Suuri osa täällä olevista miehistä väittää että suomalaisista naisista vain ne jotka ei saa muuten miestä seurustelee ulkomaalaisten kanssa. Jos se tosiaan olis näin niin miksi se herättäisi näin paljon intohimoja. Itse olen huomannut että suuri osa ulkomaalaisten suomalaisista puolisoista on sieltä "paremmasta suom. kauniimmasta" päästä.
Naiset taas väittää että puolison ulkomaalaisuus ei ollut mikään syy suhteen aloittamiselle. Miksi sitä ei voi suoraan myöntää että kyllä se oli. Ei kai se tee sitä suhdetta yhtään sen huonommaksi vai tekeekö ? Onhan se ihan yhtä hyvä syy olla kiinnostunut jostakin kuin joku muukin. Mitä häpeämistä siinä on ?
Jos jollain ulkomaalaisella käy Suomessa ollessa hyvä flaksi niin yhtenä syynä voi olla se että se lausuu niitä kohteliaisuuksia naiselle joita naiset ei koskaan muuten kuulisi. Uskon että tosi moni yllättysi jos tietäisi (tai tietää jo) kuinka vähän Suomessa naiset saavat osakseen huomiota, kiinnostusta ja kohteliaisuuksia miehiltä. Tämä nyt ei ole kokonaan suom. miehen syy.
Naiset taas väittää että puolison ulkomaalaisuus ei ollut mikään syy suhteen aloittamiselle. Miksi sitä ei voi suoraan myöntää että kyllä se oli. Ei kai se tee sitä suhdetta yhtään sen huonommaksi vai tekeekö ? Onhan se ihan yhtä hyvä syy olla kiinnostunut jostakin kuin joku muukin. Mitä häpeämistä siinä on ?
Jos jollain ulkomaalaisella käy Suomessa ollessa hyvä flaksi niin yhtenä syynä voi olla se että se lausuu niitä kohteliaisuuksia naiselle joita naiset ei koskaan muuten kuulisi. Uskon että tosi moni yllättysi jos tietäisi (tai tietää jo) kuinka vähän Suomessa naiset saavat osakseen huomiota, kiinnostusta ja kohteliaisuuksia miehiltä. Tämä nyt ei ole kokonaan suom. miehen syy.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kyllä tuo on vähän ihmettänyt, että jos ne naiset kerran niin kamalia ja etovia ovat, niin eikö se ole lottovoitto kun heidät saadaan suhteeseen ulkomaalaisen kanssa...tai ylipäätään jonkun kanssa. Ja mitä tuohon toiseen juttuun tulee, niin onhan se noin. Jos naista viehättää alussa miehen ulkonäkö ja tavat, jotka ovat sidoksissa siihen ulkomaisuuteen ja sukujuuriin, niin silloinhan se ulkomaalaisuus todellakin on vaikuttanut asiaan.
Joskus lueskelen näitä huvikseni, sillä minulla on ollut ulkomalainen mies. Tuo on minuakin ihmetyttänyt, että mikä saa miehet täällä päivittäin vaahtoamaan Suomen naisten huonommuudesta. Jos asia olis evvk, niin ei luulisi edes kommentoivan, mutta joillakin on ihan elämäntehtävänä naisten mollaaminen. Nimittelyä tuntematta edes ko. ihmistä jne...
Myös somalit ja muut elintasopakolaiset herättävät negatiivisia "intohimoja" suomalaisissa. Haluavatko nämä henkilöt oikeasti kuitenkin parisuhteeseen heidän kanssaan? ;)
Ulkomaalaisuus ei ollut mikään syy aloittaa suhdetta.. Onko se niin vaikeaa ymmärtää? Taitaa olla aivan ylivertaista.
Kyllä mulla ainakin tarttui opiskeluaikana saksalainen mukaan, tosin olin asunut siihen mennessä jo 4 vuotta Saksassa. Eipä niitä suomalaisia näkynyt, vaikkei mulla mitään suomalaisia vastaan ollutkaan. Ennenkuin arvostelijat ennättävät, niin lisättäköön tähän väliin, että mieheni on "aito" saksalainen, ei siis Turkin siirtolainen saksalaisella passilla. Syy, miksi lähdin alunperin ulkomaille, oli siis opiskelut, ei mikään miehenhakumatka. Eikä ne "monikulttuuriset" suhteet EU:n sisälläkään aina niin ongelmattomia ole. Mieheni on kyllä kohtelias yms., mutta yleensä äidit ovat passanneet poikansa niin pilalle, että on työmaata opettaa miestä oma-aloitteiseksi kotitöissä. Mielestäni, jos kumpikin käy töissä, niin silloin on kummankin osallistuttava kotitöihin. Ehkäpä tämä on sitten perin suomalainen ajattelutapa, mutta onneksi nykyään homma toimii loistavasti.
