Olen parin päivän aikana lueskellut näitä suhdepalstoja. Jotenkin vaivaa tämä nykyajan meininki, miten helposti nuoret ihmiset lähtevät yhden illan suhteisiin, seksin perässä, vaihtavat kumppania. Sellaisen kuvan saa, kun täällä näitä palstoja lukee ja huomaahan sen meiningin tuolla kapakoissakin. Toisaalta voi olla, että ne "vilkkaimmat" tapaukset myös näkyvät eniten. Varmaan on niitäkin, joille parisuhde on tärkeä osa elämän peruskuviota ja he eivät siten hankikaan sitä kokemusta vaihtamalla ja kokeilemalla mahdollisimman monta, vaan keskittyvät pitempään yhteen ihmiseen.
Nimittäin mitäs sitten, kun mennään yhteen ja ruvetaan kunnolla perustamaan perhettä ? Minusta tuntuu, että jos ottaa miehen tai naisen, jolla niitä seksikumppaneita on ollut paljon, voi kyllä odottaa, että kun parisuhde arkistuu, lapset astuvat kuvioon, toinen aika helposti lipeää ja lähtee vanhasta tottumuksesta etsimään kokemuksia ja lohtua muualta. Tietenkin se on yksilöllistä, voihan olla, että se ainut ja oikea on löytynyt eikä siitä muualle haluta lähteä, mutta epäilen vahvasti, että vaikeuksia on odotettavissa, jos on totuttu vaihtamaan ihmistä, kun tämä ei enää miellytäkään. Ja entäs jos molemmat ovat aikanaan siihen tyyliin oppineet..
Itselleni parisuhde on tärkeä asia, eikä noita seksisuhteita ole kertynyt kovin montaa. Siksi ihmettelinkin, että mitenköhän noita vanhoja asenteita ja tapoja pystyy muuttamaan, kun tulee tilanne, jossa suhde ei olekaan enää ruusuilla tanssimista. Silloinhan se uskollisuus mitataan ja ihmisluonteen kaikki puolet tulevat esille.
Nimittäin mitäs sitten, kun mennään yhteen ja ruvetaan kunnolla perustamaan perhettä ? Minusta tuntuu, että jos ottaa miehen tai naisen, jolla niitä seksikumppaneita on ollut paljon, voi kyllä odottaa, että kun parisuhde arkistuu, lapset astuvat kuvioon, toinen aika helposti lipeää ja lähtee vanhasta tottumuksesta etsimään kokemuksia ja lohtua muualta. Tietenkin se on yksilöllistä, voihan olla, että se ainut ja oikea on löytynyt eikä siitä muualle haluta lähteä, mutta epäilen vahvasti, että vaikeuksia on odotettavissa, jos on totuttu vaihtamaan ihmistä, kun tämä ei enää miellytäkään. Ja entäs jos molemmat ovat aikanaan siihen tyyliin oppineet..
Itselleni parisuhde on tärkeä asia, eikä noita seksisuhteita ole kertynyt kovin montaa. Siksi ihmettelinkin, että mitenköhän noita vanhoja asenteita ja tapoja pystyy muuttamaan, kun tulee tilanne, jossa suhde ei olekaan enää ruusuilla tanssimista. Silloinhan se uskollisuus mitataan ja ihmisluonteen kaikki puolet tulevat esille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten niin nykyajan meininki? Ehkä se on vain muuttanut muotoaan ja on näkyvämpää tänä päivänä. Kyllä kai sitä ennekin tapahtui vaikka mitä tanssilavojen takametsässä ja heinäladoissa.
Nykyään myös noiden piilotettujen himojen toteuttaminen on helpompaa, kun ennen asuttiin pienissä mökeissä suurina kommuuneina. Samassa mökissä saattoi asua useitakin sukupolvia sekä heidän kumppaninsa. Sosiaalinen paine oli varmasti kova, koska kiinni jäämisessä oli suuri leimautumisen vaara. Nykyään tuo on helpompaa, kun menopaikat on lähellä, eikä samanlaista sosiaalista painetta ole.
