Kertokaa.Itse en hae seuraa, mutta ongelmanpoikanen on mahdollisesti tämä ystäväni seuranhakuisuus.En tiedä miksi hän niin tekee.Olemme alta 30.Minä harrastan vain lukemista näinä päivinä, ja ruoanlaittoa, panostan työhön ja kurssitukseen.
Mitä tekisin juhannuksen lähestyessä, kun kaverini edelleen hakeutuu miesten seuraan?Kannattaako vihjaista hänelle, ettei hän niin tekisi? Yleensä miehet kyllä pitävät hänen ulkonäöstään ja karismastaan, mutta kun ei koskaan tärppää kuin väliaikaisesti, mitä ideaa..Mitä mä sanon hänelle?Saako hän metsästää vai nolataanko meidät? Itse siis = kuin rampa ratsu, en käytössä huom.
Neuvoja.Naisenlogiikkani ei enää pelaa tässä iässä.
Mitä tekisin juhannuksen lähestyessä, kun kaverini edelleen hakeutuu miesten seuraan?Kannattaako vihjaista hänelle, ettei hän niin tekisi? Yleensä miehet kyllä pitävät hänen ulkonäöstään ja karismastaan, mutta kun ei koskaan tärppää kuin väliaikaisesti, mitä ideaa..Mitä mä sanon hänelle?Saako hän metsästää vai nolataanko meidät? Itse siis = kuin rampa ratsu, en käytössä huom.
Neuvoja.Naisenlogiikkani ei enää pelaa tässä iässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko ongelmasi siis ystäväsi, joka etsii itselleen kumppania? Miksi ei saisi etsiä? Vai onko ongelma se, että hän etsii vain väliaikaista seuraa- ei pidempiaikaista? Miten juhannus liittyy tähän?
ole mitään ideaa. Vinkkaa hänelle, että varaat kirkon ensi jussiksi, ja sinä valkkaat hänelle soveliaan kumppanin ikuisuusmatkalle.