Heips :)
Ajattelin kysellä onko teillä muilla kokemusta miten lapset ovat ottaneet isän/äidin uuden elämänkumppanin? Onko ollut vaikeuksia tms. Meillä on näin, että minulla (nainen) ei ole omia lapsia, mutta miehelläni on lapsia, yh-isä. Ongelmana meillä on että mies ei uskalla esitellä minua lapsilleen, olemme seurustelleet jo useamman kuukauden. Todella vakavissaan minun kanssani seurustelee, mutta jostain syystä ei vain pysty minua lapsilleen esittelemään, ainakaan vielä.Lapset ovat yli kymmenen ikäisiä.
Ymmärrän kyllä miesystävääni, mutta nyt on alkanut tuntumaan että suhteen pitäisi jollain lailla alkaa etenemään jo. Enemmän kun on mennyt aikaa, enemmän myöskin jo tarvitsee. Tapaamisemme ovat hyvin pikaisia, joskus onnistunut pidempikin tapaaminen.Yhtään yötä esim. meillä ei ole ollut mahdollisuutta olla yhdessä. Aina miehellä kiire tulee lastensa luo. Olenkin yrittänyt pikkuhiljaa jo puhua, että meilläkin olisi helpompaa, kun voisimme tavata esim. lastenkin nähden. Mielestäni olen ihan kiva ihminen, jonka kanssa tulee toimeen, että ei olisi miehen lastenkaan kanssa varmaankaan ongelmaa.
Rakastamme toisia hyvin paljon ja olemme tulevaisuuttakin jo suunnitelleet, mutta nyt tuntuu että tilanne "seisoo paikoillaan". Toki ymmärrän, että pitää ymmärtää miestä ja lapsia, mutta kyllä minun mielestäni myös minua pitäisi ymmärtää. Onko teillä kellään muulla samantapaisia kokemuksia? Tai miehet, kertokaa minulle mitä mies meinaa??? Roikunko turhaan hänessä, mielestäni hän ei ole mitään tunteilla leikkijätyyppiäkään.
Ajattelin kysellä onko teillä muilla kokemusta miten lapset ovat ottaneet isän/äidin uuden elämänkumppanin? Onko ollut vaikeuksia tms. Meillä on näin, että minulla (nainen) ei ole omia lapsia, mutta miehelläni on lapsia, yh-isä. Ongelmana meillä on että mies ei uskalla esitellä minua lapsilleen, olemme seurustelleet jo useamman kuukauden. Todella vakavissaan minun kanssani seurustelee, mutta jostain syystä ei vain pysty minua lapsilleen esittelemään, ainakaan vielä.Lapset ovat yli kymmenen ikäisiä.
Ymmärrän kyllä miesystävääni, mutta nyt on alkanut tuntumaan että suhteen pitäisi jollain lailla alkaa etenemään jo. Enemmän kun on mennyt aikaa, enemmän myöskin jo tarvitsee. Tapaamisemme ovat hyvin pikaisia, joskus onnistunut pidempikin tapaaminen.Yhtään yötä esim. meillä ei ole ollut mahdollisuutta olla yhdessä. Aina miehellä kiire tulee lastensa luo. Olenkin yrittänyt pikkuhiljaa jo puhua, että meilläkin olisi helpompaa, kun voisimme tavata esim. lastenkin nähden. Mielestäni olen ihan kiva ihminen, jonka kanssa tulee toimeen, että ei olisi miehen lastenkaan kanssa varmaankaan ongelmaa.
