Mua huvittaa nää 20 ja jotain ikäiset sinkut jotka ei oo ikinä seurustelleet ja valittavat että ovat toivottomia tapauksia.
Mä voin sanoo että mä vasta toivoton tapaus olen. Olen jo 42 v. ja vieläkään en ole vakavasti seurustellut koskaan, joitakin pieniä suhteen poikasia on ollut mutta ne poikaset ovat kuolleet välittömästi syntymänsä jälkeen. Mulla vaan on kai joku semmonen aura että tein tai sanoin mä mitä tahansa, ei koskaan kukaan nainen tosissaan lkiinnostu musta. Kai se sitten on jonkinlainen luonnonlaki että osan ihmisistä on jäätävä kumppania vaille ja luonnonlakejahan vastaan on turhaa pullikoida.
Ja onhan se niin että kaikkina aikoina on ollut ihmisiä jotka ovat koko ikänsä olleet kumppanittomia, sitä nyt vaan on ihan turhaa kenenkään hokea mitää typeriä fraaseja että jokaiselle on jossakin joku.
Ja kun on ruma ja tyhmä, niin parempi onkin että ei saa jälkeläisiä, siitä vaan rumuus ja tyhmyys maailmassa lisääntyisi ja ihmiskunta laadultaan heikkenisi. Yhtykää toisiinne kaikkia kauniit ja fiksut ja lisääntykää. Eläköön arkielämän käytännölline rodunjalostus.
Mä voin sanoo että mä vasta toivoton tapaus olen. Olen jo 42 v. ja vieläkään en ole vakavasti seurustellut koskaan, joitakin pieniä suhteen poikasia on ollut mutta ne poikaset ovat kuolleet välittömästi syntymänsä jälkeen. Mulla vaan on kai joku semmonen aura että tein tai sanoin mä mitä tahansa, ei koskaan kukaan nainen tosissaan lkiinnostu musta. Kai se sitten on jonkinlainen luonnonlaki että osan ihmisistä on jäätävä kumppania vaille ja luonnonlakejahan vastaan on turhaa pullikoida.
Ja onhan se niin että kaikkina aikoina on ollut ihmisiä jotka ovat koko ikänsä olleet kumppanittomia, sitä nyt vaan on ihan turhaa kenenkään hokea mitää typeriä fraaseja että jokaiselle on jossakin joku.
Ja kun on ruma ja tyhmä, niin parempi onkin että ei saa jälkeläisiä, siitä vaan rumuus ja tyhmyys maailmassa lisääntyisi ja ihmiskunta laadultaan heikkenisi. Yhtykää toisiinne kaikkia kauniit ja fiksut ja lisääntykää. Eläköön arkielämän käytännölline rodunjalostus.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On meitä ikisinkkuja muitakin. Minä nainen, 40v seurustellut kylläkin useita kertoja (lyhyesti ja pitkästi). Mutta nyt sillä rintamalla ollut kuollutta jo pari vuotta, joten sinkuksi taidan jäädäkin. Enää ei ole edes haku päällä, eikä kiinnostustakaan vakiintua, kun ei sitä ole tähän ikään mennessä tapahtunut. Ei sinkkuus kyllä mikään hassumpi olotila ole. Parikymppiset ei vielä sinkkuudesta mitään tiedä, tämän ikäisenä sinkkuna tietää jo aika paljon. Miten sinkkku sitten määritellään? Onko esim.seurusteleva, mutta erillään asuva (eikä aikeitakaan koskaan yhteenmuutosta, perheen perustamisesta) ihminen sinkku vai ei?
Ei millään pahalla mutta taitaapi olla nyt väärä nainen puhumassa ikisinkkuudesta. Jos nyt ihan peräti jo 2 vuotta olet taas joutunut sinkkuna olemaan ja vielä tuumit että oletko sinkku jos seurustelet vaikket asukaan yhdessä. Sinä et kyllä "ansaitse" ainakaan ikisinkun titteliä. Mieti nyt itsekin mitä puhut. On ihan OIKEASTI olemassa ihmisiä jotka eivät elämässään juurikaan ole seurustelleet, tai sitten ne suhteet on olleet lyhyitä ja niitä on hyvin vähän.
