Minulla on pari kokemusta nettideitistä eikä ole kolahtanut. Viimeisimmästä naisesta tuli oikein manvaiva ja siitä saan syyttää itseäni koska en heti saman tien sanonut, että ei kiinnosta.
Täten olenkin päättänyt, että tästä lähtien kun käyn nettideiteillä niin saman tien sanon jos ei kiinnosta. Kenties on kohteliasta käydä sillä kahvikupillisella ja jutella leppoisia ja sen jälkeen sanoa, että oli kiva tavata mutta en usko että tästä tulee yhtään mitään. Kuitenkin, vaikka siinä kahvikupin ryystämisessä tuskin menee 10 minuuttia kauemmin niin mitä järkeä edes sen vertaa on tuhlata aikaa mikäli tietää, että tuon kanssa ei ainakaan tule onnistumaan. Minä ainakin olen niin pinnallinen, että mikäli vastapuolen ulkomuoto ei miellytä niin olkoot muuten vaikka kuinka mukava ihminen niin minä en kuitenkaan romanttisesti kiinnostu sellaisesta ihmisestä.
Mielestäni on vain rehellistä sanoa suoraan ja saman tien jos ei kiinnosta. Liika kohteliaisuus voi johtaa turhiin väärinkäsityksiin.
Täten olenkin päättänyt, että tästä lähtien kun käyn nettideiteillä niin saman tien sanon jos ei kiinnosta. Kenties on kohteliasta käydä sillä kahvikupillisella ja jutella leppoisia ja sen jälkeen sanoa, että oli kiva tavata mutta en usko että tästä tulee yhtään mitään. Kuitenkin, vaikka siinä kahvikupin ryystämisessä tuskin menee 10 minuuttia kauemmin niin mitä järkeä edes sen vertaa on tuhlata aikaa mikäli tietää, että tuon kanssa ei ainakaan tule onnistumaan. Minä ainakin olen niin pinnallinen, että mikäli vastapuolen ulkomuoto ei miellytä niin olkoot muuten vaikka kuinka mukava ihminen niin minä en kuitenkaan romanttisesti kiinnostu sellaisesta ihmisestä.
Mielestäni on vain rehellistä sanoa suoraan ja saman tien jos ei kiinnosta. Liika kohteliaisuus voi johtaa turhiin väärinkäsityksiin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mulle sattui näin. Menin treffeille (matka noimn 200km).Maksoin kiltisti junaliput...
Mies hali heti kun nähtiin, minusta ei hyvä...
Muutenkin tuli liian liki ja laittoi käden ympärilleni ja kädestä pitelemistä ym.
Ja kun olen ujo niin annoin semmoista tapahtua vaikka en periaatteessa halua eka treffeille sellaista. Sitten mies kertoi yhtäkkiä selitysten kera miksi hän ei haluakkaan minua.
Jänskää ettei tullut mieleen kysyä kohteliaasti esim. "Miten sinä tunnet minun suhteen" ym.
Ihan kuin kaikki olisi riippunut vain hänen valinnoistaan.
Päätin että en haksahda enää lähtemään kauemmaksi ennenkuin olen tutustunut vähän paremmin .
Sanoisin: älä pliis herkille naisille päin kasvojansa anna toikkaria numero 0.
Vaikka sovi ennen treffejä että viestitellään vaikka hetikohta jälkeenpäin mutta ei päinkasvoja...Musta näin inhimillistä.
mutta laita sitten ilmoitukseesi jo minkälaista naista etsit ulkonäöllisesti ja kerro myös että aioit olla suorapuheinen, niin monet säästyy monelta vaivalta.