Minun mielestäni ulkomaalaisten puolisot eivät ole mitenkään erityisen kauniita tai rumia, vaan ihan tavallisen näköisiä suomalaisia laidasta laitaan. Jostain syystä tällä palstalla vaan eräät haluavat nimitellä ulkomaalaiseen puolisoon päätyneitä vastakkaisen sukupuolen edustajia ties millä nimillä. En usko, että sillä on mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kunhan vaan purkavat omia ongelmiaan.
Toisilla puolison ulkomaalaisuus vaikuttaa suhteen aloittamiseen, toisilla ei. Uskoisin että monilla oikea sana on nimenomaan "vaikuttaa", ei "aiheuttaa". Ulkomaalaisuus epäsuorasti (siis ulkonäkö, positiivisen erilaiset tavat jne.) voi helposti olla yksi syy monien joukossa aloittaa suhde, mutta vain häviävän pienellä osalla pelkkä ulkomaalaisuus on SE syy suhteen aloittamiselle. Kyse ei ole häpeämisestä tai huonommuudesta, vaan siitä että asiat eivät koskaan ole noin mustavalkoisia. Suhteen aloittamiseen vaikuttaa niin monet syyt samaan aikaan, ja kun kaikki olemme erilaisia ovat myös nuo syyt erilaisia. Ja kyllä varmasti ihminen itse tietää parhaiten, miksi hän on suhteensa aloittanut. Turha sitä on tällaisilla palstoilla yrittää hänelle tuntemattoman kertoa.
Omat kokemukseni ovat kyllä aivan päinvastaisia. Olin opiskeluaikanani joitakin vuosia sitten Euroopassa opiskelemassa ja töissä (5 kk). Paikalliset opikelijajärjestöt järjestivät ohjelmaa muualta tulleille. Meitä suomalaisia oli joukosta vajaa 10 kpl, muutama mies joukossa. Jakson lopulla kaikki suomalaiset (kaksi poikkeusta, toisella oli jo poikaystävä Suomessa) naiset olivat löytäneet poikaystävän (jenkki, egyptiläinen, saksalainen, jne.).
Eihän siinä mitään. Ihan ok. Mutta vain yksi ei-suomalainen nainen (E-Amerikka) oli alkanut seurustelemaan Espanjalaisen kaverin kanssa. Tietysti en tiedä vaikka kaikki muutkin olisivat löytäneet seurustelukumppanin, mutta eivät vain tuoneet heitä mukaan.
Kyllä tämä suomalaisten naisten "pariutumisinto" herätti hieman myös huvittuneisuutta muiden (myös ei suomalaisten) keskuudessa. Yksi E-Amerikasta kotoisin oleva nainen luuli että että suomalaiset naiset halusivat pois Suomesta samoista syistä kuin Venäläiset haluavat muuttaa Länsi-Eurooppaan. No näinhän ei asian laita tietenkään ole.
Kun olin vaihtarina enkuissa, siellä oli myös vuoden ajan kymmenkunta suomalaista naista. JOKAINEN heistä seurusteli ulkkiksen kanssa vaihtovuoden loppupuolella, siis jokainen. Kaksi pisti poikki suomalaisen poikakaverinsa kanssa tätä ennen. Ihmetytti vähän silloin, mutta suoraan sanoen enää ei ihmetytä jos suomalaisilla on joskus vähän venäläisen maine kun naiset ovat tälläisiä.
Jep.
Mäkin luulin ennen tuota reissua että ne jutut tai heitot että JOTKUT suomalaiset naiset olisi kovia ulkomaan vävyjen perään olisi ollut ns. urbaania legendaa ja ettei suomityttö eroaisi paljoakaan muista.
Mutta tottahan ne tarinat olikin; heh heh.
Mielenkiintoista olisi kyllä tietää mikä on tämän "ilmiön" takana ? Vaikea uskoa sitä että nämä Franzit, Paolot, Matthewit olisi niin ihanan erilaisia kuin suomalaiset. Ei ainakaan omien kokemuksieni perustella. Yhtä "juntteja" kuin suomalaisetkin.