Ja ihan tiedoksi, seurusteleva erillään asuva ihminen EI OLE sinkku. Sellainen ihminen SEURUSTELEE.
"Ja ihan tiedoksi, seurusteleva erillään asuva ihminen EI OLE sinkku. Sellainen ihminen SEURUSTELEE."
Anteeksi vaan, mutta virallisissa papereissa pitää yleensä ruksata vaihtoehdoista naimisissa, eronnut, avolittossa, naimaton (=sinkku), leski.
Kyllä erillään asuva seurusteleva valitsee silloin tuon "naimaton" vaihtoehdon. "Seurustelen" ei ole mikään virallinen siviilisääty.
Jos sinä "naimaton sinkku" seurustelet ja joku kaverisi sinulta kysyy että oletko sinkku, mitä vastaat? Kyllä sinä mitä todennkäköisimmin arkikielessä sanot ettet ole sinkku. Ne viralliset paperit on ihan kokonaan eri maailmansa. Lue tuo keskustelun aloittajan viesti uudestaan. Tässä keskustelussa sillä sinkkuudella tarkoitetaan nimenomaan sitä että onko sinulla siitä vastakkaista sukupuolta olevaa kumppania jonka kanssa voisit tehdä kaikkea kivaa, harrastaa seksiä, nukkua yhdessä jne jne
Kyllä jokaisen ihmisen elämä on tarina, enkä pidä oikeasti edes 30 ikäistä yksinolevaa ihmistä välttämättä sinkkuna. Sinkku kait on suoraan englanninkielestä ja se on valinta - joillekkin se on valinta ja joillekkin ei.
joku 20v ikäinen yksinoleva voi olla yksin etsiäkseen jotain, mutta ei 30 ikäinen ihminen enään mitään silleen etsi, tai sitten hän ei ole rehellinen.
Tuo valintakysymys on käytännössä aika hankala määritellä. Esimerkiksi itsellä luultavasti teoriassa olisi kyllä mahdollisuuksia ihan söpöön naiseen, mutta henkisellä tasolla tuo on mahdotonta, koska olen mm. ulkonäkökompleksinen (ei varmasti kovin harvinaista nykyään).
Voidaanko siis sanoa, että on minun valinta olla yksin, koska en "pysty" ottamaan kontaktia naisiin, vaikka naisen saaminen sinänsä ei olisikaan ongelma? Itse näen asian mielummin niin, että mulla ei ole koskaan edes ollut mitään vaihtoehtoja asian suhteen. En tiedä onko tuo itsensä pettämistä, mutta on ainakin helpompi viettää yksinäisiä syntymäpäiviä, kun ei ajattele että itse omilla valinnoillaan voisi tähän asiaan vaikuttaa.
Eipä valintasi ainakaan auta "ihan söpön naisen " itsetuntoa kohottamaan,jos edes on koskaan korkealla ollut. Jos kysymyksessä molemminpuolinen kinnostuminen.
En tarkoittanut tuolla söpö-kommentilla, että jos kiinnostuisin jostain naisesta X, niin hän ei olisi mielestäni myös kaunis ja seksikäs. En tietenkään voi kiinnostua naisesta, jos ulkonäkö ei minua miellytä, mikä pätee myös toisinpäin. Söpö nainen on sitäpaitsi aina myös kaunis, mutta läheskään kaikki kauniit naiset ei ole söpöjä. Siinä vähän mietittävää sunnuntai-iltapäivään. ;)
etkös sinäkin ollut joskus 20 ja olit samassa tilanteessa?
Se on aivan sama onko vaikka 2v tai 102v ja jos ei natsaa niin ei natsaa, siinä ei ole toivoa yhtään sen enempää kuin toisellakaan, ainoastaan aikaa sopeutua tilanteeseen.
