Itse olen 25v harmaan arjen työssäkäyjä, ei paljoa kavereita, koska olen muualta Helsinkiin muuttanut pari vuotta sitten, ja muutenkaan koulujen jälkeen monikaan ei pitele yhteyksiä. Parin tyypin kanssa tulee oltua muutamia kertoja vuodessa yhteyksissä, yleensä joku "vieläkerranpojat" ilta tms. Eikä työkavereistakaan ole muuhun kuin lyhkäiseen työpaikkarupatteluun, diipa-daapa. Miehet ei kai viitsi "alentua" ottamaan yhteyttä, vaan odottaa että heihin otetaan. Sähköpostiini tulee ehkä 2-3 viestiä vuodessa, ja mainoksia heh! Kun taas naiseni s-postiin tulee 10 viestiä päivittäin, siis kavereilta yms.
Naiseni 25v olen tuntenut puolisen vuotta. Hänellä taas on ylipaljon kavereita, joihin hän pitää jatkuvasti yhteyttä. Koko ajan pitää olla kännykkää rapeltämässä. Lisäksi hänellä on koko ajan bileitä yms kivaa kavereidensa kanssa. Naisten on niin helppo lähestyä toisia, monesti uudetkin työtuttavat halaavat ja hihittävät kun näkevät toisensa, vrt miehet. Lisäksi paljot kaverit poikii koko ajan uusia kavereita. Kun olemme yhdessä, hänellä on koko ajan monta rautaa tulessa. Yleensä hän puhuu puhelimessa kavereiden kanssa samaan aikaan kun kokkaa ruokaa, ja vielä samalla lukee jotain kirjaa, tehokasta mutta rasittavaa. Työmatkat hän istuu bussissa, samalla vastailee kavereidensa sähköposteihin niin moneen kuin ehtii, lisäksi nauhurilta saattaa tulla korvaan esim englannin preppauskurssin sanaharjoituksia samaan aikaan.
Tämä kaikki on pois yhteisestä ajasta. Ennen kaikkea kaverit, joiden kanssa menee yli puolet viikosta. Yhteistä aikaa jää yleensä se pari kolme iltaa viikossa. Eniten ärsyttää, että nainen kyselee minulta koko ajan, miksi en ole kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa kun pitäisi muka elää, suhteen ollessa vain kiva harrastus. Kuitenkin hän sanoo pitävänsä minusta aivan kauhean paljon. Mikähän tässä sitten mättää, että nainen haluaa elää NIIN omaa elämää.
TV:stä tuli jokin ohjelma, jossa nuorimies järjesti grillibileet, joihin tuli hänen 3 kaveriaan. Naiseni tokaisi tyyliin: "Siis eikö tuolla jätkällä ole kuin 3 kaveria, hei haloo hankkis elämän". Naiseni ei varmaan edes kunnolla tajua, ettei minulla ole enää kunnon kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa joka viikko. En ole edes ennen asiaa näin miettinyt, enkä välittänyt siitä ettei minulla ole paljoa kavereita. Nainen yrittää lisäksi hirveän paljon mainostaa omaa hyvyyttään ja sitä että hänellä on niin ja niin paljon kavereita ja että ilman heitä hän ei voisi elää. Hän vain soittaa mitä hänen päivässään on nyt tapahtunut, en edes ymmärrä ketä voi tuollainen kiinnostaa.
No, nainen haluaa ainakin vielä olla kanssani, luvaten koko ajan enemmän yhteistä aikaa. Mutta ei pysty siihen, kun pitää olla koko ajan menossa johonkin suuntaan.
Vasta nyt olen tajunnut miten paskaa oma elämäni on, ja tyhjää, eikä siinä tapahdu mitään. Vertaan omaa elämääni koko ajan naiseni ylivilkkaaseen elämään ja syyllistän itseäni huonoksi ihmiseksi koska minulla ei ole läheisiä kavereita yms. Olen katkera koko ajan, se näkyy jo päällekin päin. Lisäksi tuntuu että nainen haluaa välillä saadakin minut katkeraksi, jotta hänen oma egonsa kohenisi. Varsinkin jos olen nähnyt jonkin kaverin ja kerron miten hauskaa oli ja kesällä nähdään uudelleen, niin hän palauttaa minut maanpinnalle sanomalla esim eikö sulla sitten ole muita kavereita sillä välillä. Tähän on sitten paha vastata, vaikka vastaus onkin toki että eipä ole muita sillä välillä.