Ehkäpä vaihtoon hakeutuvat helpommin juuri se osa suomalaisista naisista, jolle kumppanin ulkomaalaisuus on tärkeää. Toisaalta itsekin olen ollut Euroopassa vaihdossa puolen vuoden ajan. Miestä en matkalta tuonut enkä edes hakenut, vaan vanha suomalainen poikaystävä kelpasi jatkossakin. Muista samaan aikaan samassa yliopistossa olleista suomalaisista tytöistä vain toinen oli sinkku vaihdon alkaessa. Hän oli sitä vielä sen loppuessakin. Toisella oli jo valmiiksi paikallinen poikaystävä, jonka takia hän vaihtoon kyseiseen paikkaan oli tullutkin. Eli en nyt sanoisi että kaikki suomalaiset naiset sentään ulkomaalaista itsetarkoituksella hakisivat. Ja toinen asiahan on tietysti vielä se, miten hyvin tuollaiset vaihdossa alkaneet rakkaudet kestävät etäisyyden. Kovin moni ei varmasti koskaan tule asumaan samassa maassa saatika sitten mene naimisiin. Kunhan vaihdossa nuorena pitävät hauskaa. Monissa maissa tällaista naisten hauskanpitoahan ei pidetä kovin hyväksyttävänä, joten ehkäpä siinä on yksi syy siihen, miksi esim. Etelä-Amerikkalaiset naiset eivät niin helpolla vaihdossa halua löytää ulkomaalaista seurustelukumppania.
luulen että ne juuri itsetarkoituksella hakevat ulkomaalaista kumppania ja sitä kokemusta ulkomaalaisesta suhteesta.
Mitä tulee sitten siihen että joissakin esim. latinalaisen kulttuurin maissa ei naisten "hauskanpitoa" pidettäisi hyväksyttävänä on totta. Jos hauskanpidolla tarkoitetaan esim. humaltumista, ja samanlaista käytöstä jota tapaa esim. suomalaisesta ravintolasta valonmerkin lähestyessä. Syy miksi ei suomalaiset eivät olleet "löytäneet" itselleen seurustelukumppania johtui kyllä siitä että he eivät erityisesti hakeneet seurustelukumppania. Toisaalta heillä oli huomattavasti mutkattomampi suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen. Kyllä suomalaisten naisten paritumisintoa huvittuneina ihmettelivät myös muut kuin E-Amerikkalaiset; ihan Eurooppalaisetkin.
Väite että suomalaiset naiset esim. haluaisivat vain pitää hauskaa ei kyllä voi pitää paikkaansa koska aika "vakavaa" touhua se näytti olevan.
Luulen että kyseessä on joku suomalaiseen naisten kulttuuriin (parempaa ilmausta enkeksinyt) pesiytynyt ilmiö. Jota esim. naistenlehdet, naisten keskinäiset jutut ym. ruokkivat. Esim voisi mainita vaikka perheenäidin joka ylpeyttä tuntien kertoo tyttärensä löytäneen niin kivan poikaystävän vaihto-oppilasvuotenaan. Vaikkei tätä ole koskaan tavannutkaan.
Hauskanpidolla tarkoitin lähinnä sitä puolivuotisen suhteen hauskuutta. Uskon nimittäin, että vaikka nuo suhteet miten "vakavilta" ulkopuolisesta näyttävät ne harvoin sitä tosiasiassa ovat. Tiedostaahan kumpikin osapuoli kuitenkin olevansa ns. kolmannessa maassa, josta molempien on ennemmin tai myöhemmin lähdettävä omiin kotimaihinsa tuhansien kilometrien päähän toisistaan. Onhan se mukavaa pitää vähän hauskaa mukavan miehen kanssa vieraassa maassa. Tämä on juuri se juttu, mikä monilta maailman naisilta ei onnistuisi kotimaansa vanhakantaisuuden takia, jolloin he eivät myöskään erityisesti halua/uskalla tällaista ulkomaalaista seurustelukumppania vaihto-opiskelijana tai muutenkaan hakea. Suomi kun on vähän vapaampi maa, niin halukkuutta pariutumiseen ja muunlaiseen "kevytkenkäisyyteen" löytyy myös naisilta niin ulkomailla kuin myös kotimaassa.
Täytyy kuitenkin aina muistaa, että niitä kotona suomalaisen poikaystävän kainalossa majailevia on vaikea ulkopuolisen havaita. Ei saisi yleistää muutaman silmiin osuneen huonon esimerkin käyttäytymistä tyyliin "kyseessä on joku suomalaiseen naisten kulttuuriin pesiytynyt ilmiö".
