Oletteko muut törmänneet siihen, että kun sinkku löytää miehen, yhtäkkiä maailma alkaakin pyöriä miehen ympärillä: miehen kanssa ollaan samaa mieltä kaikesta, tehdään mitä mies haluaa ja omatkin menot järjestetään sen mukaan ja ennenkaikkea omille, ennen tärkeille asioille ei olekaan enää aikaa. Ystävien ei ole enää niin väliä, kun on se mies. Ja sitten kun suhde kariutuu, ihmetellään kun ei olekaan niitä kavereita..
Jotenkin tuntuu kummalta, että ripustaudutaan siihen mieheen niin, että oma elämä unohtuu kokonaan. Kun kaikki kuitenkin mielestäni tarvitsevat myös siitä omaa aikaa, omia juttuja ja omaa tekemistä. Etenkin kun miehet yleensä jatkavat sujuvasti omia juttujaan parisuhteen ohessa, vain naiset ovat niitä, jotka jostakin syystä eristäytyvät siihen suhteeseensa sulkien muut asiat ulkopuolelle. Kuulostaako tutulta?
Jotenkin tuntuu kummalta, että ripustaudutaan siihen mieheen niin, että oma elämä unohtuu kokonaan. Kun kaikki kuitenkin mielestäni tarvitsevat myös siitä omaa aikaa, omia juttuja ja omaa tekemistä. Etenkin kun miehet yleensä jatkavat sujuvasti omia juttujaan parisuhteen ohessa, vain naiset ovat niitä, jotka jostakin syystä eristäytyvät siihen suhteeseensa sulkien muut asiat ulkopuolelle. Kuulostaako tutulta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinä mielessä kuulostaa, että tuo on aika yleinen oire. Siinä mielessä ei kuulosta, että muka miehet ei tekis noin. Ainakin melkein kaikki itse tuntemani miehet tekevät noin. Ja rupeavat kaikenlisäksi ehkä välttelemäänkin, koska vaimo/ tyttöystävä ei tykkää, että mies reuhaa sinkkumiesten kanssa (ihan ymmärrettävää sinänsä).
Mistä te naiset aina vedätte näitä miehiin liittyviä harhakäsityksiä tyyliin "miehet kaverit on parisuhdetta tärkeämpiä", "kaikki miehet pettää", "normaali mies on sitoutumiskammoinen" jne? Ja vielä tärkeämpää, kuinka kehtaatte perustella aina kaikkea typeryyttä noilla "miehet aina..." kliseillä??
vaimo/ tyttöystävä ei tykkää, että mies reuhaa sinkkumiesten kanssa (ihan ymmärrettävää sinänsä).
Oikeesti... huhuuuu.... Ettäkö oikeesti se on ihan ymmärrettävää, jos mies ei pyöri kavereiden kanssa koska ne on sinkkuja?
Se olis sitten jotenkin hyväksyttävämpää jos ne olis varattuja?
Sano että et o tosissas, sano pliiiiiiis. Tai sit tarkotit vaan jotain muuta? Tai sit mä oon tehny taas liikaa töitä ja aika mennä nukkuu...
En tarkoittanut tuota moitteeksi miehille, vaan tarkoitin, että noinhan sen pitää ollakin: jos mies viettää aikaa vanhojen harrastuksiensa ja kavereidensa kanssa, sehän on ihan ok. Kun tottakai ihmisellä pitää olla omia juttuja ja kavereita. Ei kavereiden tehtävä kai ole olla joku ajanviete, kunnes löytyy mies/naisystävä. Vai olenko väärässä, sulkeeko parisuhde pois muun elämän? Kun sitten eron tullen niitä ystäviä ei tahdokaan löytyä, harva suostuu olemaan saatavilla vain toisen aikataulun mukaan.
komenntti...
Mistä te naiset aina vedätte näitä miehiin liittyviä harhakäsityksiä tyyliin "miehet kaverit on parisuhdetta tärkeämpiä", "kaikki miehet pettää", "normaali mies on sitoutumiskammoinen" jne? Ja vielä tärkeämpää, kuinka kehtaatte perustella aina kaikkea typeryyttä noilla "miehet aina..." kliseillä??