Miten voin olla tämän naisen kanssa? Hän kuitenkin välillä on erittäinkin mukava, siivosi mm autoni, pesi lattiani, osti minulle kaikenlaista, sanoi sydämensä sykkivän minulle, yms. Mutta tämä hellä vaihe kestää yleensä vain hetken, yhden illan. Seuraavana päivänä hän voi olla kun perseeseen ammuttu karhu, joka suuttuu pienimmästäkin asiasta mitä sanon, tai sitten ivailee minulle aroista asioistani, kunnes sitten pyytää anteeksi tietyin varauksin.
Hjelppiä---
Naiseni 25v olen tuntenut puolisen vuotta. Hänellä taas on ylipaljon kavereita, joihin hän pitää jatkuvasti yhteyttä. Koko ajan pitää olla kännykkää rapeltämässä. Lisäksi hänellä on koko ajan bileitä yms kivaa kavereidensa kanssa. Naisten on niin helppo lähestyä toisia, monesti uudetkin työtuttavat halaavat ja hihittävät kun näkevät toisensa, vrt miehet. Lisäksi paljot kaverit poikii koko ajan uusia kavereita. Kun olemme yhdessä, hänellä on koko ajan monta rautaa tulessa. Yleensä hän puhuu puhelimessa kavereiden kanssa samaan aikaan kun kokkaa ruokaa, ja vielä samalla lukee jotain kirjaa, tehokasta mutta rasittavaa. Työmatkat hän istuu bussissa, samalla vastailee kavereidensa sähköposteihin niin moneen kuin ehtii, lisäksi nauhurilta saattaa tulla korvaan esim englannin preppauskurssin sanaharjoituksia samaan aikaan.
Tämä kaikki on pois yhteisestä ajasta. Ennen kaikkea kaverit, joiden kanssa menee yli puolet viikosta. Yhteistä aikaa jää yleensä se pari kolme iltaa viikossa. Eniten ärsyttää, että nainen kyselee minulta koko ajan, miksi en ole kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa kun pitäisi muka elää, suhteen ollessa vain kiva harrastus. Kuitenkin hän sanoo pitävänsä minusta aivan kauhean paljon. Mikähän tässä sitten mättää, että nainen haluaa elää NIIN omaa elämää.
TV:stä tuli jokin ohjelma, jossa nuorimies järjesti grillibileet, joihin tuli hänen 3 kaveriaan. Naiseni tokaisi tyyliin: "Siis eikö tuolla jätkällä ole kuin 3 kaveria, hei haloo hankkis elämän". Naiseni ei varmaan edes kunnolla tajua, ettei minulla ole enää kunnon kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa joka viikko. En ole edes ennen asiaa näin miettinyt, enkä välittänyt siitä ettei minulla ole paljoa kavereita. Nainen yrittää lisäksi hirveän paljon mainostaa omaa hyvyyttään ja sitä että hänellä on niin ja niin paljon kavereita ja että ilman heitä hän ei voisi elää. Hän vain soittaa mitä hänen päivässään on nyt tapahtunut, en edes ymmärrä ketä voi tuollainen kiinnostaa.
No, nainen haluaa ainakin vielä olla kanssani, luvaten koko ajan enemmän yhteistä aikaa. Mutta ei pysty siihen, kun pitää olla koko ajan menossa johonkin suuntaan.
Vasta nyt olen tajunnut miten paskaa oma elämäni on, ja tyhjää, eikä siinä tapahdu mitään. Vertaan omaa elämääni koko ajan naiseni ylivilkkaaseen elämään ja syyllistän itseäni huonoksi ihmiseksi koska minulla ei ole läheisiä kavereita yms. Olen katkera koko ajan, se näkyy jo päällekin päin. Lisäksi tuntuu että nainen haluaa välillä saadakin minut katkeraksi, jotta hänen oma egonsa kohenisi. Varsinkin jos olen nähnyt jonkin kaverin ja kerron miten hauskaa oli ja kesällä nähdään uudelleen, niin hän palauttaa minut maanpinnalle sanomalla esim eikö sulla sitten ole muita kavereita sillä välillä. Tähän on sitten paha vastata, vaikka vastaus onkin toki että eipä ole muita sillä välillä.
Miten voin olla tämän naisen kanssa? Hän kuitenkin välillä on erittäinkin mukava, siivosi mm autoni, pesi lattiani, osti minulle kaikenlaista, sanoi sydämensä sykkivän minulle, yms. Mutta tämä hellä vaihe kestää yleensä vain hetken, yhden illan. Seuraavana päivänä hän voi olla kun perseeseen ammuttu karhu, joka suuttuu pienimmästäkin asiasta mitä sanon, tai sitten ivailee minulle aroista asioistani, kunnes sitten pyytää anteeksi tietyin varauksin.
