Moi kaikille!
Pettäminen ja uskottomuus on paskamainen homma, varsinkin sille petetylle osapuolelle. Tämän päivän suomessa se on niin helppoa ja jopa suvaittavaakin. Itse olin petetyn roolissa noin puolitoista vuotta sitten, eikä päivääkään ole mennyt sen jälkeen ettenkö olisi ihmetellyt sitä miksi vaimoni täytyi niin tehdä. Aina löytyy syitä ja perusteluja pettämiselle, olivatpa ne sitten pettäjässä tai petetyssä.Meillä oli vaikeampaa aikaa parisuhteessamme juuri silloin, olimme vaihtaneet paikkakuntaa ja ostaneet talon, minä olin jäänyt hoitamaan poikaani kotiin ja vaimoni palasi työelämään omalta vanhempainvapaalta. Tapahtui paljon uusia ja isoja asioita elämässämme, joiden piti olla ja olivatkin hienoja juttuja suhteessamme. Olimme kuitenkin molemmat väsyneitä sekä henkisesti että fyysisesti johtuen paljolti vaativasta lapsestamme(en väitä, että vaimoni uskottomuus olisi lapseni syytä), emmekä olllet ymmärtäneet hoitaa keskinäistä suhdettamme tarpeeksi. Seksielämä meillä oli kuitenkin säännöllistä, viikottaista, mikä teki uskottomuudesta vieläkin vaikeampaa ymmärtää minun kannaltani. Ja kaikki alkoi jälleen kerran työpaikalla kollegan kanssa pikkujouluissa. Kolmesti vaimoni minua petti kuukauden sisällä kunnes sain asian selville tulemalla yllättäen kotiin keskellä yötä eikä siellä ollut ketään vaikka vaimoni piti olla hoitamassa kipeää lastamme. Hän oli ottanut lapsen mukaansa ja mennyt tyypin luokse kun tämä oli hänelle soittanut lähtöni jälkeen. Nytkin kun tätä kirjoitan en voi muuta kuin ihmetellä sitä miksi meidän ihmisten on pakko satuttaa rakkaitamme. Olen antanut vaimolleni anteeksi ja hän todella katui/katuu tekoaan mutta tiedän myös sen etten koskaan voi enää luottaa vaimooni sillä täydellä luottamuksella, joka meillä oli ennen tuota uskottomuutta. Kestän sen kuitenkin koska meillä menee nykyään mukavasti ja välitän vaimostani edelleen syvästi. Enkä halua aiheuttaa lapsellemme avioeron aiheuttamaa sosiaalista, psyykkistä saati emotionaalista tuskaa, sillä tässä maailmassa on sitä muutenkin tarpeeksi. Lapseni hyvinvointi menee oman itsekkyyteni ja suuremman onnellisuuden etsimisen edelle. Uskottomuudesta voi siis selvitä anteeksiannon ja yhteisen ponnistelun ansiosta ainakin tyydyttävälle parisuhteen tasolle mutta jäljet se jättää meihin lopun elämäksemme. Lopuksi haluan muistuttaaa siitä, ettei se ole mikään nössö, joka haluaa selvittä ongelmat ja antaa puolisolleen anteeksi vaan se vaatii tosi miehen/naisen kuka siihen pystyy!
Jaksamista ja voimia kaikille niille, jotka uskottomuudesta joutuvat kärsimään!
