Pakko ihan kirjoittaa, onko muilla samanlaisia kokemuksia. Olen ollut nyt sinkkuna pari kolme vuotta, deittaillut melkein koko ajan, ja muutama suhde on kestänytkin muutamia kuukausia. Olen mielestäni ns. hyvä catch, olen kaunis, fiksu jne. ja yleensä miehet ovat ensivaikutelmasta todella innoissaan, jopa olen kuullut mm. "saatat olla unelma naiseni" jne.
Mutta, ongelmani on seuraava. Löydän harvoin miehen josta olen todella kiinnostunut, ja kun semmoinen tulen vastaan, ja jos hänkin vaikuttaa kiinnostuneelta, mokaan joka kerta. Joka ikisellä kerralla minusta tulee liian "innokas", usein jopa mainitsen, varsinkin jos on jotain juotu, naimisiin menon jo ensimmäisillä tai toisilla treffeillä. En voi sille mitään, heitän sen usein vitsinä esim. kerran kun baarimikko "esitteteli" minut ja erään miehen toisillemme, ja kun meillä synkkasi tosi hyvin, heitin illan lopussa vitsinä että meidän pitää kutsua baarimikko häihimme, koska hän meidät esitteli
Joka kerta kun tapaan jonkun ihmisen joka saa minulle perhosia vatsaan, luulen että "tämä on nyt se oikea" ja alan varmaan antaa liian innokkaita viboja sille toiselle muutenkin. Minusta olisi ihanaa jos kerrankin löytäisin miehen jonka soittoja tai viestejä ei tarvitsisi odotella päivätolkulla, koska se odottelukin todellakin väsyttää.
Minulla on myös taipumusta liikaan "rehellisyyteen", ja kerron heti alussa mm. että haluan lapsia ja perheen jne. Tajuan toki, että se voi säikäyttää monen miehen, mutta miksi minun pitäisi toisaalta peitellä totuuttakaan.
Minulla on ollut niin monia pettymyksiä miesten suhteen, eikö minunkin olisi aika jo tavata semmoinen ihminen kenen kanssa ei tarvitsisi pelata kissa hiiri leikkiä. Olen huomannut, että mitä kylmemmin miehiä kohtaan käyttäytyy, sitä enemmän heitä kiinnostaa. Mutta kun en ole luonnostani kylmä, vaan intohimoinen ihminen ja minulla on rakkautta mitä antaa, en yksinkertaisesti jaksa esittää "coolia" jos on todella ihastunut.
huokaus...
Mutta, ongelmani on seuraava. Löydän harvoin miehen josta olen todella kiinnostunut, ja kun semmoinen tulen vastaan, ja jos hänkin vaikuttaa kiinnostuneelta, mokaan joka kerta. Joka ikisellä kerralla minusta tulee liian "innokas", usein jopa mainitsen, varsinkin jos on jotain juotu, naimisiin menon jo ensimmäisillä tai toisilla treffeillä. En voi sille mitään, heitän sen usein vitsinä esim. kerran kun baarimikko "esitteteli" minut ja erään miehen toisillemme, ja kun meillä synkkasi tosi hyvin, heitin illan lopussa vitsinä että meidän pitää kutsua baarimikko häihimme, koska hän meidät esitteli
Joka kerta kun tapaan jonkun ihmisen joka saa minulle perhosia vatsaan, luulen että "tämä on nyt se oikea" ja alan varmaan antaa liian innokkaita viboja sille toiselle muutenkin. Minusta olisi ihanaa jos kerrankin löytäisin miehen jonka soittoja tai viestejä ei tarvitsisi odotella päivätolkulla, koska se odottelukin todellakin väsyttää.
Minulla on myös taipumusta liikaan "rehellisyyteen", ja kerron heti alussa mm. että haluan lapsia ja perheen jne. Tajuan toki, että se voi säikäyttää monen miehen, mutta miksi minun pitäisi toisaalta peitellä totuuttakaan.
Minulla on ollut niin monia pettymyksiä miesten suhteen, eikö minunkin olisi aika jo tavata semmoinen ihminen kenen kanssa ei tarvitsisi pelata kissa hiiri leikkiä. Olen huomannut, että mitä kylmemmin miehiä kohtaan käyttäytyy, sitä enemmän heitä kiinnostaa. Mutta kun en ole luonnostani kylmä, vaan intohimoinen ihminen ja minulla on rakkautta mitä antaa, en yksinkertaisesti jaksa esittää "coolia" jos on todella ihastunut.
huokaus...
Vastaukset 61
Vanhimmat
että olet rehellinen suhteissasi,se on ainoa oikea tapa löytää se oikea kumppani.Toivon sinulle onnea elämänkumppanin hakuun,ole rehellinen itsellesi,se on oikeutesi.
