Poikaystäväni mokasi.. Minä ymmärsin ja annoin anteeksi.. Mies soperteli: "Sä oot ihan liian hyvä mulle!"
No kaikillehan sattuu.. Minä mokasin!! Nyt en ole liian hyvä tai sopivan hyvä tai muuten mukava.. vaan kaikki näyttää olevan ohi!
Eikös tää elämä nyt kuitenkin ole sietämistä ja sopimista molemmin puolin!?
No kaikillehan sattuu.. Minä mokasin!! Nyt en ole liian hyvä tai sopivan hyvä tai muuten mukava.. vaan kaikki näyttää olevan ohi!
Eikös tää elämä nyt kuitenkin ole sietämistä ja sopimista molemmin puolin!?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä elämän pitäisi olla sopimista ja sietämistä puolin ja toisin.
Tosin tuntuu kyllä siltä, että perinteet rehottavat tässä anteeksiantamisasiassa aika vahvasti. Mies mokaa, hyvä siippa antaa anteeksi. Luonnollista. Naiset on niin hyviä ja ymmärtäviä! Jos nainen mokaa, moka koetaan suuremmaksi, koska hänhän on luonnostaan niin hyvä ja ymmärtävä. Naisen EI KUULU mokata! Koskaan. Mies voi siitä hermostua pahan kerran.
Luin muuten jostain hääoppaasta hyvän määritelmän rakkaudesta (en tiedä liittyykö tähän, mutta kirjoitan kuitenkin..): Mies neuvoo naimisiin menevää tytärtään "Muista sitten, siinä on rakkautta tarpeeksi, kun sietää toista!"
Kannattaa unohtaa se toinen siinä vaiheessa kun se jakaa nesteitään muiden kanssa.
Ei se helppoa ole miehilläkään. Pitäis olla hellä, näyttää tunteensa, ostaa raejuustoa kaappiin, ymmärtää kaikkea typerää ja naisen mielestä ihan normaalia, sitten pitäis olla raju, jännittävä ja renttu jne. Tuntuu välillä että pitäis olla kaikkea tuota ja naisen tarttee vaan olla nainen ja että ei tässä nyt puhuta MEISTÄ vaan SINUSTA.
.. on näin ollut ja ilmeisesti tulee monissa tapauksissa olemaankin. Nimittäin jo kreikan aikohin miehet pettivät vaimojaan ja jos vaimo sattui eksymään toisen miehen housuihin hänen hiuksensa ajettiin kaljuksi ja hänet heitettiin pois kotoa kadulle, näin syntyi sikäläinen ns. hetera eli suomennettuna huora.
Vaimolla ei ollut mitään tulemista takaisin kotiin!
Olen monasti seurannut vierestä ystävieni ja tuttavieni vastaavia kommelluksia. Nainen antaa hyvin usein anteeksi, vaikka häntä sattuu sunnattomasti. Itse petettynä tiedän miltä se tuntuu ja kostoksi myös pettäjän rooli on tuttu.
Se ei tiedä joka pelkää. Nämä onneksi ovat jo menneisyyttä ja omalta osaltani olen paljon oppinut!
Mutta mitä miehiin tulee niin hyvin monet eivät ymmärrä. Mies saa flirttailla jne mutta naiselta vastaava on kielletty. Tai jos niin tapahtuu niin sitten leikitään mykkäkoulua tai riidellään suuresti!
Parasta tietysti olisi jos kukaan ei pettäisi, ihmisluonto vain on sellainen, että salaisen hedelmän maistaminen kiihottaa liian monia.
Tähän on vaikea vastata yleisesti. Mieheni on tehnyt selväksi ainakin yhden asian, että hän ei halua minun antavan hänelle anteeksi mikäli pettää. Hän on sanonut, että aiemmissa suhteissa niin on käynyt eli nainen on antanut liian helposti anteeksi ja lopulta pettämisen kynnys on vain alentunut kunnes hän lopulta on laittanut poikki, sillä mitä tahansa hän teki hän sai anteeksi.
Tiedän, se on vaikeaa sanoa suoraan että ohi on, mitäs mitäs mokasit. Pidemmän päälle se sattuu vähemmän ja näin vältytään kiusauksilta ns. kostaa miehelle hänen mokansa !
miehiä on jos on naisiakin. Itse olin 19v naimisissa mustasukkaisen miehen kanssa. Joskus alkuaikoina mokasin kerran, enkä edes sänkyyn asti, mutta silti se varjosti koko elämää. Pyysin anteeksi ja muka sain. Unohdettukko?? EI!!! Aina ja jatkuvasti kuulin siitä muodossa jos toisessa. Vaikkei mies ollut edes uskovainen hän silti tuomitsi minut syntisen aina kun tapahtui jotain poikkeavaa... Puhuin, pyysin, huusin, vetosin järkeen ja asian vanhuuteen, lapsien takia halusin kodin olevan ehjä..mutta ei, mustasukkainen mies ei unohda. Muistakaa tämä. Vasta sitten kun oma järkeni käveli liitosta pihalle, raahauduin raunioituneena perään. Järki tajusi ettei näin voi elää.. tunteet taistelivat vielä. Minusta tuli mielenterveyspotilas kahdeksi vuodeksi...nyt on jo helpompaa. Kuulin jälkeenpäin ettei ex miehenikään mikään pulmunen ollut, mutten sitä ollut tajunnut. Se ei koske enää...mietityttää vain. En halua tuomita koska minut on tuomittu. Asioilla on tietysti aina kaksi puolta, mutta suhteellisuus täytyisi säilyttää.
Jos miehesi pettäisi etkä antaisi anteeksi tarkoittaisiko se sitä, että olisi eron paikka, vaikka olisitte olleet 30 vuotta yhdessä? Hieman käsittämätön juttu, mutta meitä on moneksi.
On kostonhimoisia ihmisiä, jotka pettävät vain kostaakseen. Minulle tuo on ihan vierasta.
Vai olisiko ystäväni sittenkin jossain syvällä sisimmässään tehnyt päätöksen, että olen jotakin "liian"? ..siis liian hyvä?! ..liian paha?! ..liian kaunis?! ..liian ruma?!
Siis jospa ystäväni haki syytä eroon - teinpä sitten mitä tahansa, se olisi ollut väärin?!!
Ihminen haluaa olla rationaalinen ja perustelee päätöksensä järkisyillä! Usein tuntuu, että ne järkisyyt keksitään vasta jälkikäteen.