ONNISTUMISTARINAT!

1. Ei aavistustakaan. Aloituspäivänä ei ollut sen kummemi olo kuin satana edellisenä aloituspäivänä, mutta jostain syystä se vain tällä kertaa kesti. Ja kun alkuun pääsi, uusi vaakalukema oli aina uusi motivaation lähde.

2. Paino 11.4.2005 107kg, 24.12.2005 80kg ja 11.4.2006 76kg. Nyt pyöritään 77-78 kilossa ja etsitään kadotettua motivaatiota. Matkaa normaalipainoon on vielä kymmenisen kiloa. Mutta en mie enää aloita tai lopeta tai pidä pystyssä jotain kuuria, vaan ja elän ja paino elää siinä mukana, toivottavasti oikeaan suuntaan =)

3. Rennosti. Näin pitkässä prosessissa lomaviikko on kuin itikan pissi Itämeressä, eli ei turhaa stressausta. Kunhan ei joka viikko keksi sopivaa selitystä =) Nyt sitten kyllä on kai pidemmän kaavan repsahdus meneillään, saa nähdä miten tästä noustaan.

4. Laihduta OIKEIN. Itse riuduin puoli vuotta liian vähällä rasvalla, se tuntui ja näkyi! Välillä yritin kiriä kuureilla tai "tiukalla linjalla", ja sitten repsahdin. Parhaiten toimiin laihdutus (tai pikemminkin elämäntapojenmuutos), joka sovittuu hyvin arkeesi. Ei niin, että arkesi pitäisi sovittaa siihen! Tavoitteenahan on, että me hallitsemme painoa ja ruokaa, eikä niin, että ne hallitsisivat meitä. Edes laihduttaessa. Ylipainoa ei kannata vaihtaa mielenterveysongelmiin syyllisyyden, stressaamisen, neuroottisuuden tai syömishäiriön muodossa.

Siinäpä jotain... ai niin, ja unohda käsitteet: joka kerta, ei koskaan, aina, joka päivä, ei yhtään. Niitä ei pitkäaikaisessa painonhallinnassa juurikaan tarvita.

1. Motivaatio lähti siitä, että olin alkanut suorastaan inhoamaan itseäni. Näkemäni valokuvat itsestäni olivat oikeastaan viimeinen pisara.

2. Alotin joskus 2004 vuoden alussa, painoa oli silloin semmoset 107 kg, olen 166cm pitkä. Tänä iltana puntari näytti 81.3kg.

3. Tärkeintä on tiedostaa jo heti alussa, että herkkuihin sortuminen on täysin inhimillistä ja se täytyy JOSKUS sallia itselle. Jos sorrun karkkiin tai muihin herkkuihin syön sitten yleensä muuta ruokaa paljon vähemmän ja käyn pitkällä kävelylenkillä. Välillä paino jämähtää johonkin lukuun, sillon tarvitaan sitkeyttä.

4. Minun mielestäni yksi tärkein asia on, että motivaatio laihduttamiseen lähtee sinusta itsestäsi. Jos vain muiden mieliksi yrittää keventyä, sortuu helposti houkutuksiin. Vaikka ruokailutottumuksiin pitää ainakin alussa kiinnittää hirveästi huomiota, ei liiallinen kaloritaulukkojen tuijottelu välttämättä ole hyvästä. Kannattaa pohtia miksi ja millaisissa tilanteissa sortuu naposteluun, ja siten muuttaa tapoja.

Laihduttaminen vaatii valtavasti itsekuria, mutta palkinto on sen arvoinen. On ollut mahtava huomata kuinka vaatekoko pienenee ja kroppa kiinteytyy. Jotenkin tuntuu, että elämästä voi nauttia aivan uudella tavalla. Mulla on ainakin itseluottamus parantunut aivan hirveästi. Tsemppiä sulle, kyllä me vielä onnistutaan pääsemään sinne ihannepainoon!