Mistäpä tuollaisia naisia löytää... :)? niin, itse kans olen ehkäpä tuollainen että saatan heittää naiselle läpällä tuollaisia ja musta se kertoo susta sen että sinulla on minun makuuni oleva huumorintaju. Vaikka tarkotat ehkä puoltosissaan, kuten ehkäpä minäkin ;)
kaveri ei vain ollut ajan tasalla! Kyllä toivoa löytyy!
Uskon, että olet hyvä catch... Useimmat miehet haluavat kuitenkin, että heihin tutustutaan ihmisenä, eikä isä-/aviomieskandidaatteina, eikä edes poikaystäväkandidaatteina. Ole rehellinen itsellesi: oletko kiinnostunut heistä oikeasti ihmisenä, vai pelkästään sinun tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluvina "kalusteina".
Minusta naiset/miehet, jotka hakevat epätoivoisesti tuleville lapsilleen vanhempaa ja kiirehtivät koko ajan asioiden edelle, ovat jokseenkin etovia. Tulee oikeesti mieleen, että varsinkin naisten elämässä mies on vain joku hyödyke jonka saamisesta kilpaillaan pakkomielteisestikin joskus.
Kannattaa keskittyä olemaan onnellinen yksin, niin niitä miehiä kyllä tipahtelee. Onnellisten ihmisten seura on jostain syystä kysyttyä, epätoivo karkoittaa.
Se vain on loukkaavaa ja epäilyttävää, jos nainen laukoo niitä tulevaisuudensuunnitelmia heti alkuun. Tulee sellainen olo, että kuka vaan kelpaa mieheksi jo ennen tutustumista ja viestiihän se epätoivosta. Voihan se tietysti olla, että löydät samankaltaisen, yli-innokkaan miehen, mutta olisitko itse kiinnostunut sellaisesta?
"Se vain on loukkaavaa ja epäilyttävää, jos nainen laukoo niitä tulevaisuudensuunnitelmia heti alkuun. "
Tiedän. Tottakai se VOI olla epäilyttävää. Toisaalta se tuntuu olevan miehiltä oikeutettua. Moni mies jonka on tavannut on ensiksi sanonut mm. onko tämä destiny jne. ja jopa puhunut leikkisästi avioliitosta. Mutta naisen sanottua sitä tulee semmoinen vaikutus että tainen on epätoivoinen jne.
Minusta olisi ihanaa jos löytäisinkin miehen, joka ei olisi ns. "kädenlämpöinen ja haalea" ihastuksessaan minuun, vaan että tunne olisi yhtä varma kummallakin. uskon kohtaloon, kissmet rakkauteen, rakkauteen ensisilmäyksellä.
Luulin taas viikko sitten että olin vihdoinkin tavannut miehen, joka oli minun kohtaloni, ja joka olisi yhtä paljon minun hurmiossani kuin minä hänen. Mutta koska kyseessä on kaukosuhde, ja emme varsinaisesti tunne toisiamme, olemme olleet vasta yksillä treffeillä, jotka menivat TODELLA hyvin kummankin mielestä. Mutta nyt sitten taas mokasin, kun lähetin hänelle ylipitkän sähköpostin, ja sanoin mm. että en voi olla ajattelematta häntä. No eipä ole vastausta kuulunut, varmaankin se jo sai semmoisen kuvan että todellakin olen epätoivoinen ja yli innokas.
Omissa ex poikakavereissani on ollut muutama "yli innokas" joka on soitellut suhteen alussa esim. 5 kertaa päivässä. Itse en todellakaan tuommoista tee. Mielestäni se ei kuitenkaan minua pelota (jos olen kiinnostunut tyypistä) eikä se nyt ainakaan ole syy siihen miksi kiinnostus menisi. Minusta se on vaan aika suloista että joku ajattelee minua niin paljon. :)
Katsohan, kaikki miehet eivät ole aivan nuijia. Kyllä meikäläisistä osa tajuaa, että nainen ei oikeasti ole miehestä kiinnostunut henkilönä. Nainen on oikeasti kiinnostunut kotileikistä, pesän rakentamisesta.
Mies kun rakastuu, hän rakastuu naiseen. Siis henkilöön. Nainen rakastuu avioliiton mahdollisuuteen. Siihen avioliittoon sitten kuuluu kiva kaksio parketilla, Skannon sohva, naisen suvun antamat lasikipot (miehen astiat pannaan piiloon) ja mieskinhän se siinä tönöttää heti nätin kirjahyllyn vieressä rouvan hankkimassa nojatuolissa. Sanomattakin on tietenkin selvää, että mies ei vaikuta minkään pesänrakennuspartikkelin hankintaan muuten, kuin maksamalla. Tämä rakastumisen kaapuun puettu joka tytön materialismi on meille miehille tuttua.
Se on aika päivänselvä merkki pesänrakentaja-rustiinasta, jos heti ensi treffeillä baaritiskillä alkaa höpöttää naimisiin menosta. Mistä eukko voi oikeasti tietää yhtään mitään miehestä muutamassa tunnissa.
