Kuuluisihan tämä enemmän jollekkin lapsi palstalle mutta, oletan, että täällä on monella mokulapsiakin.
Kysymys on lähinnä äideille mutta ei rajaa isejäkään pois.
Itselläni oli suomalainen lapsi hoidossa päivän, en ole itse kovin lapsi myönteinen ihminen, eikä itselleni ole tullut hinkua hankkia lapsia, mutta tulipa mieleen tässä kun hoidin lasta, että miten helppoa on vaalean naisen kiintyä tummaan lapseen? Erityisesti adoptio tilanteessa luulisi monelle värillä olevan väliä. Ja toisaalta, jos jollakin on vaaleita lapsia ja myöhemmin alkaa vakavasti seurustella tumman kanssa, onko tumman ihmisen helppo hyväksyä vaaleat lapset perheen jäseniksi? (tummat voivat tässä olla niin vaaleanruskeita kuin kellertäviäkin).
Mielestäni tämä voi koskea niin monikulttuurisessa suhteessa eläviä miehiä kuin naisiakin.
Erityisesti lapsen adoptio tilanteiden tottumisvaiheesta olisi mielen kiintoista kuulla (kun lapsi on erimaasta kuin vanhemmat ja selvästi vanhempia tummempi tai muuten "erinäköinen")
asiallisia vastauksia kiitän. Kyse ei ole rasismista millään lailla, tuli vain mieleen tiedustella. Muun laiset pohdinnat aiheen tiimoilta ja vierestäkin ovat toki tervetulleita.
Kysymys on lähinnä äideille mutta ei rajaa isejäkään pois.
Itselläni oli suomalainen lapsi hoidossa päivän, en ole itse kovin lapsi myönteinen ihminen, eikä itselleni ole tullut hinkua hankkia lapsia, mutta tulipa mieleen tässä kun hoidin lasta, että miten helppoa on vaalean naisen kiintyä tummaan lapseen? Erityisesti adoptio tilanteessa luulisi monelle värillä olevan väliä. Ja toisaalta, jos jollakin on vaaleita lapsia ja myöhemmin alkaa vakavasti seurustella tumman kanssa, onko tumman ihmisen helppo hyväksyä vaaleat lapset perheen jäseniksi? (tummat voivat tässä olla niin vaaleanruskeita kuin kellertäviäkin).
Mielestäni tämä voi koskea niin monikulttuurisessa suhteessa eläviä miehiä kuin naisiakin.
Erityisesti lapsen adoptio tilanteiden tottumisvaiheesta olisi mielen kiintoista kuulla (kun lapsi on erimaasta kuin vanhemmat ja selvästi vanhempia tummempi tai muuten "erinäköinen")
asiallisia vastauksia kiitän. Kyse ei ole rasismista millään lailla, tuli vain mieleen tiedustella. Muun laiset pohdinnat aiheen tiimoilta ja vierestäkin ovat toki tervetulleita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiinnyn varmasti lapsiini ihonväristä riippumatta... Olenhan onnistunut kiintymään erinväriseen mieheenkin
Mutta lapsiltasi et tule saamaan ns. mustaa munaa, ellet sitten ole joku pedo pervo.
Mitähän munalla on sen kanssa tekemistä? Luuletko että valitsin aviomieheni munan koon/värin perusteella.
Eiköhän siihen ihonväri vaikuttanut, jos suomalainen nainen kerran olet.
ei todellakaan vaikuttanut. Mies on fiksu, hauska, luotettava, itsensä keskimääräistä paremmin kouluttanut, tupakoimaton, raitis ja valmis sitoutumaan. Arvot ja harrastuksetkin meillä on lähes samat.
Sellaisen kultakimpaleen kun löytää, ihonväri menettää merkityksensä
Nämä jutut tummista "kultakimpaleista" eivät jaksa enää naurattaa, kun kaikki tietävät millaista sakkia he oikeasti ovat ja kuinka ovat suomalaisessa yhteiskunnassa pärjänneet.
