Kihlattuni ja hänen exänsä pitävät edelleen yhteyttä, mieheni käy mm. välillä kahvilla exän luona. Ja aina jos exälle tulee ongelma, hän soittaa miehelleni.
Mieheni ei halua, että tutustun exään, hänestä se olisi kummallista. Minusta taas on kummallista, että 3 vuotta seurusteltuamme hän edelleen haluaa tavata naista, jonka olisi pitänyt jäädä hänen elämästään silloin, kun he erosivat.
Itse olen aina tehnyt selvän pesäeron miehiin, joita olen joskus tapaillut, mutta jotka sitten ovat jääneet matkan varrelle. Jos johonkin ihmiseen on joskus ollut tunteita, ja ne kuolevat, niin minusta rakkaus ei voi muuttua ystävyydeksi.
Miten suhtautua asiaan? Kieltää exän tapailu? Vai lähteä itse suhteesta? Rakastan miestä, mutta tiedän, etten voi hyväksyä exän kanssa kaveeraamista, ellen saa itsekin tutustua tähän.
Mieheni ei halua, että tutustun exään, hänestä se olisi kummallista. Minusta taas on kummallista, että 3 vuotta seurusteltuamme hän edelleen haluaa tavata naista, jonka olisi pitänyt jäädä hänen elämästään silloin, kun he erosivat.
Itse olen aina tehnyt selvän pesäeron miehiin, joita olen joskus tapaillut, mutta jotka sitten ovat jääneet matkan varrelle. Jos johonkin ihmiseen on joskus ollut tunteita, ja ne kuolevat, niin minusta rakkaus ei voi muuttua ystävyydeksi.
Miten suhtautua asiaan? Kieltää exän tapailu? Vai lähteä itse suhteesta? Rakastan miestä, mutta tiedän, etten voi hyväksyä exän kanssa kaveeraamista, ellen saa itsekin tutustua tähän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ex voi olla hyväkin ystävä, jos välit eivät ole menneet poikki. Enhan miehelläsi ja exällään takana oma historia, jonka aikana he tutustuivat toisiinsa hyvin. Ex siis, huolimatta siitä, että on ex, tuntee miehesi todella hyvin. Ystävyys voi olla mahdollista, eikä siitä sinällään tarvitse olla mustasukkainen.
Sinulla kuitenkin on minusta oikeus tavata miehesi ex ja olla joskus mukana heidän ajanvietossaan, jos haluat. Jos tämä ei heille sovi, niin se on voi voi. Vaadi sitä, että tutustut jotenkin tähän exään. Se hälventäisi epäluuloja ja puhdistaisi ilmaa.
Itse en kyllä VAATISI. Pyytää voi, kauniisti ja hyväksyä annettu vastaus.
Oma mieheni ei ole onneksi halunnut tunkeutua minun ja exien väliin! Ehkä miehillä on erilainen suhtautumistapa asiaan, tai sitten ei. En kyllä oikein voisi kuvitella itsekään tutustuvani mieheni exiin.
Ei voi sanoa voi voi, ellei voi ottaa osaa miehen ja hänen exänsä ajanviettoon. Mielestäni on paljon luonnollisempaa, ettei tapaile kumppanin exiä kuin se, että tapaa.
Luulen, että mieheni hermostuisi pikkuriikkisen jos minun pitäisi tavata exiäni useammin sen tähden, että heidän nykyiset kumppaninsa änkeevät mukaan, jolloin meidän yhteisten juttujen puhuminen ja nauraminen estyy!
Jotta olisimme kohteliaita exien nykyisiä kumppaneita kohtaan, emme voisi puhua "sisäpiirivitsejämme" emmekä muitakaan keskinäisiä juttujamme. Ne kuitenkin muodostavat suurimman osan keskusteluistamme. Täytyisi siis jutella sellaisista asioista, joita emme tavallisesti juttele. Mitä järkeä näissä tapaamisissa olisi? Järjestäisimme kohtaamisen, joka olisi vaivautunut ja teennäinen?
Minulla on kaksi exää, vuosien takaa. He olivat kulloinkin aikanaan parhaita kavereitani myös. Tapailen heitä edelleen, voisi sanoa vuosikymmenien jälkeen!
