Pyytäisin mielipiteitä erityisesti miehiltä, että olisinko liian vaativa jos ammattikorkeakoulussa opiskelevana ylioppilaana vaatisin että kumppanini olisi korkeakouluopiskelija tai korkeakoulututkinnon suorittanut? Kuinka tavallista on että ammattikorkeakoulussa opiskeleva liiketalousinstituutin suorittanut ylioppilasnainen seurustelee ammattikoulun suorittaneen, mutta naisen kanssa samaa alaa opiskelleen miehen kanssa? Jos tällaisia tapauksia on, niin haluaisin kuulla kokemuksia. Siis kuinka hyvin tällaiset parit sopivat yhteen? Yleensähän mies on suurinpiirtein yhtä hyvin tai paremmin koulutettu kuin nainen.
Olenko liian vaativa?
Kouluttautuva
11514676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 115
Vanhimmat
Miksi miehen pitää olla korkeakoulutasoinen, eikö omantasoisesi eli AMMATTIkorkeakoululainen kelpaa?
Korkeakoulutasoisella tarkoitinkin MYÖS AMMATTIkorkeakoulu-opiskelijaa. Saman tasoinen kelpaa kyllä, mutta onko tavallista että AMK:ssa opiskeleva nainen seurustelee KAUPPAOPISTON suorittaneen miehen kanssa ja jos on, niin kuinka hyvin tällaisilla pareilla menee? Minulle koulutus on tärkeä.
>Minulle koulutus on tärkeä.
Jos se olisi, ymmärtäisit mikä ero on *oikealla* korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla. :)
Kyllä ymmärränkin mikä ero ammattikorkeakoululla ja "oikealla" korkeakoululla on.
Ammattikorkeakoulu on alemman tason korkeakoulu, korkeakoulutasoinen ammattikoulu.
En halua että mies jää työttömäksi vähäisen koulutuksen takia,koska vaikka Suomeen onkin tulossa työvoimapula, niin luonnollisesti seuraavan laman aikana yrityksistä irtisanotaan ensimmäisenä huonoimmat työntekijät ja ne, joilla on vähiten koulutusta. Esim. merkonomi-tradenomin on helpompi säilyttää paikkansa yrityksessä kuin pelkän merkonomin. En väitä, että hyvinkään koulutettu välttämättä pystyisi työpaikkaansa pitämään, mutta esim. äitini irtisanottiin korkean iän lisäksi vähäisen koulutuksen takia. On paljon kannattavampaa hankkia hyvä koulutus nuorena, kuin ruveta sitten 3- tai 4-kymppisenä hankkimaan lisää koulutusta.
Korkeakoulu mikä korkeakoulu! Oli se sitten tiede- tai ammatti-sellainen! Ni!
...rakkaus ei kouluja ja ammatteja katso.
Jos joku muuta väittää, niin ei ole rakkautta
kokenutkaan. Piste. Ja ei vastaväitteitä :)
Ja tämän vuoksi monet korkeakoulut haluavat muuttaa nimensä yliopistoiksi. Ettei niitä sekotettaisi näihin ammattikorkeakouluihin.
"Jos se olisi, ymmärtäisit mikä ero on *oikealla* korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla. :)"
Paljon on viime aikoina väännetty kättä yliopistojen ja korkeakoulujen sekä ammattikorkeakoulujen välillä. Erityisesti yliopistot pelkäävät omaa asemaansa ja puolustautuvat joskus paniikinomaisesti ammattikorkeakouluja vastaan.
Näillä kahdella koulutusmuodolla on varsin selvä ero:
Yliopistot ja varsinaiset korkeakoulut antavat melko teoreettista koulutusta, jossa erilaisen tutkimuksen osuus (pro gradut yms.) on selvästi suurempaa kuin ammattikorkeakouluissa.
Ammattikorkeakoulut taas antavat selvästi paremmat valmiudet opiskelijalle astua työelämään, koska opetus on huomattavasti lähempänä käytäntöä kuin yliopisto-opetus.
Kummallakin opiskelumuodolla on varmasti paikkansa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Parempi, että molempia kehitetään sulassa sovussa kuin että ollaan asioista tukkanuottasilla.
Itse olen tahkonnut riittävän monta vuotta yliopistossa ja opettanut riittävän monta vuotta ammattikorkeakoulussa, jotta pystyn allekirjoittamaan hyvällä omallatunnolla sen mitä yllä kerroin.
"Ootte raukat pihalla...
Kirjoittanut: Herra insinööri, 20.11.2002 klo 13.38
...rakkaus ei kouluja ja ammatteja katso."
minä pieninä sivujuonteina otan nuokin huomioon.
mikäs sua vaivaa kun oot noin rajoittunut ajatusmaailmaltas???? Soneran tj Harri Koponen on merkonomi, eli eiköhän sinun ole aika tutustua aivoisihi ja koodata se pois sivuraiteilta
"Soneran tj Harri Koponen on merkonomi"
kesää tee eikä yksi Koponen muuta muuksi sitä perustotuutta, josta nimimerkki "Kouluttautunut" puhui.
Ihmisen on hyvä nuorena panostaa koulutuksen hankkimiseen - on se sitten korkeampaa koulutusta tai vahvaa ammatillista koulutusta. Se auttaa ilman muuta työelämässä eteenpäin.
Ns. yleismies Janatuisen ajat työelämässä alkavat olla ohi.
Eli nimimerkki "Kouluttautunut" puhui asiaa ja sinä puhuit asian vierestä.
Itseasiassa kuultuna naisten täytyy sitten lähteä hakemaan miehensä ulkomailta suomessakin asiat ovat menossa siihen suuntaan että naiset ovat paljon paremmin koulutettuja kuin miehet joten repikää siitä...kohta suomi on pullollaan ylikoulutettuja vanhojapiikoja niin sanottuja hukkaviivoja...
Nimenomaan, ja vaatimuksista en jaksa puhua uudelleen joten lue:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=20500000000272220
Munuakin kiinnostaa tämä aihe. Olen itse kahta yliopistotutkintoa suorittava nainen, ja minua on jo pitkään askarruttanut, että pelottaako koulutukseni pois potentiaalisia miehiä. Itse myönnän seurustelevani mieluummin akateemisten miesten kanssa, mikä ehkä johtuu ainakin osittain siitä, että pyörin enimmäkseen niissä piireissä, eikä ole tilaisuuksia tavata muita.
Miten siis on miehet, onko kolutuksella väliä?
Kiinnostaako korkeasti koulutettu nainen, vai kärsiikö miehisyys, jos naisella on enemmän opintoviikkoja? Miten omat seurustelusuhteet ovat onnistuneet kun koulutustaustassa on eroja?
Tiedän tottakai, että seurustelun onnistumisen ratkaisevat täysin muut asiat kuin koulutus, mutta näin lähtökohtaisesti olisi kiva kuulla mielipiteitä.
Ei kärsi! Naisella saa olla niin paljon opintoviikkoja/koulutusta kuin lystää. Ikinä en ole kärsinyt alemmuuskompleksista, en ikinä!
