Olen yksin omakotitalossa asuva sinkkunainen, jonka lapset ovat jo aikuisia. Puuhaa tässä pihapiirissä riittää ja tykkään itse tehdä "talkkarin" hommia. Mutta voi miten usein olenkaan kuullut miesystäviltäni pyytämättä annettuja lupauksia siitä, miten he tekevät sitten kesällä sitä ja tätä tyyliin "älä huolehdi, kyllä MINÄ (mies) sellaisen homman sinulle tuossa tuokiossa teen, tai hoidan". Tekemättä ne ovat aina jääneet.
En muistuttele, enkä keljuile näistä katteettomista avunantolupauksista, naureskelenpa vaan itsekseni, kun tiedän jo varmaksi että puheita riittää, mutta uskon vasta tekoja. Onko syynä sitten se, etten ole ns. avuton nainen, vaan teen ja selviydyn monista "miesten" töistäkin?
Mieltäni lämmittäisi enemmän nurmikon leikkaaminen, kuin ruusukimppu. Ostaako mies (luuleeko ostavansa) ruusukimpulla itselleen luvan olla vain nauttimassa naisesta ja hänen viihtyisästä, tilavasta kodistaan? Palvelujahan saa ostetuksi rahalla ja niin teenkin sellaisten hommien kohdalla, joihin en itse kykene. En tarvitse miestä tekemään töitä tänne, yhdessä olemiselle on muut syyt, kuin töiden teettäminen. Avun arvon tietäen, antaisin miehelle tosi isoja plussia ihailuni huomaavaisesta avusta, jotka eivät raavasta miestä todellakaan rasittaisi. Eikö miehiä enää nykypäivänä kiinnosta tehdä vaikutusta taidoillaan?
Kun olen suhteet sitten aikanaan lopettanut, niin miksi nämä miehet edelleen haikailevat perääni vielä vuosienkin kuluttua. Onko näin, että itsenäistä, menestynyttä naista ihaillaan, mutta toisaalla "pelätään".
"Palvontaan" kyllästyy äkkiä, mutta nähdäppä mies moottorisaha käsissä kaatamassa pihaa liiaksi varjostava puu, se veisi varmaan jalat alta!
Ehkä minun on mentävä itse metsurin oppiin, kaikki muu jo luonnistuukin...
En muistuttele, enkä keljuile näistä katteettomista avunantolupauksista, naureskelenpa vaan itsekseni, kun tiedän jo varmaksi että puheita riittää, mutta uskon vasta tekoja. Onko syynä sitten se, etten ole ns. avuton nainen, vaan teen ja selviydyn monista "miesten" töistäkin?
Mieltäni lämmittäisi enemmän nurmikon leikkaaminen, kuin ruusukimppu. Ostaako mies (luuleeko ostavansa) ruusukimpulla itselleen luvan olla vain nauttimassa naisesta ja hänen viihtyisästä, tilavasta kodistaan? Palvelujahan saa ostetuksi rahalla ja niin teenkin sellaisten hommien kohdalla, joihin en itse kykene. En tarvitse miestä tekemään töitä tänne, yhdessä olemiselle on muut syyt, kuin töiden teettäminen. Avun arvon tietäen, antaisin miehelle tosi isoja plussia ihailuni huomaavaisesta avusta, jotka eivät raavasta miestä todellakaan rasittaisi. Eikö miehiä enää nykypäivänä kiinnosta tehdä vaikutusta taidoillaan?
Kun olen suhteet sitten aikanaan lopettanut, niin miksi nämä miehet edelleen haikailevat perääni vielä vuosienkin kuluttua. Onko näin, että itsenäistä, menestynyttä naista ihaillaan, mutta toisaalla "pelätään".
"Palvontaan" kyllästyy äkkiä, mutta nähdäppä mies moottorisaha käsissä kaatamassa pihaa liiaksi varjostava puu, se veisi varmaan jalat alta!