Koska viimeisin exäni osasi suhtautua loistavasti siihen, että tapailen häntä edellistä exää, oli aivan luonnollista, etten edes voinut kuvitella suhdetta mieheen, jonka pipoa kiristäisi se, että minulla on edelleen hyvät välit entisiini. Kuitenkin minun täytyy nostaa hattua nykyiselle miehelleni, joka ymmärtää välillä ulkopuolisista hieman sekavalta vaikuttavat kuvioni. Hyvä mies kaikenkaikkiaan! Paras!
Ainakin minulla on niin, etteivät tunteeni mihinkään kuole. Ne vain muuttuu, joskus pelkästään käytännön syistä (tai yhdestäkin syystä!) ja silloin vain sen parisuhteen jatkaminen on mahdotonta, vaikka ystävyyssuhteen jatkuminen ei olekaan.
Tähän loppuun kyllä täytyy todeta, etten tavannut exiäni, kumpaakaan, montaakaan kertaa vuoden, parin aikana siitä, kun parisuhteemme päättyi. Mielestäni se oli tärkeää, kaikinpuolin. Juuri sinä aikana rakkausystävyydestä tuli ystävyysrakkautta. Sitä niinkuin otti toiseen tarvittavaa etäisyyttä. Sekavasti sanottu, mutta toivottavasti joku ymmärtää...
Siis ymmärtää. Mulla on ihen sama tilanne, että suhteen loppumisen jälkeen hieman etäisyyttä ja kun aikaa oli kulunut niin ollaan ex:ien kanssa ihan hyviä kavereita. Koska ne oli jo seurustelu aikana ystäviä niin ei se ystävyys lopu vaikka ei parisuhde toiminutkaan. Samoja harrastuksia yms. kuitenkin on ja hauskaa seuraa.
Mitä ne muuksi muuttuneet tunteet ovat? Jos exän kanssa ei enää halua seurustella ja häntä ei enää rakasta, miksi hänen kanssaan edelleen pitää olla? Miten suhde, jossa tunteet ovat olleet voimakkaita, voi enää muuttua tavalliseksi ystävyydeksi?
Näen asian näin: jos haluaa olla jonkun vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen, jonka kanssa on niitä yhteisiä sisäpiirivitsejä, sänkykokemuksia ja muutenkin niin ihanaa, niin sitten on hänen kanssaan. Siis seurustelee. Ja jos hänen kanssaan ei seurustele, niin sitten ei ole niitä yhteisiä sisäpiirijuttujakaan. Sisäpiiriin kun pääsevät muutkin ajan kuluessa, jos annetaan päästä.
Eli jos exää kohtaan ei enää ole tunteita, miksi asia on niin arka? Ja jos on tunteita, miksi erosi ja otti uuden?
Ja mikä takaa sen, ettei niin ihanan sisäpiiri-ihmisen kanssa eksy uudelleen lakanoiden väliin, vaikka olisi jo uusi suhdekin? Jos kerran ollaan niin sisäpiiriä?
Minä sanoin suhteen alussa miehelle, joka mielestäni kaveerasi liikaa entisensä kanssa, etten sitä aio hyväksyä.
Hän pisti välit poikki. Asiasta ei ole sen koomin puhuttu. Hänellä on kyllä naispuolisia ystäviä, mikä on mielestäni ihan ok. Olen saanut paljon ystäviä mieheni naispuolisista kavereista. Exien kanssa kaveeraamista en vain ymmärrä, ainakaan jos se on liiallista. Mielestäni jatkuva exälle soittelu ja exän tapailu on lähinnä osoitus siitä, ettei osata päästää irti.
Tottakai voi silloin tällöin kysyä kuulumisia, pysähtyä juttelemaan jos kaupungilla törmää, mutta kyllä nuo kahvittelut sun muut tulisi jättää.
ja jos he viettävät aikaa kahden kesken, niin mahdoton ajatus että he eivät harrastaisi seksiä. Jos kahdella ihmisellä on ollut pitkäänjatkunut seksisuhde, niin he kyllä tuntevat vetoa toisiinsa, mikäli haluavat viettää aikaa yhdessä. Exältä on paljon helpompi pyytää seksiä kuin uudelta ihmiseltä. Jompi kumpi tekee joka tapauksessa aloitteen. Sitä aloitetta on mahdoton torjua, jos ystävyys jatkuu.
Tapauksessasi se, että mies ei halua esitellä teitä toisillenne, on osoitus siitä, että hänellä ja exällä on jotain vipinää. Jos miehellä olisi vilpitön ystävyyssuhde exään ilman seksiä, niin hänellä ei olisi mitään syytä olla esittelemättä teitä toisillenne.