Sinusta paistaa taivaaseen saakka, että haluat oikeasti vaan seuraa kaksioosi ja jonkun maksamaan IKEAn matto-ostoksesi. Tunnusta se itsellesi, pidä baarissa turpa soukemmalla ja keskity hekumaseksin tarjoamiseen.Opit ehkä nauttimaan siitä itskkin.
Marcello C
"Se on aika päivänselvä merkki pesänrakentaja-rustiinasta, jos heti ensi treffeillä baaritiskillä alkaa höpöttää naimisiin menosta. Mistä eukko voi oikeasti tietää yhtään mitään miehestä muutamassa tunnissa. Sinusta paistaa taivaaseen saakka, että haluat oikeasti vaan seuraa kaksioosi ja jonkun maksamaan IKEAn matto-ostoksesi. Tunnusta se itsellesi, pidä baarissa turpa soukemmalla ja keskity hekumaseksin tarjoamiseen.Opit ehkä nauttimaan siitä itskkin. "
Eli mielestäsi vaikka nainen olisi ensivaikutelmaltaan ns. unelmanaisesi, vaikka nainen olisi kuin supermalli, fiksu jne, hekumaseksin salatkin olisivat tiedossa, ja siitä osaa nauttia, niin silti, siltikö miehet pelästyvät jos nainen on rehellinen siitä, mitä haluaa tulevaisuudessa?!
Ikea mattoa en tarvitse ketään maksamaan, oma omistusasunto on.
Kyllä tuo yli-innokkuus on todella tehokas miestenhäätökeino.
Itselläni ainakin kestää jonkin aikaa, ennen kuin opin
tuntemaan ihmisen edes perusluonteeltaan. Luonteen
pienemmät piirteet ja yllätykset paljastuvat vasta
pidemmässä suhteessa. Yhteiseen asuntoon
siirryttäessä haluan olla varma että tulen ko.
naisen kanssa toimeen, eikä kyse ole vain alkuhuumasta.
Tuon takia en voi ymmärtää, jos nainen on suunnilleen
varaamassa kirkkoa muutaman tapaamisen jälkeen.
Minä haluan tutustua naiseen ihmisenä, yksilönä,
enkä pelkkänä ravintolaroolina ja ulkokuorena.
En minä halua omakotitaloa ja prinsessahäitä tuntemattoman
ihmisen kanssa.
Kukaan ei tutustu ihmisen oikeaan luonteeseen parin
tapaamisen perusteella. Treffeillä voi vetää vaikka
millaista roolia. Miksi suunnitella yhteistä tulevaisuutta
lähes vieraan ihmisen kanssa?
Nainen voi käyttää tuota yli-innokkuutta taitavasti suojautumiskeinonaan,kun ei ole rohkeutta,halua tai mahdollisuutta lähteä katsomaan suhdetta pitempään,tai mahdollinen tuleva suhde sisältää liikaa kysymysmerkkejä.Ei välttämättä maailman fiksuin keino,mutta erittäin toimiva.
"Nainen voi käyttää tuota yli-innokkuutta taitavasti suojautumiskeinonaan,kun ei ole rohkeutta,halua tai mahdollisuutta lähteä katsomaan suhdetta pitempään,tai mahdollinen tuleva suhde sisältää liikaa kysymysmerkkejä."
Olet tavallaan oikeassa. Mutta kun on ollut jo niin paljon pettymyksiä miesten suhteen, niin voi olla että alitajuisesti laitan "kaikki pöytään" jo ensi metreillä, tavallaan kuin testaamalla miestä. Jos hän säikähtää minun innokkuuttani, niin ainakin voin sitten sanoa että ehkä mies ei ole minulle se oikea. Miksi minun pitäisi esittää toisenlaista persoonaa kuin olen?
Mieti,onko se persoonallisuutta vai vain sinun tapasi toimia? Kommentoin kirjoitustasi,koska löysin siitä paljon itseäni tässä jonkin aikaa taaksepäin.Olenko nyt muuttunut? En tiedä,mutta käsitykseeni onnellisesta elämästä ei nykyisin enää kuulu välttämättä se toinen osapuoli.Tutkimusretki itseeni ja elämään on alkanut ja itseasiassa nautin nykyisin joka hetkestä.
No jos rehellisiä ollaan niin mitään muuta maailmassa en haluaisikaan niin paljon kuin perheen ja löytää "sen oikean". Ihan turha minun on teeskennllä että nauttisin yksinolosta tai olisin onnellinen vanhana piikana jonkun 7 kissan kanssa. Elämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, koska ne, jotka sanovat että eivät muka etsi parisuhdetta, ovat aina seurustelemassa. Ja ne jotka väittävät että eivät halua lapsia, tulevat raskaaksi. jne. Monesti mietin että mitä teen väärin, kun "paperilla" olen oikein joka miehen ihanne nainen mutta oikeassa elämässä mikään ei onnistu. Kyllähän siinä pakostakin tulee epävarmaksi kun saa aina pelätä että ei miehestä kumminkaan koskaan enää kuule mitään. Miehillä tuntuu myös olevan tapana "hävitä" viikoiksi tai jopa kuukausiksi ja sitten yhtäkkiä ottaa taas yhteyttä. Mistä niistä ikinä tietää.