:-)
Ihan oikeesti: Voiko tuollainen muka haitata jotakuta?
Ei todellakaan haittaa vaikka nainen on kouluttautunut paremmin. Itselläni on akateeminen vaimo joka työskentelee opettajana. Itse olen opistotason koulutuksen omaava maanviljelijä. Meillä ei koskaan ole ollut mitään ongelmia toistemme koulutustasosta ja todistaahan sen sekin, että vaimoni oli kihloissa tavatessamme. Hänen silloinen mies oli diblomi-insinööri nesteeltä, mutta niin vain ajoi eräs tavallinen maanviljelijä ohi. Kyllä se oli muusta kuin koulutuksesta kiinni. Kymmenes vuosi yhdessä ja kaikki hyvin.
mukaan mies ei kestä, mikäli vaimo on paremmin koulutettu, paremassa asemassa ja/tai paremmin tienaava. Vaimokin ahdistuu, kun aina pitää muistaa pitää suu supussa, ei erehtyä kertoilemaan opiskelumuistoja tai miettiä rahankäyttöä.
Vanhanaikaisena konservatiivina minulla on myös käsitys, että maanviljelijä on kuitenkin eri asia, maanviljelijä on yksityisyrittäjä, oma herransa, lisäksi kytköksissä johonkin symbolisesti arvokkaampaan kuin pelkkä elinkeino. Ja onhan opistotasokin jo jotain. En oikein luottaisi (oikaiskaa jos olen väärässä), että verkatehtaan trukkikuski ja opettaja tulisivat yhtä hyvin yhteen.
Miksi kotona pitäisi puhua ja elää työpaikan sanelemin ehdoin, tai opiskelumuistojen ehdoin?
Eikö parisuhde ole kahden henkilön rakkautta ja kahdenkeskisten vapaa-ajan intressien jakamista ja ehkä parhaassa tapauksessa perheen perustamista, kotitöiden jakamista ja lasten hoivaamista?
Tai onkohan niin että kouluttautunut nainen on niin naivi että kotona puhutaan vain työasioista ?
Onhan jo historia todistanut miten onnellisia pakkoavioliitot ovat tai avioliitot jotka perustuvat vain rahassa mitattaviin määreisiin.
Rakkaus ei tunne luokkaeroja, ja joka niin luulee ei tiedä rakkaudesta yhtään mitään...
Miksi nainen ei voisi olla rikas, ehtona on kuitenkin että hän omaa myös sydämen hyvyyttä eikä käytä rikkauttaan aseena...taitaisi vain olla monelle naiselle vaikeeta...
Ei naisen rikkaus estä häntä menemästä naimisiin köyhän miehen kanssa, vaan hänen turhamaisuutensa...ei voisi leuhkia muille kuinka rikas hänen miehensä on...
Naisluonne on monesti sellainen että rakkautta tärkeämpi on raha...
"Miksi kotona pitäisi puhua ja elää työpaikan sanelemin ehdoin, tai opiskelumuistojen ehdoin?"
ja yksipuolinen oli kommenttisi.
Eihän kotona pidä elää työpaikan tai opiskelumuistojen ehdoin, mutta ne ovat osa ihmisen kokemusmaailmaa. Opiskeluaika muistoja ja työelämä tätä päivää.
Pitäisikö ihmisestä mielestäsi tehdä sellainen, että kun hän tulee kotiin, niin muisti nollautuu kaikesta, mitä on tapahtunut työpäivän aikana. Ja opiskeluaika pitää tietenkin nollata täysin mielestään.
Näinkö?
Onkohan epänormaalia kun "unohdan" työasiat joka päivä kello neljä ja suuntaan ajatukseni muuhun.
Parempi vaihtoehtoko olisi hautoa työasioita kotosalla iltaisin, ruikuttaa aviopuolisolle työhuolia viikonloppuisin ja ja aina välillä jäädä parin kuukauden sairaslomalle kun hermot ei kestä...
Olen todella tyytyväinen ettei minulla ole tarvetta työasioiden läpikäymiseen vapaa-aikana, jos se jonkun muun mielestä on jotenkin suotavaa niin tehkööt kuten haluavat... se oikeus kait jokaiselle suotakoot...ja valitkoot sitten samanlainen kumppani, jonka kanssa vapaa-aika kuluu rattoisasti työasioista keskustellessa....niin ja muuten, täytyy varmaan olla sitten ehdottomasti samassa työpaikassa, voi samalla vahtia toistensa tekemisiä!
Siihen kai suhteeni sitten (ainakin osittain) kaatui, että olin paremmin koulutettu kuin poikaystäväni. Olimme aina eri mieltä koulutuksen tärkeydestä yms. ja luulin, että asia häiritsi minua enemmän kuin häntä. Mutta niin vain kävi, että hän oli se joka suhteesta päätti lopulta lähteä. Juuri kun minä olisin ollut valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Tai liekö tuo vain kuvitelmaa. Ehkä en sittenkään olisi jaksanut häntä loppuelämääni... Ehkä joku muu on tarkoitettu elämään minun kanssani elämän loppuun saakka.
"Parempi vaihtoehtoko olisi hautoa työasioita kotosalla iltaisin, ruikuttaa aviopuolisolle työhuolia viikonloppuisin ja ja aina välillä jäädä parin kuukauden sairaslomalle kun hermot ei kestä..."
Miksi väännät minun kirjoitukseni täysin erilaiseksi ja sinun mieleiseksesi potaskaksi?
Kuka on puhunut työasioiden hautomisesta kotona? Kuka on puhunut työhuolien ruikuttamisesta vaimolle viikonloppuisin? Kuka on puhunut sairaslomalle jäämisestä hermojen takia?
KUKA?
Sinä - mutta en minä!
Metallipajan oven kun laittaa klo 16 perässään kiinni, niin ei paljon tarvitse pohtia. Mutta pomojen täytyy tehdä työhön liittyvää aivotyötä joskus vapaa-ajallaankin.
Niin se menee.
Kovin tuntuu siltä, että elät useata eri elämää. On koti- ja työelämä, mutta näilläkö ei ole mitään tekemistä keskenään? En tarkoita, että vain työhuolet pitäisi tuoda kotiin, vaan myös ne iloiset työjutut. Minä ainakin haluan jakaa kumppanini kanssa, jota tällä hetkellä ei ole eikä varmasti vähään aikaan tulekaan, jos se minusta on kiinni, kaiken. Haluan, että hän ymmärtää myös työasioitani ja haluan itse ymmärtää hänen. Onhan työelämä sitä paitsi suuri osa ihmisen elämää, ainakin joilla työ on.
yksi otos ei ole tutkimustulos, mutta; ensimmäisen, lyhyeksi jääneen avioliittoni aikana minun sukulaisiani ei mieheni mielestä voinut kutsua kylään, kun meillä oli niin vaatimatonta - ei parkettia ei ruokasalia ei kristallikruunua. Sukulaisteni luona vieraillessa mieheni puhui kummallisesti ja teennäisesti, otaksuen sen kai olevan "hieno" puhetapa. Minulle hän ylenkatsoi "hienoja" sukulaisia (miehen käyttämä termi), kaveripiirissään snobbaili heillä, ja tarvitessaan apua työpaikan saamisessa sukulaiseni myös kelpasivat.