Tämä nyt ei ainakaan vielä mikään onnistumistarina ole, mutta eniweis...:

1. Alkupaino 108kg (kevät 2004), nyt 83kg.
Laihtuminen alkoi samoihin aikoihin kun tapasin nykyisen mieheni. Aluksi en edes "laihduttanut", mutta paino vaan tippui. Kun tajusin sen, että "hups, onpas lähtenyt 8kiloa", niin aloin tietoisesti vähentämään syömisiäni. (mitään kikkakolmosia en käyttänyt.)Painonvartijoita on kokeiltu, mulla ei siihen riitä kärsivällisyys.

2. Voi sano että suurin pudotus, 108-> 77kg, siihen meni noin 1v 3kk. (nyt on paino noussut....)

3. Kuten lopputulos sanoo( 83kg), olen repsahdellut, ja paljon... Nyt kun olen huomannut että paino alkaa taas nousta, niin vedän tässä 2 vkon nutrilett-kuurin, josko pääsisin hyvään alkuun, jonka jälkeen laihdutan "loppuun asti" jotenkin?
Tavoitteena olisi, että jonain päivänä paino alkais kutosella...

1. Halusin kelvata naisille ulkonäköni puolesta, lihavana oli kuin ilmaa naisille, nyt näyn heille taas kuin shamppanjapullo naisen avatessa ruokakaappini oven.
2. Aloitin 24wee täytettyäni ja pian sen jälkeen, taisi olla elokuussa 2004,laihdutus päättyi toukokuussa 2006, suurin onnistumisjakso tuli 31.1- toukokuu välisenä aikana 2006. Lähes 20 kg pois.
3.Repsahtamisia muutama tullut, mutta kun pitää ne max. kerran viikossa tapahtuvina niin ongelmaa ei ehdi tulemaan.
4. Kannattaa laihduttuaankin laittaa itselleen painoraja, jonka ylitettyä alkaa uusi laihduttaminen kohti tavoitepainoa, mieluiten sellainen raja, jossa ei ulkonäköön ole vielä tuhoavaa vaikutusta. Itselläni on nyt takaisinlaihdutusvaihe alkanut muutama minuutti sitten, 8.6 kiloa on tarkoitus laihduttaa 5-6 viikossa.

tarinani:

1. Motivaatio lähti siitä, että joulun sikasyömisten jälkeen olin totaalisen kyllästynyt omaan olemukseeni. Päätin aloittaa laihdutuksen heti vuodenvaihteesta. Lisäksi mieheni oli jo aiemmin onnistunut laihduttamaan kymmenisen kiloa, joten tiesin että onnistuisin jos kerran hänkin.
2. Normaalipainoisena laihtuminen on aika hidas prosessi. Minulta meni yhdeksän kilon sulattamiseen aikaa kolme-neljä kuukautta. Nyt painan 59 kiloa/168 cm ja olen mielestäni hoikka.
3. En repsahtele, koska minulla on edelleen kerran viikossa herkuttelupäivä, jolloin saan syödä karkkia, pullaa ja muita herkkuja. Muulloin en syö, paitsi lomilla. Lomien ja viikonlopun jälkeen palaan taas lautaslinjalle ja liikunnan pariin.
4. Ei laihdutus ole vaikeaa, jos päättää muuttaa koko elämäntapansa. Jos ei siihen ole valmis, niin laihtuakseen on pakko valita joku kitukuureista (esim. vissykuuri, kaalikeitto jne. näitähän riittää). Jos valitsee elämäntapalinjan, on hyväksyttävä se, että nopeita tuloksia tyyliin kuukaudessa 5 kiloa, on turha odottaa. Sen sijaan tarkoituksenahan on oppia uusi tapa syödä ja liikkua, jolloin tulokset tulevat suhteellisen hitaasti mutta kun uuteen tapaan tottuu, painonhallinnasta tulee pysyvä rutiini eikä tarvitse pelätä jojo-ilmiötä.