Uskon kyllä, että vaihto-opiskelijoiksi helpommin lähtee niitä, jotka ehkä jopa itsetarkoituksellakin etsivät ulkomaista kumppania. Muuten tuo itsetarkoituksella hakeminen ei ole kovin tavallista mitä olen tuttavapiirini kanssa jutellut, vaan useimmiten se ulkomaalainen kumppani on löytynyt sattumalta aivan jostain muualta kuin vaihto-opiskelujen yms. parista. Kuten aiemmin jo mainitsin, tietysti ulkomaalaisuus näissäkin tapauksissa voi epäsuorasti esim. erilaisten, naista ihastuttavien tapojen, kielen, kulttuurin, ulkonäon yms. takia olla vaikuttimena kumppanin valintaan, mutta harvoilla se ulkomaalaisuus kuitenkaan on SE syy suhteen aloittamiseen. Lyhyen, esim. vaihto-oppilasaikaisen suhteen syynä se helposti vielä voi olla, mutta kun sen ihmisen kanssa pitäisi usein tulla toimeen 24/7, niin eihän siitä mitään tulisi jos ulkomaalaisuus olisi ainoa tai edes se ratkaiseva syy yhdessä olemiseen.
Minusta siinä ei ole myöskään mitään pahaa jos "pitää vähän hauskaa mukavan miehen/naisen kanssa vieraassa maassa".
Väite siitä että muunmaalaiset eivät uskaltaisi alkaa seurustelemaan johtuisi kotimaan vanhakantaisuuden takia on taas selitys johon en usko. Ja että suomalaiset olisivat vaan niin paljon rohkeampia ja vapaampia. Höpsistä ! Oisiko kyse siitä että ettei joku italiatar pidä kovinkaan erikoisena sitä jos poikakaveri on vaikkapa ranskalainen.
Kyllä tässä on kyse jostain aivan muusta. Aivan varmasti on pareja joissa partnerin ulkomaalaisuudella ei ole ollut mitään merkitystä tai se on voinut olla jopa suhteen aloittamisen esteenä alussa. Mutta uskon että suurimmassa osassa suhteista asia on ollut päinvastoin. Eihän kukaan halua myöntää itselleen että elämän ehkäpä tärkeimmän suhteen perustana on ollut esim. niinkin "epäaito" asia kuin että kaveri oli esim. espanjalainen.
Monet esim. katoliset maat (myös ne etelä-amerikkalaiset) ovat hyvinkin vanhakantaisia näissä asioissa, mutta usko mitä uskot. Niin teen myös minä. Minäkin uskon, että suurimmassa osassa suhteista kumppanin ulkomaalaisuudella on ollut JOTAIN merkitystä. En kuitenkaan usko, että juuri kukaan aloittaisi vakavaa, pitkäaikaista suhdetta pelkän kumppanin ulkomaalaisuuden takia. Eihän tuosta mitään arjen koitettua tulisi. Epäsuorasti ulkomaalaisuus vaikuttaa varmasti useimmissa suhteissa, määräähän se osaltaan monia kumppanin olennaisia ominaisuuksia.
Mutta mielipideasioista on turha kiistellä, varsinkaan näin aurinkoisella säällä :) Hyvää kesän jatkoa.
Mita pahaa siina on, jos on ulkomaalaisen kanssa?
Nyt niputettua kaikki ulkomaalaiset yhteen ryhmään? En ole nähnyt kenenkään suhtautuvan varauksella saman kulttuuritaustan omaaviin länsimaalaisiin. En myöskään nähnyt miesten olleen "kateellisia" heille. Toisaalta köyhistä maista ja siis aivan erilaisista kulttuureista tuleviin suhtaudutaan onnenonkijoina ja elintasopakolaisina, joita he usein ovatkin. Lisäksi tasa-arvo on vieras käsitys heille monista.
Näyttää olevan niin, että naiset, joilla on mies jostain kolmannen maailman maasta tai muuten ihmisoikeuksien kannalta kehittymättömästä kulttuurista, puhuvat yleistäen miehistään ulkomaalaisena ja haukkuvat suomalaisten miesten suhtautumista ulkomaalaisiin miehiin, sivuuttaen tosiasian, että epäilevä suhtautuminen ei tietenkään oikeasti koske kaikkia ulkomaalaisia.