En tosin usko, että ongelma olisi varsinaisesti ollut luokkaerossa, vaan miehen pienessä nävertävässä alemmuuskompleksissa. Terveellä itsetunnolla varustettu ei häpeile taustaansa, mutta ei myöskään yritä mollata toisen taustaa.
Uusimmat tutkimustulokset ovat muuten osoittaneet väitteesi virheelliseksi; ihmiset olivat onnellisempia sovittujen, järkiavioliittojen aikana - perhe oli yritys, elinehto ja sosiaaliturva. Kun yltiöromanttisia odotuksia ei ollut, ei mitään huomattu puuttuvankaan.
On myös käytännössäkin hankalaa, jos toinen osapuoli on rahaton. Seurustelen akateemisen tyhjätaskun kanssa ja jo kolmatta talvea hinkuan Niilinristeilylle, mutten voi ajatellakaan ottavani asiaa puheeksi, hän kokisi sen loukkaavana.
"Haluan, että hän ymmärtää myös työasioitani ja haluan itse ymmärtää hänen. Onhan työelämä sitä paitsi suuri osa ihmisen elämää, ainakin joilla työ on."
erittäin hyvä lähtökohta.
Ei niin, että työasioita jauhetaan kotona tunnista toiseen, mutta siten että kumpikin on "ajan hermolla" toisen työelämästä ja voi tarvittaessa jakaa iloja/murheita.
Kuten sanoit työelämä kattaa varsin suuren osan meidän valveillaoloajasta.
"Minä ainakin haluan jakaa kumppanini kanssa, jota tällä hetkellä ei ole eikä varmasti vähään aikaan tulekaan, jos se minusta on kiinni, kaiken."
No mutta mikäs nyt meidän pikku "suviapilaa" noin kaihertaa? Eikös se kuorsaaja viereen voisi tulla piankin?
Ei tietenkään saisi yleistää, mutta olen todellakin kokenut pahoja pettymyksiä. Luulin jo kaiken jälkeen löytäneeni miehen loppuelämäkseni vierelleni, mutta hänpä ilmoitti monen vuoden seurustelun jälkeen, täysin yllättäen, ettei enää kiinnosta jatkaa. Paljon on vielä selvitettävää, rakastan ja vihaan häntä, mutta jos tästä joskus selviän, en usko ihan heti aloittavani uutta suhdetta. Eipähän tule sitten enää ainakaan pettymyksiäkään. Sääli, kun näinkin nuori on näin katkera, mutta... Luulin oikeasti, että kumppaninikin on onnellinen kanssani, mutta ilmeisesti hän on vain teeskennellyt.
No olin kuule yksityisyrittäjänä 10vuotta, työaika oli 24 tuntia vuorokaudesta, ja oikeastaan jos olisi ollut sopiva kumppani niin olisin kait samassa touhussa kuin ennenkin, mutta, mutta, se ei sopinut parisuhteessa naiselle että mies on kiinni työssä liikaa, ja jälkeenpäin ajatellen tulin siihen päätelmään että työ ja vapaa-aika täytyy pitää erillään...
Nyt kun on vaihtanut alaa ja on toiselle töissä voi rentoutua eri lailla, on vapaat illat, viikonloput ja lomat, en minä ainakaan halua keskustella kenenkään kanssa työasioista lomalla tai vapaa-aikana, miksi pitäisi?
Jos on ongelmia töissä niin ne ratkotaan siellä, ja kuitataan vielä palkkaakin siltä ajalta.
ovat varmaan joillekin osapuolille tyydyttäviä, ainakin arabimaissa kun äijänretaleelle naitetaan nuori tyttö.
Minusta tällainen toiminta on rikollista puuhaa, naista käsitellään kuin kauppatavaraa tai orjaa, oletko Sanelma lukenut aiheesta kirjoitettua kirjaa nimeltä Prinsessa? Kannattaisi lukea.
ja hämmästelen, että Sinäkin olet :o
Minä en ollut yhtä avarakatseinen, jutustelin vain omasta kulttuuripiiristämme, miten on ennen tehty. Mielenkiintoisia parisuhdekäytäntöjä löytyy enemmänkin maailmalta - moni perikunta olisi varmasti kiitollinen, jos vanha leskenpoltto otattaisiin täälläkin käyttöön.
että pikku "Suviapilalle" on käynyt noin miesten kanssa.
Mutta älä kaikesta huolimatta anna katkeruuden ja vihan asua sisälläsi, sillä ne aiheuttavat eniten haittaa sinulle itsellesi.
Toivotaan yhdessä, että seuraavan kerran parisuhteeseen uskaltautuessasi saat vierellesi todellisen "unelmiesi miehen".
Tsemppiä!
..on yleensä aikamoinen pinkottaja,ja taas ammattikoulupohjainen enemmän vain helppoa elämää haluava.Ei taida olla kovinkaan suuret onnistumisen mahdollisuudet.
Miten voi olla yhdessä kaverin kanssa joka "pinkottaa" :DDDD
Ei saa olla pienille paha.
:))
hek, ihan totta, en enää ole ilkeä, olen kiltti ja suloinen :DDD
Minä epäilen etten tule koskaan olemaan parisuhteessa koska naiset eivät halua liian älykästä miestä mutta toisaalta tahtovat tämän olevan kouluja käynyt ja minulla ei ole koulutusta.
"Ihan oikeesti: Voiko tuollainen muka haitata jotakuta? "
Tuskin se ketään haittaa. Naisen logiikkaa teekkaritytöltä.
Miehet tykkää ihan muista osista.
Paljon puhutaan siitä, mitkä tekijät ovat tärkeitä parisuhteessa.
Tänä päivänä korostuu monien puheissa erityisesti ulkonäkö. Mielestäni nämä ulkonäköä korostavat tyypit ovat parikymppisiä kavereita, joiden elämänkokemus on varsin vähäistä.
Itse painotan EHDOTTOMASTI tärkeimpänä tekijänä parisuhteessa sitä, että mies ja nainen ovat KORVIEN VÄLIN osalta suht'koht samaa tasoa. Ei tietenkään prikulleen, mutta suunnilleen.
Eli siinä on mielestäni tärkein onnistuneen parisuhteen edellytys, että äly, ajatusmaailma yms. kahden korvan välissä liikkuva materiaali tavoittaa toisensa.
Samoin tärkeä asia mielestäni on se, jos omataan samanlaista huumorintajua. Eli jos toinen on huumorintajuinen ja toinen kuin seipään niellyt, niin onnistumisen edellytykset eivät välttämättä ole hyvät.
Tästä voidaan tietysti sanoa, että vakka on kantensa valinnut. Eli vakka = huumorintajuinen ja kansi = seipään niellyt - ja hyvin menee. Mene ja tiedä!
No edellä mainitsemani asiat kytkeytyvät tietty myös koulutukseen. Jos toinen on akateeminen ja toinen on vaikkapa sorvari (kaikella kunnioituksella), niin silloin henkilöiden kokemuspiiri ja opiskelun sekä työnteon kautta tuleva tuntemus asioista poikkeavat niin paljon toisistaan, että saattaapi olla vaikeata.
