Kirjoitin taannoin jollain muulla nickillä oheisen tarinan, jonka tuon tähän koska täällä analysoidaan erilaisia biisejä. Kevytkin analyysi avaa paljon!
Kas tässä mietteeni eräästä neoklassisesta tekeleestä joka minua suuresti miellyttää. Valitan vähän sardonista tyyliäni, joka vastaa Miles Davisin verbalistiikkaa.
Honeggerin femma alkaa reuhaamaan. Melodia kulkee missä kulkee, kontrapunktin vastamelodia koko ajan toiseen suuntaan, motion contraire, intensiivinen soinnutus seuraa. Täysin soliideja harmoonisia blokkeja toisensa perään, vertikaalisesti katsoen. Pikku-ukko repii perseestään rajua kamaa merkinnällä Grave.
"Di Tre Re" ei tarkoita kolmea kingiä, eikä kyseessä ole Ruotsin kansallislaulu kolmesta kusipäästä kuninkaasta. Kyseessä on kolme D-ääntä, re. Maallista kauneutta ooh ja aah, sitten koko jengi riehuu taas alkuteeman kanssa, ja PLOP! flutea ja muuta. Natalie Koussevitzky kääntyilee mukavasti kivisessä haudassaan ja hakee mieliasentoaan. Jean Cocteau, vanha hintti, nousee haudastaan ja lähtee etsimään Honeggerin hautaa päästäkseen Arttu-vainaan viereen. Äänet ovat täysin muuttuneet vanhanaikaisista toonikoista dominanteiksi, ja tavara purkautuu siten koko ajan uusiin sävellajeihin. Puhdasta taivaallista lyriikkaa ja helvetillistä energiaa. Klassisen muodon uudelleenmääritys ja loogistaminen: Allegretto-Adagio-Allegretto-Adagio-Allegretto. Yleisesti ottaen ABCBA vanhan paskan ABCAB:n sijaan. Sarjallista kamaa, inversioita ja rapukulkua ja niitä yhdessä. Sitten Allegro marcato, kovaa menoa. Artusta piti tulla viime vuosisadan sankari mutta pateettinen yleisö petti ja pakeni nyyhkypuolelle. Arttu on kuin onkin se sankari, vaikkei sitä moni typeryyttään tiedä. Pelkäävät hirveitä "riitasointuja" jotka tulevat suoraan ihmiskunnan kollketiivisesta tiedottomasta mutta typerykset suorittavat arkkityyppien repression, ja seuraa hörhöjen neuroosi ja pako patetiikkaan. Honeggerin tavara päättyy muka "rigiditeettiin ja tyhjyyteen", kuten hörhö (Terry Barfoot) tuli röyhtäisseeksi 1993. Paskan marjat. Vielä nousee Arttuvainaa haudasta, ei taistelemaan vaan panemaan maailman ja sen tajunnan järjestykseen.
Kas tässä mietteeni eräästä neoklassisesta tekeleestä joka minua suuresti miellyttää. Valitan vähän sardonista tyyliäni, joka vastaa Miles Davisin verbalistiikkaa.
Honeggerin femma alkaa reuhaamaan. Melodia kulkee missä kulkee, kontrapunktin vastamelodia koko ajan toiseen suuntaan, motion contraire, intensiivinen soinnutus seuraa. Täysin soliideja harmoonisia blokkeja toisensa perään, vertikaalisesti katsoen. Pikku-ukko repii perseestään rajua kamaa merkinnällä Grave.
"Di Tre Re" ei tarkoita kolmea kingiä, eikä kyseessä ole Ruotsin kansallislaulu kolmesta kusipäästä kuninkaasta. Kyseessä on kolme D-ääntä, re. Maallista kauneutta ooh ja aah, sitten koko jengi riehuu taas alkuteeman kanssa, ja PLOP! flutea ja muuta. Natalie Koussevitzky kääntyilee mukavasti kivisessä haudassaan ja hakee mieliasentoaan. Jean Cocteau, vanha hintti, nousee haudastaan ja lähtee etsimään Honeggerin hautaa päästäkseen Arttu-vainaan viereen. Äänet ovat täysin muuttuneet vanhanaikaisista toonikoista dominanteiksi, ja tavara purkautuu siten koko ajan uusiin sävellajeihin. Puhdasta taivaallista lyriikkaa ja helvetillistä energiaa. Klassisen muodon uudelleenmääritys ja loogistaminen: Allegretto-Adagio-Allegretto-Adagio-Allegretto. Yleisesti ottaen ABCBA vanhan paskan ABCAB:n sijaan. Sarjallista kamaa, inversioita ja rapukulkua ja niitä yhdessä. Sitten Allegro marcato, kovaa menoa. Artusta piti tulla viime vuosisadan sankari mutta pateettinen yleisö petti ja pakeni nyyhkypuolelle. Arttu on kuin onkin se sankari, vaikkei sitä moni typeryyttään tiedä. Pelkäävät hirveitä "riitasointuja" jotka tulevat suoraan ihmiskunnan kollketiivisesta tiedottomasta mutta typerykset suorittavat arkkityyppien repression, ja seuraa hörhöjen neuroosi ja pako patetiikkaan. Honeggerin tavara päättyy muka "rigiditeettiin ja tyhjyyteen", kuten hörhö (Terry Barfoot) tuli röyhtäisseeksi 1993. Paskan marjat. Vielä nousee Arttuvainaa haudasta, ei taistelemaan vaan panemaan maailman ja sen tajunnan järjestykseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:) No tässä meillä on ainakin hyvä Honeggerin puolestapuhuja.
Onkohan sullakaan kaikki hampaat jakopäässä kohdallaan? Suilaa nyt pahemman kerran!! Haisteleppas nyt ensiksi kissan hännänalukset, ennenkuin pidät itseäsi ammattilaisena. Siellä sulle analysoitavaa ihan tarpeeksi.