Voisit vaihtaa kuvia toisen kanssa jo heti! Lisäksi profiiliin minkälaista etsit. Ei välttämättä tarvii sanoa mitään, mutta jos toinen ottaa sit yhteyttä taas on viisaampaa sanoa että en nyt oo innostunut jatkamaan tästä eteenpäin. Ja kioskilta saa priiipeiddiä =) Mutta varaudu siihen ettet sinäkään kiinnosta kaikkia, ulkomuodon perusteella, vaikka olisit komea, makuja on monia =)
...on hyvä, jos sanot suoraan, ettei kiinnosta.
Mutta HUOM: ilmaise se niin, ettet murenna toisen itsetuntoa. Älä esim. viittaa hänen ulkonäköönsä tai muihin henk.koht. piirteisiin, joille ihminen ei mitään voi.
Jos niin pitkälle mennään, että treffeille asti päästään kirjoittelun ja soittelujen jälkeen niin kyllä minun mielestäni on, puolin ja toisin, aika julmaa sanoa sen kahvittelun jälkeen, että et kiinosta!
Jotenkin kuvittelisi molempien huomaavan heti tapaamisen alussa, natsaako vai ei. Uskon myös siihen että ulkonäkö on kyllä se joka ensitapaamisella on tärkeintä. Vasta sitten jos ulkonäkö kolahtaa alkaa etsimään sitä "sisäistä kauneutta"
Seuraamalla toisen kehon kieltä huomaa kyllä onko treffikaveri yhtään kiinostunut.
Itselleni ihannetreffit on sellaiset, että tavataan, juodaan ne kahvikupit ja jutustellaan. Minä ainakin huomaan sen kahvikupillisen aikana jo olenko yhtään kiinostunut ja huomaan sen kyllä myös toisesta. Tyylikä ja kohtelias tapa erotessa (jos ei ole kiinostunut) on vaikkapa sanoa, että olipa kiva tavata ja soitellaan. Jos sitten toinen osapuoli ei ole huomannut kiinostuksen puutetta ja soittelee niin siihenhän voi jättää vastaamatta, samoin viesteihin. Viimeistään siinä vaiheessa kun toinen ei vastaa pitäisi huomata, että ei toi toinen taida olla innostunut minusta.
En minä ainakaan pysty sanomaan toiselle suoraan, että sorry, ei kiinosta. en halua pahoittaa kenenkään mieltä sillä, että kerron hänen olevan ulkonäöllisesti sellainen joka ei minuun iske!
Hienotunteisuutta ainakin minä kannatan...
Minusta on reilua sanoa kahvittelun jälkeen suoraan jos ei kinnosta. En minä ainakaan siitä loukkaannu jos ihminen toteaa muutaman sähköpostiviestin ja tapaamisen jälkeen minulle ettei halua enää tavata. Minusta on todella raukkamaista jos ihminen ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta ja jättää toisen elättelemään toivoa.
Vaikka kysymys olikin tarkoitettu varmaankin enemmän naisille niin vastaanpa minäkin miehenä. En tiedä minkä ikäinen olet mutta kyllä nyt aikuisen miehen/naisen pitäisi osata vähän käyttäytyä. Jos kerta treffeille asti on lähdetty niin kyllä se pitää kestää kuin mies. Ei voi olla niin vaikeaa jutustella vähän aikaa siinä kahvikupin ääressä. Ja kyllä sen toinen aistii sanomattakin jos toista ei yhtään kiinnosta. Ei sitä tarvitse suoraan päin naamaa sanoa. Tiedä kuinka herkkä toinen on. Ei se kuitenkaan sinun elämästäsi se kohteliaisuus ole mitään pois, päinvastoin.
Minusta sopiva tapa on että sovitaan vaikka etukäteen että treffien jälkeen laitetaan tekstaria tai sähköpostia palautteeksi miltä treffit tuntui. Ja mielestäni samanlaista tökeryyttä edustaa sekin että ei vastaa jälkeenpäin tekstareihin/puheluihin / sähköpostiin mitään jos ei kiinnosta. Mikä siinä on että jos toinen vaikka tekstarilla kohteliaasti kysyy kiinnostusta niin siihenkään ei voi vastata, kuten eräs nainen totesi. Kyllä minun mielestäni näissäkin asioissa voisi opetella käyttäytymään, aivan kuten tosi elämässäkin. Ei se voi niin vaikeeta olla !!