Jos miehet olisivat kateellisia yleisesti ulkomaalaisille miehille, he kirjoittaisivat ulkomaalaisista miehistä. En tosiaankaan jaksa uskoa, että monikaan suomalainen mies olisi kateellinen jollekin afrikkalaiselle. Eikö olisi paremminkin syytä olla kateellinen vaikkapa juuri jollekin zaksalaiselle, jos jollekin?
"Itse olen huomannut että suuri osa ulkomaalaisten suomalaisista puolisoista on sieltä "paremmasta suom. kauniimmasta" päästä."
Itse olen huomannut täysin päinvastaista. Aika hassua.
olla myös niinkin ettei niihin tavallisemman näköisiin edes kiinnitä huomiota.
Sitten jos on joku paremman näköinen kissa niin sehnhän huomio heti.
Kirjoitinkin tuolla toisessa keskustelussa, etta syy, miksi lahetin postia nykyiselle kihlatulleni oli se, etta han oli italialainen - opiskelin italiaa, kannatin Italian futismaajoukkuetta, kuuntelin italialaista musiikkia, ja halusin jutella jonkun kanssa, jolle ei tarvitse selittaa esimerkiksi kuka on Franco Califano, kuka on Pago, kuka Negramaro, kuka Alex Britti, jonkun kanssa, joka siis tuntee jo ennestaan, asiat joista olin kiinnostunut (Suomessa harva on innostunut italialaisesta musiikista). Siita eteenpain asiat etenivat omalla painollaan. Kirjeet muuttuivat chattailyksi, chattailytuokiot venyivat ja kiinnostus herasi vaha vahalta. Lopputuloksena meista tuli pari. Se ei ollut siis "tavoitteeni" kun aloimme juttelemaan, ulkomaalaisuus oli vain ominaisuus muiden joukossa. Ominaisuus, joka takasi sen, etta meilla oli yhteisia kiinnostuksen kohteita ja puhuttavaa.
Poikaystavani kohteliaisuus ei ollut se ominaisuus, joka "vei jalat alta", silla kirjeenvaihtoamme jatkui melkein vuoden ennen kuin tapasimme, enka siis voinut "tarkkailla" hanta "tosi elamassa". Ihastuin pikemminkin haneen tapaansa kommunikoida - han oli mielenkiintoinen, meilla oli (ja on edelleen) paljon puhuttavaa. (Naina paivina puhumme hassuista suomalaismiehista, jotka viettavat aikaa tietokoneella kirjoitellen rasistisia ja negatiivisia kommentteja jokaiseen viestiin - todella mielenkiintoinen aihe)
Minuakin ihmetyttaa se, etta taalla saa paivasta toiseen lukea katkeria ja rasistisia kommentteja miespuolisilta lukijoilta. Jos me kaikki ulkomaalaisten puoliskot ollaan kerran niin rumia ja vastenmielisia ja tyhmia, niin ei sen luulisi teita haittaavan - pain vastoin, luulisi teidan olevan tyytyvaisia. Vai olisikohan totuus vahan toinen...
Luuletko tosiaankin olevasi joku poikkeuksellinen yksilö? Vihje: eräs italialainen ystäväni oli kanssani Suomi-Italia -maaottelussa Stadionilla jokunen vuosi sitten ja ihmetteli, miten kaikki naiset kannustivat Italiaa eivätkä Suomea. Italiassa kuulemma naiset kannustavat omaa maataan... Sinunkin Italia-intosi on täysin tavallinen ilmiö suomiblondien piirissä - maa vaan vaihtelee, perusluonne on aina sama. "Kiinnostutaan kulttuurista" ja hups, yhtäkkiä onkin mies kyseisestä maasta ja kuinka ollakaan, pian muutetaan Suomeen asumaan. :-D
Jos se, ettei enää jaksa kaltaistesi suomibimbojen idiotismia on katkeruutta ja rasismia niin molto bene, olen katkera rasisti.
"Naina paivina puhumme hassuista suomalaismiehista, jotka viettavat aikaa tietokoneella kirjoitellen rasistisia ja negatiivisia kommentteja jokaiseen viestiin - todella mielenkiintoinen aihe)"
Älä viitsi jauhaa paskaa.
Suomi ei ole koskaan pelannut MM-/EM-kisoissa. Jos naita mitteloita haluaa seurata mielenkiinnolla, joku suosikki sita pitaa valita. Tunnen monia (niin miehia kuin naisia), jotka kannattavat eri maita. Kuka kannattaa Brasiliaa, kuka Saksaa, kuka Englantia, kuka Italiaa... miten muuten selitat Jukka Pakkasen?