Tossa oon kyl samaa mieltä ja samaa olen ihmetellyt.
Onhan se tietenkin totta, että ne k.päät erottuu selvemmin. Se ei tosiaan tarkoita, että kaikki olisivat niitä.
Ehkä vähän kärjistin, mutta pohjimmiltani olen oikeastikin tuota mieltä. Olen nähnyt joskus, kuinka ihmiset ovat taipuneet porukan mukana, ja sitä myöten pettäneet.
meitä on tosiaan moneen.
Mielestäni mihellä pitää olla munaa sanoa ei.
Tosin jos on taipuvainen ko. toimintaan, niin silloin on ehkä parasta olla lähtemättä.
Tietty kaveriporukka vaikuttaa tuohon aika paljon. Onneksi omassa porukassani tuota pettämistä pidetään huonona asiana ja ei katsota hyvällä, jos joku kaveri näin tekee.
Samaa ihmetellyt kuin ketjun aloittajakin. Enkä kyllä huomannut mitään moitetta miehiin kohdistuen, vaan aloittajahan oli sitä mieltä, että on hyvä, kun miehet säilyttävät omat juttunsa vaikka parisuhteessa ovatkin. Ja ihmetteli, miksi naiset eivät näin toimi, vaan muuttuvat miehen "jatkeiksi". En tiedä miksi, mutta näin usein tuntuu käyvän. Ja nämä samat naiset kiukuttelevat, kun miehellä on omiakin menoja. Itse keskitytään vain siihen parisuhteeseen ja hups, eron tullen ei olekaan kavereita tai tekemistä.
Itsehän he siitä kärsivät, että unohtavat ystävänsä. Tai mitä ystäviä nyt ovat ikinä olleetkaan, jos noin helposti voi päästää menemään.
Naisten olisi syytä ryhdistäytyä tässä asiassa! Ottaa miehistä mallia ja pitää ystäväsuhteet kunnossa ja harrastaa. Elämä on kuitenkin lyhyt.
Tutulta kuulostaa. Kaverit kun ovat löytäneet miehen, ei heillä ole minulle, ystävälleen enää ollenkaan aikaa. "Joo en mä nyt voi tulla ku mennään Matin kanssa leffaan." jne jne. *huoh*
mutta sitä en käsitä, että sitten kun ero tulee tai suhde väljähtyy, ne kaverit yhtäkkiä muistuukin taas mieleen. Ei paljon nappaa lähteä yhtäkkiä "istuun iltaa,kun ei ole aikoihin nähty", jos toista ei ole kiinnostanut kavereitaan tavata parisuhteenkaan aikana. Ei kaverit kai ole mikään hätävara, joka otetaan esiin kun se itselle sattuu sopimaan.
että joskus voi olla kyse siitä, että puoliso ei antanut tavata kavereita.
Mikä suhde sellainen on, jossa ei anneta ystäviä
tavata ja kuka hullu sellaiseen alistuu?
Ai niin... sehän on tuo vanhempi-lapsi-suhde, jossa
vanhempi päättää ketä lapsi saa tavata.
Eikö suhteessa ole kaksi aikuista ihmistä, kaksi yksilöä?
Millä oikeudella toinen muka saa eristää toisen kavereistaan?
Ei sitä ihq-miestä kaikessa tarvitse
totella.
olettekos te itse seurustelleet koskaan???? Ette vissiin...tuo vaihe on ihan ymmärrettävä, ns symbioosivaihe. Se tulee vielä teillekin jos joku sattuu kolahtamaan lujempaa. Rakastuneet näkevät vain toisensa jonkin aikaa ja hyvä niin, sillä muuten ihmispolot oisivat kuolleet sukupuuttoon ajat sitten. Ei ystävät saa olla noin surkeita etteivät voi ymmärtää toisen tarvetta olla rakkaansa kanssa....tehän olette ihan keskenkasvuisia jos noin aattelette. Hyvä ystävä tukee ja kannustaa olipa kyseessä mikä elämänvaihe hyvänsä. ja jos ei kestä toisen onnen katselemista niin se on silloin teidän heikkouttanne, ei sen rakastuneen ystävän. Hyvä ystävä myös tietää että häntä tarvitaan jos esim. suhde kariutuu....silloin sitä toimitaan lohduntuojina, siis ystävinä. Unohtakaa kerrankin se MINÄ MINÄ-ajattelu ja miettikää että joku päivä tekin voitte rakastua, halutteko silloin viettää aikaa vaan kaveripiirissä vai sen rakkaan kanssa......
