mä lopetin ihastumisen, mitä ihmeen järkeä siinä on muka kuvitella ja luulla ja sit ei mitään mistään milloinkaan. mä en ymmärrä ihmisiä, jotka pitää ihastumista elämän suolana. musta se on jotenkin outoa alkaa muka elämään jossakin muka elämässä, mitä ei kuitenkaan ole. sama jos kuvittelis olevansa teletappimaassa, yhtä totta ja turhan tuntoista ja vähän kiinnostavaa mikään ihastuminen nykyään on. jotenkin mua kiinnostaa yhtä vähän, jos joku kertoo olevansa ihastunut ja mä pidän sitä itsekseni hulluna. en mä usko muidenkaan suhteisiin ja tunteisiin, nekin tuntuu vain joltakin järjestelyiltä. mä en osaa enää ihastua, koska muhunkaan ei olla koskaan ihastuneita. sinkkuus ei ole mun valinta, mut vaihtoehdot on nolla kun ei ole tunteita mihinkään suuntaan jos niitä edes on olemassa. robottielämä on tätä näin.
mua ei kiinnosta muutkaan ihmiset yhtään. miks kiinnostais, ei mulla ole yhtään ainoaa syytä kuvitella mistään mitään, on mulla muutakin tekemistä ja vaikkei oliskaan, niin mitä se muuttais. ei ketään kiinnosta mäkään enkä mä kiinnostu kenestäkään enkä edes osaa haluta. eikä tämä edes ole mikään epätoivoinen tilitys vaan se nyt vaan on tämä tilanne. enkä mä tiedä mikä se on ollut, jos koskaan mitään mistään on luullutkaan luulevansa, mistä sitä oikeasti mistään tietää yhtään mitään, eikä osaa edes haluta kun ei tiedä.
mua ei kiinnosta muutkaan ihmiset yhtään. miks kiinnostais, ei mulla ole yhtään ainoaa syytä kuvitella mistään mitään, on mulla muutakin tekemistä ja vaikkei oliskaan, niin mitä se muuttais. ei ketään kiinnosta mäkään enkä mä kiinnostu kenestäkään enkä edes osaa haluta. eikä tämä edes ole mikään epätoivoinen tilitys vaan se nyt vaan on tämä tilanne. enkä mä tiedä mikä se on ollut, jos koskaan mitään mistään on luullutkaan luulevansa, mistä sitä oikeasti mistään tietää yhtään mitään, eikä osaa edes haluta kun ei tiedä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paitsi ettei se taida auttaa, turruttaa vaan lisää.
Juuri näin, ihan oikea asenne. Paskat kaikista muista pärjään itseksenikin? Hömh. Kuulehan, kaikille tulee takapakkia ja elämä on vaikeeta. Mutta että vielä vakavaakin, pöh. On aika itsekästä ajatella että se nyt jotenkin olisi sinun etuoikeus kokea tollasta. Tässäkin yksi joka saa kuvainnoillisesti turpiin tämän tästä, enemmän vielä jos on antanut itsensä nauttia ihastuksesta edes vähän. Entäs sitten. Nyrpeä olo saa olla kaikilla joskus mutta älä ihmeessä jätä sitä pysyväksi naamaksi, koska sitä saa mitä tilaa. Joten tuommoisella asenteella..?
ei kun ei ole sitä asennetta ollenkaan, ei hyvää eikä huonoa, koko asiaa ei edes ole. Ei mitään paskat kaikista muista. Ei niinkään. Enkä mä saa turpiin, enkä ole nyrpeä, en kyllä iloinenkaan.
Ei vaan tunnu missään mitään mihinkään.
Se onkin jo ikävää. Kenenkään ei ihan tunnoton kuulu olla. Kuulemma jos ei osaa edes olla vihainen niin jokin on vinksallaan, hetkellisesti ehkä vain mutta silti. Kenties kannattaisi jutella ihan oikeille ihmisille siellä eikä tällai koneelta käsin. Vaikkei muista jaksakaan välittää tai itsestäänkään, niin pinnistele sen verran että teet sen. Auttanee jotakin jossakin joskus, ehkä koet jonkinlaisen tuntemuksen.
Sinäpä jännä otus olet, kun pystyt ihastumisia noin
hyvin kontrolloimaan. Minulla se ihastuminen tapahtuu
useinmiten ihan ilman päätöksiä. Sen ihastumisen
jälkeen voi toki päättää, tekeekö sen eteen mitään.
Elämä ilman tunteita olisi kauheaa. Eihän se mitään
elämää edes olisi.
Elämä on välillä kurjaa, mutta minkäs teet. Ikuisella
mököttämisellä et kuitenkaan saavurta mitään. Et edes
sääliä.