Jos Suomi jonain kauniina paivana pelaa EM/MM-tasolla, voit olla varma, etta toivon meille kaikkea mahdollista ja mahdotonta menestysta. Siihen asti naissa tapahtumissa minun taytyy olla Italian puolella - ja koska en ole takinkaantaja, kannatus ulottuu myos valivuosien peleihin.
Tiedan, etten ole "poikkeuksellinen yksilo" meita on aika monta. Mista se sitten johtuu? En tieda. Omalta kohdaltani tiedan vain sen, etta poikaystavani kaltaista (tai parempaa) ei Suomessa tai missaan muuallakaan ole kohdalle sattunut. Olen loytanyt miehen, joka on mielenkiintoinen, kultainen, hauskaa seuraa, joka saa minut hymyilemaan, miehen, jolla on samat arvot ja tulevaisuuden haaveet kuin minulla, eika minulla ole aikomustakaan paastaa hanta menemaan.
Se, etta vahattelet minun "kiinnostustani vieraaseen kulttuuriin", on sinun ongelmasi. Surullista, etta taalla kommentoidaan aina samojen vanhojen ja kuluneiden stereotypioiden valossa, eika koskaan nahda ihmisia (naisia) viestien takaa.
Ja voit olla jatka, etta tata teidan kaytostanne tullaan tana iltana viela analysoimaan monelta kantilta tassa taloudessa.
"Voit olla varma" halusin kirjoittaa, enka "Voit olla jatka" :)
Lopeta jo sekopää. Ei ole tervettä rakennella fantasioita noin pitkälle.
"Suomi ei ole koskaan pelannut MM-/EM-kisoissa. Jos naita mitteloita haluaa seurata mielenkiinnolla, joku suosikki sita pitaa valita. Tunnen monia (niin miehia kuin naisia), jotka kannattavat eri maita. Kuka kannattaa Brasiliaa, kuka Saksaa, kuka Englantia, kuka Italiaa... miten muuten selitat Jukka Pakkasen?"
Ai et Suomi-Italia -maaottelussa pitää kannustaa Italiaa kun Suomi ei ole koskaan pelannut MM-kisoissa. Tämä selvä. :-D
Nyt teilta taisi loppua paukut. Ei loydy enaa minkaanlaista kommenttia, ei minkaanlaista kannanottoa. Pitaa ryhtya nimittelylinjalle. Kypsaa. Minakun luulin, etta me 21-vuotiaat ollaan niita lapsellisia, jotka eivat ymmarra mistaan mitaan...
Lue tarkemmin:
"- ja koska en ole takinkaantaja, kannatus ulottuu myos valivuosien peleihin."
Nyt kannattaisi oikeasti lopettaa nuo lääkärifantasiat alkuunsa. Ihan tosissaan, hae apua.
Kerropa, miksi kannatat sitä Italian joukkuetta?
Ensimmaiset pelit, joita olen televisiosta seuranneet, ovat olleet Italian peleja, eivat Suomen.
Vuonna 1994 olin 10-vuotias pikkutytto, ja katsoin isan kanssa MM-finaalin Italia-Brasilia. Isa kannatti Brasiliaa ja mina toivoin voittoa Italialle - ihan vain siksi, etta pelissa olisi jannitysta. Se oli minulle ensimmainen urheilullinen pettymys - sellainen jattaa jalkensa. En ole koskaan sen jalkeen pystynyt olemaan kannattamatta Italiaa. Kuten sanoin, en ole takinkaantaja. Kun Italia ja Suomi pelasivat, olin ollut "azzurra" jo lahemmas 10 vuotta. On normaalia, etta niin pitkahkon ajan jalkeen ei mielellaan ole suosikkejaan vastaan.
Sen sijaan ei ole normaalia, että joku katkeroitunut suomibimbo rakentelee verkossa itselleen sivupersoonia.
Milla todistat vaitteesi? Milla perusteella "rakennan itselleni sivupersoonia"?
Mitka kommenteistani ovat olleet epauskottavia?
Ei ole normaalia vastata normaaliin viestiin loukkaavalla/nimittelevalla/tmv. tavalla...
Ihan kaikella ystävyydellä, lopeta suosiolla nuo mielikuvitusleikkisi. Sitten voidaan taas keskustella. Your shit doesn't fly, sorry.