Sotähän yleisesti poidetään itsestäänselvyytenä että jos ei ole parisuhteessa, niin ainakin on jonkinasteinen pyrkimys siihen, ja kun aikansa pyrkii ja epäonnistuu, sitten sitä luovuttaa, antaa asian olla, elää vaan elämäänsä eteenpäin ja ei mieti enää sitä mitä muut minusta ajattelevat, koska län yksin, jos joku luulee homoksi,niin siitä vaan, antaa luulla, ei muiden ajatuksia voi manipuloida, ihmiset nyt ajattelevat mitä ajattelevat, ajatukset eivät tapa.
Ja yvin vaikeaa olisi enää alkaa elämään jonkun toisen kanssa, tavat ja tottumukset ovat jo piintyneet lujasti, tämä ettei ole enää tarvetta löytää kumppania,on hyvin vapauttavaa, voi käyttää energiaansa johonkin hyödylliseen naisten jahtaamisen sijasta.
....
Itse olen sinua kymmenisen vuotta nuorempi mutta olen melko varma siitä, että tulen viettämään elämäni poikamiehenä, tai vanhana poikana, ihan kumpi nimitys hyvänsä mielummin kuin tuo tympeä "sinkku".
Mieltäni kuitenkin lohdutti jossain toisessa keskusteluketjussa ollut tieto siitä, että 10% ihmisistä on sellaisia joilla koko elämä menee suhteettomana läpi. Siis 10%! Vähemmistöhän tuo on mutta melko hulppea vähemmistö. Ei se sittenkään ole häpeä kuulua joukkoon johon kuuluu 10% väestöstä.
Minulla tilanne on sellainen että kun hyviä naisia en saa ja huonoja en itse halua niin sitten ollaan mielummin ittekseen. Muutamilla nettitreffeillä käynyt ja ei voi sanoa muuta kuin että voi kauhistus. Yksinoleminen ei sittenkään ole se kaikkein karuin kohtalo.
Mä olen kuullut, että viisi prosenttia. Joihin myös minä kuulun.
Ap:lle: Musta tuo kaksikymppisten valitus ei ole ollenkaan kummallista, koska ainakin minä tiesin aina, etten tulisi koskaan saamaan ketään. Voi miten raskasta tämä joskus onkaan... Pakko kysyä, että miksi juuri minä, miksi minä olen niin huono ihminen, etten ketään ansainnut, mikä minussa on vikana? Mutta ei auta kuin jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. Elämä vain on aika turhaa ihan yksin. :(
Olen itsekin miettiny paljo tätä sinkkukulttuuria. Itse olen nainen 42 v. ja sinkku. Pisin seurustelu noin 2,5 v. Sitten mies löysi toisen ja petti. Silti en vieläkään usko olevani toivoton tapaus... Mutta miksi meitä yksinäisiä on niin paljon? Syitä olen keksinyt monia.
* Kun minä olin nuori, ei naiset silloin suunnitelleet minkälaisen perheen perustaisi, vaan ensisijaista oli, että mihin ammattiin valmistutaan. Siinähän meni monta hyvää naimavuotta hukkaan! Toisin oli meidän vanhemmat, joille oli itsestäänselvyys, että perhe perustetaan ja heti nuorena. Mies maksaa.
* Kun olin lapsi, alettiin katsomaan tv:tä, eikä harjoiteltu sosiaalisia taitoja, kuten vanhempamme tekivät. Sosiaalisia taitoja nimittäin tarvitaan että osaa aloittaa seurustelemisen. Mutta ne ei kehity, jos vaan tuijottaa valmiiksinaurettua ohjelmaa.
* Kun minä olin nuori, keskityin siihen, miten saan vuokrani ja ruokani ja opintovelkani maksettua. Minua aikaisemman sukupolven naiset odottivat, että mies elättää heidät.
* En minä ole mikään supernainen, joka opiskelen maisterintutkinnot, työskentelen johtotehtävissä ja hoidan siinä sivussa neljä lasta ja miehen. Minulle olisi voinu riittää ihan tavallinen mökinakan elämä jossain kuusen juuressa, perunapellon ja lehmän kanssa.