Entäpä onko mahdollista, jos parisuhteessa vaakakupit ei ole tasan aiemmissa suhteissa ja vähemmän kokemusta tuntee itsensä huonommaksi? Voisiko tämä olla yksi pettämisen laukaiseva tekijä. Tai muuten vain vähäisellä kokemuksella varustettu haluaakin lisäkokemuksia?
Voisiko olla niin, että suuren määrän kokemuksia hankkinut ei enää tarvitse niitä kokemuksia ja kykenee sen vuoksi olemaan uskollinen? Korreloit aika rajusti tuota suuren seksikumppanien määrää ja kykenemättömyyttä uskollisuuteen.
Kyllä mun omien kokemuksien perusteella sanoisin, että ne jotka ovat jo nuorina toisensa löytäneet ja olleet pitkään yhdessä ovat niitä pahimpia, jotka alkavat etsimään tuon perheen perustamisen jälkeen niitä kokematta jääneitä kokemuksia.
Olet oikeassa, että kun parisuhteeseen tulee ongelmia, niin silloin uskollisuus mitataan. Myös sinun kumppanisi. Mistään muustahan et voi olla varma kuin itsestäsi.
Ihminen on vain sellainen, pettäminen on geeneissä molemmilla sukupuolilla. Miehet pyrkivät levittämään geenejään niin paljon kuin mahdollista, naiset taas etsivät "parempia" geenejä jälkeläisilleen. Isojen otantojen mukaan 15% avioliitossa syntyneistä lapsista on muiden kuin aviomiesten siittämiä, ja tulos ei riipu maasta.
Totta varmaan että puuttuvat kokemukset nuorempana ovat osasyynä seikkailujen etsimiseen. Toisaalta myös on varmaan niin että ne jotka ovat "tottuneet" vaihtuviin suhteisiin voivat helpommin etsiä niitä myös vakiintumisen jälkeenkin.
Monet myös "kasvavat" iän myötä ja huomaavat että nykyinen parisuhde ei vain millään taivu omiin (löydettyihin uusiin) "tarpeisiin".
Ja itse ainakin luulen että "ikäkriisit" on jotenkin jopa hormoneissa, mulla ainakin levottomuus on lisääntynyt rajusti kun 40v lähestyy, vaikka kaikki on periaatteessa ihan hyvin.
Geeneissä ja psyykeessä on vastaus tähän uskottomuuden vitsaukseen - jos se sitä nyt on. Kovin paljon en ole raamattua tutkinut, mutta yksi kohta "Saarnaaja" Vanhassa testamentissa herättää minussa kosolti ajatuksia: Siinä sanotaan jotenkin näin: "Kaikella on aikansa ja paikkansa maan päällä. On aika syntyä ja aika kuolla, aika rakentaa ja aika hajottaa...."
Lopulta jää vain miettimään, että lienee myös aika olla uskollinen ja aika olla uskoton. Sitten pitää hälytyskellojen soida, jos uskottomuus putki jää päälle eikä ole koskaan uskollinen enää kenellekään.
Toisaalta Raamatussa on myös kohta, missä sanotaan: Älä tee huorin. Kerrotaan, että tuo ohje annettiin suoraan taivaasta kivitauluun.
Voisiko tuon jakeen yhdistää Saarnaajan jakeisiin siten, että aika on tehdä huorin ja aika lopettaa huorintekeminen.
Aika on pettää ja aika esittää katuvaa.
Aika on tehdä mitä huvittaa ja aika selitellä tekonsa parhain päin.
Aika on esiintyä hurskaana ja aika jäädä kiinni housut kintuissa.
Meillä nainen on se, joka oli nuorena villi ja vapaa. Tuli vuosikaudet koettua erilaisia poikia/miehiä kunnes ensimmäisen avioliiton jälkeen tuli eteen SE. Nyt olemme olleet seitsemän vuotta ja minulle yhä riittää vain ja ainoastaan tämä mies. Enää ei edes kiinnosta katsella muita. Mutta puolisoni sen sijaan- joka on meistä se vähemmän "kokenut", nyt haikailee vieraisiin pöytiin.