Pettäminen ja uskottomuus on paskamainen homma, varsinkin sille petetylle osapuolelle. Tämän päivän suomessa se on niin helppoa ja jopa suvaittavaakin. Itse olin petetyn roolissa noin puolitoista vuotta sitten, eikä päivääkään ole mennyt sen jälkeen ettenkö olisi ihmetellyt sitä miksi vaimoni täytyi niin tehdä. Aina löytyy syitä ja perusteluja pettämiselle, olivatpa ne sitten pettäjässä tai petetyssä.Meillä oli vaikeampaa aikaa parisuhteessamme juuri silloin, olimme vaihtaneet paikkakuntaa ja ostaneet talon, minä olin jäänyt hoitamaan poikaani kotiin ja vaimoni palasi työelämään omalta vanhempainvapaalta. Tapahtui paljon uusia ja isoja asioita elämässämme, joiden piti olla ja olivatkin hienoja juttuja suhteessamme. Olimme kuitenkin molemmat väsyneitä sekä henkisesti että fyysisesti johtuen paljolti vaativasta lapsestamme(en väitä, että vaimoni uskottomuus olisi lapseni syytä), emmekä olllet ymmärtäneet hoitaa keskinäistä suhdettamme tarpeeksi. Seksielämä meillä oli kuitenkin säännöllistä, viikottaista, mikä teki uskottomuudesta vieläkin vaikeampaa ymmärtää minun kannaltani. Ja kaikki alkoi jälleen kerran työpaikalla kollegan kanssa pikkujouluissa. Kolmesti vaimoni minua petti kuukauden sisällä kunnes sain asian selville tulemalla yllättäen kotiin keskellä yötä eikä siellä ollut ketään vaikka vaimoni piti olla hoitamassa kipeää lastamme. Hän oli ottanut lapsen mukaansa ja mennyt tyypin luokse kun tämä oli hänelle soittanut lähtöni jälkeen. Nytkin kun tätä kirjoitan en voi muuta kuin ihmetellä sitä miksi meidän ihmisten on pakko satuttaa rakkaitamme. Olen antanut vaimolleni anteeksi ja hän todella katui/katuu tekoaan mutta tiedän myös sen etten koskaan voi enää luottaa vaimooni sillä täydellä luottamuksella, joka meillä oli ennen tuota uskottomuutta. Kestän sen kuitenkin koska meillä menee nykyään mukavasti ja välitän vaimostani edelleen syvästi. Enkä halua aiheuttaa lapsellemme avioeron aiheuttamaa sosiaalista, psyykkistä saati emotionaalista tuskaa, sillä tässä maailmassa on sitä muutenkin tarpeeksi. Lapseni hyvinvointi menee oman itsekkyyteni ja suuremman onnellisuuden etsimisen edelle. Uskottomuudesta voi siis selvitä anteeksiannon ja yhteisen ponnistelun ansiosta ainakin tyydyttävälle parisuhteen tasolle mutta jäljet se jättää meihin lopun elämäksemme. Lopuksi haluan muistuttaaa siitä, ettei se ole mikään nössö, joka haluaa selvittä ongelmat ja antaa puolisolleen anteeksi vaan se vaatii tosi miehen/naisen kuka siihen pystyy!
Jaksamista ja voimia kaikille niille, jotka uskottomuudesta joutuvat kärsimään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eilen pohdittiin meilläkin taas näitä asioita. Pettämisen jälkeen suhde on koottava kokonaan uudelleen ( miehellä oli pitempi suhde).Keskusteluissa olen saanut sen käsityksen ettei miehellä ole välineitä käsitellä vaikeita kriisitilanteita (keski-iänkriisi), eikä hän edes halua alkaa niitä pohtimaan, elää kuin päivänlapsi. Kun se kriisi sitten tuli, tuntui vaikealta, tyhjältä,eksyksissä olevalta lähti pakoon hakemaan lohtua ja sisältöä elämään vieraasta.
Mies sanoo rakastavansa minua ja myöntää käyneensä melkoisen elämäoppitunnin tämän vuoden aikana pettämisen jälkeen, katuu ja tuntee syyllisyyttä.
Varmasti yksi kipeimmistä hetksistä oli nuortemme reaktio(minä en kertonut) hänen pettämiseen; häpeän sinua, et ole minulle enää isä, kuinka saatoit valehdella ,kuka,painoi vaakakupissa jne.??
Onneksi nyt välit ovat niin hyvät kuin voivat,mutta asia ei unohdu. Aina jossain vaiheessa se jostain syystä pulpahtaa pintaan.
Minulla on ollut helvetillistä ja varmasti en koskaan pysty täysin unohtamaan, mutta tuntuu niin hirvittävän väärältä tuo lasten kohtalo. Kovaa koulua maailman ja läheisen,rakkaan ihmisen raadolisuudesta.