*.... kun suomi putos puusta ...
Toi on melkein kuin suoraan mun elämästä.Olen 37 mies,enkä ole seurustellut koskaan kenenkään kanssa jos jätetään pois hetken ihastukset jotka ovat lopahtaneet heti alkuunsa omaan mahdottomuuteensa.
Joskus 15 vuotta sitten ajattelin vielä että jossakin todellakin olisi joku minuakin varten,mutta sittemmin olen huomannut sen olevan vain pelkkä kulunut fraasi.
Sanot että sinulla sellainen aura ettei sinusta kukaan kiinnostu...voi se olla niinkin,itse en usko "auraan",mutta uskon kohtaloon.
Kai sillä on jotakin varattuna minulle tai sitten ei.
Olen huomannut karttavani sellaisia paikkoja,joissa on useita onellisia/onnettomia pareja,tälläisiä ovat erilaiset juhlat,kuten uuden vuoden bileet,kaverien häät yms.,en tunne kuuluvani sellaiseen joukkoon.
Kaiketi ovat huomanneetkin kun eivät enään pyytele kovin usein ja olen tyytyväinen ettei tarvitse keksimällä keksiä syitä niiden välttämiseen.
Myöskin näiden ystävien läpinäkyvät yritykset järjestellä "satunnaisia tapaamisia" bileissä jonkun "sattumalta" sinne eksyneen naisen kanssa ovat aiheuttaneet lähinnä noloja tilanteita molemmille osapuolille.
Kumma juttu kun näiden omasta mielestään onnellisien ja parempiosaisten täytyy ruveta järjestelemään toisten elämää,vaikka tämä toinen ei sitä pyydäkään.Ilmeisesti he luulevat viettävänsä jotenkin parempaa elämää ja ylentävät itsensä näin sinkujen yläpuolelle,käsittämätöntä ajattelua !?
Muutenkin olen huomannut pitäväni tästä sinkun elämästä,sillä ei tarvitse riidellä mitä milloinkin tehtäisiin,minne mentäisiin tai päin vastoin.
Sinkkuna saa määrätä omasta elämästään ja tekemisistään vapaasti,saa mennä minne nokka näyttää,ajatelkoon muut mitä lystää.
Olen muutenkin jo niin tottunut tähän elämääni sinkkuna,etten todennäköisesti osaisi elääkään kenenkään kanssa.Miksi siis pilata oma ja ennen kaikkea jonkun toisen ihmisen elämä puoli väkisin jollakin ihmeen "kahden kaupalla",jossa kumpikaan ei pidä oikesti toisesta.
Omaa ulkonäköään on huono arvostella,mutta ilmeisesti se ei vetoa kehenkään,samoin hiljainen luenteeni karkottaa loputkin ehdokkaat,puhumattakaan niistä "sammakoista" joita päästän suustani.
Lisäksi tunnustan haaveilevan aina sellaisesta naisesta jollaiseen ei ole mitään mahdollisuuksia,mutta sen verran itsekäs olen etten tyydy "korvikkeeseen" ja olen mieluummin sitten sinkku koko loppu elämäni.
Eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa,kunhan sen on itse hyväksynyt !
Sukuni päättyy minuun,eikä sillä liene väliä,varmaan ihan hyväkin,sillä näin luonto karsii epäkelvon aineksen pois...
No nämä nyt olivat lähinnä tälläisiä keskellä yötä kirjoitetuja ajatuksia iki-sinkkuudesta.Näitä asioita ei voi ymmärtää kuin korkeintaan joku toinen ikisinkku.
