Nyt kyllä meni hermot. Sain ex-kälyltäni äsken puhelun...nyt vähän taustaa:
- kun erosimme lapset olivat aika pieniä. soitin säännöllisesti myös anopille ja kerroin mitä lapsille kuuluu. sitten 4-vuotias alkoi reagoida käytöshäiriöillä. tästä kun kerroin anopille, tämä totesi, että minun vikani, koska ei hänen poikansa ainakaan ole nyt lapsen kanssa ollut, joten hänen vikansa se ei ole. typeränä yritin ihmetellä, että eikö ero juuri ole voinut aiheuttaa tätä, mutta anoppi hoki tuota
- kutsuin anopin aina kummankin lapsen syntymäpäiville eronkin jälkeen. hänelle ei koskaan sopinut, oli aina jo jotakin muuta. soitin sitten useaan otteeseen jälkeenkin, sopisiko nyt. ei onnistunut. tätä harrastin muutaman vuoden, mutta lopulta ymmärsin, ettei hän tule.
- nyt en ole enää useaan vuoteen häntä kutsunut (eikä lapset enää mitään kutsuja pidäkään, kun ovat jo isompia). nyt soitti ex-käly ja kysyi, miksi en ole koskaan hänen äitiään kutsunut lasten syntymäpäiville eron jälkeen. hänen äitinsä on aina kovasti odottanut ja on ollut loukkaantunut, kun ei kutsuta. selitin niin kuin asia on. johon käly totesi, että hänen äitinsä ei valehtele.
Emme ole juuri tekemisissä olleetkaan, mutta taitaa loppua kyllä kokonaan - ei edes lasten takia, hehän käyvät siellä kuitenkin pari kertaa kuussa isänsä kanssa.
- kun erosimme lapset olivat aika pieniä. soitin säännöllisesti myös anopille ja kerroin mitä lapsille kuuluu. sitten 4-vuotias alkoi reagoida käytöshäiriöillä. tästä kun kerroin anopille, tämä totesi, että minun vikani, koska ei hänen poikansa ainakaan ole nyt lapsen kanssa ollut, joten hänen vikansa se ei ole. typeränä yritin ihmetellä, että eikö ero juuri ole voinut aiheuttaa tätä, mutta anoppi hoki tuota
- kutsuin anopin aina kummankin lapsen syntymäpäiville eronkin jälkeen. hänelle ei koskaan sopinut, oli aina jo jotakin muuta. soitin sitten useaan otteeseen jälkeenkin, sopisiko nyt. ei onnistunut. tätä harrastin muutaman vuoden, mutta lopulta ymmärsin, ettei hän tule.
- nyt en ole enää useaan vuoteen häntä kutsunut (eikä lapset enää mitään kutsuja pidäkään, kun ovat jo isompia). nyt soitti ex-käly ja kysyi, miksi en ole koskaan hänen äitiään kutsunut lasten syntymäpäiville eron jälkeen. hänen äitinsä on aina kovasti odottanut ja on ollut loukkaantunut, kun ei kutsuta. selitin niin kuin asia on. johon käly totesi, että hänen äitinsä ei valehtele.
Emme ole juuri tekemisissä olleetkaan, mutta taitaa loppua kyllä kokonaan - ei edes lasten takia, hehän käyvät siellä kuitenkin pari kertaa kuussa isänsä kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voisitko sitten selventää MITÄ sanot? En ymmäärrä hölkäsen pölläystä.
lue uudestaan jos et ymmärtänyt.
vai tulitko vain V****ilemaan
Ei ole kyse tulkinastasi...
JAA, jos on sulla vaikeuksia, taitaa olla ihan tulkinnan ansiosta.
Ehkä olisi syytä opetella ihan itseilmaisua, olisi vähemmän konflikteja.
Ilmeisesti joutuisit vain turhan väittelyn kurimukseen, jos alkaisit puolustautua kälysi edessä. Tietenkin hän uskoo, että äiti ei valehtele.
Äidit ei valehtele ikimaailmassa. (Ristiriita on vain siinä, että moni muukin on äiti, kuin se yksi, aina rehellinen ihminen.)
Jos anoppi aktiivisesti on "unohtanut" saaneensa kutsun synttäreille, niin minkä sille voit!
Hän haluaa muistaa asian niin.