Voithan testata miestäsi, ja kertoa hänelle, että sinä olet menossa tapaamaan exääsi. Todennäköisesti huomaat, että hän ei ole luottavainen ollenkaan.
Sinuna kuitenkin olisin vähemmän huolissani siitä että mies sekstaa exän kanssa, kuin että hänellä olisi suhde johonkin "vieraaseen" naiseen. Ainäkin minun on helpompi hyväksyä jos naiseni sekstaa exänsä kanssa kuin jonkun toisen. Hehän eivät tee mitään mitä eivät olisi tehneet jo satoja kertoja aikaisemminkin.
Iltalehdessä oli viikon sisällä juttu aiheesta. Siinäkin todettiin, että exä-seksi on yleisempää kuin moni luulee. Lisäksi, että exän kanssa "pettäminen" ei aihauta suurimmalle osalle tunnontuskia. Vain ne jotka ovat jääneet kiinni ja sen vuoksi saaneet vaikeuksia, katuvat, mutta eivät silloinkaan itse tekoa vaan vain kiinnijäämistään.
Enpä menisi allekirjoittamaan mitään exä-sexä -juttuja. Iltalehden tutkimuksetkin voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Itse olen yhteydessä omaan eksmiekkoseen, erosta on jo viitisen vuotta ja minullakin on jo ihan uusi avomies. Mutta kyllä se vaan oikeasti voi olla niin, että eksänsä kanssa voi tulla ystäväksi. Ei me joka päivä soitella, ehkä kerran kuussa ja pari sähköpostia, joskus käydään kaffella tai syömässä. Minulla (ja tuskinpa hänelläkään) ei ole siis minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta häntä kohtaan. Joskus on ollut, mutta ei enää. Tiedän, mitä se on, joten sekin jännitys on väliltämme kadonnut. Hän on vain hauska tyyppi, jonka seurassa viihdyn, mutta huomaan kyllä ärsyyntyväni hänen seurassaan niistä samoista jutuista kuin silloin eromme aikanakin enkä voisi edes kuvitellakaan jatkavani yhdessäoloa hänen kanssaan. Mutta silloin tällöin on hauska kysellä kuulumisia ja jutella niitänäitä.
Enkä minäkään haluaisi, että oma avomies ja eksäni tutustuisivat. En osaa selittää miksi, mutta jotenkin vaan tulisi vaivautunut olo. Tosin mieheni on sanonutkin minulle, ettei halua tavata eksääni. Jos minä haluan mennä kaffelle, niin siitä vaan, mutta pääasia on, ettei hänen tarvitse.
Me emme ole tehneet tästä eksäasiasta mitään ongelmaa.
Minä ja exäni olemme yhä edelleen ystäviä. Asiassa ei ole koskaan ollut ongelmaa, sillä en ole koskaan pyrkinyt pitämään miestäni tämän ystävyyden ulkopuolella. Lisäksi mukana on usein exäni uusi tyttöystävä, tulemme kaikki mainiosti toimeen keskenämme. Ex-suhde on tässä tapauksessa vanha (muutamia vuosia) ja jo moneen kertaan selvitetty juttu, joten ei ole mitään selvittämättömiä ongelmia.
Jos ihminen on ollut tärkeä, tai liittyy johonkin tärkeään elämänvaiheeseen, on mahdollista tulla puhtaasti läheisiksi ystäviksi, vaikka kaikki seksuaalinen vetovoima on väliltä kadonnut. Siitähän lopulta useimpien suhteiden loppumisessa on kysymys -ei enää kiinnosta. Toinen tuntuu enemmän kaverilta kuin rakastetulta, ja jos ero voidaan tehdä niin perusteellisesti, että kumpaakaan ei loukata yhtään enempää kuin on välttämätöntä, ja eroon johtaneet syyt selvitetään, on toipumisen jälkeen mahdollista tulla todella hyviksi ystäviksi. Kaikki salaisuudetkin ovat jo molemmin puolin tuttuja, joten kaikesta voidaan puhua. Mutta siinä ei todellakaan ole kysymys mistään sukupuolisesta jutusta, vaan ystävyydestä, ihan aidosta ja vilpittömästä sellaisesta.
