Nykyajan ihmiset* eivät enää kunnioita parisuhdetta ja avioliiton merkitystä, eivätkä ole valmiita tekemään työtä suhteen eteen vaan antavat heti periksi kun "alkaa ahdistaa"!
Ennen vanhaan oltiin valmiita odottamaan toista pitkiäkin aikoja, jopa vuosia, eikä vähällä annettu periksi.
Onko nykyajan ihmiset niin pinnallisia, että luulevat löytävänsä onnen joka kulman takaa? Eikö ihmiset tajua että onnen vuoksi on tehtävä töitä?!
Aina on ja tulee olemaan sekä ylä- että alamäkiä... Niistä voi selvitä** mikäli on halua ja luja tahto selvittää asiat!
*Poikkeuksiakin on
**On poikkeuksiakin jolloin liiton/suhteen loppuminen on hyväksi. Tällaisesta olkoon esimerkkinä mm. jatkuva pettäminen, toisen hakkaaminen, liiallinen alkoholin käyttö joka haittaa perhe-elämää sekä toisen ihmisen hyväksikäyttö.
Kannattaa tarkoin miettiä mitkä ovat todella ne syyt joiden vuoksi haluaa sitoutua toiseen avioliiton sitein. Vaikka häät ovatkin ihana tapahtuma, niin täytyy muistaa että arko koittaa häidenkin jälkeen.
Hyvää kesän jatkoa ja onnea suhteeseen jokaiselle jolla sellainen on tai joka sellaiseen alkaa!
Ennen vanhaan oltiin valmiita odottamaan toista pitkiäkin aikoja, jopa vuosia, eikä vähällä annettu periksi.
Onko nykyajan ihmiset niin pinnallisia, että luulevat löytävänsä onnen joka kulman takaa? Eikö ihmiset tajua että onnen vuoksi on tehtävä töitä?!
Aina on ja tulee olemaan sekä ylä- että alamäkiä... Niistä voi selvitä** mikäli on halua ja luja tahto selvittää asiat!
*Poikkeuksiakin on
**On poikkeuksiakin jolloin liiton/suhteen loppuminen on hyväksi. Tällaisesta olkoon esimerkkinä mm. jatkuva pettäminen, toisen hakkaaminen, liiallinen alkoholin käyttö joka haittaa perhe-elämää sekä toisen ihmisen hyväksikäyttö.
Kannattaa tarkoin miettiä mitkä ovat todella ne syyt joiden vuoksi haluaa sitoutua toiseen avioliiton sitein. Vaikka häät ovatkin ihana tapahtuma, niin täytyy muistaa että arko koittaa häidenkin jälkeen.
Hyvää kesän jatkoa ja onnea suhteeseen jokaiselle jolla sellainen on tai joka sellaiseen alkaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun listasi on epätäydellinen...lisää sinne syyksi vielä UUSIOPERHE-HELVETTI!
Kunnioituksen puutteeseen avioliitot pitemmän päälle kaatuvat, mutta myös minä lisäisin listaasi vielä yhden syyn: Kun toiseen ei voi luottaa yhtään.
Tohtori Philiä seuratessani siinä oli kerran jakso, joka käsitteli asiaa ja se on pahimpia luonteenpiirteitä, mitä ihmisessä voi olla.
En tarkoita pettämistä luottamuksen puutteena vaan kaikenlaisia pieniä arkipäivän juttuja.
Minäkin olen ollut aviossa lähes 30 v ja aina mies lupaa kaikenlaista, mutta lähes poikkeuksetta hän ei pidä lupauksiaan.
Yhtään lomaa emme ole yhdessä viettäneet, vaikka on luvannut. Hän lupaa lähteä kanssani joskus tanssimaan, mutta ei koskaan lähde.
Hän lupasi lähteä monta vuotta syömään ulos kanssani, ei lähtenyt. Hän lupasi lähteä elokuviin, teatteriin, mutta ei lähtenyt. Lupasi lähteä perheen kanssa mökille, ei lähtenyt.
Mitään mitä hän lupaa, ei koskaan toteudu.
Mikä on mennyt?
Kunnioitus!
Kun avioliitto edellyttää MOLEMPIEN panosta. Toisen ei yksin tarvitse jaksaa. Ei sinunkaan.
Joku syy miehesi epäluotettavuuteen ehkä on. Vai oliko hän tuollainen jo ennen avioliittoanne? No, en sitä tässä lähde ruotimaan.