Kyllä lapsetkin varmasti ovat häneltä kysyneet, miksei tullut, kun kutsuttiin.
Sanot, että lapset tapaavat mummin säännöllisesti.
Eihän loppujen lopuksikaan ole mitään vahinkoa tapahtunut.
Unohda sinäkin aktiivisesti. Isojen lasten synttäreitä ei muutenkaan enää juhlita kuin kavereiden kesken. Järjestäköön mummi lastenkutsut omalle suvulleen, jos tahtoo.
oman elämän.
Siihen ei riitä pelkkä ero,
vaan hanki kaikki muukin, eli sosiaaliset suhteet ja harrastukset.
Elämästään ei voi syyttää muita, koska aina voit valita.
Vaatii vain melkoista henkistä kanttia,
ottaa vastuu omasta elämästään.
Miehen selän takana lymyäminen on loppu.
Anoppia et voi elämästäsi syyttää, et edes kälyäsi.
"Pettyä ihminen voi vain itseensä."
Eli pistä nyt vain järjestykseen omat unelmasi ja toiveesi,
Sinä ne toteutat.
Avioliitostasi on sanottavana: hyvin vanha ja viisas huomio =
"Mitä tapahtuu reiälle, kun juusto on syöty"
Olen eri mieltä siitä, ettei ihminen voisi pettyä kuin itseensä, kuten sanoit.
Kyllä ihminen voi saada paskaa niskaansa ihan ilman omaa syytä. Silloin vituttaa ja petyttää varmasti kovasti.
Mutta sen jälkeen voi omalla asenteella ja suhtautumisella helpottaa omaa elämäänsä ja ottaa siitä opikseen. Kuitenkin katkeroitumatta, vaikka pahoja kokemuksia olisikin.
Tässä tapauksessa aloittaja on kokenut vääryyttä ja väärinymmärrystä, tottakai se harmittaa. Hänelle en osaa antaa muuta neuvoa kuin ettei kaikkien ihmisten kanssa voi tai tarvitse tulla toimeen, tai sopia ylimääräisiä tapaamisia.
Nový most
Odotukset tuottavat pettymyksen ja vain itse voi odottaa toiselta jotain ja sitten pettyä. Tuo on vanha kiinalainen viisaus
" Nyt kyllä meni hermot. Sain ex-kälyltäni äsken puhelun...nyt vähän taustaa:
- kun erosimme lapset olivat aika pieniä. soitin säännöllisesti myös anopille ja kerroin mitä lapsille kuuluu. "
-KOSKA ja miksi riipuit anopissa?
" sitten 4-vuotias alkoi reagoida käytöshäiriöillä "
-ei pienen padan korvat kestäneet kuunnelle sitä sävyä missä puhuit puhelimeen..
" tästä kun kerroin anopille, tämä totesi, että minun vikani, koska ei hänen poikansa ainakaan ole nyt lapsen kanssa ollut, joten hänen vikansa se ei ole. "
-tuskin anopin sanomiset edes kuuluvat puhelimesta pienille korville!
" typeränä yritin ihmetellä, että eikö ero juuri ole voinut aiheuttaa tätä, mutta anoppi hoki tuota "
-mitä merkitystä anopin mielipiteellä asiassa olisi ollut?
"- kutsuin anopin aina kummankin lapsen syntymäpäiville eronkin jälkeen. hänelle ei koskaan sopinut, oli aina jo jotakin muuta. soitin sitten useaan otteeseen jälkeenkin, sopisiko nyt. ei onnistunut. tätä harrastin muutaman vuoden, mutta lopulta ymmärsin, ettei hän tule ."
-Yhä siis roikut anopissasi ja lapset kuulevat/kuulivat epätoivosi
" - nyt en ole enää useaan vuoteen häntä kutsunut (eikä lapset enää mitään kutsuja pidäkään, kun ovat jo isompia).
nyt soitti ex-käly ja kysyi, miksi en ole koskaan hänen äitiään kutsunut lasten syntymäpäiville eron jälkeen. "
-minkä verran anoppi on vastuussa kolmanen osapuolen puheista.
Itse en kuulisi kylään kutsuna rutinaa lahja toiveita enkä kolmanen osapuolen syntilistan läpikäyntiä. (poikani tai tyttöni)
" hänen äitinsä on aina kovasti odottanut ja on ollut loukkaantunut, kun ei kutsuta. selitin niin kuin asia on. johon käly totesi, että hänen äitinsä ei valehtele.