Jos taas toinen osapuoli ei olekaan toipunut erosta... no, se onkin jo sitten toinen juttu. Siinäkään tapauksessa ei ole tarvis huolestua tai tuntea mustasukkaisuutta enempää kuin muidenkaan ihmisten suhteen, sillä toiselta puolen viehätys on kuitenkin loppunut. Siihen, joka tapauksessa, tarvitaan kaksi halukasta osapuolta.
Vaikka joskus käykin niin, että "vanha suola janottaa", se ei kuitenkaan ole kovin yleistä. Tottakai sen muistaa, että yhdessä oli joskus mukavaakin, mutta muistot ovat etäisiä, irrallisia, ja on vaikeaa muistaa miltä se oikeastaan tuntui.
On tietysti kurjaa, että et pääse miehesi mukaan exän luo. Se varmaankin askarruttaa. Voi kuitenkin olla niin, että koska tuo ex ei tunne sinua, hän ei voi tuntea samoin ystävyyttä sinua kohtaan, joten hän ei halua kertoa yksityisasioitaan sinun seurassasi. Miehesikään ei välttämättä näe asiaa samoin kuin sinä, eikä se ole mitään muuta kuin ajattelutapojen erilaisuutta. Jotkut ihmiset (usein miehet) haluavat pitää ystävyytensä erossa seurustelustaan, he vain ovat sitä mieltä etteivät ne kuulu yhteen. Kutsuuko miehesi sinut mukaan kun lähtee tapaamaan miespuolisia kavereitaan? Kyse voi olla samasta asiasta.
Kerro tunteesi miehellesi rauhallisesti ja kiihkottomasti, ja kerro, että vaikka et voikaan olla samalla tavalla ystävä hänen exänsä kanssa, haluat kuitenkin tutustua häneen muuten. Voithan esim. järjestää joskus pienet illanistujaiset, johon kutsutaan muutama läheinen ystävä -ex mukaanluettuna. Muista kuitenkin, että jos hän tulee, hän ei tule tentattavaksi heidän entisen suhteensa yksityiskohdista -ne asiat, niin julmalta kuin se saattaa kuulostaakin, eivät todellisuudessa kuulu sinulle. Se on kaikki ollutta ja mennyttä, ja exällä on myös oikeus omaan yksityisyyteensä. Silloin voit kuitenkin hieman tutustua häneen, ikäänkuin puhtaalta pöydältä, vain ihmisenä, ei niinkään miehesi exänä. Aivan kuin keneen tahansa. Koska hän on osa miehesi elämää, hän on myös osa sinun elämääsi, ja miehesi pitäisi voida ymmärtää tämä. Varsinkin jos saat hänet ymmärtämään, ettet halua vakoilla heitä, vaan vain tutustua häneen.
Toiset ystävystyvät exiensä kanssa, toiset eivät. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vaikka suhde loppuu romanttisen kiinnostuksen puutteeseen, voi yhteinen menneisyys johtaa täysin normaaliin ystävyyteen. Vaikka rakkaus loppuu, voi toisesta pitäminen ystävänä kuitenkin jatkua. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Kärsivällisyyttä, ja hyvää jatkoa! :)
Olen kyllä sanonut miehelle, että jos voin myös ystävystyä hänen exänsä kanssa, kuten hänen olen saanut tutustua hänen muihinkin kavereihinsa, niin asia on ok. Hänestä minun ja exän tutustuminen toisiimme olisi kuitenkin kiusallista, hän ei ole edes kertonut minusta exälleen. Ja olemme sentään ollet kihloissakin jo vuoden, ilmeisesti sormus katoaa taskuun, kun hän kyläilee exällä.
En ymmärrä, mitä kiusallista voi olla uuden puolison ja exän tutustumisessa, jos suhde exään on vain ystävyyssuhde. En voi jatkaa näin; joko saan tutustua exään, mies ei enää vastaa exän kutsuihin tai kihlaus ja sen myötä koko suhde päättyy.
Jos ex ei edes tiedä, että olet olemassa, ei asiassa pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Vaihtoehtoja on kaksi: tapailu exän kanssa loppuu tai sinä saat tutustua exään.
Kuvittele tilanne exän kannalta. Hänen exänsä, joka on sinkku, käy hänen luonaan usein. Exien kanssa harrastetaan seksiä usein, joten miksipä miehesi ex ei yrittäisi miestäsi jallittaa silloin, kun mieli tekee. Miehesihän on sinkku. Mitään estettä ei ole.