Jos niitä miehiä voisi kaupasta ostaa,niin en minäkään sen kaupan ohi kävelisi,mutta kun ei voi,niin tässä sitä ollaan:-)Omalla kohdallani tilanne on tietysti helpompi,koska perhe ym.kuviot on jo läpikäyty ja nyt nelikymppisenä pitää vain miettiä,että ottaako tilaisuudesta vaarin vai jättääkö ottamatta:-)
"--ne, jotka sanovat että eivät muka etsi parisuhdetta, ovat aina seurustelemassa. Ja ne jotka väittävät että eivät halua lapsia, tulevat raskaaksi. jne. "
Niinpä. Saat sen, mistä luovut. Niin taitaa olla aika monessa asiassa.
Nopea viesteihin vastailu ym. mukava ei ole ylikiinnostuneisuutta, vaan ystävällisyyttä. Siinä ei siis mitään pahaa/yli-innokkuutta. Hyvää kohtelua pitää vaatia miehiltä (ja naisilta). Siis erota ystävällisyys ja yli-innokkuus toisistaan. Ei tarvitse olla töykeä, vaikkei yli-innokas olisikaan.
Auta armias kun olen joskus sanonut miehelle, että ensi kerran kun tapaamme teemme sitä ja tätä jne. Heti lähti häntä koipien välissä karkuun. Kummaa käytöstä.
tarinasta heti mieleen tunneäly. Siitä erityisesti se, että osaa käyttäytyy tilanteen vaatimalla tavalla. Mielestäni kyse ei ole pelaamisesta, jos alussa pitää vähän etäisyyttä. Kyse on normaalista ihmissuhteen alkuvaiheesta, jolloin katsellaan mikä toinen on miehiään.
Selvästikään sinun tapasi toimia ei toimi hyvin. Siksi kannattaa muuttaa sitä! Ei ole häpeä ruveta toimimaan järkevämmin saadakseen jotain.
Hillitse itseäsi hieman. Se ei ole epärehellisyyttä eikä pelaamista. Annat vain asioiden kehittyä omassa tahdissaan kun et pyri päsmäröimään. Kiinnostunut voi olla olematta tyrkky. Voi olla rennosti olematta kylmä. Älä ole noin mustavalkoinen =)
Ilmeisesti minulla ei ole tunneälyä. Mutta kun itse en haluaisi odotella toisen viestejä tai soittoja joten itse aina vastaan heti. tai ainakaan en anna päivätolkulla odotuttaa, kuten monilla miehillä on tapana. En kuitenkaan ole mikään "stalker" tyyppi edes. Eli olen mielestäni käyttäytynyt ihan normaalisti.
Totta on että olen liian innokas ja ehkä jopa hieman sinisilmäinen miesten suhteen. Tiedän toki teoriassa, miten tulisi käyttäytyä, eli ei liian innokkaasti, mutta minä kun olen luonnostani aika innokas ja spontaani.
Tiedän kyllä mitä teen väärin, mutta ehkä pelkään sitäkin, että jos teen kaiken niin kuin "pitäisi" ja etenisin varovaisesti, niin silti siinä tulisi pettymys. Olen myös välillä yrittänyt muuttaa käytöstäni. Varsinkin jos olen huomannut että toinen on varovaisempi, olen tietenkin hillinnyt käytöstäni. Mutta yleensä minulta meneekin överiksi juuri silloin, kun mies on vaikuttanut erittäin kiinnostunut ja vaikuttanut ihastuneelta. Kun minä alan "lämmetä" miehelle, ja kertoa tunteistani, niin mies häviääkin kuin tuhka tuuleen. Vaikuttaa siltä että miehet haluavat tuntea olevansa "saalistajia" ja mikäli nainen "antautuu" liian pian, niin heti menee miehellä mielenkiinto. Ikävää, koska itse unelmoin miehestä jonka kanssa tulisi heti varma olo "tämä on se oikea".
Tekisi mieli vaan suosiolla ruveta vanhaksi piiaksi 27 vuotiaana, kun ei tule kuin pettymyksiä pettymyksen jälkeen.
"Mutta yleensä minulta meneekin överiksi juuri silloin, kun mies on vaikuttanut erittäin kiinnostunut ja vaikuttanut ihastuneelta. Kun minä alan "lämmetä" miehelle, ja kertoa tunteistani, niin mies häviääkin kuin tuhka tuuleen."
Se on pelimies, kun käyttäytyy valtavan ihastuneesti heti alkuunsa, ja tekeekin sen vielä niin taitavasti, ettei vaikuta imelältä.
Miten ei-pelimies sitten ihastuu?