Mutta kun itse sain hirveät syytökset vaimolta ja koko suvulta kun halusin eron. Olin useita vuosia kuunnellut eukon natinaa päivästä toiseen. Pyysin monesti että auttaisi vähän ja kertoisi mitä voisin tehdä, mutta ei irronnut mitään konkreettista.
Kerran sitten vain mittani täyttyi ja häivyin. Sitä pidettiin kertakaikkiaan raukkamaisena tekona. Ehkä olikin. Vaimo ei koskaan ole nähnyt omassa käytöksessään mitään korjattavaa silloinkaan kun järjestelimme eroa! Kerroin hänelle aika avoimesti miten olen viime vuodet kokenut, eikä ymmärtänyt. Sukulaisethan eivät edes tiedä millaista olen saanut sietää. Joten he eivät ole oikeita ihmisiä arvioimaan eroamme.
Nyt ex vaimo ruikuttaa että pitäisi muuttaa takaisin ja jatkaa kuten perheen kuuluu. Takaisin en palaa, minulla on jo muutakin elämää. Ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Mutta exx vaimo ei ymmärrä että meidän väliltämme on loppu se mitä joskus oli. Mitähän sekin olisi jos vielä asuttaisi yhdessä.. todennäköisesti samaa marinaa vaan. Olemme siis virrallisestikin eronneet, mutta ex vaimo ei taida olla tilanteen tasalla.
Avioliiton aikana pitäisi ymmärtää keskittyä siihen miten yhdessä olisi hyvä olla, eikä siihen miten "minulla olisi hyvä olla". Toisen huomioon ottaminen papin aamenen jälkeen, loppuun asti. Se unohtuu.
aviossa, sama tarina, kun sinulla, mutta se ero ettei mies koskaan luvannutkaan..vastausksen sain katsotaan sitten joskus..sitä ei koskaan tullut..ERO TULI
on muitakin, kuin mitä luettelit. Meillä meni useampi vuosi huonosti avioliitossamme. Sukulaiset ja tuttavat jo kehottivat minua monta kertaa lähtemään! Sitkeästi vain selitin, että kun olen luvannut kulkea sekä ne myötä- että vastamäet, niin en ihan vähällä luovuta. Väkivaltaa suhteessa ei ollut, joten minun ei tarvinnut pelätä. Välillä olin kuitenkin henkisesti todella väsynyt.
Loppujen lopuksi sain haettua apua miehelleni ja hänellä todettiin masennus. Kaikki kaljoittelut, yksin vetäytymiset, toteutumattomat lupaukset jne. on nyt vain ikävä muisto. Avioliittoome on onnellisempi kuin koskaan. Olen todella ylpeä itsestäni että jaksoin mieheni rinnalla!
( ps. hän oli minun rinnallani kun sairastin syövän ).
tästä on tullut sellainen kertakäyttöyhteiskunta,
että jo ihmissuhteissakin noudatetaan samaa systeemiä kuin kulutustavaroissa, käytetään sen minkä kestää ja heitetään pois ja hankitaan uusi tilalle, kunnossapito ja korjaaminen on vierasta.
Olen itsekkin puhunut tuosta parisuhteen hoitamisen tärkeydestä ja on jopa kysytty, että miten suhdetta muka voi hoitaa. Se nyt on hyvin yksinkertaista mutta sen tarve pitäisi vain molempien ymmärtää.
Taitaa aikas moneen eroon olla syynä vain ihmisten liika itsekkyys kyvyttömyys nähdä asioita toisen kannalta sekä kyvyttömyys/haluttomuus puhua vaikeista asioista.
Tässä kohtaa varmasti moni liitto pelastuisi, jos ajoissa osattaisiin/haluttaisiin hakea ulkopuolista apua sen sijaan, että heti lähdetään eroamaan. Kun siltä uudelta suhteeltakaan ei kuitenkaan ole sen kummempaa odotettavissa, jos ne perusasiat mättää.
Tuo "sisuvaimon" viesti on hyvä esimerkki, että kun vähän viitsii nähdä vaivaa niin kaikki voi muuttua ja vältytään turhalta eroamiselta.
Hapanta väittää ettei uusi suhdekaan toimi jos perusasiat on pielessä. Uusi ja vanha suhde ovat kaksi eri asiaa.
Miksi uudessa suhteessa pelaa luottamus, luotettavuus, toisen kunnioittaminen ja arvostus, kun ensimmäisessä ei pelanneet?