Miun neuvo; MENKÄÄ NUORENA NIIN PALJON KUN IKINÄ KIINNOSTAA. Sitten aikuisempana on helppo asettua aloilleen kun tietää jo mitä sen aidan toisella puolella oli.
Luulenpa, että näillä suomen sivuilla kirjoittelee aika paljon nuoret ihmiset/parit, jotka vieläkin ovat vailla tarpeeksi kokemuksia ja seikkailuja. Ikä vasta tuo viisautta- toisille ei ikävä kyllä sekään;(
Ei se, että on mennyt nuorena naimisiin ole mikään merkki uskollisuudesta. Heh. Ettekö te ole seuranneet sivusta yhtäkään nuorena solmittua avioliittoa?
kuulema tarpeeksi nuorena ,nyt reilusti yli 40 piti mennä pettämään oikein pitkän kaavan mukaan. Minä olen mennyt nuorena loukkaamattaketään niin ,että raikaa eikä ole tarvinnut elämätöntä elämää ja vieraita haikailla.
Osittain tuo nuoruuden menemättömyys (kun sentään on seurustellutkin) on sitä seli seli.
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä , että nuorenna anna palaa kun et silloin loukkaa toista, eipähän jää haikailemaan,että millaista se olisi jonkun toisen kanssa.
"jolla niitä seksikumppaneita on ollut paljon, voi kyllä odottaa, että kun parisuhde arkistuu, lapset astuvat kuvioon, toinen aika helposti lipeää ja lähtee vanhasta tottumuksesta etsimään kokemuksia ja lohtua muualta"
Itselläni kyllä oli juuri päinvastoin. 10 vuoden avioliiton ja kahden lapsen jälkeen alkoi tosissaan pohtimaan, voiko seksi olla oikeesti niin ihanaa kuin kerrottiin. Mieheni mielestä olin neuroottinen kun en innostunut niinkuin "olisi pitänyt". Eikä hänkään osannut kuin tuhertaa sängyssä. Oppaista muka otettiin mallia, vaan ei toiminut.
Kävin vieraissa, ja a vot selvisi mitä nautinto on. Aikaisemmin en edes tiennyt sellaisesta. Mies kävi kans vieraissa ja alkoi vertailemaan, meillä kun ei edelleenkään sujunut.
Niin siinä kävi, että olimme toisillemme täysin sopimattomat. Nautimme eri asioista. Erosin ja elin yksin kymmenen vuotta yksinhuoltajana. Sitten löysin ihanan miehen jonka kanssa pelaa niin äly, tunne kuin seksi. Nyt vasta tiedän mitä haluan ja tunnen itseni Naiseksi. Kiitos kokemusten.
Liitäkää ja tutustukaa itseenne kyllin kauan, ennenkuin solmitte pysyvän parisuhteen.
sanon samaa. Tutustukaa toisiinne kyllin kauan. Odotin jo ensimmäistä lastamme kun aloin tajuta ,että mies ei ole minulle oikea (rakas kyllä)mutta niin monessa asiassa erilainen.
Vastuuntuntoisena jatkoin liittoa, joka oli jopa ihana lasten ollessa pieniä (ja se ettei sovita yhteen oli haihtunut mielestä). Hyvin meni ,keski-ikä tuli ja mies aloitti suhteen (ikäkriisi oletan ja halu hakea jännitystä, oli kuulema elämänsä suurin rakkaus). Kun selvisi mitä oli touhunnut ,sanoin, että mitä sä täällä teet painu ämmäs luo. Ei lähtenyt, nyt vannoo rakkautta, minä mietin eroa. Josko minullekin löytyisi se oikea. Miehelleni se suhde oli kuulema suurta rakkautta mutta kummasti se on kuihtunut pois. Ei enää haikaile perään katuu ja manaa hölmöyttään,että höynähti. Ja se pettäminen satutti ja loukkasi minuakin tosi syvältä, niin ,että välillä tuntuu, että helvetti on valloillaan sielussani.
En koe kohdelleeni miestäni väärin koska rakastin häntä mutta jouduin järkeilemään, että esim. syväliset keskustelut saan hakea ystävieni ja kollegoitteni seurasta. Seksi oli hyvää vaikka meillä on niin,että mies on se passiivisempi.