Monesti moku-suhteissa ei puhuta vain eri kulttuureista ja kielista, vaan myos uskonnollisista eroista. Uskonnollisuus on varmasti asia, joka jossain maarin vaikuttaa jokaiseen - ainakin valillisesti kulttuurin kautta. On mita erilaisempia kaytannon asioita ratkaistavana: missa naimisiin? Kumman kirkkoon kuuluvat lapset? Miten onnistua kunnioittamaan ja antamaan tilaa molempien kirkoille?
Miten te olette aihetta lahestyneet? Onko siita puhuttu? Onko jo tehty jotain "konkreettisia" valintoja? Onko kirkkohaat jo vietetty - jos on, kumman kirkon menoin vai molemmissa? Entas lapset?
Meissa kohtaa luterilainen ja katolinen, mika voi aiheuttaa jonkin verran ongelmia. Onneksi ollaan molemmat samalla "uskonnollisuuden tasolla", joten ollaan silla tavalla lahempana toisiamme. Jos toinen olisi harras katolinen/luterilainen ja toinen taysi ateisti, tilanne voisi itse asiassa olla vaikeampi.
Olemme jo kayneet katolisen papin juttusilla suhteestamme ja lahitulevaisuudessa olisi tarkoitus lahestya luterilaista pappia muutamalla kysymyksella. Haat vietamme luterilaisessa kirkossa (Suomessa), mutta mietimme, josko molempien kirkkojen papit olisivat lasna seremoniassa (tamakin on kuulemma mahdollista). Se olisi hieno tapa kunnioittaa molempien kirkkoja ja uskoa. Lapset taman hetkisen kasityksemme mukaan pitaa kastaa katolisiksi.
Taman pidemmalle emme ole viela "paasseet" mietinnoissamme.
Miten te olette aihetta lahestyneet? Onko siita puhuttu? Onko jo tehty jotain "konkreettisia" valintoja? Onko kirkkohaat jo vietetty - jos on, kumman kirkon menoin vai molemmissa? Entas lapset?
Meissa kohtaa luterilainen ja katolinen, mika voi aiheuttaa jonkin verran ongelmia. Onneksi ollaan molemmat samalla "uskonnollisuuden tasolla", joten ollaan silla tavalla lahempana toisiamme. Jos toinen olisi harras katolinen/luterilainen ja toinen taysi ateisti, tilanne voisi itse asiassa olla vaikeampi.
Olemme jo kayneet katolisen papin juttusilla suhteestamme ja lahitulevaisuudessa olisi tarkoitus lahestya luterilaista pappia muutamalla kysymyksella. Haat vietamme luterilaisessa kirkossa (Suomessa), mutta mietimme, josko molempien kirkkojen papit olisivat lasna seremoniassa (tamakin on kuulemma mahdollista). Se olisi hieno tapa kunnioittaa molempien kirkkoja ja uskoa. Lapset taman hetkisen kasityksemme mukaan pitaa kastaa katolisiksi.
Taman pidemmalle emme ole viela "paasseet" mietinnoissamme.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä olen luterilainen, puolisoni hindu. Häät on ollu kolmesti; maistraatissa, kirkossa ja temppelissä.
Meillä uskonasiat eivät aiheuta hankaluuksia, usko asuu ihmisen sisällä ja toista täytyy kunnioittaa.
On hienoa, etta olette onnistuneet tasapainon talouteenne:-)
kun molemmat olemme ateisteja/täysiä pakanoita mutta sitä sinulta haluan kysyä että miksi lapset TÄYTYY kastaa katolisiksi?
En ole aivan sataprosenttisen varma, mutta kasitykseni mukaan katoliselta kirkolta taytyy "kysya lupa" avioliiton solmimiseen esim. luterilaisen kanssa, ja tata lupaa allekirjoittaessa sitoutua kastamaan lapset katolisiksi. Katolisessa kirkossahan avioliitto on sakramentti ja luulen, etta siksi avioliiton solmiminen "ulkopuolisen" kanssa monimutkaisempi prosessi.