Niin, miksi?
Vanha suhde kesi 11 vuotta 3 kk, uusi suhde on kestänyt 14 onnellista, kokemusten täyteistä vuotta.
olikin pielessä vain sillä toisella puoliskolla vanhassa suhteessa. Joten miksei sinulla voisi se uusi suhde pelata jos uusi kumppani osaa kunnioittaa ja arvostaa.
Ei sitä enää jälkeenpäin osaa sanoa oliko kana ennen munaa, mutta vanhassa suhteessa meni molemmin puoliseksi nälvimiseksi. Tuskin se exän syy yksin oli. Jos ei munkaan. Ollaan riidelty joskus tämän uudenkin kanssa mutta toisen nälvimiseksi ei ole mennyt koskaan, eikä ääntä olla korotettu. Taitaa erimielisyydetkin olla riippuvaisia siitä kenen kanssa ollaan eri mieltä.
nyt miksikään säännöksi tarkoittanutkaan, että sen jokaista tapausta pitäisi koskea. Vaan varmasti löytyy ihan riittävästi tapauksia, joissa samat eroon vaikuttaneet virheet toistetaan uudessa suhteessa.
Siksipä olisi hyvä selvittää tai ruotia tai analysoida (miten vaan) ero aina vaikka ei uutta suhdetta näköpiirissä tai ajatuksissa olisikaan. Monet kai selvittää eron syiksi että syy on toisessa. "Mies petti", "vaimo huoras", "mies löi", "..joi viinaa, pelas rahat..". AINA on jotain "vikaa" itsessäkin kun on ajautunut sellaiseen suhteeseen, tai suhde on ajautunut huonon pisteeseen. Se ei tarkoita kirjaimellisesti vikaa tai syytä, vaan jälkispekulointia siitä miten olisi ollut parempi toimia. Olisinko voinut ymmärtää aikaisemmin? Onko minussa joitain piirteitä jotka haittaavat yleensä ihmissuhteita, vaiko vain tätä suhdetta? Voisinko oppia ymmärtämään toista paremmin, tai voisinko oppia pitämään puoliani paremmin. Kaikkea tällaista.
Itse eronneena kävin lähes kolme vuotta läpi tuollaista itsetutkiskelua. Päätin ensinnäikin että "ei koskaan enää.. elän yksin!" ;) Sen lisäksi opin ymmärtämän huomaavaisuudesta, että sitä voi olla toiselle huomaavainen vaikka toinen kiukuttelisi. Että ei se tiuskiminen aina ole henkilökohtaista minua kohtaan. Toisella voi olla paha olla jostain syystä ja purkaa sen minuun. Voinhan nätisti selvittää mistä kenkä puristaa, sen sijaan että asetun vastahyökkäykseen, jolloin sota on valmis. Samoin minun ei tarvitse purkaa omaa kiukkuani puolisooni, vaan kertoa hänelle se asia mikä oikeasti mättää, eikä märehtiä sitä yksin ja tiuskia kaikesta muusta epäoleellisesta. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikka olisin (esim.) nuo asiat ymmärtänyt suhteen aikana, ei se olisi sitä pelastanut. Meidän väliltämme puuttui intohimo jo alussa. Olimme nuoria ja kiihkeitä, mutta mitään sitovampia tunteita ei ollut. Vaikka yli kymmenen vuotta yhdessä rämmittiin.
Nyt kun tuntee itsensä hieman paremmin, voi olla rehellinen myös toiselle. Sanoa suoraan mikä omasta mielestä itsessä on kehittämisen paikka. Luen näitä avioero palstoja aina välillä vaikka erosta on aikaa. Uusi suhde on jo olemassa. Toistaiseksi ymmärtämys puolin ja toisin on pelannut loisatavasti. Yritän pitää mielessä ettei hän ole täydellinen, enkä minä ainakaan ole täydellinen. Vaikka pyrki toista kunnioittavaan elämään, silti tulee niitä heetkiä ja päiviä jolloin ymmärtämys on kiven alla. Silloin on ollut ihana huomata, että toisen ymmärrys riittää senkin yli. Puolin ja toisin. Ja ristiriitoja ja väärinkäsityksiä ei saa jättää muhimaan, ainakaan pitkäksi aikaa.
kunpa kaikki ihmiset kykenisivätkin tuollaiseen itsetutkiskeluun, huomaamaan myös omia vikojaan ja näkemään asioita myös toisen kannalta.