Ehkä minun on mentävä itse metsurin oppiin, kaikki muu jo luonnistuukin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen sinua nuorempi, enkä edes omista ok-taloa, mutta olen kokenut vastaavaa. Mies tulee luokseni esim. viikonlopuksi, ja minunpitäisi laittaa ruoat ja olla täyden palvelun nainen hänelle. Kun tätä "deittailua" on jonkun vuoden kokeillut, ja törmännyt tolloihin, jotka haluavat kaiken valmiina, niin valkosipuliperunat ja pihvin, kun täydellisen hoidon sängyssä, olen muuttanut linjaani, enkä tee/tarjoa miehelle enää mitään. Nyt on sitten käynyt niin, että jokunen mies on ollut yllättyneen loukkaantunut, kun on joutunut ensi treffeillä maksamaan kahvini tai valkoviinini - hui kamalaa. Aikaisemmin kun olen AINA maksanut itse kahvikuppini, mutta viime aikoina, kohdattuani näitä hyväksikäyttäjätollomiehiä, päätin että rupean "perinteiseksi" naiseksi, eli maksatan vuorostani miehellä treffijuomani. Ja kuinkas kävikään - mies pitää MINUA hyväksikäyttäjänä. En ole vaivautunut pitämään esitelmää niistä lukemattomista gournetaterioista, joita olen miehille kotonani valmistanut ja tarjonnut, mutta seuraava "itsenäisen naisen" haluava mies, joka kehtaa mulkoilla minua siksi, että hän joutuu maksamaan viinilasilliseni treffeillä, saa kuulla kunniansa.
poikkeava mies ?
Kertomanne kokemukset ovat mielenkiintoisia , ovatko yleensä tapaamanne miehet tuollaisia .
Minulla ollut sellainen näkemys ;
- jos nainen haluaa apua puutarhan hoidossa tms. he pyytävät sitä ??
En me lupaamaan mitään tule tai tuki itseäni naisten omille "työmaille" ( tontille , taloon yms) jos hän ei pyydä tai toivo . Koska minulla on sellainen käsitys ,että siinä rikkoo ks. naisihmisen yksityisaluetta .
Miesten toiminta on ihan järkeenkäypää ja normaalia. Noin itsekin toimisin.
Kyse on yksinkertaisesti siitä etteivät he koe olevansa sitoutuneita suhteeseen kanssasi.
Ei kukaan halua tehdä työtä jonka hedelmistä nauttimiseen ei ole minkäänlaista varmuutta, vaan kukaties joku seuraava, tilallesi tuleva karju korjaa hyödyn.
Miksi sitten puhutaan/luvataan? Miksi mies pitää ääntä osaamisestaan ja taidoistaan?
Itse kuulun ihmisiin jolla on oma-aloitteisuutta, enkä katso jokaista tekemääni asiaa henkilökohtaisen hyödyn kannalta.
Sitoutuminen vahvistuu ajan kanssa. En minä ainakaan tiedä vielä kuukauden tai kahden tai kuudenkaan jälkeen olenko valmis loppuelämääni olemaan miehen kanssa, enkä usko että hänkään on!!
Mnusta yhdessä tekeminen, toisen huomioiminen muutenkin kuin lahjoin ja sanoin on tärkeää, se jos mikä lähentää!! (Kyseessä on ollut kuitenkin 1-3v kestäneitä suhteita.) Jos he eivät ole mielestään olleet sitoutuneita, miksi he sitten vielä vuosienkin kuluttua haikailevat menneitä "ihania aikoja", eikä kukaan ole ollut yhtä ihana ym, soopaa, kun ei tarvitsisi?
Minä olin kuitenkin se, joka "jätti"/ teki lopun suhteesta...
Taidan itsekin heittäytyä vapaaherrattareksi seuraavissa seurusteluissani. Menen aina miehen luo ja odotan täyttä palvelua niin keittiössä kuin sängyssäkin. Itsekkyys on nopeasti kehittyvä voimavara, kai minun on katsottava miten pitkälle mies sillä tyylillä kestää. Ostakoon hän jääkaapin täyteen ruokaa (sisäfilettä, kaviaaria, shamppanjaa (ei kuohuviiniä) jne.) pesköön lakanat ja pyyhkeet viikonlopun seksileikkien jälkeen, tiskatkoon astiat ja vieköön roskat. Eikä minun vierailuni aikana myöskään katsota jalkkista, kiekkoa, eikä formulaa!
Onko esim. nurmikon leikkaaminen kerran tai pari kesässä liikaa ponnistuksia vaativa homma tehdä oma-aloitteisesti? Jos kaikki viikonloput ja lomatkin vietetään pääsääntöisesti minun talossani, niin onko hullua odottaa toisenkin osallistuvan niihin vähäisiin arkisiin töihin, joita omakotitalossa viikottain on?
Täysihoidossahan on mukava olla, mutta minun sitoutumisintoani se ei lisää. Kuka itsenäinen nainen itselleen laiskan miehen haluaa loppuelämäksi??