Tuntuu että ihmisillä on hirmu suuret odotukset treffailusta. Jos ei heti kolahda täysillä niin se on sitten siinä.
Eikö sitä voi tapailla ja kahvitella ihan muutenkin? Niin minä ainakin teen - ihan tässä normaalielämässäkin.
On niiden mainittujen hyvien tapojen mukaista olla ihmisenä ihmisten joukossa eikä suorittaa jatkuvaa rankkaamista koko ajan.
Eikö tuosta deittailustakin tule jo itsetarkoitus ja suorite jos siihen suhtaudutaan noin ryppyotsaisesti?
Hyvät ihmiset, elämästä voi nauttia! Kupillisen kahvia auringonpaisteisella torilla voi nauttia jonkun kanssa vaikkei olisikaan pappia tilaamassa!
Juuri tätä tarkoitinkin. Kyllä sinne kahville tai syömään tai mitä tahansa tekemäänkin voi mennä ihan kavereina. Ei tarvitse heti olla perhettä perustamassa. Itsekin otan treffit sillä tavalla että on kiva tutustua uuteen ihmiseen, olkoon hän sitten minkä näköinen tahansa. Minä kyllä pystyn vaikka sen ruokailunkin ajan olemaan toisen seurassa. En voi ymmärtää ihmisiä jotka ovat tuolla asenteella liikenteessä että "ei kelpaa,seuraava" ! Välillä törmää niihin naisiinkin jotka eivät osaa ilmoittaa mitään jos ei kiinnosta vaan alkavat pitämään "mykkäkoulua". Olen joskus miettinyt että jos tämmöinen ihminen tulee kaupungilla tai ravintolassa vastaan niin ei siten varmaan moikatakaan vaan kävellään vaan nokka pystyssä. Mutta minä nyt inhoan kaikenlaista pinnallisuutta muutenkin ja osaa myös käyttäytyä.
Taitavat nuo tavat olla useiltakin hukassa mutta täytyy vaan sinnikkäästi itse olla niiden puolestapuhuja.
Omalta osaltani uusi tuttavuus loppuu hyvin nopeasti jos normaalit tavat eivät ole hallinnassa.
On muuten aika hassua kun hyvät tavatkin saatetaan sotkea tasa-arvoon miehen ja naisen välillä :)
"Omalta osaltani uusi tuttavuus loppuu hyvin nopeasti jos normaalit tavat eivät ole hallinnassa."
Olenpa ihan samaa mieltä kanssasi. Se hyvä ulkonäkö ei todellakaan riitä kovin pitkälle jos ei ole minkäänlaisia tapoja jäänyt mieleen. Mutta vastaavasti hyvä ja korrekti käytös taas antaa anteeksi ne pienet puutteet ulkonäössä, itsekään kun en ole täydellinen.
Mutta mitä tarkoitat tuolla kun sanoit "On muuten aika hassua kun hyvät tavatkin saatetaan sotkea tasa-arvoon miehen ja naisen välillä :)"?
Et kai tarkoita tuolla sitä että sinun mielestäsi mies edelleenkin on se joka tarjoaa kaiken?
Kun oikeastaan juuri päinvastoin: jotkut naiset eivät siedä mieheltä minkäänlaista kohteliaisuutta ( oven aukaisua, takin päälle auttamista)koska se on mukamas tasa-arvon vastaista. Ja samasta syystä miehet eivät toimi herrasmiehen lailla.
No, onneksi harvemminolen moisiin törmännyt.
Kustannuspuoli tulee jokaisen hoitaa ihan itse - toki sopivia lahoja sopivissa tilanteissa voi vastaanottaa itse kukin.