Minä en usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Ihastumiseen kyllä, mutta miten voi rakastaa tuntematonta ihmistä?
Minusta tutuisi, että nainen on enemmän rakastumisen tunteeseen kuin minuun. Minusta tuntuisi, että naiselle olisi tulevaisuus, avioliitto, lapset ja koti tärkeämpiä kuin minä, eli ihminen, jonka kanssa niitä ollaan hankkimassa. Tuntuisi, ettei sillä ole mitään väliä, kuka on rinnalla, kun vain on joku, joka on suostuvainen toteuttamaan naisen unelmat.
Ei siinä mitään, voihan tulvaisuudenhaaveistaan puhua jo vaikka ensi tapaamisella, mutta ne täytyy sada kuulostamaan haveilta, ei suunnitelmalta. Ensin täytyy osata elää vain päivä kerralla ja antaa suhteelle tilaa kehittyä. Muuten pelästytät kiinnostuneetkin miehet pois.
Samaa mieltä. Tarvitsen aikaa toiseen tutustumiseen. Tätä kautta löytyy oikea persoonallisuus ja rakkaus. (tämä ei siis sulje muilta pois muunlaisiakin toimintatapoja:)
Sä vaan varmaankaan et ole vielä tavannut sitä oikeeta, joka tuntee sua kohtaan samoin. Kyllä mua ainakin miehenä imartelee jos joku alkaa eka-treffeillä haaveileen loppuelämää mun kanssa. tietysti edellyttää, että mä olisin ihastunu siihen naiseen. Ja mähän olisin, en nääs lähtis treffeille muunlaisen naisen kanssa. Sitten olisi eri asia jos olisin etukäteen päättäny, että oot vaan yksi pano.
Tutulta kuullostaa. Me naiset ollaan niin puheliaita ja innokkaita näissä asioissa.
Minusta rehellinen pitää olla, mutta voit lamaannuttaa ihmisen jos VAIN SINÄ EHDIT kertoa kuka ole ja mitä haluat. Oletko koskaan edes ehtinyt kuunnella mitä se mies haluaa ja millainen hän on?
Koitappa, että seuraavalla kerralla MIES on se, kuka ensimmäisenä kertoo mistä haaveilee jne.
puhelias? Annatko miehelle suunvuoroa ollenkaan?? Pyritkö alistamaan miehen? Jotkut miehet toki pitävät dominoivista naisista.
en ole liian puhelias, , annan suunvuoron, kunpa löytyisikin mies joka on puhelias, en pyri alistamaan ketään. Mistähän nuo nyt tuli?
"Kunpa löytyisikin mies,joka on puhelias"
Taitaa olla mission impossible:-)))
itsekäs, kun puhut miehille vain omista haaveistasi? Ketä miestä kiinnostaa kuunnella tuntemattoman perheenperustamisinnosta?
Opettele ottamaan enemmän miestä huomioon. Kysy mitä Mies haluaa! Mitä sinussa on sellaista, mitä jossain toisessa naisessa ei olisi? Mitä tarjottavaa Sinulla on miehelle?
Ja lopuksi tärkein kysymys: osaatko olla ollenkaan yksin?
No jos mies kysyy että mit' haluat elämältäsi tulevaisuudessa niin silloin olen sanonut että mielelläni olisin kotiäiti. Olen taiteellinen ihminen ja toki osaan yehdä elämässäni muutakin, eipä sillä.
En ole itsekäs ja osaan kyllä keskustella ja olen kiinnostunut toisen mielipiteistä kiitos kysymästä. Siitä ne miehet vasta pelästyisivätkin jos alkaisi kylellä heiltä haluavatko lapsia tao perhettä. Minussa on paljonkin sellaista mitä ei monessa muussa naisessa ole, mutta kai olen huono kehumaan itseäni. Ja peitän epävarmuuteni.
Yksinään osaan kyllä olla, koko ajanhan tässä on oltu. Alkaa jo väsyttää yksinolo.
on täynnä ristiriitaisuuksia. Miten voi olla samanaikaisesti sinkku ja silti deittailla lähes jatkuvasti - ja sinkkuaikaanko kuului myös kuukausia kestäneitä suhteitako?
Missä välissä olet ollut yksin? Puhuin yksinolosta ihan konkreettisesti - itse olin vuosia eron jälkeen yksin (tapaamatta yhtäkään miestä).
Toisekseen - onko tänä päivänä taloudellisesti järkevää yhdenkään miehen mielestä ajatella, että jäisit vuosiksi kotiin lapsia hoitamaan ja miehen tehtäväksi jäisi sitten raataa töissäkö? Kuinka varmaa edes on työpaikan pysyminen, jos sitä edes saa..? Mistä tiedät tuleeko niitä lapsia edes..
Olet varmaan mielestäsi kärsinyt yksinolosta(?) jo tarpeeksi, mutta tuskin siitä mitään hyvitystä mistään saat...?
Kuulostaa hiukan amerikkalaistyyliseltä tuo ajattelutapasi. Me asumme kuitenkin Suomessa.