Emme ole juuri tekemisissä olleetkaan, mutta taitaa loppua kyllä kokonaan - ei edes lasten takia, hehän käyvät siellä kuitenkin pari kertaa kuussa isänsä kanssa. "
Mistä olet huolissasi?
Lapset ovat isänsä ja tämän suvun kanssa tekemisissä. Vain Sinulta puuttuu sinne yhteys MIKSI?
harmittaa?
sekö ettet hallitse maailmaa muuta kuin surkeilla keskustelupalstojen ilkeilyillä
tuottama tulkinta tai kirjoitus.
Onnea vaan sinne maailman-napaan.
Anoppi kutsuttiin ristiäisiin (emme ole eronnut pariskunta), ei tullut. Väitti kylillä, ettei oltu kutsuttu!
On kyllä oma äitini kyseessä, mutta hän on tietty mieheni anoppi...
Jatkoin vuosikaudet sitä kylään pyytämistä monta kertaa vuodessa, mutta aina hänellä mukamas sattui olemaan jotain joka esti "juuri silloin". No tietty lopetin kun pyytäminen oli tuloksetonta. Asumme eri paikkakunnilla ja me saimme aina matkustaa, äiti ei koskaan "voinut juuri nyt, kun..."
Sisar kertoi sitten että äiti ihmettelee kun "emme koskaan pyydä häntä meille".
Ihmeellistä, mutta minkäs teet. Kantaako hänet olisi pitänyt meille väkisin?
kun seuraavan kerran näet äitisi tai soittelette, niin pyydä suoraan kysymykseen suora vastaus. Miksi hän tekee niin!?Syy voi olla ihan yksinkertainenkin;hän ehkä ujostelee miestäsi, tuntee itsensä huonommaksi, tuntee, ettei osaa keskustella miehesi kanssa. Mun oma äitini vähän samanlainen, hänellä kuusi vävyä ja neljä miniää. yhden miniän kans hän ei osannut kuulemma jutella mitään. Tosin kyllä hän kylässä kävi aina kun kutsuttiin. Vanhan ajan ihmisiä pitäis hieman enemmän ymmärtää, he ovat tunnevammaisia, elämä oli niin erilaista ennen vanhaan...
Väkisin en kumminkaan voi äitiä meille kantaa.
Olkoon sitten tunnevammainen, en minä silti voi hänen luonaan ruveta juoksemaan alvariinsa, kun on omakin elämä ja vielä toisella paikkakunnalla. Jossain se "ymmärtämisen" rajakin kulkee, nääs.
Koska kerran vuosikaudet suorastaan rukoilin häntä meille kaikkiin vuodenaikoihin. Ja sitten hän on siskolle mennyt valittamaan että kun ei pyydetä. Aika törkeää minusta.
oikeassa olet. Törkeää. Kukapa noiden armaiden äitien ajatukset ymmärtäisi.Meilläkin äiti arvosti poikia enemmän kuin tyttäriä. Vähätteli, arvosteli tyttärien miehiä yms.Pojista ei ikinä mitään pahaa sanonut.Tyttärien apu kyllä kelpasi-eihän pojat nyt osaa hoitaa ja siivota.Kuoleman jälkeenkin testamentti pojalle. Me kaikki muut ihmeissämme: millainen äiti meillä oikein olikaan.Se OPETUS siinä oli, ettei minusta ainakaan tule äitini kaltaista...
Hyvä kuulla; ettei kyse ole nimenomaan miehen äidistä, vaan aikuisen ihmisen äidistä tai sukulaisesta, jolla vaikeaa tai mahdotonta asettua omaan elämäänsä, joka on vanha ja väistyvä.
Anoppi *vuosisadan alussa tain *puolenvuosisadalta on jo aika paljon erilainen.
syysneito: Voin toistaa kertomasi muuten, mutta äitini oletti mieheni siivoavan ja järjestävän komeronsa, kun oli itse raskauden vuoksi lähes liikkumaton.
Ei kuitenkaan koskaan omien poikiensa tai isän. Tosin olin niin yksikertainen, että asia valkeni vasta siinä tilanteessa minulle.
... veri on vettä sakeampaan.
Tästä on kokemuksia jo 15v ajalta...
-MK-