Jos osapuolten koulutus poikkeaa toisistaan, niin uskoisin helpommin onnistuvan homman silloin, kun miehen koulutus on korkeampi kuin naisen. Jos apulaissärmääjä Otto Mutikaisella on vaimona varatuomari Heidi Mutikainen, niin skeptinen (kuten minä) epäilee, että joskus voi tulla loppu liitolle. Tällainen asetelma "syö" miehen itsetuntoa. Eihän tätä voi viedä jokaiseen yksittäistapaukseen; joskus kyseinen asetelma voi tuottaa hyvinkin onnistuneen avioliiton tms.
Minulla itselläni on ekonomi-vaimo. Me opiskelimme jo aikanaan kimpassa. Itse jatkoin vain pidemmälle.
Tänä vuonna tuli avioliittoa täyteen 29 v.
Onnea etsintään!
Osuit kommentillasi naulan kantaan, juuri tuosta korvien välin samantasoisuudessa on mielestäni parisuhteen onnistumisen salaisuus.
Kiitos! ;-)
Lisensiaatin kirjoitus oli hieno!
Tosin elämänkokemustakin rutkasti,
mikä kyllä näkyi tekstissä.
Kiitos minunkin puolesta.
nousee täällä päässä sinulle, kun teet kahta tutkintoa. Ne kun saat valmiiksi, niin yritykset kilpailevat sinusta. :))
En tiedä, kuinka paljon sinun tutkintosi poikkeavat toisistaan. Minulla on kolmen tutkinnon paperit piirongin laatikossa. Nämä tutkinnot eivät tosin ole aivan eri laidoilta.
Toinen sinulla on ainakin DI. Sitä täydentää erinomaisesti moni muu tutkinto. En sitten tiedä, oletko aikonut sijoittua tämän insinööritutkinnon mukaisiin hommiin vai sen toisen tutkinnon, mutta joka tapauksessa hieno homma.
Toivotaan, että sinulle löytyy (ellei ole vielä löytynyt) oikein hyvä elämänkumppani jakamaan ilosi ja surusi.
Tutkinnoilla ja koulutuksella on oma merkityksensä, mutta kyllähän se tärkeintä loppupelissä on, että kahden sydämen välillä löytyy "yhteinen syke" sekä se aiemmin korostamani ajatusmaailman tietynlainen samankaltaisuus.
Onnea matkaan!
loppuvuotta sinullekin!
Ja menestystä "tyttöasioihin", työelämään sekä työn ulkopuoliseen elämään.
Kiitos taas kerran rohkaisevasta palautteestasi!
Olisihan se todella ihanaa löytää se ihminen, jonka kanssa todella synkkaa. Kerran jo luulin löytäneeni, mutta erehdyin...
Onhan se kahden tutkinnon opiskelu rankkaa, saa nähdä valmistuuko molemmat, onneksi edes toinen on jo loppusuoralla.
Ja se toinen "titteli" on kylteri.
Eiköhän nämä koulutusasiat liity enemmän työntekoon, kuin parisuhteeseen. Jos tuolla periaatteella lähdet hakemaan kumppania, niin valmista ei tule. Koulutus on toki hyväksi, mutta ei se takaa mitään taitoja parisuhteessa. Ihminen voi olla todella hyvä, vaikka olisi käynyt kouluja vain vähän ja samoin todella moni nimenomaan keskiasteen koulutuksen saanut on turhan nousukas.
Mitä vähemmän tuot koulutustasi esiin ja mitä vähemmän tenttaat kaverisi koulutusta, sitä oikeammalla tiellä olet kulkiessasi kohti onnea.
vähemmän kouluja käyneet - ymmärrettävästi.
Tottahan se on, että ei yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelemalla sielun sivistystä ja sydämen herkkyyttä saada.
Kuten ei mistään muustakaan opinahjosta.
Ei minullakaan ole kuin ylempi korkeakoulututkinto, joten tasoissa ollaan, mutta eri asioita arvostetaan. Tämä on sitä elämää.
mm. aitoa ihmistä ja rehellisyyttä.
Sen lisäksi arvostan toki henkilön itselleen hankkimaa koulutusta, kielitaitoa jne.
Mitä sinä arvostat?
Seurustelin aikoinani tohtorin kanssa. Hän ei osannut ihmissuhteita ollenkaan. Vaikka ajatukset olivat samalla tasolla, oli mielessä pelkkä työ. Ei ihmissuhde toimi ilman yhteistä aikaa. Nykyisin seurustelen miehen kanssa joka on todella hyvä ihmissuhteissa ja vähemmän kouluttautunut. Meidän suhde toimii hyvin.
Seurustelin aikoinani tohtorin kanssa. Hän ei osannut ihmissuhteita ollenkaan. Vaikka ajatukset olivat samalla tasolla, oli mielessä pelkkä työ. Ei ihmissuhde toimi ilman yhteistä aikaa. Nykyisin seurustelen miehen kanssa joka on todella hyvä ihmissuhteissa ja vähemmän kouluttautunut. Meidän suhde toimii hyvin.
Seurustelin aikoinani tohtorin kanssa. Hän ei osannut ihmissuhteita ollenkaan. Vaikka ajatukset olivat samalla tasolla, oli mielessä pelkkä työ. Ei ihmissuhde toimi ilman yhteistä aikaa. Nykyisin seurustelen miehen kanssa joka on todella hyvä ihmissuhteissa ja vähemmän kouluttautunut. Meidän suhde toimii hyvin.
Anteeksi, että vastaukseni viivästyi (työmatka).
Minä arvostan eniten ihmisyyttä, ystävyyttä, luotettavuutta, ymmärrystaitoa, anteeksiantavuutta, kaveruutta, huumorintajua, rakastettavuutta, rakastavaa luonnetta, ihmistä, jonka kanssa voi keskustella ja olla hiljaa, räväkkyyttä ja rauhallisuutta sopivassa suhteessa, elämän kokemusta ja –ymmärrystä, yleissivistystä, luonteen kauneutta eikä ulkoinen kauneuskaan ole pahaksi, hoikkaa linjaa, uskollisuutta, myötäelämisen taitoa, omillaan toimentulemista, huomaavaisuutta, kohteliaisuutta, asiallisuutta, esiintymistaitoa, ihmisten kanssa toimeen tulevaa luonnetta, taitoa vaieta sopivan hetken tullen, taitoa sanoa sanottavansa, taitoa ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, tilannekomiikan taitamista …
Tässä näin aluksi, mutta ei mitenkään tärkeysjärjestyksessä. Koulutus ei ole varmaan pahasta, mutta se vaikuttaa todella harvaan edellä mainittuun kohtaan.
Siis mistä ihmeestä tempaisit lauseen : siis yleensähän mies suurinpiirtein yhtä hyvin tai paremmin koulutettu kuin nainen. SIIS HÄ?