Tilannetajua :)
" jotkut naiset eivät siedä mieheltä minkäänlaista kohteliaisuutta ( oven aukaisua, takin päälle auttamista)"
No kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää! Enpä ole koskaan edes osannut ajatellakaan että jollakin naisella voisi mennä herne nenään jos avaisin oven hänelle. Juu, onneksi minäkin olen harvemmin sellaisiin törmännyt, tai oikeastaan en koskaan. Vaikka kyllä sen oikeastaan näkee jos toinen haluaa kohteliaisuuksia. Siinä oven lähellä naisen askel ikään kuin hidastuu ja hän jää "odottamaan" sitä pientä kohteliaisuutta.
Juu siitä kustannuspuolesta. Kyllä minä ekoilla treffeillä tarjoan mutta kun jotkut naiset sitten luulevat että tarjoan sen jälken aina joka ikisillä treffeillä jatkossa. Semmosiakin on tullut vastaan, ei kovin korrektia sekään. Menee into treffailla silloin ;).
En käsitä miksi ei asioita voi sanoa suoraan. Kyllä miehestä pitää sen verran selkärankaa löytyä että tapaamisen päätteeksi voidaan sopia nähdäänkö vielä vai ei. Minusta on täysin naurettavaa, että tekstarillla tai sähköpostilla sitten jälkikäteen kerrotaan kiinnostako vai ei..Lapsellista ja raukkamista.
Toisekseen aina ei voi vieraasta ihmisestä aistia, että onko kiinnostusta vai ei. Ihmiset jännittävät tilannetta ja sitä saattaa antaa toiselle täysin vääränlaisen kuvan. Siksi olisi parempi puhua asita selväksi jottei jää epäselvyyksiä.
Treffien päätteeksi voi kiittää kauniisti kahvihetkestä ja sanoa että itsestä tuntuu siltä ettei kannata enää tavata.Miksi se on joillekin niin vaikeaa??
Tai toisaalta mitä sitä turhaan sinne kahvillekaan menemään. Voihan sitä jo siinä kättely vaiheessa sanoa ihan suoraan ettei kiinnosta niin ei sitten toinenkaan osapuoli pääse ainakaan ihastumaan siinä kahvittelun lomassa. Jos se homma kerran niin ulkonäöstä joillakin on kiinni.
Niin, liekö sitten taas kyse siitä epävarmuudesta ja itseluottamuksen puutteesta, mene ja tiedä.
Kerran silloinen miesystäväni kiiruhti avaamaan auton ovea työkaverilleni - "kyllä minä itsekin pääsen" oli vastaus. Nolotti mutta onhan näitä.
Tuosta kustannuspuolesta...meitä on niin kovin moneen junaan... Edellinen seurustelukumppani ei koskaan edes tarjoutunut maksamaan yhtikäs mitään ja mikäpä siinä...ei kyllä ulkona edes kahveilla käytykään. Sitten vuokrattiin yhdessä mökki eikä hän tarjoutunut siitäkään maksamaan.
No, aina sitä oppii...ja tämä nyt meni jo ihan asian viereenkin :)
En puhunut ulkonäöstä vaikka ketjun aloittaja lähtikin siitä liikkeelle. Syy siihen ettei toinen kiinnosta voi johtua hyvin monesta seikasta ja ulkonäkö on vain yksi tekijä.
Ei se ole maailmanloppu jos melkein tuntematon ihminen antaa pakit. Ei pidä ottaa asioita liian vakavasti:)
Eipä se homma aina siihen ulkonäköön kaadu, välillä se kaatuu niihin tapoihin ;). Kyllähän minä kestän sen suorankin kritiikin miehenä. Lähinnä tuossa ajattelin sitä että jos sattuu tilanne (kuten joskus on sattunut minulle) että toisella ei ole mitään kiinnostusta ja toinen jopa ihastuu niin sitten tämä ihastunut osapuoli saattaa alkaa siinä "vääntämään kättä" että miksen mä kelpaa sulle, kerro mikä mussa on vikana. Ja se ihastunut osapuoli en sillä kertaa ollut minä. Sekin on vähän ikävä tilanne kun toinen jää siihen vinkumaan että "mikä mussa on vikana".