Eksotiikka sinua kiehtoi, mutta ei kai siinä mitään vikaa. Paremmin kouluttautuneita, tupakoimattomia ja fiksuja/raittiita miehiä ovat länsimaat täynnä, tosin ehkä se kysymys onkin siitä että valkoiseen ei sinulla rahkeet riittäneet (ylipainoa?).
Valkoista en ottanut vaikka olisin saanut :D Ylipainoa ei ole ja taidan olla keskimääräistä aika paljon paremman näköinen. Noin fiksuja miehiä ei tahdo länsimaistakaan löytyä joten päädyin nykyiseen valintaani. Uskottele itsellesi jotain muuta jos se saa sinut voimaan paremmin!
Ja nainen vaan pelkkä aivoton materialistinen seksisymboli!!!Onnittelen toivottavasti tulette onnellisiksi.
"Valkoista en ottanut vaikka olisin saanut :D Ylipainoa ei ole ja taidan olla keskimääräistä aika paljon paremman näköinen."
:-D
Minäkin luulen, että kyllä sitä omaa lastaan rakastaisi. Ja toden totta, lapsihan olisi enemän näköiseni kuin äitinsä, eli vaimoni. Ei hänenkään ulkonäköönsä tarvinnut totutella, alusta asti on suuresti silmääni miellyttänyt.
Sitäpaitsi minusta monirotuiset lapset ovat aina olleet oikein sieviä. Vaikkemme muuten ole ajatelleet lapsia saada, olen monasti miettinyt, miltä jälkeläisemme mahtaisi näyttää. Olen nähnyt muutamia suomalais-japanilaisia lapsia ja kovin näyttävät aasialaisilta. Niin ovat omat euraasialaiset (tai kaukaasialaiset) geenimme heikkoja kaikkien rasistejen harmiksi.
Mistä päättelit, että lapsi olisi enemmän näköisesi kuin äitinsä näköinen?
Tummiensilmien -geenit päihittävät usein sinistensilmien -geenit, joten lapsi saisi äitinsä silmät (oletan, että sinulla on siniset ja vaimollasi tummatsilmät). Myös hiukset olisivat "normaalia" tummemmat (ellei peräti mustat).
Tottakai omaa lastaan rakastaisi, mutta entäs adoptiotilanteessa tai muuten kun lapsi ei ole sinulle sukua (uusioperheet)? Jälkimmäinen ongelma on tosin sama myös suomi-suomi pareilla.
Kaikki lapset ovat sieviä olivat sitten tummia tai vaaleita. Aivan tumminpia lapsia en ole nähnyt kunnolla läheltä (esim. somali lapsia), mutta olettaisin heidänkin olevan sieviä (no höh ;D)
Moi Bidrali! Tarkoitukseni oli kirjoittaa, että lapsi näyttäisi heikommista geeneistäni huolimatta todennäköisesti hieman minultakin. Todennäköisesti hän saisi äidiltään mustat hiukset ja ruskeat silmät. Iholtaan hän olisi kuin minä tai vaimoni, eli vaalea. (Vaimo on oikeastaan vielä vaaleampi kuin minä, koska välttelee aurinkoa kesäisin.) Silmäluomet olisivat todennäköisesti jonkinmoinen minun ja vaimoni välimuoto. Näin on ainakin näkemilläni aasialais-eurooppalaisilla lapsilla ollut.
Jos adoptoisimme lapsen, se varmaan tuntuisi omaltamme, vaikkei geenejämme kantaisikaan. Joskus edellisessä elämässäni seurustellessani yksinhuoltajan kanssa pidin aina kirkkaana mielessä, että hänen lapsillaan oli jo isä. Minun roolini oli vain olla yksi turvallinen aikuinen lisää heidän lähipiirissään. En tiedä olisinko tuntenut rakkautta hänen lapsiaan kohtaan, jos seurustelumme olisi jatkunut pidempään esimerkiksi avoliiton muodossa.
"(Vaimo on oikeastaan vielä vaaleampi kuin minä, koska välttelee aurinkoa kesäisin.)"