Olet tainnut pudota pahemmin kelkasta. Suomalaiset naiset ovat ihan yleisen tiedon mukaan paremmin koulutettuja kuin suomalaiset miehet!! Kysy vaikka jostakin virastosta tai soita stt:lle jos et ole sattunut kuulemaan, ne kyllä kerto sulle sen totuuden.
aika nuori mimmi, mutta kun aika kuluu niin kyllä elämä opettaa. On niin pinnallista niin pinnallista.
Samalla aaltopituudella oleminen ja eläminen.Rehellisellä työllä ansaittu rehellinen palkka!
Ai että jos vaikka 3kk on seurusteltu ja saakin tietää että tää häiskä on mekaanikko niin hyi heti kenkää. Merkitseekö raha tosiaan kaikkea?
Pitää hieman hämmentämäni soppaa puulusikallani :p
Kyllä. Olet liian vaativa. Mielestäni nimimerkki "Lisensiaattimies" kiteyttää tärkeimmän loistavasti kirjoittaessaan, että korvien välin samantasoisuus ratkaisee ja pariskunnan huumorintajun harmonisuus on tärkeää. Status ei välttämättä ole millään tavalla sidoksissa siihen, minkä verran löytyy kapasiteettia vinttikammarista. Toki usein koulutus ja asema kavaltavat jotain omaajansa edellytyksistä, mutta on se aika kaukaa haettua kuitenkin.
Itse aikanaan olin kihloissa&avoliitossa hammaslääkärin kanssa viitisen vuotta. Silloin olin hitsari. Ei todellakaan mitään merkitystä parisuhteelle. Se juttu kaatui ihan muihin asioihin - sairaalloiseen mustasukkaisuuteen lähinnä. Jätkä on aina jätkä ja tarvitsee tilaa ympärilleen... myös parisuhteessa.
"Teekkarityttö"
Kiinnostaa nimenomaan korkeasti koulutettu nainen. Minun mielestäni on omituista höpinää miehiltä (anteeksi nyt vaan, veljet) se, että jollain tapaa söisi miehuutta olla se vähemmän koulutettu tai pienempipalkkainen osapuoli parisuhteessa. Koulutus ei takaa sivistystä. Tietoa juuri tietyistä asioista se lisää. Sikäli työelämässä on havaittavissa tervettä kehitystä, että laaja-alaisesti osaavat ihmiset ovat jälleen alkaneet saada ansaitsemansa arvostuksen spesialistien tautologisen palvonnan sijaan. Nostan filttihattuani tuplaopinnoillesi !
Bussiemäntä, tarjoilija, lomittaja, lastenhoitaja... saahan sitä yrittää seurustella kenen kanssa haluaa, mutta eipä löytynyt sielunsisarta siitä joukosta. Nyt olisi hiukan virityksiä korkeakoulutason neitokaisen kanssa - saas nähdä, miten äijän käy :)
"Neiti Kesäheinä"
Hyvin monille työelämä ja kotielämä ovat kaksi eri asiaa. Minä olen yksi heistä. Ei kiinnosta tipan vertaa raahata töitä kotiin, vaikka se joskus ehkä olisikin tarpeen. Esimiehelläni taasen on ikävä taipumus soitella ja toimittaa työasioita iltaisin. Ja sitten ressukka valittaa, kun täytyy tehdä töitä omalla ajalla. Entäs sitten pariskunnat, jotka eivät olekaan samalla alalla? Henkeviä keskusteluja päivän asiakkaista psykiatrin ja diplomi-insinöörin kesken?
Harmi, että koulutustason eroavuus muodostui kynnyskysymykseksi. Älä kuitenkaan anna vanhan pettymyksen pilata mahdollisuuksiasi tustustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Kyllä se siitä vielä iloksi kääntyy.
"Caaleppi"
Yrittäjyydessä on kiistattomat etunsa, eikä mikään konsti, vaikka vielä palaisin niihin kuvioihin. Itseasiassa palaaminen on hyvin todennäköistä. Juuri tällä hetkellä vaan ei kiinnosta tehdä 168-tuntista työviikkoa. Eu:n kehitys on myös niin epävakaassa vaiheessa, että on huimaa riskinottoa investoida, kun ei tänään tiedä, millä säännöillä ensi viikolla pelataan. 8.00 - 15.30, takuupalkka ja vapaat viikonloput iskee/kiinnostaa nyt. Että tervetuloa kerhoon.
"Pro gradu"
Kaikkein suurimmat moukat, joita olen tavannut, ovat olleet korkeasti koulutettuja. Mitä arvelet - olisiko niin, että kouluja käymätön ei osaa edes, solvauksen ja halveksunnan jaloja taitoja?
Juu minustakin lisensiaattimies on oikeassa. Sieltä korvien välistä se lähtee, paperit ovat papereita. Itseäni kiihottaa kovasti älykkäät ja "oppineet" naiset, ei missään nimessä ole este suhteelle, päinvastoin. Ehkä se, että nainen tienaisi kovin paljon enemmän, voisi haitata, mutta tienaan nyt niin hyvin ettei siitä varmaan vaaraa ole.
Jokaisen naisen tulisi suorittaa käytännöllinen koe, jonka avulla selvittää potentiaalisen kumppaninsa TODELLISEN tason. Anna kundille viinaa niin paljon kuin jaksaa imeä, ja katso tulokset. Taitaa olla alkoholi se ihmeaine, jonka edessä (kuoleman ohella) on yhtälailla polvillaan kiertokoulupohjalta kuin professori, kadunlakaisija ja suurpääjohtaja. Koskaan et voi edeltä veikata, kuka joukosta on sika. (hups, anteeksi sympaattinen töpseli...)
Totta höpäjät Sanelma!
Mutta mikä sitten neuvoksi, jos mies on raitis?
Mitenkäs sitten testaillaan?
todella surkea ehdotus.
jos mies on raitis, silloin testitulos on nähtävissä jatkuvasti - on toki olemassa ihan oikeita psykopaatteja jotka ovat todella ovelia teeskentelijöitä, mutta prosentuaalisesti se on marginaalista :)
Todella hyvä keskustelunaihe. Hienoa, että asia on herättänyt vilkasta keskustelua. Noh, kerron tässä oman näkemykseni.
Olen itse AMK:sta valmistunut hyvin menestyvä insinööri. Olen tutustunut ja deittaillut monia yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevia ja sieltä valmistuneita tyttöjä. Monesti kaikki on mennyt hyvin siihen saakka kunnes tytölle on selvinnyt että olenkin vain insinööri en Diplomi-insinööri. Siihen on sitten kiinnostus loppunutkin vastakkaisen sukupuolen osalta. Kumma juttu vai mitä??? Ihankuin se tekisi minusta jotenkin eri ihmisen olenko ollut teekkarina vai en. Näköjään miehen akateeminen koulutus on todella tärkeä ominaisuus naisille, jotka ite opiskelee tai on opiskellut yliopistossa.
Noh, nykyinen tyttöystäväni on (vain) ammattikoulun käynyt. Ei meidän suhteessa nämä erilaiset koulutustaustat ole aiheuttaneet mitään ongelmaa. Tosin muistan kyllä, että suhteen alussa tyttöystäväni oli todella huolissaan, että kelpaako tälläinen työläinen insinöörille. Mutta tein selväksi, että kokonaisuus ratkaisee, ei se mitä kouluja on käynyt.
