Ei tämä koskaan enää ole samanlaista kuin ennen. Siitä on nyt jo kuukausia aikaa, kun sain tietää pettämisestä, putosin siis kovaa ja korkealta.
Petin tosin itsekin kerran, ja tunnustinkin sen, mutta jostain syystä en voi antaa anteeksi toisen pettämistä.
Olen itsekin yhtä syyllinen, mutta itsekkyyden, pikkusieluisuuden ja huonon itsetunnon (?) takia en voi antaa anteeksi.
En vain olisi koskaan uskonut hänestä, en ikimaailmassa. Muiden painostuksestakin palasimme yhteen, mutta nyt olen aivan sekaisin, ehkä kahden vaiheilla.. Pitäisikö pitää tauko?
Kannan vielä kovasti kaunaa ja negatiivisia tunteita, ei nämä haavat voi parantua jos en saa omaa aikaa ja tilaisuutta selvittää pääni.
Rakastan häntä paljon (me ainakin ennen ns. kuuluimme toisillemme), mutta samanaikaisesti tunnen vihaa ja mustasukkaisuutta.
Milloin tämä hellittää? Onko tervettä enää olla näin vihainen asiasta? Ei tee hyvää olla ikuisuuksiin vihainen. jospa yrittäisin unohtaa sen.. Olen ehkä niin nuorikin, etten pysty näkemään kokonaisuutta. Olin vain täydellinen idiootti, hyväuskoinen hölmö.
Petin tosin itsekin kerran, ja tunnustinkin sen, mutta jostain syystä en voi antaa anteeksi toisen pettämistä.
Olen itsekin yhtä syyllinen, mutta itsekkyyden, pikkusieluisuuden ja huonon itsetunnon (?) takia en voi antaa anteeksi.
En vain olisi koskaan uskonut hänestä, en ikimaailmassa. Muiden painostuksestakin palasimme yhteen, mutta nyt olen aivan sekaisin, ehkä kahden vaiheilla.. Pitäisikö pitää tauko?
Kannan vielä kovasti kaunaa ja negatiivisia tunteita, ei nämä haavat voi parantua jos en saa omaa aikaa ja tilaisuutta selvittää pääni.
Rakastan häntä paljon (me ainakin ennen ns. kuuluimme toisillemme), mutta samanaikaisesti tunnen vihaa ja mustasukkaisuutta.
Milloin tämä hellittää? Onko tervettä enää olla näin vihainen asiasta? Ei tee hyvää olla ikuisuuksiin vihainen. jospa yrittäisin unohtaa sen.. Olen ehkä niin nuorikin, etten pysty näkemään kokonaisuutta. Olin vain täydellinen idiootti, hyväuskoinen hölmö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kokenut ihan saman tunne tilan.
Minua petettiin ja se sattui,puolestani heti perään myös tilaisuuden tullen ihan tarkoituksella,meillä oli eri aikaan viikko lomaa.
Rakastin yli kaiken tuota ihmistä,kuuluimme toisillemme,kaikki tuntemamme ihmisetkin aina sanoivat että olette kuin luodut toisillenne.
Vaikka olin myös pettänyt häntä,se ei auttanut .
Kärsin kovasti siitä että hän saattoi loukata minua niin ,ihminen jolta en olisi ikinä moista odottanut.
Puhuimme tapauksen jälkeen asiat halki,mutta silti asia jäi minua vaivaamaan,hän ei ottanut koko asiaa niin vakavasti ikään kuin sillä ei olisi ollut hänen mittapuunsa mukaan mitään mekitystä.
Ajattelin koska rakastan häntä kaikkein eniten maailmassa tehdä kaikkeni jotta unohtaisin koko pettämisen.
Kuvittelin että aika lieventää ja asia unohtuu.
Kuitenkaan näin ei tapahtunut,sama tunne pysyi sisälläni.
Luottamukseni oli mennyt,eikä se palautunut ennalleen..
Oli yhtä tuskaa olla rakkaansa kanssa kun toisella hetkellä oli kaikki hyvin,ja toisella hetkellä näin hänessä juudaksen.
Niinhän siinä kävi että en saanut tunteitani korjattua,ja hänen ajattelu mallin mukaan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja sitä täytyy saada maistaa jos tilaisuus sallii..
Hän siis petti toistamiseen vuoden päästä,ja minä en jaksanut enää uskoa koko suhteeseemme.
Koko mennyt vuosi oli todella raastavaa,olisi pitänyt uskoa ja lopettaa suhde heti ensimmäisellä pettämis kerralla,olisin säästynyt paljolta tuskalta.
Niin se vain on,kaikki eivät saa loukattua tunne elämäänsä korjattua,sitä ei tee aika eikä 100% todisteet.