Ensinnäkin, mielestäni se että käy kerran kahdessa kuukaudessa treffeillä ei tee kenestäkään seurustelevaa. Toisekseen, jos joku noista treffeistä kehityykin vähän pidemmäksi yhteydenpidoksi tai suhteeksi, niin yksinolo vaan korostuu kun on vähän aikaa jonkun kanssa ja sitten taas yksin. Se jätetyksi tulemisen tunne on pahinta. Olin juuri lomalla ja tapasin ihanan miehen siellä. Luulin että vihdoin tapasin jonkun ihmisen joka tuntui kiinnostavalta, ja minä näytin kiinnostavan häntä. Taisin kuitenkin jo pelästyttää hänetkin, eipä ole kuulunut miehestä viikkoon, kun sanoin meilissä ajattelevani häntä. Mieluummin olisin ollut tapaamatta ketään sielläkin reissussa niin eipä ainakaan tarvitsisi nyt murehtia ja olla allapäin.
Sinä olet ainakin ollut joskus naimisissa, mutta minä jään varmaan tätä menoa vanhaksi piiaksi kokonaan. Olen jopa ajatellut että jos en ala miestä löytämään, niin olen sitten vaikka yksinhuoltaja. Surullista että nykypäivänä on tämmöinen meininki muutenkin deittailussa, että kukaan ei ota ketään tosissaan, kun aina kai ajatellaan, että kulman takana saattaa löytyä vielä parempaa. Itse olen sitä mieltä että suhteiden eteen on tehtävä töitä.
Sanottakoon nyt vielä, että olen itse asunut paljon ulkomailla, mutta maasta riippumatta miehillä näyttää olevan sama meininki. Tai itseasiassa Etelä-Euroopassa miehet eivät pelästy innokkuuttani niin paljon, kun ovat itse vielä innokkaampia! Ehkä pitäisi löytää latino mies. Amerikkalaiset varsinkin näyttävät pelästyvän innokkuuttani, niinkuin suomalaisetkin.
merta edemmäs kalaan! Maaseudut ovat täynnä vapaita, rehellisiä poikamiehiä - senkun menet ja valikoit!
Vaikutat niin tunteelliselta, että tarvitset varmaan vahvasti jalat maassa -olevan miehen seuraa ja maatilan emäntänä saisit olla kotirouvana ja taiteilla siinä sivussa. Luonnosta saisit lisäksi inspiraatiota töillesi.
Älä missään tapauksessa lähde yhdenkään gigolon matkaan!
Ihastu tavikseen. tavallisen näköiseen mieheen. Ne komeat miehet menee aina omia teitään, eikä ajattele pentuja ja naimisiinmenoa. Tavisten kanssa sulla voi olla mahdollisuuskin että jäävät kuvioihin kun olet pennun pyöräyttänyt. Voi olla että jäät tietty katkeraksi yh-äidiksi, mutta se on elämää.
"Toivottoman tapauksen" ikäluokassa ehkä vielä jokunen saattaa kulkea vapaalla jalalla,mutta entäs 35-50v.tavikset?Sukupuuttoon kuollut laji?
No en olekaan minkään kiiltokuvapoikien perään. Monesti ovat sanoneetkin että eivät voi uskoa mitä minä näen heissä jne. Olisiko se sitten syy pelästymiseen, että miehille tulee paniikki kun kerrankin kaunis ja fiksu nainen on kiinnostunut.
kuvioihin vain siksi, ettei tavallisen näköisenä saa niitä naisia, joita oikeasti haluaa, niin onkohan see suhde sitten tuollaiseen oikeastaan mistään kotoisin?
Ihan vitun sama näytätkö supermallilta vai et. Olet epätoivoinen akkeli joka yrittää saada miehiä koukkuun antamalla pillua. Kyllä miehet ottaa, mutta niin et pääse miesten suosioon vakavampaa suhdetta ajatellen.
Kai siitä saa jotain kicksejä tms,kun kirjoittaa p..sta..jne.
"olet epätoivoinen akkeli joka yrittää saada miehiä koukkuun antamalla pillua."
Kiitos asiallisesta vastauksesta. :) No ensinnäkin minulla ei ole mitään kuvitelmia siitä, että sänkyyn menolla ketään saisi koukkuun?! Toisekseen, eipä kyllä silläkään että olisi menemättä. :)
Ja MULLEHAN se on vitun sama mitä joku mies minusta ajattelee alikehittyneillä putkiaivoillaan. Jos kalua tarjotaan niin totta on sitä vastaan. Seksi on kivaa ja mulla on siihen oikeus. Jos mies ei sen takia minua kestä niin menkööt kaluineen helvettiin.
Tiedostamattasi.
En tod ole! Kaikkee sitä kuulee. :)
Voi oma vaatimustaso nousta liian korkealle suhteessa omiin hyviin ja huonoihin puoliin ja näinollen rupeaa tavoittelemaan "kuuta taivaalta" kuvitellen sen olevan sitä omaa ihastumistansa.Voisiko olla yksi syy?