Moiks!
Minäpäs ole ihan vaan opistoinsinööri.
Todella kamalaa! :) Tyttöystäväni kaikki
ovat opiskelleet tai valmistuneet korkeakoulusta.
Säälittäviä nämä tiukat kriteerit...kyllä
se ihastuminen/rakastuminen on ihan kemioista,
luonteesta ja ulkonäöstä kiinni.
VITTU SÄ LIIKETALOUDEN OPISKELIA OLET LOPUSSA!!!!
MÄ OLEN AMISJÄTKÄ; OMISTAN PARI FIRMAA JA LIKSAA NAPSAHTAA KUUSSA KÄTEEN 6000 EUROA. ON AUTOT,TALOT JA KAIKKI OMAA!!!!!!!!!
ET SILLEEN::::
En väitä ettei amis tms. lyhyellä koulutuksella voisi tienata hyvin, mutta ainakin minun mielestäni älykkyys, kunnon koulutus, työn mielekkyys ja työn hyödyllisyys ovat fyrkkaa tärkeämpiä ja kunnon koulutuksella sitä hyvää liksaakin tienaa suuremmalla todennäköisyydellä, et silleen
mikä vittu sä oot haukkumaa amisjätkii pelleiks????????!!no ehkä jotku on vähä vajaita mut EI TODELLAKAA KAIKKI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!ja sitä paitsi yleensä amis jätkät on hyvän näkösii=)!!
Ainakin täälläpäin missä minä asun amisjätkät on kyllä kaikkea muuta kuin hyvännäköisiä, ihanuudesta nyt vielä puhumattakaan. Amisjätkistä erityisesti sähkö- ja rakennus- alan opiskelijat yleensä toisin kuin paremmin koulutetut, haisevat enemmän tai vähemmän kaljalle ja tupakalle. Heidän vakio-ostoksensa on kaljaa, tupakkaa ja lihapiirakkaa ja tämä on TIETO, koska olen kassalla töissä opintojeni ohella. Sen, että kaljan, tupakan ja lihapiirakoiden ostajat ovat juurikin amiksia tiedän siitä, että heistä valmistuneet pukeutuvat työmiehen vaatteisiin ja opiskelijat opiskelevat kanssani samassa rakennuksessa mutta AMIS-puolella. Tekstistäsi päätellen sinä olet ensimmäisen, tai korkeintaan toisen vuoden amiksen joko kampaajaksi tai kokiksi opiskeleva tyttö.
ole näköjään päässyt sinnekään. Mutta älä välitä, kadunlakaisijoita tarvitaan kipeästi.
Miehet saa kuitenkin aina enemmän palkkaa. Kouluttaudu siihen.
Miehet saa kuitenkin aina enemmän palkkaa. Kouluttaudu siihen.
Ei nyt ihan aina.
Julkisella sektorilla tietystä virasta saa saman palkan sekä mies että nainen.
Palkkaerot esiintyvät lähinnä yksityisellä sektorilla.
mitä helevetin väliä sillä on jos rakastat häntä, oli sitten vaikka viemäriville. näyttää siltä että jos ylipäätään ajattelet tällaisia asioita ei ole syytä seurustella kenenkään kanssa. bailaile vielä, kyllä se sitten kolahtaa kun oikea kohdalle sattuu, silloin tuollaiset jutut ei edes tule mieleen.
"mitä helevetin väliä sillä on jos rakastat häntä, oli sitten vaikka viemäriville"
se viemäriville voi haista.
Katsokaa vaan enemmän niitä Allyja ja sinkkuelämiä ja ottakaa sieltä "ohjeita" elämään! Voi VITTU mitä tekstiä! Puolisoa etsiessä tosiaankin kannattaa katsoa koulutuksen perään. Sehän se ratkaisee suhteen kestävyyden ja laadun!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ihmettele sitten, että mikähän on kun ei tää oikein tunnu toimivan, vaikka mehän sovitaan taustojen perusteella niin hyvin yhteen! VITTU MIKÄ AKKA oikein isolla AAAAAA:lla! ps.en taida kelvata sulle ku on niin paljon kiljoitus virheitä tuossa tesktissä
sun olla melko vaikeaa löytää naista ittelles.
täyttänyt 12, vai mikä mättää? Mikä on peruskoulussamme vialla??
tuolla reuhupetterillä on vielä vaipat ja ne hiertää.
Korkeastikoulutetuilla on ihme pilvilinna omasta erinomaisuudestaan. Koulutustaustalla ei ole mitään väliä.
Järkevimpiä ovat yleensä kaiken koulutuksen keskeyttäneet. Helsingin yli-opiston teettämässä tutkimuksessa on havaittu, että liian hidas etenemistahti vie motivaation etenkin nuorilta pojilta.
Työn-antajat eivät myöskään usko näihin kouluttamattomiin tolloihin, jotka kenties ovat hyvinkin lahjakkaita.
Tulevaisuudessa tämä asia nostetaan vielä esiin.
Myös autolla kaahaaminen kertoo matemaattisesta lahjakkuudesta. Se paljastaa hyvin monimutkaisia mallinnustyylejä joita aivot käyttävät.
Nämä asiat eivät tule välttämättä esiin Lukion pitkänmatikan kurssilla, mutta yliopiston aivotutkimuksessa tämä on arkipäivää.
Toisin sanoen kyllä sinun sille ammattikoululaisellekin pitää älysi todistaa, jos haluat semmoisen koukata.
Suosittelen kuitenkin pitäytymään siinä ammattikorkeakoulun talouden ja hallinnon alistetussa insinöörissä, joka on tehnyt kaiken aina kunnolla ja hyvin.
Saat siitä oikein kunnon isän lapsille ja teidän "kaikki" unelmat tulevat toteutumaan.
Pyydän anteeksi kaikilta loukkaamiltani tahoilta.
" Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja persoonallisuuksia ja mittaamaton on sielun syvyys "
Olet aivan liian vaativa ja on tainnu nousta KUSI päähän. Ja taidat ajatella että olet 1 askeleen ylempänä kuin muut? Mutta minäpä tiputan sinut maan tasalle pienellä esimerkillä: Mä oon käyny kauppakoulun, eli olen siis merkonomi. Työttömänä en ole ollut päivääkään. ikää 22vee Töissä olen kaupanalalla ja työ opettaa joka päivä + työpaikan järjestämät koulutukset. Veikkaampa että sitten kun sinä valmistut ja olet ajatellut hakea töitä esim. myymäläpäällikön tai projektipäällikön tms. virkaa. Sattuukin niin että työpaikasta kamppailee lopulta 2 henkilöä ->sinä ja minä! 95% varmuudella minä vien työpaikan sinun nenän edestä! :) Nimen omaan työkokemuksen ansiosta! Sen tiedän että suurin osa työnantajista katsoo työkokemuksen olevan niin iso etu. Niin minäkin! Siinä ei auta korkeakoulut ja hyvät lukion paperit.