Minulle tarkeaa on, etta lapset saavat kristillisen kasvatuksen, joten siina mielessa kumpi tahansa kirkko kay. Italiaan suunnittelemme elamaamme, joten ehka siksikin katolinen kirkko on "jarkeva" ratkaisu - taalla on vaikea olla luterilainen, koska luterilaisia seurakuntia on vain harvoilla, keskitetyilla alueilla.
"kasitykseni mukaan katoliselta kirkolta taytyy "kysya lupa" avioliiton solmimiseen esim. luterilaisen kanssa"
No se ei kuulu ollenkaan katoliselle kirkolle, jos katolinen menee kenen tahansa kanssa naimisiin. Katolinen kirkko ei voi estää kenenkään naimisiinmenoa eikä myöskään vaatia lapsia kastettaviksi katolisiksi. Älä ole noin naivi. Joku kusettaa sua nyt ihan kybällä... toivottavasti ei oma pikku hanimussukkasi sentään.
Kylla se vahan kuuluu. Edelleen, katoliselle kirkolle avioliitto on sakramentti. Se tarkoittaa mm. sita, etta katolinen kirkko ei myontaisi avioeroa minulle ja nyk. kihlatulleni, tulevalle miehelleni. Han ei siis voisi menna uudelleen kirkossa naimisiin. Koska avioliitolla on katolisessa kirkossa tallainen erityinen painoarvo, sen solmiminen vaatii valmisteluja - esimerkiksi (ainakin taalla Italiassa)avioliittokurssin. En tieda sitten viela, pitaako meidan sellainen kayda (taas kerran: olemme "sekapari").
Lainaus Wikipedian sivuilta:
"Avioliiton sakramentti:
Normaalisti avioliittoon vihkiminen tapahtuu messun yhteydessä. Ennen avioliiton sakramenttia suositellaan aviopuolisoita ottamaan vastaan parannuksen sakramentti. Puolisot jakavat tämän sakramentin toisilleen. Kirkko painottaa, että tämän aviosopimuksen on synnyttävä puolisoiden täysin vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi pakosta. Mikäli avioliitto solmitaan vastoin puolisoiden inhimillisestä vallasta vapaata tahtoa sakramentti voidaan katsoa pätemättömäksi. Tämän vuoksi myös kerran sovittu avioliitto on ikuisesti pätevä, eikä pätevästi solmittua avioliittoa voida purkaa. Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen lupa kirkolliselta auktoriteetilta. Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon"
Toistan tuosta sen olennaisen kohdan:
"Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen lupa kirkolliselta auktoriteetilta. Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katolisuus#Sakramentit
Hanimussukkani ei siis ole huiputtamassa minua mihinkaan...
Millaiset sanktiot seuraavat moisen lupauksen rikkomisesta? Mitätöidäänkö avioliittonne? Ettekö pääse enää taivaaseen? Onko sakko rahallinen? Eroaisin saman tien kristitystä kirkosta, joka ei hyväksy kristittyjen keskinäisiä avioliittoja ilman poikkeuslupia yms. roskaa... Onneksi en ole katolinen, jos noin tosiaan on.
Ilman lupaa avioliitto on juridisesti pätevä, mutta ei katolisen kirkon kannalta ja se voi aiheuttaa ongelmia mm. silloin kun lapset halutaan kastaa Italiassa katoliseen kirkkoon. Tarkemmin en tiedä mitä siitä voi seurata, mutta kirkkohihhulointiin se rajoittuu.
Minä olen tällainen kirkon oppiin uskomaton tapakristitty ja vaimo on kaverinsa innoittamana kiinnostunut buddhalaisuudesta. Naimisiin mentiin shintotemppelissä. Joku varmaankin nimittäisi tätä uskonnolliseksi elämysshoppailuksi.
Pidän uskonnollisista rituaaleista ja kulttuuriperinteistä, mutta sen parempi, mitä vähemmän ne vaikuttavat arkielämään. Moraalikin on universaali asia, joka ei tarvitse uskovien ristiriitaisia tulkintoja tuekseen.
Joskus leikillämme puhuimme, mitä mahdollisille lapsillemme opettaisimme. Olimme yhtämieltä, että opettaisimme eri uskontojen tapoja ja perusteita, mutta emme liittäisi lapsiamme minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseniksi. Päättäköön sitten aikuisena.