Tutulta kuulostaa ja tuntuu teidän kirjoitukset. Itse olen 46v ja ollut aina yksinäinen. Ei se haittaa, näin on ihan kiva. Kun on näin kauan ollut yksin tulee epäluuloiseksi kaikkia lähentymisyrityksiä kohtaan. Sitä ajattelee että kun kukaan nainen ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut, niin minkä ihmeen takia joku yhtäkkiä onkin kiinnostunut? Epäluulo herää, onko sillä joku taka-ajatus? Minkä takia tämä on kiinnostunut kun kukaan ei koskaan? Ja, voi helvetti, tilanne ei edisty. Itselläni ei ole itsevarmuutta aktiiviseen toimintaan. Mielestäni aktiivinen lähestyminen on itsekkyyttä. Se vaatisi uskoa siihen että on jotain, ja omasta mielestäni en ole mitään. Sitähän yksinäisyyteni osoittaa. Kehä.
Kiitos tästä keskustelusta. Olen 24v lapsellinen friikki pojankloppi, olen ollut koko elämäni yksin ilman kavereita ja nyt kun olen vihdoin löytänyt itselleni ensimmäisen tyttöystävän ja päässyt poikuudesta eroon, haluankin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen olla ihan kokonaan yksin ja kuvittelen elämäni harrastuksieni täyttämänä, ilman naisia ja vain vähin kaverein, koska luulen näin olevan minulle mukavampi. Minua vaan kiinnostaa harrastaa vähän kaikkea kun työt vievät energiat ja sitten taas vuorovaikutus ihmisten kanssa ei paljoa kiinnosta, tai siis kiinnostavia ihmisiä löytyy, mutta minulta ei löydy sydäntä luoda kovin syviä suhteita
ja mulla on vielä nainen joka selittää ettei millään tahtoisi panna poikki suhdetta, se halusi jo lapsiakin mun kanssa. Mutta luulen vaan että olen onnellisempi itsekkäästi yksin eläen, en siksi että olisin jotenkin hullu vaan siksi että olen niin tottunut yksin olemiseen etten oikein osaa jakaa elämääni, en halua koskaan ketään nykyään.
en ehkä kuulu tälle palstalle teidän mielestä, mutta itse koen kuuluvani, koska minulla on tähtäimessä ikisinkkuus
utopia sittenkin toteutua, mutta itsestään ja näkymättömästi markkina-arvo teorian lainalaisuuksien mukaan.
Survival of the fitness est.
Ps. Minä olen jo 43v. eikä ole edes suhteenpoikasia. Hauskaa tässä on vielä se, että ulkonäöllisesti voisin hyvin käydä vaikka filmitähdestä. Perustan väitteeni passikuvaan, jonka kävin otatuttamassa ajokorttini kolmoiskappaleeseen n. vuosi sitten (ensimmäinen kappale hävisi armeija-aikana, toinen kappale kun lompakko varastettiin opiskelupaikan pukuhuoneesta), ja kuvassa olevalla lyhythiuksisella, muodikkaaasti pukeutuneella nuorella miehellä on raamikas leuka, punaiset hiukset ja hymyilevät silmät. Kuin ilmeinen Cary Grant. Kuvaa olen käyttänyt nettideittisaiteillakin, palautteen ollessa pelkästään positiivista, mutta eivätpä asiat ole edenneet siitä suuntaan taikka toiseen.
enpä nyt tiedä tästä survival of the fitness omnia ducunt. Itse olen hiukan keskitasoa paremman näköinen, isomunainen, taitava rakastaja, hyvä fyysinen kunto, äö 130, rikas, menestynyt opiskeluissa, mutta persoonallisuus on liian ujo lähestyäkseni ja varmaan liika yksinolo jo lapsena ei kasvattanut sosiaalisia taitoja sille tasolle että olisi luonnekasta kohdata naisia
Pidän itse ulkonäköäni kirouksena. Olen siis 40 mies ja sijoitun kategoriaan komea mutta siitä on enemmän haittaa kun hyötyä.
Olen huomannut että naiset luulevat pääsääntöisesti että tämän näköisen tyypin on pakko olla varattu.
Kertoessani että näin ei ole minua haukutaan valehtelijaksi,pettäjäksi,sovinistiksi ym hienoja nimikkeitä.
Joten tuntuu että tavis ulkonäkö olisi se kaikkein paras.