Hjelppiä---
Vastaukset 7
Vanhimmat
hiljenee jossain vaiheessa. Ei hirveän monella nelikymppisellä ole yliaktiivista kaverielämää.
Monesti ne joilla on monta kaveria, saavat jossakin vaiheessa puukon selkään, eli ystävyyssuhteiden syvyys ei ole kummoinen. Tiedä sitten mutta naisesi voisi olla naljailematta sinulle. Itse en edes jaksaisi haahuilla ja juosta ympäri kaupunkia ja jauhaa paskaa päivästä toiseen. Jotkut on enemmän kotihiiri tyyppiä. Ei erilaisuuden silti tarvitse olla mikään este.
Sama vika täällä, mies takoo ja takoo ja takoo, kone käy käy käy käy, kiire sinne,kiire tänne, kaveri siellä, homma tuolla, asia hoitamattakaverin kans siä ja tääl ja tuol... mä nyhjään kotona ja oottelen joskos se yks tulis kotiin, AINA!! mulla ei kans ihmeemmin oo kavereita ja jos on niin ei oikeastaan kiinnosta niiden seura kun ne on sellasia hyvän päivän tuttuja. tällähetkellä oon ootellu ukkooni kotiin viimiset 2h, eipä näy "menee viä vähä aikaa" oli vastaus...tuntuu että tässä eletään sen elämää,eikä mun.
Nakyy maasta kuuhun etta olette aivan eri planeetalta. Miksi kiusaat itseasi tuollaisella "ystavalla"?
Kuule, kylla se niin on etta ellet itse ole kiinnostunut (aidosti) kenestakaan toisesta ihmisesta, evat hekaan ole kiinnostuneita sinusta.
Nyt mene ulos mokistasi ja hakeudu ihmisten seuraan! EI EI EI kapakoihin kannaamaan!!!!( sinne menee vain hiiren aivoilla varustetut) mutta mihin tahaansa muualle. Nyt se on helppoakin kun jokainen on enemman ulkosalla- luontoon, rannalle veneilemaan vuokraa kanootti ja liity melontaseuraan tai aivan mita tahaansa.
Voisithan sinä jonkun harrastuksen aloittaa, niinkuin edellinen kirjoittaja kehotti. Saat omaa ohjelmaa, etkä vain ole "odottamassa" naisesi seuraa. Nainen tuntuu tosiaan pitävän sinua pienessä yliotteessa, kun hänellä on kavereita ja sinulla vähemmän. Eivät kaikki ole samanlaisia sosiaalieläimiä. Nainen kyllä tuntuu olevan sinun kanssa ihan kivasti, jos ette esim. yhdessä asu. 3 iltaahan on viikosta aika paljon.
Voisi kyllä lakata haukkumasta sinun ystävyyssuhteiden puuttumista. Ehkä hänen kaikki kaverit ovatkin hyvänpäivän tuttuja, ja häneltä itseltään puuttuu täysin ne tosiystävä-suhteet. Ehkä häntä jopa harmittaa kun pitää sinun ystäviäsi haukkua? Älä välitä, tuo haukkuminen on vain hänen typeryyttään.
Niin epäilin tuosta Ylipaljon-sanasta sinua Vaasalaiseksi :)
Joka tapauksessa itsellä oli sama juttu joskus tässä aikaa sitten, nykyään ei enää vaikkei minulla olekkaan paikallisia ystäviä. Tai no minulla on muutama ystävä ja paljon kavereita, ystäväksi ei pääse kovinkaan helposti =)
Tuo on helppo hoitaa kuntoon, kun menet itse ulos, harrastukseen, kävelemään, rullaluistelemaan tai salille, uimaan, käyt leffassa / Vuokraamassa leffan jnejne... Mitä vaan. Kunhan vaan hommaat sellaisen oman jutun, jota voit toteuttaa silloin kun naisesi tapaa kavereitaan. Siis ettet pitkästy "omaan vapaa-aikaasi", tokikin olet itse vastuussa siitä millainen elämä sinulla on, joten turha itkeä että parisuhteeni on minulle kaikki kaikessa?
Tätä "omaa tekemistä omalla vapaa-ajalla" ei tarvitse jatkua kauaa, niin naisesi alkaa kysymään sinulta että mitä jos mentäisiin yhdessä sinne ja tänne ja että sillä ja sillä on mukava miesystävä voisitte tutustua?
Itellä on toiminut tuo homma hemmetin hyvin, sen jälkeen kun olen sisäistänyt "etten itse ole vastuussa kuin omasta puolestani tätä parisuhdetta", joten saat ajatella itseäsikin ja omaa hyvinvointiasi.