Ei ole vaatimukset liian korkealla. No en olekaan minkään kiiltokuvapoikien perään. Toki tiettyjä vaatimuksia on. Mutta monesti ovat sanoneetkin että eivät voi uskoa mitä minä näen heissä jne. Olisiko se sitten syy pelästymiseen, että "tavallisille" miehille tulee paniikki kun kerrankin kaunis ja fiksu nainen on kiinnostunut. Olen kai vain toivoton tapaus.
Luettele tänne ne ihannemiehesi kriteerit,koska lukijoita tällä ketjulla näyttää olevan jo aika reippaasti ja lisää tulee.Mistä sen tietää,vaikka se Onni kurkistelisi jonkun nickin takaa?Voihan se tietysti olla jonkin muunkin niminen esim.Eero tai Matti ;-)))
" Olen kai vain toivoton tapaus."
Et vain ole törmännyt Siihen Oikeaan. Tuskin tuo mikään perimmäinen syy sinkkuutesi on, että miehet pelästyvät? Toki voi herättää useimmissa luusereissa pelkoa, että nainen onkin tosissaan, mutta mitäpä sitten? Jonkun koti-äiti- haaveen nyt voi tietenkin jättää sanomatta. En minäkään välttämättä naisia pahemmin kiinnosta, jos ilmoitan unelmakseni koti-isänä olon:)
Kyllä mut ainakin hätkäyttäisi varovaiseksi kaunis nainen joka alkaa tyyliin baaritiskillä ensi sanoikseen puhua naimisiin menoista .
Logiikka on siinä,että jos hän käyttäytyy noin mun kohdalla niin varmaan kaikkien muidenkin..ei mikään hyvä juttu vaimon ominaisuutena..
No enhän minä nyt KAIKKIEN kohdalla niin käyttäydy, vain harvoin, silloin kun olen löytänyt jonkun kiinnostavan. :) Mikä on n. kerran vuodessa. Muut miehet, ne vähemmän kiinnostavat karkotan varmaan sitten muilla jutuilla.
En ole koskaan edes sanonut miehelle "rakastan sinua", koska ei ole löytynyt sitä oikeaa. Enhän minä nyt jokaiselle semmoisia kailota.
Minulle se naimisista puhuminen on semmoista innokasta höpöttämistä. En kai minä nyt niin pöpi ole että kenenkään kanssa tosissani naimisiin olisin ensitreffeillä menossa! Olisi ihanaa jos voisi löytää miehen, joka näkisi se yli, olisi tarpeeksi fiksu että tajuaisi että turha semmoisesta on pelästyä.
Kysyisin nyt vielä, jos kenelläkään on ideoita, kun harmittaa etenkin tämä viimeisin mokani. Onko mitään enää tehtävissä?
Tapasin vähän yli viikko sitten ihanann miehen, ja hänkin ilmiselvästi oli hyvin kiinnostunut minusta. No kaikki meni oikein hyvin, sovimme että tapaamme uudelleen, ja että hän tulisi vierailulle kotikaupunkiini (tapasimme toisessa kaupungissa).
Tyypilliseen tapaani toki innoissani möläytin sinä iltana juuri sen naimisiinmeno vitsin, mutta sanoinkin hänelle, että toivottavasti et pelästynyt, se oli vain vitsi.
No jokatapauksessa, hän lähetti minulle sitten viime viikolla pari viestiä, mutta menin taas pahasti mokaaman hyvän suhteen alun. Lähetin nimittäin hänelle tosi pitkän viestin, jossa sanoin lopussa että en voi olla ajattelematta häntä. Muuta tunteellista en sanonut, mutta aika innokkaasti suunnittelin hönen tuloaan luokseni. Tämän viestin jälkeen ei ole miehestä kuulunut mitään. Siitä on jo viikko kun sen lähetin.
Kannattaisiko lähettää hänelle toinen viesti? Onko mitään vinkkejä millä saisin "itseni takaisin" hänen kiinnostuksensa kohteeksi. Jos sanoisin vaikka "toivottavasti en pelästyttänyt sinua viestilläni, mutta olen tälläinan aika spontaani ihminen ja toki tykkäsin kovasti seurastasi tms". Tai mitä muuta? Pitäisikö kysyä vaikka vaan miten menee? Vai onko kuolluttta hevosta turha raahata? Annanko vain itsestäni entistä säälittävämmän kuvan jos lähetän toisen viestin? Pitäisikö vielä odotella?
Sinuna odottaisin, koska sinä otit viimeksi yhteyttä ja olisi kohteliasta miehen taholta vastata. Varsinkin jos hän suunnitteli tulevansa kotikaupunkiisi vierailulle.