Minun mieheni kannattaa avoimesti englantilaisia joukkueita. Tekeekö se hänestä nyt sitten oman maansa petturin ja järjeltään köyhän.
"Naiset taas väittää että puolison ulkomaalaisuus ei ollut mikään syy suhteen aloittamiselle. Miksi sitä ei voi suoraan myöntää että kyllä se oli. Ei kai se tee sitä suhdetta yhtään sen huonommaksi vai tekeekö ? Onhan se ihan yhtä hyvä syy olla kiinnostunut jostakin kuin joku muukin. Mitä häpeämistä siinä on ? "
Miksi juuri se ulkomaalaisuus olisi mielestäsi se "oikea syy" aloittaa seurustelu? Voihan se jollekin sitä ollakin, muttei aina ja kaikille. Toisekseen, eiköhän se suhde luoda vähitellen ja sen laatu määritellän puolisoiden kesken ajan kanssa. Olipa se kiinnostuksen syy mikä tahansa, miksi sitä pitäisi hävetä? Eiköhän miehet ja naiset kiinnostu toisistaan aikalailla samoista syistä olivatpa mistä tahansa kotoisin. Lienee kemiasta kyse;)
väittänyt että ulkomaalaisuus olisi se "oikea syy" aloittaa seurustelu?
Vaan että se voi olla juuri SE syy miksi toisen kanssa seurustellaan. Ainakin naisilla jos ikää on alle 25 v. about. Voisi sen ihan rehellisesti myöntää, eikä koettaa keksiä tai todistella itselleen ja muille jotain muuta.
Miehet ja naiset eivät TODELLAKAAN kiinnostu toisistaan aikalailla samoista syistä. Otetaan esim. todella kaunis nainen. Hän saa olla kotoisin vaikka Ingustaniasta niin se ei vaikuta millään siihen ovatko miehet hänestä kiinnostuneita vai eivät. Vaihdetaan tilalle todella komea mies samasta maasta. Naisten kiinnostus laskee kun kansalaisuus selviää (poikkeuksiakin on). Tai toisena esimerkkinä ämpäriruma nainen (onko näitä edes olemassa) englannista. Miesten kiinostutus -10. Ämpäriruma mies englannista; osa suomalaisista naisista kokee hänet todella kiinnostavaksi.
Miksi näin on onkin sitten toinen tarina.
"ämpäriruma nainen (onko näitä edes olemassa) englannista. Miesten kiinostutus -10. Ämpäriruma mies englannista; osa suomalaisista naisista kokee hänet todella kiinnostavaksi."
Tama ainakin todistaa sen, etta miehet ovat naisia pinnallisempia;-)
"Vaan että se voi olla juuri SE syy miksi toisen kanssa seurustellaan. Ainakin naisilla jos ikää on alle 25 v. about. Voisi sen ihan rehellisesti myöntää, eikä koettaa keksiä tai todistella itselleen ja muille jotain muuta."
Epailen. Ehka joissain lyhyissa tarinoissa voi ollakin nain (vrt. lomaromanssit), mutta pidemman paalle leikkiin ei niin heppoisin syin lahdeta.
Ainakin niissa tapauksissa, joissa suunnitellaan avioliittoa ja muuta, katsotaan niita kumppanin muitakin piirteita.
Monikulttuuriseen suhteeseen sisaltyy monesti riipaisevaa kaukosuhteilua - ei ole helppoa viettaa kuukausiakin kaukana omasta rakkaasta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, etta tuollaisina hetkina suhteen jatkuminen vaatii TODELLAKIN paljon paljon enemman kuin "ulkomaalaisuuden". Siihen vaaditaan molemminpuolista rakkautta, luottamusta ja aarettomasti karsivallisyytta. Toisen ihmisen kanssa taytyy todella haluta olla, etta sellaista jaksaa. Monelle houkutus vaihtaa lahella olevaan kotimaiseen kay kovaksi, monen luottamus ei kesta. Jolta kulta kolmannelta loppuu usko. Mutta sitten toisaalta, kun uhrauksia jaksaa tehda ja on itselleen sopivan ihmisen kanssa, tuo kaikki kannattaa:-)
Kyllä oma kulta oman pään sisällä on paras. ;)
Se on vahan makukysymys. Ehka sinulle sujuu tuollainen jarjestely. Mina pidan enemman aidosta ihmisesta...
Joo, siis SE syy. Oikea syy oli huonosti ilmaistu, myönnän.