Sitten vahvuutena on tuo että pidä kiinni niistä ystävistä joita sinulla on, eli lähtekää käymään vierailemassa, kotopuolesta stadiin ja toisin päin.
Nyt taasen on tulossa viikonloppureissu jossa näen muutaman kaverin ja naiseni mutisi aamulla "aina sä meet" :::)))
Eli jos naisesi mielestä 3 kaveria ei riitä pitää hankkia elämä, kaikillahan meillä on oma laatu / määrä tasapaino näissä asioissa.
Tuota tuo viimmeisen kappaleen "Seuraavana päivänä hän voi olla kun perseeseen ammuttu karhu, joka suuttuu pienimmästäkin asiasta mitä sanon, tai sitten ivailee minulle aroista asioistani, kunnes sitten pyytää anteeksi tietyin varauksin."
Voisitkos ystävällisesti aloittaa olemalla mies siinä parisuhteessa, vittu jos joku nainen mulle alkaa vittuilemaan niin jo saatana saa pyytää varauksttomasti anteeksi?
- Ilmeisesti roikut naisessasi ja yrität sietää mitä vain, jos se nainen sulle vittuilee niin miksi et vaan ole mies? Mitä sä sitten tapaat sitä naista jos se kerran on loukannut sinua ja ei pysty edes kunnolla anteeksi pyytämään?
vrt, lyötkö toisenkin kerran vasaralla sormeesi ihan vaan varmistuaksesi mistä kipu johtui?
25 vee ensimmäinen parisuhde, liikaa diet-cokista, kauntteria ja pikku itsetunto-ongelma?
Jep jep, ei kauheen empaattinen kirjoitus mutta et sinä sitä kyllä tarvitsekkaan.
Mees peilin eteen!
Ote:
"Voisitkos ystävällisesti aloittaa olemalla mies siinä parisuhteessa, vittu jos joku nainen mulle alkaa vittuilemaan niin jo saatana saa pyytää varauksttomasti anteeksi? "
Eräänkin kerran nainen alkoi naljailemaan minulle siitä, että hän vie ja minä vikisen, eli olen nössö. Oli huono päivä muutenkin ja hermostuin helposti. Sanoin naiselleni että naljaile vielä yhdenkin kerran, niin saat lähteä kotiisi täältä. Tähän nainen sitten provosoitui ja sanoi, että hänelle ei tuolla tavalla puhuta ja että HÄN voi lähteä ihan ilman pyytämättäkin. Naiseni lähtikin, eikä soiteltu pariin päivään. Lopulta parin päivän päästä nainen soitti, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut, ja siihen se riita sitten loppuikin. Tuona kertana suutuin, mutta yleensä minulla on tapana heittäytyä marttyyriksi. Mutta en vain saa naistani tossun alle, en sitten millään, hänelle ei voi sanoa mitään vastaan, koska se ei tehoa.
Nii NO sinähän sen itse sanoit, miksi edes yrität saada sitä naista tossun alle?
Elä sinä elämääsi, joko naisen kanssa tai sitten ilman, niin että sinulla on hyvä olla.
Ei voi sanoa mitään vastaan koska se ei tehoa?
- Äh, en muuten jaksa kun jauhat tuota paskaa taas, mee kertoon jollekkin jota oikeesti kiinnostaa.
- Hei muuten oikeesti, kerrotko lisää kiviäkin kiinnostaa?
- Kiinnostaa muuten kuin kilo paskaa, heitätkö toisekin satsin?
Mitä sinä vastaansanomaan, jos et nauti hänen seurastaan tai et kestä sitä naista montaa iltaa viikossa niin mitä helvettiä, lopeta se vitun nysvääminen ja hommaa itsellesi tekemistä. Kuten jo tuosta teidän riidasta näkee, hän ottaa yhteyttä kyllä jos ei niin etpä paljon näytä häviävän :)
Tiedät sitten joskus kun parisuhteessa ei TARTTTTE ajatella tuollaisia tossunalle tai muuta skeidaa, että voisi tuntea olonsa mukavaksi.
Totuus on että olet vielä nuori ja yrität tehdä teidän parisuhteestanne, sinun marttyyriteoillasi jonkun elämää suuremman jutun. No voin kertoa salaisuuden, että tuhoat itseäsi ja kun tarpeeksi ajat itsesi ahtaalle se purkautuu sitten MINÄMINÄJAVAINMINÄ-mentaliteetilla ulos, jonka jälkeen teidän ihana marttyyriteoilla voideltu parisuhteenne on aika karikolla.
Kasvahan mieheksi ensin sitten voit ajatella mitä teet parisuhteen eteen?