Alkoi muuten vähän huvittamaan kun totesit että miksei asioita voi sanoa suoraan paikan päällä. Voi kun joskus tapaisikin naisen joka osaisi sanoa asiat suoraan paikan päällä. Kun naiset ei sitä osaa aina sanoa vaikka kysyisikin :D. Siinä kohtaa sitten pidetään sitä "mykkäkoulua" ja kadotaan mitään sanomatta eikä edes vastata niihin tekstareihin ;).
No tämä kustannus puoli menee kyllä jo aiheen sivuun mutta onhan sekin toki tärkeää noin jatkossa. Jos toinen osapuoli, olkoon se sitten mies tai nainen, on jatkuvasti se joka maksaa kaiken niin meneehän siinä fiilikset. Harva meistä kuitenkaan mikään lotto miljonääri on. Olisi kiva tietää mitä liikkuu näiden ihmisten päässä jotka aina laittavat toisen maksamaan? Tai ehkä siinä onkin tarkoitus päästä eroon toisesta ;).
En oikeastaan ole lainkaan kyynisyyteen taipuvainen mutta luulen että jotkut vain yksinkertaisesti ovat hyväksikäyttäjiä luonteeltaan.
Näitä löytyy naisista ja miehistä yhtälailla.
Sikälis tämä juttu liittyy tuohon käytöstapa-asiaan että onhan nyt hyvien tapojen mukaista edes kysyä miten kulut jaetaan - ja ensivaiheessa tietysti jo lähtökohtaisesti maksaa itse kyselemättä!
Minusta on tosi kiva antaa ( siis pikku lahjoja :) mutta kyllä fiilis menee kun sekin muuttuu itsestäänselvyydeksi.
Sitäkin olen joskus miettinyt että onko sitä oikeasti itsekään niin pyyteetön noissa antamisissaan. Siis ihan vilpittömästi minusta on kiva yllättää toinen jollain pikku jutulla - mutta kuitenkin sitten jos ei toinen ikinä huomioi minua samoin se tuntuu tyhmältä... Näinpä sitä sitten huomaa omankin raadollisuutensa :(
Noh, nyt ei kuiteskaan ole yhtään oleellista miettiä moista kun ei ole ketään lahjottavaa!
Täytynee palata taas alkulähteille ja miettiä miten käyttäytyy seuraavilla treffeillä :)
No mutta onhan se kiva joskus saadakin eikä aina vain antaa ;). Tulee semmonen fiilis että itseäkin siinä vähän hemmotellaan. Ja sitten kun antaa taas vähän lisää niin saa toivottavasti taas itsekin :).
Mutta se mitä sinun juttujasi olen nyt lueskellut niin eipä sinun taida ihmeemmin tarvita miettiä käyttätymistä seuraavilla treffeillä. Tuntuu olevan tavat hallussa ;). Tuollaisia kun olisi vaan vähän enemmän. Voisin sanoa että aika moni voisi ottaa sinusta mallia :)
Kaunis kiitos, mukava jos sellaisen vaikutelman sait :)
Ja eipä kohteliaisuudesta vaan muutenkin: ei ole huonosti Sinullakaan pullat uunissa *wirn*
Kiitos itsellesi kun sain keskustella kanssasi =).
Välillä vaan tuntuu että ehkä noista netti jutuistakin voisi paremmin tulla jotain jos ihmiset olisi hieman positiivisemmalla asenteella liikkeellä eikä vain suorittamassa ja sen jälkeen töksäyttelemässä törkeitä :). No minulla ehkäpä on kohta taas yhdet nettitreffit edessä. Taidankin kokeilla saanko naisen hermostumaan avaamalla hänelle oven ja tarjoamalla tuolin siellä kahvilassa ;), Taidan vielä oikein tarjota leivos kahvit ihan kiusallani.