No se oli sellanen esimerkki. Mut voit ihan hyvin seurustella vaikka amiksen käyneen kanssa kunhan teillä synkää. Ei kaikki halua sinne korkeakouluihin ja ilman niitäkin pärjää hyvin elämässä!
"Mä oon käyny kauppakoulun, eli olen siis merkonomi."
Olet siis merkantti.
Kun kerran pidät merkonomi-koulutustasi ja työkokemustasi niin varmoina menestyksen-lähteinä, niin selittäppäs sitten miten on mahdollista että äitini, joka on yo merkonomi ja jolla oli 25vuoden työkokemus kaupalliselta alalta jäi työttömäksi kun osastoja alettiin sulkea vaikka hän oli aina ollut tunnollinen työntekijä ja miten ex-poikaystäväni(samanikäinen kuin sinä), joka oli yo merkonomi ja jolla oli hyvät paperit niin lukiosta kuin kauppakoulusta on työtön ja opiskelee tradenomiksi? Sen sijaan tätini, joka on käynyt lukion ja lääkkiksen, sekä enoni, joka on suorittanut lukion TKK:n eivät ole koskaan olleet työttöminä.
Ps. Mitenkäs sitten, jos siitä myymäläpäällikön tai projektipäällikön paikasta kamppailtaessa mulla olisikin ehkä vähän vähemmän työkokemusta, mutta sitäkin parempi koulutus ja olisin ollut kaupallisella alalla töissä opintojeni ohella koko opiskelu-ajan niinkuin nytkin olen?
Pps. Unohdin mainita ensimmäisessä kirjoituksessani että olen myös sitä mieltä, että mitä enemmän yhteistä pareilla on(ammatin,harrastusten ja mieltymysten)osalta, sitä varmemmin suhde kestää,SIKSI en halua miehekseni esim. remontti-reiskaa tai viemäri-villeä. En myöskään voisi kuvitella itselleni esim. yliopistossa opiskellutta äidinkielen opettajaa, ainakaan mikäli tämän äidinkielen opettajan kaikki harrastukset ja mieltymyksetkin olisivat ihan muut kuin minulla.
Ei se palkka, eikä koulutuksen taso sinänsä, vaan se, että ala on sama tai samantyyppinen kuin minulla eli kaupallinen tai tekninen. Mieluummin otan kuitenkin esim. ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittaneen merikapteenin, jolla edes koulutuksen taso olisi sama kuin minulla, kuin ammattikoulun suorittaneen sähkö-alan työntekijän mikäli yhteisiä harrastuksia ja mieltymiksiä on molempien kanssa saman verran.
Olen vakavasti sitä mieltä, että esim. kaksi lääkäriä tai lääkäri ja sairaanohoitaja sopivat paremmin yhteen kuin esim. sisätautilääkäri ja remontti-reiska, ainakin mikäli yhteisiä harrastuksia tai yhteisiä mieltymyksiä ei kummankaan vaihtoehdon kanssa olisi.
Sepä se. Kauheasti sait vittuilua turhaan osaksesi, jos joku ei halua putkenrassaajaa kotiin, niin sitten ei halua. Mikä siinä ihmisiä riivaa.
Olisikos se perikateus taas vauhdissa :D Olisi kiva nähdä tilasto noiden suunsoittajien koulutustaustasta. Itse olen kyllä samoilla linjoilla "Kouluttautuvan" kanssa.
T:hitsari
Sä oot käyny kauppakoulun vuonna kirves ja kypärä! Mun aikaan "merkantinmulkkuja" ei enää tunnettukaan... En siis ole mikään merkantti. Kaikkea sitä kuuleekin.
LAHOPÄÄ ainakin tunnut olevan.
Mulla on ihan muut koulutukset. Meidän välissä on organisaatiossa monta porrasta PUUPÄÄ.
Nyt olen minäkin varma siitä, että koulutuksella on väliä! "Veikkaampa" että firma joka palkkaa noin surkean tunarin tulee olemaan todella vaikeuksissa. Vai onko niin, että olet kohtalainen kirjoittaja mutta auttamattomasti kännissä? Miten on mahdollista päästä kauppakoulusta ilman auttavaa suomenkielen taitoa?
täällä hieman laitetaan halvasta kauppista ja "alempia" kouluja. Itse olen käynyt kauppiksen liiketalouden opistotutkinnon, ja olen merkonomi. En vain saanut töitä. Hain yliopistoon, tosin aivan eri linjalle. Ja nyt opiskelen yliopistossa. Täytyy sanoa, että koulutus on erilaista, eri tavalla vaativaa molemmissa. Mutta yleisopinnot varmaan samaa laatuluokkaa. Tosin esim. enkku oli vaativampaa kauppiksessa. Niin paljon ei lukemista tarvittu kauppiksessa (tai samantasoista kirjatolkulla tapahtuvaa), mutta koska mulla on lukuintoa/tahtoa pärjään yliopistossa.
Voipi olla että et ole löytänyt kuin työ narkomaaneja, sekä oppineita idiootteja.
Ei ei näin.
Ei tosiaankaan näin.
Ootzä joku vitun blondi vai - hei ketä kiinnostaa sun vaatimukset, HALOO????
Kyllä noin fiksun immeisen täytyy ainakin kauppakorkean käynyt professori-ylitohtori pitää saada.
Ja mielellään ministerin uraa viisi vuotta
Suosittelen lämpimästi erilaisten ihmisten tapaamista ja elämänkoulussa opiskelua vielä muutamia vuosia ennenkuin alat etsiä itsellesi ’kumppania’.
On tietenkin ymmärrettävää, että jopa kaltaisellasi ammattikorkeakoulussa opiskelevalla ylioppilaalla on tavallisen ihmisen tarpeita. Tällöin toimiva vaihtoehto on pyytää CV ennen lähempää tutustumista ettet tule vahingossa rakastuneeksi alikoulutettuun mieheen.
Kiva, ku saa keskustella ihan kunnolla! :)No, työttömäksi jää aina porukkaa sille ei mahda mitään, vaikka olis kuinka tunnollinen ja pidetty. Yrityksiä kaatuu jne... Mutta osaava kaveri saa aina töitä! Se on ihan varma. ja tarvittaessa on mentävä työiden luo.
Mun eno on käynyt aikoinaan VAIN kauppakoulun ja tänäpäivänä työskentelee Tampereella ATK-konsulttina ja tienaa bruttona 5000€/kk!
Siinä sä oot oikeassa että vapaa-ajan harrastukset ym.. auttaa suhdetta kestämään, mut kyllä sopivasti vastakohdatkin sopivasti täydentää toisiaan!
Mä oon edelleen sitä mieltä että se työkokemus on paras todistus työelämässä. Koulutus tietenkin sopivasti täydentää sitä. Mut kyllä käytäntö ja teoria ovat ihan eri asia, nimenomaan kaupanalalla.
Siihen vielä, että ei sillä ammatilla ole väliä seurustelun kanssa. Eihän se aina vältämättä näy ulospäin? Sä voit ihan hyvin rakastua, vaikka johonkin duunariin ja teillä on yhteiset mieltymykset ja harrastukset jne. :) Varo rakkaus vois iskeä kuin salama taivaalta...
