Ongelmani on tämmöinen:
Itse teen pitkää työpäivää toisella paikkakunnalla ja työmatkat ovat pitkiä.
Vaimolla työmatkaa on alle 2km, mutta työnsä puolesta hän ei voi muuttaa paikkakunnalta.
Monesti lähden aamulla kuuden jälkeen töitä kohti ja tulen illalla väsyksissä kuuden aikoihin.
Vaimo lähtee siinä klo9 maissa töihin ja tulee monesti samoihin aikoihin töistä kuin minä.
Puhelin alkaa soida heti kun päästään kotiin. Vaimon sisko soittaa, helposti tunnin puhelu.
Pian soi taas puhelin, appiukko soittaa, helposti puolen tunnin puhelu. Menee hetki…kännykkä
pirisee…vaimon ystävä soittaa, taas juorutaan tunti puhelimessa. Jos ei puhelin pirise niin
sitten itse soitellaan ja jauhetaan ns. "paskaa tunnista toiseen".
Tätä samaa illasta toiseen yhteisen ajan kustannuksella. Kello on helposti yhdeksän illalla kun puhelinrumpa hiljenee. Meille ei jää yhteistä aikaa ollenkaan.
Vaimo tekee kuusipäiväistä viikkoa, joten lauantai menee töissä hyvin pitkälti.
Lauantaisin töiden lähdetään sukuloimaan tai sukulaisia tulee vierailemaan, kaikki viikonloput menee näin. Myös sunnuntait ollaan menossa, monesti hyvin myöhään ollaan kotona ja seuraavana
päivänä taas arki alkaa.
Olen tästä maininnut, että voisiko vähän vähentää soittelua puolin ja toisin, mutta se ei
ole kauheesti vaikuttanut. Olen sanonut, että en tunne oloa kovin hyväksi, kun jään vähän
"taustalle" kaikesta ja tuntuu siltä, että vaimon sisko, isä ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin minä.
Kyllä vaimo kovasti yrittää uskotella, että olen tärkein henkilö hänen elämässään, mutta joskus
teot puhuvat toista.
En voi laittaa vaimoani valitsemaan, joko minä tai sukulaiset ja ystävät. Vaan jotenkin vaimon
pitäisi saada napanuora "katkaistua" siskoonsa ja isäänsä. Heillä on todella läheiset välit ja
sen vuoksi he ovat puhelimessa todella paljon ja se on taas meidän vähäisestä yhteisestä ajasta pois.
He juttelevat kuulumisistaan, lapsista ja ihan tavallisista asioista…mutta hyvin hartaasti
ja pitkään. Mistään salaisista asioista ei ole kyse, jos joku epäilee.
Ongelmana on siis yhteisen ajan puute, koska todella läheiset välit sukulaisiin vievät kaiken ajan töiden jälkeen ja viikonlopuista.
Onko tämmöstä ongelmaa monella? Mitä ratkaisuja, ehdotuksia?
Itse teen pitkää työpäivää toisella paikkakunnalla ja työmatkat ovat pitkiä.
Vaimolla työmatkaa on alle 2km, mutta työnsä puolesta hän ei voi muuttaa paikkakunnalta.
Monesti lähden aamulla kuuden jälkeen töitä kohti ja tulen illalla väsyksissä kuuden aikoihin.
Vaimo lähtee siinä klo9 maissa töihin ja tulee monesti samoihin aikoihin töistä kuin minä.
Puhelin alkaa soida heti kun päästään kotiin. Vaimon sisko soittaa, helposti tunnin puhelu.
Pian soi taas puhelin, appiukko soittaa, helposti puolen tunnin puhelu. Menee hetki…kännykkä
pirisee…vaimon ystävä soittaa, taas juorutaan tunti puhelimessa. Jos ei puhelin pirise niin
sitten itse soitellaan ja jauhetaan ns. "paskaa tunnista toiseen".
Tätä samaa illasta toiseen yhteisen ajan kustannuksella. Kello on helposti yhdeksän illalla kun puhelinrumpa hiljenee. Meille ei jää yhteistä aikaa ollenkaan.
