotan vain sitä, päivää kun satun näkemään hänet uudelleen. Se päivä tulee vielä...ja se on kohtaloa
Näin elämäni miehen
mutta...
111730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerro missä näit hänet? Mikä kiinnitti huomiosi hänessä? Miltä hän näytti, mitä hän teki? Tuijotitko hölmönä suu auki vai mitä?:)
Ja muistakkin nykäistä hihasta kun seuraavan kerran näet hänet, ettei vaan jäisi jälleen pelkäksi vilahdukseksi :o)
Mä oon nähny monta elämäni naista, ja useita päivittäin jos puhutaan ulkonäöstä :D
Täällähän minä! Ota seuraavan kerran kiinni.:D
Ja vielä kun tuo mies tuntisi samoin sinua kohtaan... Silloin voisi puhua melkeimpä sielunkumppanuudesta.
Sitä itsekin odotellessa... =)
Onkohan mussa jotain vikaa, kun en voi mitenkään käsittää että tuo on mahdollista: että kerran näkee jonkun ja saman tien tuntee että tuossa se on "elämäni mies". Entäpä jos se kaveri sattuukin olemaan vaikka väkivaltainen narsistinen paska? Siinähän sitten olette sielunkumppaneita?
Mun miehen logiikalla kuulostaa ihan helvetin pinnalliselta tuollainen "rakkautta ensisilmäyksellä". Itse osaan tehdä ensi näkemällä vaan jaon: panisin / en panisi.
"Mun miehen logiikalla kuulostaa ihan helvetin pinnalliselta tuollainen "rakkautta ensisilmäyksellä". Itse osaan tehdä ensi näkemällä vaan jaon: panisin / en panisi"
Itseasiassa juuri tuo on pinnallista: ajattelet vain materiaa ja omaa tyydytystäsi. Ei ihme, jos et pysty käsittämään henkisiä kokemuksia ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Nyt tahtoisin vähän perusteluja.
Miten niin ajattelen vain omaa tyydytystäni? Varmaan 80% sopivan ikäisistä naisista on ensisilmäyksellä ja ulkonäkönsä puolesta "pantavia", mutta kyllä se silti vaatii aika paljon muuta pintaa syvemmältä, myös niitä henkisiä kokemuksia, ennen kuin ryhdyn ketään nimittämään "elämäni naiseksi".
Mitä henkisiä kokemuksia ja etenkään kanssakäymistä siinä oikeasti voi olla, jos joku, kuten aloittaja "näkee elämänsä miehen vain vilaukselta"?
Tiedän tunteen. Mulle on käynyt pari vuotta sitten samalla tavalla. En tosin nähnyt hänestä kuin selän kun tämä tunne tuli. Juttelin hänen kanssaan muutamaan otteeseen ja uskon että hänestä tuntui samalta. Ilmassa oli aina kipinää ja kun häntä katsoi silmiin niin siinä oli sitä jotain. Meillä ei ollut työasioissa ym. mitään yhteistä mutta aina vaihdoimme muutamat sanat ja katseet ohimennen.
Sääli että hän oli varattu.
Onneksi täällä on edes muutama, joka tajuaa tilanteeni. En edes vaivaudu muille tolloille selittämään juttua tarkemmin, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. By the way...noilla sanoilla "elämäni mies" en tarkoittanut, että mies olisi ollut kaikista komein maan päällä tms. niin kuin jotkut kuvittelivat. Hänessä oli sitä jotain selittämätöntä! Kyllä niistä molemminpuolisista katseista voi aistia paljon....kaikki vaan ei tajua...
:)
Heh... Muistui vielä mieleen se että kun normaalisti en todellakaan ole mikään jännittäjä, niin kun tämä nainen tuli yllättäen juttelemaan niin saattoi muutamaksi sekunniksi mennä sanattomaksi ja rinnassa tuntui ahdistava tunne ;-)
Silmistä voi nähdä paljon, mullakin on tapana katsoa silmiin ja hän teki samalla tavalla. Kun keskusteltiin niin tuijotettiin koko ajan toisiamme.
Toivottavasti sellaisen tapauksen vielä löytäis ;-)