P.s. Ei esim. Kimi Räikkönen tai joku muu urheilia/julkkis ole pahemmin mitään insinöörin papereita lukenu ja hyvin pojilla näyttää pyyhkivän!
P.p.s. Niille epäiliölle, jotka epäili "meitä" että millaisiahan ne todellisuudessa ovat? Niin vastattakoon että mä ainakin elän mukavasti ja onnellisesti taas välillä sinkkuna! :) Tulenpa vielä varsin mukavasti toimeen, eikä tarvitse huolehtia huomisesta. (Ainakaan vielä... :) )
Vai jotain urhelijan junttia nyt tyrkytetään, juoksen oksentamaan!
Nyt alat puhua jokseenkin asiaa. Yhteiset mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ovat mulle kaiken A ja O. Mulla ei olisi mitään yhteistä tupakoivan ja alkoholia runasaasti käyttävän autoja harrastavan remontti-Reiskan kanssa kun itse olen savuton alkoholia lähinnä kohtuudella käyttävä taistelu-lajia harrastaava atk & kaupallisen alan opiskelija.
Jos valitset kumppanisi koulupapereiden mukaan niin ei mene hyvin sinullakaan. Onnea silti valitsemallasi tiellä.
Ehkä kannattaisi laittaa tietokone valitsemaan kumppanisi *nauraa räkäisesti*
väännä asioita.
Ei avaaja ole sanonut valitsevansa kumppania koulupapereiden perusteella.
Sen sijaan avaaja kyseli ihan asiallisesti ja oikeutetusti, miten mahtaa eri koulutustasoisten ihmisten ajatusmaailma kohdata toisensa parisuhteen onnistumista ajatellen.
Eikö olisi saanut kysellä?
"Idiootti olet, et muuta
Kirjoittanut: sami, 25.11.2002 klo 22.50"
Luulen, että idiootti on joku aivan muu kuin avaaja. Voit itse arvella, kuka se on.
No jos oikein ammattikorkeakoulussa opiskelee ja vielä oikein liiketalousinstituutissa, niin ei takuulla mikään tavallinen pulliainen kelpaa.
Mikäli oletat onnistuneen parisuhteen perustana olevan partnerin oikean ja tai riittävän koulutuksen, on osaltasi koulutus onnistunut "tuhoamaan" normaalin, yleensä syntyessämme saadun järjen.
Suosittelen sinulle lämpimästi partneriksi kiinnostavana pitämääsi kurssia tai vaikkapa arvosanaa.
Koulutus takaa onnistuneen parisuhteen?
Heheheheheh.......
Minä valitsen yleensä miehen heittämällä arpa-kuutiota, jos arpa näyttää tulokseksi kuusi, silloin hän on minulle sopiva.
Amiksesta valmistunut mieheni kyllä tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä. Joten minä en ainakaan vaatisi korkeakoulututkintoa. Rahaa ja rakkautta riittää. Piste.
Näinkin voi tosiaan olla.
Itse valmistuin insinööriksi reilut kymmenen vuotta sitten ja kun nyt vertaan omaa liksaani pari vuotta myöhemmin valmistuneisiin dippainsseihin duunissamme niin kuulun kyllä selkeästi ylimpään neljännekseen. Puhumattakaan että tienasin jo pari vuotta täysimääräisesti kun kaverit vielä opiskelivat...
Kahden tutkinnon suorittaneilla kumulatiivinen ansio työssäoloaikana voi jäädä vieläkin pienemmäksi...
Itse kyllä katsoisin paljonko se puoliso tuo rahaa talouteen, enkä pidä sitä kovin tavoiteltavana että puoliso jopa 6-7 vuoden korkeakouluopiskelun opiskelun jälkeen saa raavittua kasaan vaivaiset 2te/kk...
ei väliä, mitä löytyy korvien välistä, kunhan lompsasta löytyy paljon....
Rahan ansainta kun ei vaadikaan mitään korvien välissä olevaa...vankat hartiat riittänevät sen lapioimiseen?
Toisaalta vuosien opiskelun tuloksena (mahdollisesti) saatava laiha tilipussi on taas merkki... niin mistä?
Tärkeintä on raha.
Kun sitä on tarpeeksi, kaiken muun voi ostaa.
En jaksa uudelleen tänne kirjoittaa tuota kommenttiani joten..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=20500000000272220
Jos joku haluaa 24cm pitkän *piip*:n tai blondin tukan pakaroille asti niin siinähän vaati pr*l!
Niin vaadin minäkin!
Asiamies
Suhteenne kannalta parasta olisi, että laitat riman mahdollisimman korkealle jo nyt nuorena.
Iän mukana nimittäin naiset tuppaavat tulemaan yhä vaateliaammiksi miesten suhteen. Jos nyt tyydyt liian vähään, on myöhemmin edessä ero tai muuten vain onneton liitto, jossa mieheensä tyytymätön vaimo ei salaa tyytymättömyyttään.
Jos lapsia hankit, pyrkikää hankkimaan tyttöjä. Silloin ei sinun äitinä tarvitse myöhemmin surra poikasi puolesta, joka käy läpi oman tyytymättömän vaimonsa henkistä mankelia.
Aivan pelleilyä, jos sä kumppanisi valitset sen koulutuspohjan mukaan.. ihminenhän siinä ratkaisee eikä se mitä kouluja hän on käynyt. Taidan olla aika pinnallinen ihminen.
Mä olen 34v ammattikoulunkäynyt kun kundi ja olen seurustellut 3,5v mua paremmin koulutetun ja jopa paremmin tienaavan gimman kanssa joka antoi Diplomi inssille kenkää mun takia...ja hyvin menee. Tyttö ystävä on usein ollut sitä mieltä, että koulussa ei opeteta elämästä mitään ja et hyvin koulutettujen suhde toiminta on perseestä...
Eli ei kannata ali arvioida kouluksen puutetta, monella "kouluja käymättömällä" on yleensä ihmissuhde tietämys ja arvostus korkeemmalla tasolla.
..jota rakastat. Kunnioitus ja arvostaminen seuraa kyllä perässä. Siinä olisi parempi elämänturva kuin mikään raha tai yhteiskunnan arvostus voi ikinä taata. Oletko liian vaativa? Mielestäni olet hakoteillä ja sokea todella arvokkaille asioille.
mutta muista kuitenkin katsoa, ettei se käytä vihreitä sukkia, sellaisesta kun ei mitään kunnollista ole sanottavana
..laskelmoiva, pinnallinen tylsimys jolla ei ole tietoa eikä kokemusta todellisista tunteista. On vielä moni koulu jäänyt itseltäsi käymättä
No jos multa kysytään niin millään tutkinnolla saatika koulutuksella ei oo mitään tekemistä suhteen onnistumisen kannalta.
Ne on pinnallisia pikkuseikkoja kuten esim.rahatilanne ja ulkonäkö.
Jestas sentään,oot kyllä vaativa!!
HELVETIN TYHMÄ!
....