Tapasin miehen ja ollaan treffattu ens.tapaamisen jälkeen vaan kerran ja hän haluis jo alkaa seurustella (oon ilmeisesti niin ihana ;D ) Mutta mulla ei oo oikein sen kummempia fiiliksiä häntä kohtaan, ei etes ihastumista. Oon 22 ja vain yksi seurustelusuhde takana. Olin kovin ihastunut siihen mieheen, mutta olosuhteiden pakottamina ei voida olla yhdessä. Mies oli kyllä aika valehtelija ja vittumainenkin joskus, silti tykkään hänestä vielä..
Taidan olla klassinen "naiset rakastuvat renttuihin" -tapaus. Siis tää poikaystävä ehdokas on oikein kiltti ja kohtelias. Hänellä tuskin on kovin paljon kokemusta naisista (suutelun perusteella..)
Lähinnä kysyn että kun ihmiset tuntuvat seurustelevan monien kanssa elämänsä aikana niin mistä tiedätte että haluatte olla juuri sen tietyn kanssa kimpassa?? Voisinko antaa tälle miehelle mahdollisuuden paremman tutustumisen jälkeen ja koittaa jos alkaisin pitää hänestä. Siis ihan sinällään myös molempien kokemuksen takia. Kesäheila vaan, ei sen kummempaa. Naiseksi olen aika miesmäinen luonne, kartan sitoutumista ja sitä että pitää jollekkin menot selvittää jne.
Tää on just tätä mun tuuria että kun joku haluis mut en halua häntä.. Tiedän että järkevintä olis päästää hänet muita metsästää, mutta entä jos alkasinkin tykätä hänestä, siis mistä sen voi parin tapaamisen jälkeen tietää..?!?
Taidan olla klassinen "naiset rakastuvat renttuihin" -tapaus. Siis tää poikaystävä ehdokas on oikein kiltti ja kohtelias. Hänellä tuskin on kovin paljon kokemusta naisista (suutelun perusteella..)
Lähinnä kysyn että kun ihmiset tuntuvat seurustelevan monien kanssa elämänsä aikana niin mistä tiedätte että haluatte olla juuri sen tietyn kanssa kimpassa?? Voisinko antaa tälle miehelle mahdollisuuden paremman tutustumisen jälkeen ja koittaa jos alkaisin pitää hänestä. Siis ihan sinällään myös molempien kokemuksen takia. Kesäheila vaan, ei sen kummempaa. Naiseksi olen aika miesmäinen luonne, kartan sitoutumista ja sitä että pitää jollekkin menot selvittää jne.
Tää on just tätä mun tuuria että kun joku haluis mut en halua häntä.. Tiedän että järkevintä olis päästää hänet muita metsästää, mutta entä jos alkasinkin tykätä hänestä, siis mistä sen voi parin tapaamisen jälkeen tietää..?!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun mielestä ei kannata alkaa seurustella jos sitä vähänkin epäilee mielessään. Siin periaattees pettää sitä toista jos teeskentelee että pitää siitä vaikka vasta yrittää alkaa pitämään. Sattuu vaan toiseen viel enempi kun toinen huomaakin ettei tunteet kasvanutkaan missään vaihees tarpeeks.
Kyllä sen sitten tietää kun oikeesti haluaa olla jonkun kanssa.
Olen huomannut, että on todella yksilöllistä. Kannattaa opetella tuntemaan itsensä tässäkin asiassa.
Itsellä voi kestää kauankin, että rakastun tai edes ihastun. Jotkut taas lopettavat eka treffeihin, jos ei tunnu missään.
Kuulostaa ehkä, että olisit vielä sen verran tunteissasi kiinni edellisessä renttupojassa, että et osaa fokusoitua tähän kilttiin heppuun. Voi olla, että jonkinlaista tunnetta pukkaisi myöhemmin tai sitten ei. Takuita ei ihmissuhteissa saa.
Kokemuksen takia en suosittele seurustelemaan, varsinkin jos toinen on oikeasti rakastunut.
voi tietää, kuinka pitkään kenenkin kanssa kestää. Mutta muuten mä ainakin jotenkin tunsin että tää nykyinen on joku jonka kanssa haluaa olla, vaikka välillä yhdessä vaiheessa suhde olikin katkolla. Sun on vaan itte päätettävä mitä teet.
Poikaparka on klassinen kiltti poika, joka ei siis miellytä sinua. Kannattaa kartuttaa ensin kokemusta vittupäistä ja epäluotettavista alfauroksista ja rikkoa itsensä ihan paskaksi. Tätä kannattaa jatkaa seuraavat 10 vuotta, kunnes olet katkera yksinhuoltaja. