Koostetta

Oi Herra pidä aina meidän ihmisten silmiemme edessä Jumalan pelko ja se varma asia, että olemme siinneet syntiseen sukukuntaan jo sikiämisestä alkaen synnin alle, sillä Herran pelko on viisauden alku ja Siionin aarre, josta sinulle Raimo on ammennettu kasteen salaisuus ja monta muuta aarretta, kultaa tulessa puhdistettua..on tallennnettu paljon hyvää sinulle taivaassa, missä ne ovat tallella ja odottavat suurta Herran kirkastumisen päivää, joka tuleva on , eikä viivyttele.

hyvä...

muuten kirjoitti:

hyvä...

Niinhän ne sanoivat vanhemmat Nooankin päivinä, että lapset ovat viattomia.

1. Piet. 3:21
   
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, [Ef. 5:26; Hepr. 10:22]

ja sitten uudestisyntynyt.. ja uskonut evankeliumi ja sitten omin sanoin tunnustanut syntisi seurakunnan edessä ja ottanut kasteen, että siten saisit synnit anteeksi.. jos et ole näitä tehnyt, silloin kaikki puheesi on tyhjää..

Jo saarnaat kirkon ppuolesta saarnaat porton puolesta siten syntiä seurakuntaa vastaan.. ja siten olet vain riivaajana..

Tunnustat siis paavi (antikristus) kasteen ja sanot lutheria valehtelijaksi ja myös OIKEATA evankeliumia halveksi, kuten Saatanan eksyttämän ajattelee..

Olet siis saanut uskon sanan kuulemisesta, ja pidät yksin raamatun elämänohjekirjana ja hylkäät oitis samantien kaikki turhat perinnäisääännöt ja pakanallisuuteen vetoavat riitit..

väität julkisesti:
>>"Kastoiko Jeesus ylipäänsä ketään? Jos joku lahkolainen ei huumassaan muista niin tiedoksi vaan, että kastekäsky annettiin vasta evankeliumitekstin lopussa."

Jeesus vahvisti kastekäskyn, lähetyskäskyn yhteydessä osaksi evankeliumin julistusta. Eihän apostojakaan tarvinnut uudelleen kastaa vaan kasteet minkä he olivat saaneet olivat päteviä. Ainakin osa oli ollut ensin Johanneksen kastajan oppilaita ja kastettu Johanneksen kasteella. Jeesus aloitti uudenliiton toiminnan, ja opetuslapseksi teon (uskomalla Häneen)ja myös kastamisen tomintasa alussa. Vuorisaarnassa jo hän peruutti VT:n käkyjä, kuten "Te olette kuulleet sanotuksi, silmä silmästä ja hammas hampaasta, MUTTA MINÄ SANON TEILLE, älkää tehkö pahalle vastarintaa..." Matt.5:38,39. Paransi sairaita, julisti evankeliumia....

Emme voi kutsua näitä asioita VT:n toiminnaksi. Joh.3:1-10, 3:22-23, 4:12, Jeesus sanotaan kastavan ihmisiä, mutta kasteen suoritti opetuslapset.(kasteen nimi on kaste Jeesukseen ja se suoritetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, edelleenkin opetuslapset kastaa) Usko oli tärkein asia, kun Jeesus teki opetuslapsiksi, eikä kaste, vaan se oli uskon kuuliaisuutta ja rakkautta Jeesukselle.

Kysyt:
>>"Sulkeeko tuo siunaaminen kastamisen pois? Ihme logiikkaa."

Kyllä. Eikä ole ihme logikkaa, vaan yksinkertaista lapsen omaista uskoa Jeesusta kohtaan. Raamattuun omien oppien yms. lisääminen on monesti kielletty: Sl.30:6 "Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet VALEHTELIJAKSI JOUTUISI."(Ilm.22:18, 1.Kor.4:6)

Sinussa on kuitenkin vähän toivoa, koska olet sentään jotakin mätää huomannut kirkossasi:

>>"Ei kaste eikä ehtoollinen itsessään pysty synnyttämään uskoa. Tätä harhaa kirkkomme kuitenkin nykyään levttää"

yks toinen kirjoitti:

väität julkisesti:
>>"Kastoiko Jeesus ylipäänsä ketään? Jos joku lahkolainen ei huumassaan muista niin tiedoksi vaan, että kastekäsky annettiin vasta evankeliumitekstin lopussa."

Jeesus vahvisti kastekäskyn, lähetyskäskyn yhteydessä osaksi evankeliumin julistusta. Eihän apostojakaan tarvinnut uudelleen kastaa vaan kasteet minkä he olivat saaneet olivat päteviä. Ainakin osa oli ollut ensin Johanneksen kastajan oppilaita ja kastettu Johanneksen kasteella. Jeesus aloitti uudenliiton toiminnan, ja opetuslapseksi teon (uskomalla Häneen)ja myös kastamisen tomintasa alussa. Vuorisaarnassa jo hän peruutti VT:n käkyjä, kuten "Te olette kuulleet sanotuksi, silmä silmästä ja hammas hampaasta, MUTTA MINÄ SANON TEILLE, älkää tehkö pahalle vastarintaa..." Matt.5:38,39. Paransi sairaita, julisti evankeliumia....

Emme voi kutsua näitä asioita VT:n toiminnaksi. Joh.3:1-10, 3:22-23, 4:12, Jeesus sanotaan kastavan ihmisiä, mutta kasteen suoritti opetuslapset.(kasteen nimi on kaste Jeesukseen ja se suoritetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, edelleenkin opetuslapset kastaa) Usko oli tärkein asia, kun Jeesus teki opetuslapsiksi, eikä kaste, vaan se oli uskon kuuliaisuutta ja rakkautta Jeesukselle.

Kysyt:
>>"Sulkeeko tuo siunaaminen kastamisen pois? Ihme logiikkaa."

Kyllä. Eikä ole ihme logikkaa, vaan yksinkertaista lapsen omaista uskoa Jeesusta kohtaan. Raamattuun omien oppien yms. lisääminen on monesti kielletty: Sl.30:6 "Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet VALEHTELIJAKSI JOUTUISI."(Ilm.22:18, 1.Kor.4:6)

Sinussa on kuitenkin vähän toivoa, koska olet sentään jotakin mätää huomannut kirkossasi:

>>"Ei kaste eikä ehtoollinen itsessään pysty synnyttämään uskoa. Tätä harhaa kirkkomme kuitenkin nykyään levttää"

Lue lisää

Mutta nämä pystyvät synnyttämään uskoa. Jos muuta väität, sinun pitää pystyä todistamaan se.

vesi on vettä.
Kaste on puhdasta vettä Jumalan Sanaan yhdistettynä.

leipä on leipää.
Ehtoollisleipä on Jeesuksen ruumis Jumalan Sanaan yhdistettynä.

viini on viiniä.
Ehtoollisviini on Jeesuksen veri Jumalan Sanaan yhdistettynä.

Uskon kautta.

Itse Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen koskettaa meitä näkymättömästi näiden aineiden välityksellä.
Sinä et usko tätä, minä uskon.

nimimerkittömille, mutta olkoon. Ilmeisesti olen keskustellut ennenkin kanssasi, koska kirjoitat:"Jos oikein MUISTAN, niin---".
---
En ole kastattanut itseäni vaan Jeesus Kristus on kastanut minut. Mitään ei voi ottaa, ellei taivaasta anneta. Vain vastaanottaa voi, Jumalan vaikutuksesta ja tahdosta.

Sikäli en ollut "kääntymätön", että Jumalan Pyhä Henkihän on se, joka kutsuu. Liha ei halua kääntyä, mutta Jumala istuttaa sydämeen eli sieluun tämän kutsun. Ajattelen pienten lasten kyseessä ollen, että ne ovat yhtä lailla lihallisia, mutta Jumala vaikuttaa niissä saman kääntymyksen ja otollisuuden kasteessa. Ja kasteessa puetaan Kristus päälle. Tätä otollisuutta seuraa opetus ja Jumalan Sanassa pysyminen ja teot.

Etsikkoajan kutsuva usko ei ole vanhurskauttavaa. Vanhurskauttavan uskon ja Jeesuksen ylösnousemusruumiista osalliseksi pääsemisen saa kasteessa Jumalan oman Sanan voimasta, vedestä ja Hengestä. Uudestisyntyminen on juuri Jeesuksen ylösnousemuksesta osalliseksi tulemista, Jumalan lapseksi uskon kautta. Se ei ole välttämättä erityistä kokemuksellisuutta. Pyhän Hengen lahjan saamiseen sen sijaan minulla kyllä liittyy myös kokemus ja jopa ulkonainen merkki.

En oikeastaan ajatellut meneväni "kirkon kastettavaksi". Jumala osoitti minulle seurakunnan. Minut kastoi evankelinen saksalainen pappi, jolta ennen kastetta ja ensimmäistä ehtoollista sain kasteopetusta, eli Raamatun Sanan ja varsinkin evankeliumien opiskelua n. 2-3 kk ajan. Kasteeni ei ollut siis ollenkaan yhtäkkinen tapahtuma. Kaste toimitettiin jumalanpalveluksen yhteydessä, seurakunnan ja 7 kummini ollessa todistajiani. Kummeista 6 on uskossa ja viimeinenkin palaamassa.

Eli kyllä juuri kasteessa uskoni sai pelastusvarmuuden, uudestisynnyin ja sain lahjaksi Pyhän Hengen. Mutta kysymyshän ei ole vain kastehetken uskosta: täytyy rukoillaa Herraa, että Hän vahvistaisi uskoani, jotta tulisin siinä lapsen kaltaiseksi ja että se kestäisi loppuun saakka. Jos kohta horjun, en tarvitse uutta kastetta!

Kommentti kirjoitukseesi: kastettu ja pelastettu on YHÄ syntinen ihminen. Syntiä ei vain lueta meille tuomiolla syyksi, Kristuksen vanhurskauden tähden. Mutta Jumalan lapsina vaeltaessamme meidän täytyy karttaa ja vastustaa syntiä kaikin voimin, ajatuksin ja rukouksin. Turvaamalla Herraan Jeesukseen AINA ja KAIKESSA.

Pyhitys on minulle yhä syvempää tunnetta armon tarpeesta. En näe tätä ilon vastakohtana, se on ilon alkusyy. Tästä ilosta syntyy tekoja, joista kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Yritän kuitenkin välttää sellaista elämyshakuisuutta, joka vie pois Sanasta. Sellainen pyhityksen ulkonaisten merkkien metsästäminen (itsessä tai muissa) luisuu helposti omavanhurskaudeksi.

Etsikkoaikanani tuleva vaimoni oli uskossa ja on edelleen uskossa Jeesukseen, Jumalan kutsu tuli hänen ääneen lukemansa Jumalan Sanan sekä elävän esimerkkinsä kautta.

---
Mutta kuka olet? Ja mikä on kysymyksesi pontena ja tarkoituksena? Näetkö ev.lut. kirkon kasteopetuksessa ja tarinassani jotakin ristiriitaa? Minä en näe. Haluatko vielä lisätietoa kasteestani?

Grown up kirjoitti:

nimimerkittömille, mutta olkoon. Ilmeisesti olen keskustellut ennenkin kanssasi, koska kirjoitat:"Jos oikein MUISTAN, niin---".
---
En ole kastattanut itseäni vaan Jeesus Kristus on kastanut minut. Mitään ei voi ottaa, ellei taivaasta anneta. Vain vastaanottaa voi, Jumalan vaikutuksesta ja tahdosta.

Sikäli en ollut "kääntymätön", että Jumalan Pyhä Henkihän on se, joka kutsuu. Liha ei halua kääntyä, mutta Jumala istuttaa sydämeen eli sieluun tämän kutsun. Ajattelen pienten lasten kyseessä ollen, että ne ovat yhtä lailla lihallisia, mutta Jumala vaikuttaa niissä saman kääntymyksen ja otollisuuden kasteessa. Ja kasteessa puetaan Kristus päälle. Tätä otollisuutta seuraa opetus ja Jumalan Sanassa pysyminen ja teot.

Etsikkoajan kutsuva usko ei ole vanhurskauttavaa. Vanhurskauttavan uskon ja Jeesuksen ylösnousemusruumiista osalliseksi pääsemisen saa kasteessa Jumalan oman Sanan voimasta, vedestä ja Hengestä. Uudestisyntyminen on juuri Jeesuksen ylösnousemuksesta osalliseksi tulemista, Jumalan lapseksi uskon kautta. Se ei ole välttämättä erityistä kokemuksellisuutta. Pyhän Hengen lahjan saamiseen sen sijaan minulla kyllä liittyy myös kokemus ja jopa ulkonainen merkki.

En oikeastaan ajatellut meneväni "kirkon kastettavaksi". Jumala osoitti minulle seurakunnan. Minut kastoi evankelinen saksalainen pappi, jolta ennen kastetta ja ensimmäistä ehtoollista sain kasteopetusta, eli Raamatun Sanan ja varsinkin evankeliumien opiskelua n. 2-3 kk ajan. Kasteeni ei ollut siis ollenkaan yhtäkkinen tapahtuma. Kaste toimitettiin jumalanpalveluksen yhteydessä, seurakunnan ja 7 kummini ollessa todistajiani. Kummeista 6 on uskossa ja viimeinenkin palaamassa.

Eli kyllä juuri kasteessa uskoni sai pelastusvarmuuden, uudestisynnyin ja sain lahjaksi Pyhän Hengen. Mutta kysymyshän ei ole vain kastehetken uskosta: täytyy rukoillaa Herraa, että Hän vahvistaisi uskoani, jotta tulisin siinä lapsen kaltaiseksi ja että se kestäisi loppuun saakka. Jos kohta horjun, en tarvitse uutta kastetta!

Kommentti kirjoitukseesi: kastettu ja pelastettu on YHÄ syntinen ihminen. Syntiä ei vain lueta meille tuomiolla syyksi, Kristuksen vanhurskauden tähden. Mutta Jumalan lapsina vaeltaessamme meidän täytyy karttaa ja vastustaa syntiä kaikin voimin, ajatuksin ja rukouksin. Turvaamalla Herraan Jeesukseen AINA ja KAIKESSA.

Pyhitys on minulle yhä syvempää tunnetta armon tarpeesta. En näe tätä ilon vastakohtana, se on ilon alkusyy. Tästä ilosta syntyy tekoja, joista kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Yritän kuitenkin välttää sellaista elämyshakuisuutta, joka vie pois Sanasta. Sellainen pyhityksen ulkonaisten merkkien metsästäminen (itsessä tai muissa) luisuu helposti omavanhurskaudeksi.

Etsikkoaikanani tuleva vaimoni oli uskossa ja on edelleen uskossa Jeesukseen, Jumalan kutsu tuli hänen ääneen lukemansa Jumalan Sanan sekä elävän esimerkkinsä kautta.

---
Mutta kuka olet? Ja mikä on kysymyksesi pontena ja tarkoituksena? Näetkö ev.lut. kirkon kasteopetuksessa ja tarinassani jotakin ristiriitaa? Minä en näe. Haluatko vielä lisätietoa kasteestani?

Lue lisää

>>Kirjoitat-
>>Sikäli en ollut "kääntymätön", että Jumalan Pyhä Henkihän on se, joka kutsuu.

Grown up kirjoitti:

nimimerkittömille, mutta olkoon. Ilmeisesti olen keskustellut ennenkin kanssasi, koska kirjoitat:"Jos oikein MUISTAN, niin---".
---
En ole kastattanut itseäni vaan Jeesus Kristus on kastanut minut. Mitään ei voi ottaa, ellei taivaasta anneta. Vain vastaanottaa voi, Jumalan vaikutuksesta ja tahdosta.

Sikäli en ollut "kääntymätön", että Jumalan Pyhä Henkihän on se, joka kutsuu. Liha ei halua kääntyä, mutta Jumala istuttaa sydämeen eli sieluun tämän kutsun. Ajattelen pienten lasten kyseessä ollen, että ne ovat yhtä lailla lihallisia, mutta Jumala vaikuttaa niissä saman kääntymyksen ja otollisuuden kasteessa. Ja kasteessa puetaan Kristus päälle. Tätä otollisuutta seuraa opetus ja Jumalan Sanassa pysyminen ja teot.

Etsikkoajan kutsuva usko ei ole vanhurskauttavaa. Vanhurskauttavan uskon ja Jeesuksen ylösnousemusruumiista osalliseksi pääsemisen saa kasteessa Jumalan oman Sanan voimasta, vedestä ja Hengestä. Uudestisyntyminen on juuri Jeesuksen ylösnousemuksesta osalliseksi tulemista, Jumalan lapseksi uskon kautta. Se ei ole välttämättä erityistä kokemuksellisuutta. Pyhän Hengen lahjan saamiseen sen sijaan minulla kyllä liittyy myös kokemus ja jopa ulkonainen merkki.

En oikeastaan ajatellut meneväni "kirkon kastettavaksi". Jumala osoitti minulle seurakunnan. Minut kastoi evankelinen saksalainen pappi, jolta ennen kastetta ja ensimmäistä ehtoollista sain kasteopetusta, eli Raamatun Sanan ja varsinkin evankeliumien opiskelua n. 2-3 kk ajan. Kasteeni ei ollut siis ollenkaan yhtäkkinen tapahtuma. Kaste toimitettiin jumalanpalveluksen yhteydessä, seurakunnan ja 7 kummini ollessa todistajiani. Kummeista 6 on uskossa ja viimeinenkin palaamassa.

Eli kyllä juuri kasteessa uskoni sai pelastusvarmuuden, uudestisynnyin ja sain lahjaksi Pyhän Hengen. Mutta kysymyshän ei ole vain kastehetken uskosta: täytyy rukoillaa Herraa, että Hän vahvistaisi uskoani, jotta tulisin siinä lapsen kaltaiseksi ja että se kestäisi loppuun saakka. Jos kohta horjun, en tarvitse uutta kastetta!

Kommentti kirjoitukseesi: kastettu ja pelastettu on YHÄ syntinen ihminen. Syntiä ei vain lueta meille tuomiolla syyksi, Kristuksen vanhurskauden tähden. Mutta Jumalan lapsina vaeltaessamme meidän täytyy karttaa ja vastustaa syntiä kaikin voimin, ajatuksin ja rukouksin. Turvaamalla Herraan Jeesukseen AINA ja KAIKESSA.

Pyhitys on minulle yhä syvempää tunnetta armon tarpeesta. En näe tätä ilon vastakohtana, se on ilon alkusyy. Tästä ilosta syntyy tekoja, joista kunnia kuuluu yksin Jumalalle. Yritän kuitenkin välttää sellaista elämyshakuisuutta, joka vie pois Sanasta. Sellainen pyhityksen ulkonaisten merkkien metsästäminen (itsessä tai muissa) luisuu helposti omavanhurskaudeksi.

Etsikkoaikanani tuleva vaimoni oli uskossa ja on edelleen uskossa Jeesukseen, Jumalan kutsu tuli hänen ääneen lukemansa Jumalan Sanan sekä elävän esimerkkinsä kautta.

---
Mutta kuka olet? Ja mikä on kysymyksesi pontena ja tarkoituksena? Näetkö ev.lut. kirkon kasteopetuksessa ja tarinassani jotakin ristiriitaa? Minä en näe. Haluatko vielä lisätietoa kasteestani?

Lue lisää

ja anteeksipyyntö, että oma kommentti venyi näin pitkään.

Olen itse helluntaiseurakuntaan kuuluva ja halusin juuri sinulta tietoa tuohon asiaan, että tullaanko nimenomaan kasteessa uskoon vaiko jo ennen sitä. Ja kysyn sitä sinulta siksi, että sinä osaat jo siihen vastata toisin kuin pienet kastetut sylilapset, heiltä en saa kysymyksiini mitään kommenttia.

Vastauksestasi huomaan, että kyllä sinullakin oli usko Jeesuksen jo ennen tuota kastettasi. Olithan itsekin vapaaehtoisesti toisten opetettavana ennen kastetta oman kertomuksesi mukaan 2-3kk ja ymmärrät hyvin itsekin, että ei sinua kukaan väkisin vienyt opetettavaksi, vaan juuri sinä itse omasta halustasi halusit päästä tuntemaan enemmän Jumalan Sanaa eli Jeesusta Kristusta.

Tuo henkilökohtainen todistuksesi puhuu kyllä enemmän uskovien kasteen puolesta vastoin sitä mitä tuot kirkon virallisena kantana esille lapsikasteesta.

Mutta vielä kiitän vastauksestasi ja toivotan sinulle Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaamaa matkaa kohti taivaan kotia, jonne me molemmat olemme matkalla.