Vaikein ja paras neuvo: unohda miehet vähäksi aikaa. Onhan sinulla identiteetti ilman miehiäkin. Mitä enemmän mietit parisuhdetta, sitä enemmän se paistaa sinusta epätoivon lailla. Käytä aikasi taiteeseen, ystävien kanssa ulkoiluun, matkailuun ja töihin.
Olet todennäköisesti törmännyt sellaisiin miehiin, joilla loppupeleissä ei olekaan kiinnostanut sitoutua sinuun. Juuri eilisen (vai lauantain) dokkarissa sanottiin, että maailma on täynnä meille sopivia partnereita! (biologisesti:) Joten ei kannata masentua.
Ei tarvitse miettiä,olisiko vai eikö olisi pitänyt?Saattaa tulla pettymys,mutta entäs sitten.
No eipä täsää ainakana ole mitään menetettävääkään.
Tämä ko. mies mainitsi silloin treffeillä ollessamme muuten mielenkiintoisen jutun. Hän sanoi että "semmoisia me miehet olemme, joskus tulee pupu pöksyyn (tarkoittaen naisia)."
Voisinpa vaikka lähettää hänelle keveän viestin jossa sanoisin "muistatko kun mainitsit että semmoisia te miehet olette, miehillä tulee joskus pupu pöksyyn, ei kai sinulla nyt käynyt niin? :)" Sitten voisin vielä lisätä, "turhia murehdit jos niin on, onhan meillä tässä meri välissä".
Laitat viestin,että haluaisit vielä tavata? Käykö? Ja jos ei käy,niin unohdat koko miehen.
miehen suoraakin suorempaa vihjausta kuuleviin korviisi? Mitä teet pupupöksyllä, ei sellaisesta ole mihinkään.
Tässä tavis mies, joka haluaisi vakiintua :)
Luin koko viestiketjun ja tarinasi ja kokemuksesi tuntuivat todella tutuilta. Itse olen ihan samanlainen spontaani ja tunteellinen, mutta kuitenkin fiksu ihminen. Tosin ainut ero on, etten halua kotiäidiksi, eikä lastenkaan teko ole niin välttämätön juttu (ainakaan vielä ei tunnu siltä, kun olen vasta 24-vuotias.) Mutta samalla lailla saatan jo ekoilla tai yleensä tokilla treffeillä puhua tunteistani ja ilmaista ihastukseni.
Miehet ovat aina olleet itsekin alussa kiinnostuneita. Eräskin esitteli minut bileissä kavereilleen "tulevana vaimonaan" :D Minun mielestäni se oli hyvin imartelevaa eikä mitenkään yli-innokasta. Kuitenkin samainen tyyppi häippäsi, eikä enää vastannut puheluihin tai viesteihin sen jälkeen, kun itse ilmaisin humalassa ihastukseni hänelle. En ollut harrastanut hänen kanssaan seksiä, nukkunut kylläkin kaksi yötä vierekkäin ja suudellut intohimoisesti...noh ehkä jotain pientä kähmintää.
Miehet ovat vaikeita!
vanha halpa kikka heittää jotain naimisiin menemiseen liittyvää skeidaa saadakseen pillua. No, olit järkevä, kun et antanut. Ja mies pakeni paikalta, kun huomasi, että haluatkin jotakin muuta ja ettei hän saakaan sitä pillua niin helposti.
Tuota juuri tarkoitan! Mies saa kyllä puhua avioliitosta yms. jo heti alussa, mutta jos nainen ilmaisee tunteensa liian nopeaan, niin heti naisesta tulee "epätoivoinen jne". Joo ei niitä miehiä tajua. Tästä lähtien valehtelen miehelle että en etsi vakavaa suhdetta, en halua naimisiin ja en varsinkaan halua lapsia niin kylläpä varmaan kiinnostaa. Tunteista en myöskään aioi enää puhua. Itsestäni on myös ihanaa jos mies on "innokas" ja jopa sitä toivoisinkin, mistäs sitä muuten tietää kukan on se "oikea"!
Toisekseen tuosta sänkyyn menosta. Mielestäni jos kemiat pelaa, niin ei siinä ole mitään väärää vaikka intiimilsi mennäänkin heti. Ystäväni, joka meni sänkyyn ekoilla treffeillä on miehen kanssa nyt kihloissa. Toisekseen joskus olen odotuttanut monta kuukautta, ja suhteesta ei silti ol kehittynyt mitään..
ei viitsi satuilla tuollaista saadakseen "pillua"...voi teitä lapsia,menkää nukkumaan.
oikeesti...?
Älä välitä tuon yhden typeryksen kommenteista. Eihän se osannut edes perustella väitettään. Itse olen testannut ihan samaa, että olen antanut joko hyvin alussa tai sitten pihdannut pidemmän aikaa. Mikään ei ole tuottanut tulosta. En itsekään enää uskalla puhua tunteistani suoraan. Pitää kai alkaa kylmäksi, että kelpaisi miehille. Sitä saa, mitä tilaa!
ikä olikaan???edes 15 v????