Mieheni on muslimi, minä tapakristitty, joskus jopa ateismiinkin päin taipuvainen. Mahdollisimman kaukana toisistamme siis olemme kai uskonnollisesti. Miehelle uskonto on tärkeä asia, tosin rukoilemassa hän ei käy kuin joskus harvoin perjantaisin. Itse haluaisin kovasti uskoa, olisihan elämä varmasti silloin huomattavasti helpompaa. Olen hyvin skeptinen luonnostani, joten en helpolla pysty ajattelemaan maailmaa yliluonnollisena.
Mutta asiaan. Menimme naimisiin maistraatissa Suomessa. Mietimme liiton vahvistamista myös imaamilla, mutta mieheni ei pitkän harkinnan jälkeen pitänyt tätä tarpeellisena. Noin vuotta ennen osallistuimme yhden hänen ystävänsä uskonnollisiin häihin Turkissa. Liitto päättyi niin nopeasti ja typerästi, että mieheltänikin kai meni maku islamilaisten häiden järjestämiseen. Itse en koskaan ole ajatellut viettäväni kirkkohäitä, joten maistraatti sopi minulle paremmin kuin hyvin.
Lapsia meillä ei vielä ole, koska minä en niitä ole halunnut. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä lapsettomaksi, joten kohta kai pitäisi aloittaa jos joskus jälkikasvua aiomme saada. Olemme keskustelleet paljon asiasta lähinnä uskonnon näkökulmasta. Kompromissina lapset eivät tule kuulumaan kummankaan uskontokuntaan ennen kuin itse niin haluavat. Saavat oppia asioita vapaasti molemmista uskonnoista, mutta lopullinen valinta tulee olemaan heillä. Mieheni tietysti ajattelee hieman naivisti, että he hänen näyttämällään hyvällä esimerkillä tulevat valitsemaan islamin, mutta minä en olisi siitä yhtään niin varma :) Lasten nimet ovat jo melkein valmiiksi mietittyinä ja ne tulevat olemaan molempien suuhun sopivia, ei suoraan kristittyjä eikä islamilaisia nimiä... tai sitten molempia :D
Aika paljon olemme uskonnon asioita miettineet. Etukäteen puhuminen on mielestäni paras tapa, ettei sitten tule suuria yllätyksiä myöhemmin. Toki niitä voi vieläkin tulla, mutta elämä on. Kunnioittaminen ja tilan antaminen onnistuu, kunhan molemmilla on tarpeeksi halua tehdä kompromisseja rakkauden tähden. Loppujen lopuksi tärkeintä suhteessa on kuitenkin kummpanien luonne, ei uskonto sinänsä.
Tervetuloa muuten palstalle. Juuri tuollaisia mielenkiintoisia, oikeasti mokusuhteisiin liittyviä aloituksia tämä palsta tarvitsee.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikki viranomaiset yms. tulevat pitämään lapsianne muslimeina. Siis sehän on itsestäänselvyys siellä. Toki muukin mahdollista on, mutta kannattaa miettiä etukäteen miten asian hoitaa.
Minun puolisoni on ateisti, vaikkakin asumme katolisessa maassa. Hän myös kuuluu kirkkoon. Itse olen luterilainen ja melko uskonnollinen. en kyllä käy kirkossa tai muutenkaan harrasta uskontoani muuta kuin oman pääni sisällä. Häistä ollaan puhuttu ja itse haluaisin kirkkohäät, kumppanini ei..mutta eiköhän tästäkin päästä yhteisymmärrykseen, koska minulle kirkkohäät ei ole ehdoton juttu, eikä kumppanilleni ole mikään ongelma mennä naimisiin kirkossa. Tuleville lapsille minä aion opettaa uskontoani, eikä miehelläni ole mitään asiaa vastaan. En heistä kuitenkaan mitään himouskovaisia opeta, mutta haluan kertoa Jumalasta ja opettaa iltarukoukset (samat, jotka minulle opetti oma äitini). En ole vielä tutustunut asiaan sen tarkemmin, koska asia ei ole ajankohtainen, mutta saattaa olla, että käytännön syistä tulevat lapsemme kastetaan katoliseen kirkkoon. Minulle ei henkilökohtaisesti ole väliä kuuluvatko lapsemme luterilaiseen vai katoliseen kirkkoon.