En oikein usko selityksiisi, mutta mitäpä siitä. Syitä on lukuisia ja jokaisella on omansa. Mitään tieteellistä teoriaa asiasta tuskin edes pystyy esittämään, mutta tilastonikkareilla varmaan olis tilastoja:) Voisit sinäkin sen myöntää, että mutua kirjoittelet eikä siinä todellakaan ole himpun vertaa faktaa;)
löytyy.
Perustuu ihan havainnointiin. Myös monet muut ovat huomanneet saman. Ainakin kun lukee tätä keskustelupalstaa, tai kuuntelee suomalaisten miesten juttuja, heh heh. Vai olenko ainoa suomalainen mies joka luulee näin ? Kyseessä ei ole mikään kuvitteellinen "urbaani legenda".
Luepa Jake vaikka Roman Schatzin hauskat kirjat.
Onhan esim. yksikin suomalainen tummapintainen julkkis sanonut että suomalaisten naisten kiinnostus lopahti heti kun ne huomasi (kuuli puheesta) että kaveri oli suomalainen.
Tarkennetaan vielä ettei tuo koske kaikkia suomalaisia naisia mutta aika isoa osaa. Ja mielestäni siinä että ulkomaalaisuus on SE syy, niin mitäs pahaa siinä on ?
No missä se fakta luuraa? Olet esittänyt mielipiteitäsi, jotka sinänsä ovat ok. Fakta ja mielipiteet vain eivät ole sama asia. Puhut naisista, mutta kuvaamasi kaltaisia miehiäkin on. Oletko kenties yksi heistä?
Myönnän, että on vaikea käsittää miksi pitää aina luokitella ihmisiä suomalaisiin ja ulkomaalaisiin. Siis silloinkin kun kansallisuudella ei ole mitään merkitystä. Ihmiset on ihmisiä ja jos jostain kiinnostuu niin sitten kiinnostuu. Ihan yks hailee mikä se syy on. Toisekseen olen tavannut ulkomaalaisia miehiä, jotka kuten niin monet suomalaisetkin täällä palstalla varsinkin, kuvittelevat itsestään ja naisista vaikka mitä, mutta eivät ymmärrä kun sanotaan, ettei kiinnosta. Väitän (varovasti), että monelle miehelle on ylivoimaista myöntää saavansa pakit naiselta. Varsinkin, jos nainen ei olekaan ns. missityyppiä. Siinä te miehet olette kansallisuuuteen katsomatta "veriveljiä". Hyvää kesää.
"Naiset taas väittää että puolison ulkomaalaisuus ei ollut mikään syy suhteen aloittamiselle."
Väittäähän ne kaikki missit ja mallitkin että on ihan "sattumaa" että lähes kaikki heistä seurustelevat jääkiekkoilijan tai formulakuskin kanssa.
Formulakuskit ja jääkiekkoilijat seurustelevat/menevät naimisiin missien kanssa.
No niin päätinpä sitten palstaa jonkin aikaa seuranneena viimeinkin sanoa oman äkemykseni.
Olen itse tällähetkellä monikulttuurisessa suhteessa, mutta eroa suomalaiseen ihmissuhteeseen en kyllä huomaa.
Tulin tälle saarelle töihin, en etsimään miestä. Puolen vuoden asustelun jälkeen sellainen kuitenkin sattui kohdalle.
Samalla tavalla meillä rakastetaan ja riidellään kuin muuallakin. Siinä ei kansallisuudella ole mitään tekemistä. En rakasta häntä koska hän on ulkomaalainen, vaan koska hän on juuri se ihminen joka on minulle oikea.
Taas voidaan ajatella, että siinä on taas suomalaista eloveena tyttöä höynäytetty pahemman kerran. Mutta oli parisuhde sitten monikulttuurinen tai ei, niin koskaan ei ennakkoon tiedä mitä tapahtuu.
Alyssa Alps ?
Ei sitä puolisoa etsimällä etsitä, mutta jostain se eteen tulee. Huvittaa ja hämmästyttää se, että moni tuntuu ajattelevan monikulttuurisen suhteen olevan hyvinkin erilaista kuin samasta kulttuurista olevien ihmisten liiton. Pohjimmiltaan kyse kuitenkin on ihan samoista iloista ja suruista. Parisuhde on aina molemminpuolinen tahtokysymys.
Höynäytykseen uskovat vain ne joilla ei ole kokemusta ko. parisuhteesta.