Juuri näin. En minäkään haluaisi "täysihoitolaista" kotiini passattavaksi. On aivan selvä juttu, että jos seurustelen miehen kanssa lyhyempään tai pitempään, ja hän viettää paljon aikaa kodissani, on hänen osallistuttava koti- ym.töihin mitä minäkin joudun tekemään. Ei mitään työleiriä, mutta toivon/haluan/edellytän, että mies tekee osansa jos suurin osa ajasta ollaan luonani. Ruokakustannuksiin on myös osallistuttava.
Onneksi edellinen monivuotinen miesystäväni olikin auttavainen ja teki oman osuutensa, ruoat ostettiin aina puoliksi. Enimmäkseen oltiin minun luonani, mutta jos oltiin hänen luonaan, niin tein siellä yhtä lailla hommia. Tasapuolisuus se olla pitää, eikä kenenkään tarvitse passata ketään.
Hyväksikäyttösuhde loppuisi lyhyeen, ennenkuin on kerennyt alkaakaan.
on naurettavaa, kun kaksi aikuista ihmistä elävät mukamas niin suhteessa että, vaikka ei asuta yhdessä ja ruoka- ja taloushommat vaaditaan tekemään puoliksi. Minä ainakin jos eläisin eri paikassa miesystäväni kanssa, niin molemmat hoitaisivat omat kotinsa ja kylään kutsutaan molemmin puolin, jolloin isäntä/emäntä hoitaa huushollinsa. Ei voi käsittää "seuranpito-rakkautta" hän...
Hmm...vähän mietityttää teidän asenne miehiä kohtaan. Ootteko te pettyneitä miehiin yleensä? Tai lähinnä siihen mieheen, keneltä on ehkä se omakotitalo ns. jäänyt teille käteen? Tai entisiin elämänkumppaneihin? Minulla on yksi sukulainen, joka hoitaa omakotitaloa ja puutarhaa intohimoisesti, puhuu ettei tarvi miestä kun ne ovat sellaisia reppanoita kaikki, sitten kun hän "ihastuu" niin miehet ovat olleet alko-ongelmaisia tai muuten sellaisia, jotka eivät ole saatavilla tasa-arvoiseen suhteeseen.
Ehkä teille on hieman noussut hattuun se, että olette pärjänneet ilman miestä, ettekä halua ketään sotkemaan kuvioitanne. Mutta mutta...siinäpä on se homma sitten, että kuka mies olisi tulossa suhteeseen johon ei ole oikeasti ja aidosti tervetullut? Käteen jäävät sitten jotkut hyödyn tavoittelijat tai muuten sellaiset miehet, jotka eivät halua edes tasa-arvoista suhdetta.
Miehet ovat ihmisiä siinä missä muutkin :) He huomaavat, ovatko he tervetulleita suhteeseen jonkun kanssa, kaipaavat ihan sitä samaa arvostusta ja kunnioitusta naisilta kuin mitä me naiset haetaan mieheltä.
Miehen ja naisen roolit on luonnostaan erilaiset. Antakaa miehen ottaa se miehen paikka elämässänne, niin sopiva ehdokas on hanakampi jäämään ns. koukkuun. Monesti kauan yksin olleet naiset muuttuvat vähän äijämäisiksi (ketään miestä en tarvi). Kantsii miettiä, haluatteko oikeasti ketään miestä, ja jos haluatte niin varmaan kantsii käyttäytyä sen mukaan niin todennäköisyys suhteeseen kasvaa. Olette varmaan ylpeitä yksinpärjäämisestä ja ihanaista kodeistanne...mutta jotenkin tulee mieleen, että oletatte miesten olevan yhtä innoissaan pärjäämisestänne. Jotenkin sillä tapaa, että heidän pitäisi antaa teille arvostusta sen perusteella. Mitä se jotain vielä suht tuoretta miesystävää kiinnostaa, kuinka olette pesseet yksin kaikki keittiön matot ja pesseet ikkunat eilen..niin ja ihan yksin vaikka vähän raskasta olikin. Tai minkälainen talo teillä on. Toinen kun yrittää tutustua teihin ihmisenä ja henkilönä, ja ottaa selvää oletteko hänen tyylisensä nainen. Tietysti asia erikseen ovat ne hyötyilevät ihmiset, jotka tulevat rahankiilto silmissä luokse...ne joutaakin mennä.