Sitä treffata voi, mutta kokemuksella voin kyllä kertoa, ettei miehille riitä pelkkä kaverina treffailu.
Mun mielestä on oikein puolin ja toisin kertoa, jos ei kiinnosta.
Vaikeaa, ei haluta loukata, mutta monilta väärin käsityksiltä säästyttäis, jos pystyttäis puhumaan.
Tsemppiä kuitenkin treffailuun:)
Eikös sinun noin pinnallisena kannattaisi unohtaa nuo nettideitit ja keskittyä vain tosielämän tapaamisiin? Silloin voisit keskittyä vain siihen mikä sinua kiinnostaa eli ulkonäköön.
Kun nyt kerran olet niin "pinnallista" sorttia, niin ei sinulle ole tullut mieleen valokuvien vaihtaminen ennen tapaamista?! Säästyisit itsekin turhan tapaamisen vaivalta. Sitä paitsi voihan hyvin olla, ettet sinäkään miellytä vastapuolen silmää... Vaikkei valokuva kerrokaan koko totuutta, antaa se ainakin hyvin viitteitä siitä, onko kyseinen ihminen täysin mahdoton tapaus. Ja jos toinen ei valokuvaansa halua antaa, on syytä pelätä pahinta...
Olen itse nyt jo 40-vuotiaana naisena deittaillut ja nähnyt useitakin miehiä vuosien varrella netin kautta.
Minusta tärkeintä on se, että etukäteen sovitaan pelisäännöt, vaihdetaan valokuvat ja tullaan reilusti treffipaikalle. Sovitaan myös etukäteen, että kumpikaan ei loukkaannu, jos tulee torjutuksi tai ei kiinnosta seurustelumielessä ja kerrotaan treffien jälkeen tai dagen efter maililla/viestillä tuntemukset.
Nämä ovat ihan tavallisen ihmisen käyttäytymissäännöt.
Tapaamisella ainakin itse vaistoa herkästi pidänkö/mitä mies ehkä ajattelee, näin käy 9/10.
Sovin myös tapaamiselle mentäessä, että nähdään 'kavereina ilman suurempia paineita', ja odotuksia, näin minusta on aina rennompaa.
Jos kiinnostusta on toisella/molemmilla, treffien jälkeen tai niiden päätteeksi sovitaan uusi tapaaminen tai kerrotaan omat tuntemukset.
Ikäviä kokemuksia on kuitenkin jäänyt pari kertaa, jolloin mies ei tajunnut ystävällistä 'ei kiitos' halua uudelleen tapaamiseen, vaan jaksoi vänkätä, lähetellä viestejä, maileja ja häirikkösoitella useita kk tapaamisen jälkeen. Eli näitäkin on ikävä kyllä joukossa, jotka eivät tajua lopettaa ajoissa.
Mutta 90% tapaamistani miehistä on ollut 'normaaleja' ja osan kanssa ollaan edelleen tekemisissä ystävinä, yhdestä tuli oma avomieheni.
Joten kesämielellä ja avoimin silmin, ilman odotusta treffeille, mutta myös se 'ei kiitos' pitää tajuta ilman että siihen maailma kaatuu.
Uutta matoa koukuun, ei kaikista ihmisistä voi olla kiinnostunut seurustelumielessä, mutta uusia ihmisiä voi tapailla ja tutustua ja ottaa huumorilla ne 'epäonnistuneetkin' treffit.
Kuten varmasti on jo ilmennyt niin itse sanon suoraan jos en ole kiinnostunut. Kahvit kuitenkin juon rauhassa ja sillä se kuuluu mielestäni käytöstapoihin.