Oletko varma, että kyse on ripustautumisesta?
Minulla ainakin tuo liittyy omien tunteiden vahvistamiseen. Minusta on ihanaa, että olen löytänyt miehen, kuka herättää tunteeni. Kaikki miehet eivät todellakaan saa samaa fiilistä aikaiseksi. Totta on se, etteivät miehet toimi samalla tavalla. Hellä tämä seurustelun alkuvaihe on tasaista.
hyi helvetti tuli ex-muija mieleen ja tavat millä se toimi. ja harrastuksetkin jää, otetaan 10 kg. sitten kun äijä dumppaa, ni sitä ollaan niin hiton yksin.
Mun paras ystävä löysi miesystävän tässä keväällä. Oltiin ennen sitä paljon yhdessä harrastuksissa, baarissa, toistemme luona. Nyt ei enää ole muuta kuin ME. Kamalin oli kun kysyin ystävää viettämään aikaa niin vastaus tuli "joo, loistava idea, mun mies ei olekkaan vielä käynyt sielä"! HALOO! Toki haluan viettää aikaa ystävän miehenkin kanssa mutta rajansa kaikella. Olen kyllä sanonut asiasta mutta siitä tuli riita eikä auttanut asiaan...
Oudointa on se että kaverini on alkanut pukeutumaan miehen mukaan, kuuntelee vain samaa musaa mitä hän ym. Ihan älytöntä! Sittenkö palaa "normaalit" vaatteet päälle kun suhde loppuu? Kesäksi suunniteltiin kaikkea jo viime kesänä, mutta eipä onnistu kun meneekin miehen kanssa muualle :(
Itse en ole koskaan käyttäytynyt noin koska ystävät ovat kaikista tärkeimpiä -Ikävä ystävää-
Minä en oikein jaksa uskoa siihen, että seurustelun myötä ihmisen kaverit kaikkoaisivat. Jos näin käy, eivät ne 'hyvät ystävät' kovin hyviä sitten loppujen lopuksi olleetkaan.
Ainakin omalla kohdallani kaikki tärkeät ihmiset ovat yhtä tärkeitä silloin ennen seurustelua kuin sen aikanakin. Ei tulisi mieleenikään ripustautua mieheen ja unohtaa ystävät. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Ihminen tarttee ystäviä, se on ihan selvä.
Ehkä kyse on nuorista ihmisistä? Meinaan, että teininä se seurustelu tuntuu maailman ihmeellisimmältä asialta ja jos on vähän vielä kypsymätön, niin sitä helposti menee sen äijän mukana joka paikkaan ja unohtaa pikkuhiljaa vanhat kaverit, kun muualla on kivempaa.
Onneksi itselläni on niin fiksuja kavereita, etteivät he hylkää, jos löytävät kumppanin. Päinvastoin - olen jotenkin huomannut, että kaverit oikein korostuvat silloin.
että "aikuiset" ei toimi noin ja että se on nuorten juttua, mutta kyllä vaan 4-kymppiset naisetkin tuohon sortuu. Olen joskus ihmetellyt, miksi matkailu, tansseissa käynti, kyläily, jopa tavallinen yhteydenpito jäävät, kun mies tulee kuvioihin. Vai onko kaikenlaisen sosiaalisen elämän tarkoitus vain olla ajankulua kunnes mies löytyy tai keino sen löytämiseen? Ja hassuinta on se, mitä joku edellinen kirjoittajakin mainitsi, sitten jos ero tulee, muistuvat vanhat kaveritkin taas mieleen. Se ei ole fiksua käytöstä.