Vaimo tekee kuusipäiväistä viikkoa, joten lauantai menee töissä hyvin pitkälti.
Lauantaisin töiden lähdetään sukuloimaan tai sukulaisia tulee vierailemaan, kaikki viikonloput menee näin. Myös sunnuntait ollaan menossa, monesti hyvin myöhään ollaan kotona ja seuraavana
päivänä taas arki alkaa.
Olen tästä maininnut, että voisiko vähän vähentää soittelua puolin ja toisin, mutta se ei
ole kauheesti vaikuttanut. Olen sanonut, että en tunne oloa kovin hyväksi, kun jään vähän
"taustalle" kaikesta ja tuntuu siltä, että vaimon sisko, isä ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin minä.
Kyllä vaimo kovasti yrittää uskotella, että olen tärkein henkilö hänen elämässään, mutta joskus
teot puhuvat toista.
En voi laittaa vaimoani valitsemaan, joko minä tai sukulaiset ja ystävät. Vaan jotenkin vaimon
pitäisi saada napanuora "katkaistua" siskoonsa ja isäänsä. Heillä on todella läheiset välit ja
sen vuoksi he ovat puhelimessa todella paljon ja se on taas meidän vähäisestä yhteisestä ajasta pois.
He juttelevat kuulumisistaan, lapsista ja ihan tavallisista asioista…mutta hyvin hartaasti
ja pitkään. Mistään salaisista asioista ei ole kyse, jos joku epäilee.
Ongelmana on siis yhteisen ajan puute, koska todella läheiset välit sukulaisiin vievät kaiken ajan töiden jälkeen ja viikonlopuista.
Onko tämmöstä ongelmaa monella? Mitä ratkaisuja, ehdotuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse soittelen päivittäin (tai siis isäni soittaa) minulle ja vaihdamme noepasti kuulumiset mutta puhelut vievät aikaa max. 10min. Sisareni kanssa soittelen 2-3 kertaa viikossa, yleensä silloin kun mieheni esim. illalla hajaa partaansa.
Jos olisin sinä tekisin joku ilta niin että soittaisin tuntemattomalla numerolla (saa puhelimesta asennettua näin) vaimosi kännykkään ja kun hän vastaa kysyisin että puhuuko hän mieluummin puhelimessa myös sinun kanssa, eli jos näin saa häneltä aikaa niin selvä, alat soittelemaan iltaisin vaikka sohvalla vierekkäin istuisitte :)
se on vain otettava yhteistä aikaa
päätettävä että nyt kännyt ja puhelimet kiinni
että kahtena iltana viikossa ja ja viikonloppuna
1 vapaa päivä yhdessä, kyllä ne ystävät ja apet ja anopit ja muut sukulaiset ehtii infota seuraavana päivänä, suoraan sanotte että huomenna
on puhelin kiinni ja sillä sipuli. Kummasti siihen tottuu ettei ole aina tavoitettavissa
pieniä vieroitusoireita tulee tai sitten huomaatte ettette tarvitsekkaan yhteistä aikaa vaan jotain ihan muuta,mutta se onkin jo toinen juttu.
Mun Ex-mies oli samanlainen kun vaimosi. Erottiin sitten pitkälti siitä syystä että mies lähti vieraisiin koska mua ei enään kiinnostanut seksi ihmisen kanssa, joka ei koskaan ollut kotona.
läheiset välit siskooni ja muihin sukulaisiin. mutta liika on liikaa siinäkin. vaadi vaimoasi osoittamaan sinulle tärkeytesi hänelle:)
mutta jos sukulaiset asuu toisella paikkakunnalla. niin vaimosi voi olla yksinäinen ja täten soittaa olla soitettavissa ja höpötellä:) itselläni oli sama mutta ei sentään miehen ja minun yht aikana:)
kun ilmestyy muksuja niin sitten sitä yhteistä aikaa vasta vähän onkin