Älkää syöttäkö trollia!!!
Eiköhän ole kuitenkin parempi ajatus, että sinä lopetat. Ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Me olemme avioituneet maistraatissa, ja moskeijassakin olisi tarkoitus siunata avioliittomme. Mieheni on muslimi, minä en kuulu kirkkoon, mutta uskon Jumalaan. Kun on lapsien hankinnan aika, niin sitten sitä tietää enemmän asiasta. Olemme toki jo jonkin verran asiaa miettineet, mutta emme ole vielä päätyneet mihinkään ratkaisuun. Mutta en usko, että asiasta tulee ongelmaa, koska olemme molemmat aikuisia ihmisiä, ja osaamme keskustella asioista järkevästi. Molemmat ovat valmiita tulemaan puolitiehen vastaan. Kuumaa kesäpäivän jatkoa :o)
mistä löytyy ja voi kysellä tietoa avioliiton solmimiseen ja häihin ulkomaalaisen kanssa tai ulkomailla.
http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/YaBB.cgi?board=moni
Kiitokset hyvästä linkistä. :)
mieheni on muslimi,minä ateisti.menimme naimisiin maistraatissa,muusta vaihtoehdosta emme puhuneetkaan.lapset ovat jo koululaisia ja elämänkatsomusoppia opiskelevat siellä.eli ei mitään erityistä uskontoa.meillä on tilaa kummankin uskonnolle,uskonnottomuudelle koska arvostamme ja kunnioitamme toisiamme.ei meillä ole mitään tarvetta käännyttää toista.välillä keskustelemme kaikesta aiheeseen liittyvästä paljon ja mielenkiinnolla.
Olen kristitty ortodoksi, mies on muslimi. Emme ole kumpikaan kovin hartaita, vaikka aina silloin tällöin (ramadan ja paaston aikaan) yritämme "kilvoitella".
Häät on pidetty maistraatissa.
Lapsia ei ole olemme molemmat nuoria emmekä ole innostuneita lapsen hankkimisesta, vaikka pidämmekin lapsista (ainakin mies pitää, itse olen valmis hoitamaan toisten lapsia varsinkin maksua vastaan mutta harkitsen vielä pidänkö lapsista vai rahasta;D) Itselleni olisi tärkeää kastaa lapset ortodokseiksi. Mies toisinaan sanoo, että ei ole väliä mikä uskonto ja toisinaan sitten haluaa, että lapset olisivat muslimeita mutta se nähdään sitten. Sekään ei olisi paha, ettei kastaisi lapsia vaan antaisi heille virikkeitä eri uskonnoista ja sitten kun ovat tarpeeksi vanhoja (15-vuotiaita?) voisivat ruveta vaikka jedeiksi.
Kotonamme ei ole tunnuksia miehen uskosta mutta ikoneita löytyy. Mies pitää itse uskontoaan yllä käymällä perjantaisin moskeijassa. Itse yritän joskus taas osallistua pääsiäisyön Jumalanpalvelukseen voimatta pahoin suitsukkeiden hajusta.
Kiitos monista asiallisista ketjuista. (aloituksista ainakin;D)
Olemme menossa naimisiin kesällä. Mieheni on katolinen, minä luterilainen. Häät vietämme Suomessa, luterilaisessa kirkossa. Katolista kirkkoa emme ota mukaan koko juttuun, koska kummankaan meidän mielestä ei ole sopivaa, että kirkko "kiristää" pariskuntaa kastamaan lapset katolisen kirkon piiriin ja uskoon. Ennen häitä tarvitaan luterilaiseen kirkkoon ainoastaan esteettömyystodistus ja vakuutus esteettömyydestä (EU-maat). Esteettömyystodistuksen voi myöntää ulkomailla vaikkapa notaari.
Olemme molemmat uskonnon suhteen "käytännöllisiä", kuten perheemmekin, joten asioista ei ole tarvinnut erityisesti keskustella. Uskomme molemmat jokaisen ihmisen vapauteen valita oma uskonsa, joten emme halua katolista kirkkoa sitomaan meitä tai mahdollisia jälkipolviamme.
¡Mucha suerte!