Vaimosi varmaan välttelee siksi aurinkoa ettei pala. Luulisin ettei auringon välttelystä johtuvalla vaaleudella ole osuutta lapsen ihonvärin määräytymisessä (ellei luonnostaan ole "normaalia" vaaleampi)
Itsestäni tuntuu, että aurinko välttelee minua:D Olen myös tosi vaalea enkä tunnu ruskettuvan millään edes normivaaleaksi. Mieskään ei ole hirmu tumma mutta selvästi tummenpi kuin minä, isäni kanssa ovat lähes samaa väriä (isälläni on tummanruskeat hiukset ja siniset silmät ja vähän normaalia suomalaista tummempi iho). Oletuksella lapsistamme tulisi miedosti vaaleanruskeita (mikäli perivät minun kalpeuteni) ja tummasilmäisiä (molemmilla on tummat silmät) ja tumma hiuksisia (miehellä mustat minulla tumman ruskeat). Äitini on myös "tumma" johtunee osin aurinkomatkoista.
Silti minä ja veljeni olemme kuin kalmanenkelit.
Veljen isästä ei ole tietoa, paitsi että on suomalainen. Isäni meni äidin kanssa naimisiin koska siihen aikaan oli häpeä, jos lapsella ei ollut isää. Rakkaudella ja kiintymyksellä lienee ollut oma osuutensa;D
Isäni on siis "joutunut" ottamaan vieraan miehen siittämän lapsen kattonsa alle, minä olen kuitenkin rakkaudessa tehty. Se ettei veljeni ole isäni lapsi selvisi minullekin vasta täysi-ikäisenä.
Äidin ja isän erottua (15 vuotta avioliittoa)
Isovanhemmat höpisivät uusista iseistä ja äideistä, kuitenkin tuossa tilanteessa kun lapsella on oma isä/äiti elossa, ei kukaan voi tulla viemään heidän paikkaansa. Suhtautumistapasi yksinhuoltajan lapsiin oli nähdäkseni realistisempi kuin monen "terve minä olen sinun uus iskä ja ostin leluja" -asenne;D
Ei kai lapsen ulkonakoon tottuminen eroa mitenkaan aikuisen ulkonakoon tottumisesta? Tarkoitan, etta jos on ulkomaalainen puoliso niin kyllahan se aikansa kestaa kunnes toisen ulkonako tulee niin tutuksi, ettei siihen enaa kiinnita silleen huomiota. Aika pitkankin aikaa kestaa. Omaa kokemustakin sinulla varmasti on. Varmasti ihan sama asia lapsenkin kanssa. Ja jos on jo kokemusta oman puolison ulkosten piirteiden katselusta niin varmaan ne lapsen piirteet on samalla tavalla tutut.
Adoptiotilanteissa minusta patee sama asia. Jos on kokemusta adoptiomaasta tulevista ihmisista tarpeeksi eivat piirteet varmasti tunnu 'vierailta'.
..on aina oma lapsi; oli se sitten musta, valkoinen tai vaikka sininen. :) Adoptiosta ei ole kokemusta mutta muuten löytyy lapsia molempaa sorttia: tumma ja vaalea. Vaalean lapseni kasvatin yksin siihen asti kunnes tapasin nykyisen mieheni joka siis ulkomaalainen. Hänen kanssaan saimme toisen lapsen joka tumma. Ihonväri molemmilla lapsilla vaalea mutta toisella vaaleat hiukset ja sinivihreät silmät, toisella tummat hiukset ja tummanruskeat silmät. Äiti vaalea, isä tumma (ei iholtaan). Ja kyllä mieheni pitää molempia täysin ominaan, ei varmaan ole pahemmin miettinyt edes moista (ei ainakaan ääneen sanonut).
Eräs ihminen kysyin minulta taannoin, että joko olen tottunut siihen että lapseni on niin tumma. Vielä tähänkään päivään mennessä en kysymystä ole täysin ymmärtänyt... samalla tavallahan minulta voitaisiin kysyä, että kuinkas olen tottunut lapseni vaaleuteen. Olen heitä yhdeksän kuukautta sisälläni kantanut ja kasvattanut sekä tähän maailmaan synnyttänyt niin en usko, että kovaa tottumista vaatisi vaikka sarvet kasvaisi päässä...;)