Voi jee, että huvittaa. Olen ollut sinkkuna puolisen vuotta, viimeiset 3 kk tuntenut itseni onnelliseksi ja vapaaksi, huojentuneeksi että kaikki paha on vihdoin jäänyt taakse. Rakastan elämääni vaikka läheisyyttä ja seksiä kaipaankin usein. Mutta on hienoa olla yksin, ei murhetta kenestäkään eikä pelkoa särjetystä sydämestä. Olen sinkku, koska haluan. Mahtavaa eikö??
Vaan miten reagoivat miehet, jotka koittavat iskeä ja tulevat torjutuksi? Järkyttävän agressiivista paapoamista ja Suurien Totuuksien laukomista siitä kuinka huijaan itseäni uskottelemalla olevani onnellisempi yksin vaikka ihminen on luotu elämään suhteessa..kuinka voi Onni kävellä minulta ohi, koska en salli iteni katsoa ympärilleni..kuinka vaatimukseni tulevasta kumppanista ovat epäreiluja sillä ketään muuta ei voida asettaa vastuuseen omasta onnesta. Jokainen tekee sen itse. Ja blaablaablaa..
Nimenomaan!ja mä olen nyt onnellinen, missä ongelma? Siinä kun en kiinnostu jos ilmasta uupuu sähköä. Ainut vaatimukseni. Eli siis mitenkä? Te epätoivoiset kumppanin metsästäjät, jotka mua ojennatte: tulikohan puhuttua itsensä pussiin? Mikä kiire ja hoppu suhteeseen? Koska ei ole kiva olla yksin ja tuntea oloaan tyhjäksi. Niih..
Antakaa sinkun olla sinkku jos haluaa!
Vaan miten reagoivat miehet, jotka koittavat iskeä ja tulevat torjutuksi? Järkyttävän agressiivista paapoamista ja Suurien Totuuksien laukomista siitä kuinka huijaan itseäni uskottelemalla olevani onnellisempi yksin vaikka ihminen on luotu elämään suhteessa..kuinka voi Onni kävellä minulta ohi, koska en salli iteni katsoa ympärilleni..kuinka vaatimukseni tulevasta kumppanista ovat epäreiluja sillä ketään muuta ei voida asettaa vastuuseen omasta onnesta. Jokainen tekee sen itse. Ja blaablaablaa..
Nimenomaan!ja mä olen nyt onnellinen, missä ongelma? Siinä kun en kiinnostu jos ilmasta uupuu sähköä. Ainut vaatimukseni. Eli siis mitenkä? Te epätoivoiset kumppanin metsästäjät, jotka mua ojennatte: tulikohan puhuttua itsensä pussiin? Mikä kiire ja hoppu suhteeseen? Koska ei ole kiva olla yksin ja tuntea oloaan tyhjäksi. Niih..
Antakaa sinkun olla sinkku jos haluaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on muuten varsin hyvä artikkeli sinkkuudesta verrattuna perhe-elämään.
Siinä, kuten monessa muussakin aiemmin kuulemassai/ lukemassani uutisessa ja artikkelissa todetaan, että kaikkein onnettomin ja elämäänsä tyytymättömin ihmisryhmä ovat sinkkumiehet.
Sinkkunaiset ovat paljon miehiä tyytyväisempiä elämäänsä.
Kaikkein tyytyväisin ihmisryhmä taas ovat parisuhteessa elävät miehet. Naisillä parisuhde ei nosta tyytyväisyyttä yhtä paljon kuin miehillä.
Uskon täysin, että näin on. Nainen on usein se, joka parisuhteessa joutuu siivoamaan miehenkin jäljet, hoitamaan kotityöt, pahimmillaan hakatuksi ja petetyksi.
Ehkä miehellä on jonkinlainen pakonomainen tarve harjoittaa naisen hallitsemista...
Syy on siinä että naiset voivat VALITA sinkkuuden. Miehille se tuntuu yleensä olevan pakkopullaa, ja kuinkas siinä on onnellinen jos tietää olevansa huonossa jamassa ja poiskaan ei pääse.
tuossa on sama logiikka kuin uskovien käännytysinnossa. Eli kun Jumala/parisuhde tekee minut onnelliseksi ja tuo elämääni merkityksen, niin haluaa muidenkin saavan sen. Mutta jos käännytettävä kieltäytyy, niin käännyttäjä ei ota uskoakseen vaan jatkaa perustelua ja näkemyksensä saarnaamista, koska ei ymmärrä tätä toista näkökantaa ollenkaan. Näin näkisin.
Eihän nauttiminen sinkkuudesta ole rikos!? Olet sen verran vähän aikaa ollut sinkku, että varmaan tekee vaan hyvää olla yksin hetken aikaa... Kyllä sitä sitten ehtii seurustella, kuin okeasti kolahtaa! :) Mua enemmänkin ärsyttää ne ihmiset, joiden on heti suhteen lopututtua löydettävä uusi kumppani...
Mutta luulenpa, että suurin osa näistä khtaamista tyypeistä ovat olleet pidempään yksin, eikä osaa nähdä sinun tilannetta, että ihan voi nauttia yksinolosta!? Heille kun se kaikkein tärkeintä asia tällä hetkellä olisi löytää se kumppani.
Ei ole minullakaan enää mitään tarvetta pariutua, joskus nuorempana oli, vaan ei enää. Onhan tuota lajia (seurustelua) nähty ja koettu ihan tarpeeksi, riittävästi. Olen tullut siihen tulokseen, että sinkkuus ei ole ollenkaan hassumpi elämänmuoto. Rakastan vapautta, yksinoloa ja omaa rauhaa, enkä halua ketään häiritsemään omaan rauhallista elämääni, enää. Kun on ollut ilman kohta pari vuotta, niin ei seksiäkään enää juurikaan kaipaa. "Saamattomuuteenkin" tottuu, ja sekin rupeaa tuntumaan jo ihan normaalilta olotilalta. Ollaan me vaan tyytyväisiä siitä, että ollaan tyytyväisiä. Luin muuten sen Kodinkuvalehden artikkelin. Oli hyvä neuvo: tyytykää siihen mitä teillä on.
Olen itse (M-68) sekä kokenut oman sinkkuuteni että ei-sinkkuuden. Ja lisäksi muutamankin naispuolisen kaverin/exän sinkkuuden ja ei-sinkkuuden. Näiden havaintojen perusteella en voisi väittää että naisille sinkkuus on jotenkin helpompaa kuin miehille. Minusta nämä asiat ovat persoonasta riippuvia ja monimutkaisia juttuja. Jotkut naiset haikailee heti eron jälkeen uutta mulkeroa. Ja vastoinpäin miehet sitä juttua.
Liian itsenäinen ihminen on pelottava koska hänet koetaan helposti "liian" vahvaksi. Hyvä vai paha juttu??
Mä tykkään mieluummin parisuhteesta kuin sinkkuudesta. En tosin kuole kumpaankaan.