Lupaa naimisiinmenoon ette katoliselta kirkolta tarvitse. Tarvitsette vain todistuksen miehesi esteettömyydestä mennä naimisiin.
Katolinen kirkko antoi meille myös saman kuvan naimisiinmenosta kuin teille. Täytyy käydä kurssi, tehdä kirjallinen sitoomus lasten kastamisesta katoliseen uskoon ja vihkimisen ollessa katolisessa kirkossa sopimus siitä, etteivät luterilaiset sukulaiseni saa osallistua kirkossa ehtoolliseen tai muutenkaan millään tavalla jumalanpalveluksen kulkuun. Meillä molemmilla tuli siinä vaiheessa mitta täyteen.
Tämä kaikki koskee huomaa ainoastaan katolista vihkimistä. Luterilaisin menoin teidän ei tarvitse kysellä katoliselta kirkolta yhtikäs mitään. Ja avioliittonne on varmasti yhtä validi.
Elikkäs meillä sama tilanne eteen tulossa jossain vaiheessa. Itse olen lut ja mies kat. ONNEKSI hän lähestulkoon viisveisaa kirkostaan ja itse myös katolisen opetuksen juttuihin tutustuttuani hetimiten totesin, ettei lapsiani tulla koskaan viemään edes lähelle katolista kastemaljaa :)
Itse en koskaan voisi opettaa ja kasvattaa lapsiani sellaisen uskonnon mukaan, johon en itse usko ja jonka opetuksia en itsekkään voi ymmärtää. Tämän olen heti suhteen alkuvaiheessa tehnyt selväksi ja mieheni on samaa mieltä ollut katolisen kirkon harjoittamasta 'rasismista' muita kristyttyjä kohtaan. Viime keskustelussa sanoi jopa olevansa itsekkin valmis kääntymään luterilaiseksi, mikäli minä sitä haluan. Itse en ole himouskovainen, vaan ns. tavis, eli tykkään käydä jouluisin kirkossa muissa kirkollisissa tilaisuuksissa; omasta mielestä oma kirkkomme ei olekaan koskaan tähän mennessä vielä antanut YHTÄÄN HYVÄÄ SYYTÄ kääntyä ateistiksi ja erota kirkosta, koska juuri esimerkiksi se katolinen tuputus, hapatus, uhkailu ja kiristäminen puuttuu.
Asia, jota toki mietin oli lastemme koulunkäynti ja uskonnonopetukseen osallistuminen mieheni maassa, mikäli siellä tulemme siinä vaiheessa asumaan, mutta ne ovat sen ajan murheita sitten.
Toivon teille (ap) hyvää jatkoa, äläkä lähde mukaan tuohon kiristystouhuun, mikäli olet itse vähänkin sitä vastaan. Katoliset ovat touhunneet kuitenkin omiaan jo koko maailman sivun ;)
Itse olen luterilainen, mieheni muslimi. Naimisiin menimme maistraatissa ja juhlimme sekä täällä Suomessa että hänen kotimaassaan ihan perinteiset hääjuhlat (täällä suomalaisittain, hänen kotimaassaan sen maan tavalla), ei kuitenkaan kummassakaan maassa mitään uskonnollista juhlaa.
Nyt meillä on jo lapsikin, ja minulle oli tärkeää että lapsi kastettaisiin. Miehelläni ei sitä vastaan mitään ollut, tiesihän hän miten tärkeä asia se minulle oli.
Tulevaisuudessa olemme sopineet että molemmat voivat kertoa lapselle uskonnostaan, mutta kumpikaan ei yritä lasta väkisin johonkin uskontoon saada uskomaan. Eli lapsi saa itse valita myöhemmin haluaako sitten edelleen kuulua kirkkoon vai mitä. Mielestäni on tärkeää että lapsen omia mielipiteitä ja valintoja tullaan kunnioittamaan, eihän omaa uskoaan voi automaattisesti toiselle siirtää. Kasteen halusin lähinnä, koska on mielestäni kaunis juhla ja hieno perinteinen tapa antaa nimi.
Siis lapsi kastettiin kuitenkin sinun uskontoosi?
Miehellä ei ollut siinä mitään vastaan sanomista?
Yleensähän lapsen uskonto noissa muslimi piireissä tulee lapsen isän mukaan.