Rakastamme toisia hyvin paljon ja olemme tulevaisuuttakin jo suunnitelleet, mutta nyt tuntuu että tilanne "seisoo paikoillaan". Toki ymmärrän, että pitää ymmärtää miestä ja lapsia, mutta kyllä minun mielestäni myös minua pitäisi ymmärtää. Onko teillä kellään muulla samantapaisia kokemuksia? Tai miehet, kertokaa minulle mitä mies meinaa??? Roikunko turhaan hänessä, mielestäni hän ei ole mitään tunteilla leikkijätyyppiäkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehelläni on kaksi poikaa aiemmasta liitosta, olivat kyllä seurustelumme alussa paljon pienempiä kuin sinun tapauksessasi, mutta kuitenkin... Mies teki aika näppärän ratkaisun kysyessään minut mukaan Särkänniemen reissulle ; esitteli minut ensin kaverinaan, joka halusi mukaan - mutta sitten matkalla vanhempi pojista, 7 v, tokaisi takapenkiltä: "Iskä on ihan rakastunut tohon sen kaveriin, mikä sen nimi muuten on?" Itse jännitin aluksi aika paljon poikien tapaamisia, mutta kun olin oma itseni enkä yrittänyt liikaa olla "äitipuoli", niin kaikki sujui mukavasti. Toivottavasti miehesi pääsee pian kynnyksen yli ja ottaa sinut mukaan lastensa elämään ja päinvastoin. Tsemppiä!
Jos olette vasta seurustelleet muutaman kuukauden on hyvin ymmärrettävää, ettei mies halua vielä tuoda sinua esille lapsilleen. Ja mikäs kiire teillä nyt onkaan.
Mies päättää, milloin hänen lapsensa ovat valmiit näkemään uuden naisystävän. Turha mielestäni on ahdistua moisesta. Asiat menevät omalla painollaan ja omalla ajallaan. Jotkut tarvitsevat enemmän aikaa totutella tilanteeseen kuin toiset. Turha painostaa tai alkaa syyttelemään.
Eikä asiasta kannata tehdä suurempaa kuin se on. Olet iskän naisystävä, se siitä. Ei sinun tarvitse olla äiti tai äitipuoli heille. Heillä on jo äiti. Ja kun esittelyn aika koittaa, ei kannata järjestää mitään 'päivää, tässä on Leena-täti -tilannetta', jossa pönötetään virallisesti paikallaan. Lapset ovat välittömiä ja tykkäävät siitä, että ihminen on sellainen kuin on. He sitäpaitsi vaistoavat jännittämisen ja liika yrittämisen.
Rauhassa vaan ja unohda koko tapaaminen nyt vähäksi aikaa.
Kiitos teille molemmille vastauksistanne :)
Tuntuu kyllä todella että olen tainnut ottaa asiasta liian suuren paineen itselleni. Mies on todella ihana ihminen ja en kyllä uskoisikaan, että minun kanssani leikkisi tunteillani tms.Tuntuu niin ainutlaatuiselle tämä meidän suhde, joten sitä luonnollisesti haluaisi jo enemmän suhteelta. Lasten äiti ei pidä mitään yhteyttä lapsiin, että senkin vuoksi tapaamisissa välillä järjestelemistä. Tilanne itsellekkin on aivan uusi. Sitä tuli ensin mieleen, että mikä on vikana minussa jne.kun ei voi lapsille näyttää.
Kuitenkin puhumme jo todellakin yhteisestä tulevaisuudesta jne. Kumpikin on eronnut jo elämänsä aikana useasti, nyt kummallakin vaan tuntuu että nuo eroamiset saa riittää. Minulla itselläni ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä tunnetta, että tuntuu niin todella oikealle tämä meidän juttu. Täytyy vaan malttaa vielä.
Niin vielä. Mitä mieltä te siitä olette, että kun minusta ei ole edes puhuttu mitään... itseäni vaan on alkanut mietityttämään, kun ei edes tavata kuin ihan lyhyitä pätkiä. Alussa se kyllä vielä ymmärtää, mutta itse naisena haluaisin jo mieheltä vähän enemmän aikaa, kuin 1tunti-3tuntia... muuan kerran ollaan oltu sentäs hiukan enemmän. En vaan tiedä kuinka kauan jaksan odottaa. Viikonloputkin menevät samaa rataa. Jotenkin välillä jaksan paremmin ja taas nyt tuli hetki, että en tiedä jaksanko tämmöistä loputtomiin :( En haluaisi olla mikään salarakas tms. Porukalla meillä olisi paljon enemmän aikaa olla yhdessä...