Pistä kylmästi loppu tuollaiselle pelleilylle. Kysy mieheltäsi, että häpeääkö on sinua, kun ei voi ystävälleen kertoa, että on kihloissa.
Miksi mies ei ole exälleen kertonut seurustelleensa jo, hyvänen aika, kolme vuotta? Tuo nyt ei enää ole oikein normaalia, jollei mies ole jotenkin erityisesti sosiaalisesti estynyt. Onpa todella outoa, sen voin kyllä sanoa. Ei meillä tuollaista kyllä katseltaisi.
Suosittelen että otat lusikan kauniiseen käteen: jos saat selville exän puhelinnumeron, toimi niinkuin kuka tahansa normaali ihminen: Soita, esittele itsesi ja kutsu hänet kylään. Voit olla varma että ukkosi kanssa asiasta tulee tappelu sillä sekunnilla kun hän sen kuulee, mutta voipa käydä niinkin kuin eräälle tuttavalleni:
Hän sai selville, että mies oli pitänyt viimeiset kolmisen vuotta samaan aikaan kahta suhdetta yllä eikä kummallekaan ollut kertonut toisesta. Tämä ystäväni, joka oli naimisissa miehen kanssa, oli miehen puheiden mukaan "entinen vaimo, johon täytyy pitää välillä yhteyttä lapsen takia". Tuosta kuvitellusta erosta ystäväni ei ollut koskaan kuullutkaan, saati että olisi epäillyt mitään koko avioliiton aikana. Hän oli kuvitellut avioliittonsa olevan täydellinen kaikin puolin. Kaikki selvisi vahingossa: ystäväni luki sattumalta tekstiviestin miehensä kännykästä. Kys. tytöllä ei ollut aavistustakaan että mies on yhä naimisissa.
Toimi siis ja ota asiasta kerralla selvää. Muista kuitenkin; epäluulot saattavat olla täysin sataprosenttisen perusteettomia, joten älä missään nimessä tee mitään muuta kuin esittelet itsesi (ikäänkuin olisi itsestäänselvää, että hän tietää sinusta) ja pyydät hänet vain kahville tai iltaa istumaan.
Ja varaudu siihen, että vaikka he olisikin vain täysin platonisia ystäviä, asiasta tulee joka tapauksessa tappelu: Miehesi suuttuu sinulle, koska puutuit asiaan "joka ei sinulle kuulu", eikä exäkään todennäköisesti oikein pidä siitä, ettei hänen ystävänsä ole kertonut seurustelevansa jo kolmatta vuotta, vaikka hän on luultavasti kertonut hänelle kaikki omat yksityisasiansa. Niin että helppoa ei ole kellään.
Tilanne vaikuttaa kuitenkin sen verran oudolta, että kannattaa ottaa selvää -tavalla tai toisella.
Kyllähän se vaikeelta tuntuu jos oma on exänsä kanssa hyviä kavereita, yleensä vaan erot ei pääty halauksiin ja kaveruuteen vaan toinen on se jättäjä. Silloin se toinen voi olla vielä vaikka kuinka kiinnostunut ja saattaa menä panemiseksi.
Ex-avomieheni/kihlattuni tuntuu nykyään lähes parhaalta kaveriltani. Voimme vapaasti puhua mistään vaan, eikä mustasukkaisuus vaivaa kumpaakaan.
Exä tuntee minut kaikista parhaiten. Hän oli tukenani, kun perheessä tapahtui vaikeita asioita, enkä vieläkään salaa häneltä mitään.
Nykyinen poikakaverini on tavannut exän. Olimme kerran kolmestaan kaljalla. Ikinä emme ole tapailleet salassa, vaan olen aina pyytänyt poikakaveriani mukaan. Molemmilla on toisistaan positiivinen kuva. Exä usein pitää poikaystäväni puolia ja asettuu hänen "tuekseen", jos meillä on suhteessa ongelmia (tosin vain meidän kahdenkeskisissä keskusteluissa).
Exäni on oikeasti täysin "vaaraton". Hän tuntuu isoveljeltä, jonka haluan pysyvän elämässäni. Tiedän, millaista seksi ja elämä muutenkin on hänen kanssaa, ja tiedän, etten halua sitä. Onpahan kuitenkin tullut ne asiat selvitettyä, ja hyvä niin. Nyt molemmat tiedämme paremmin, mitä haluamme ja mitä emme.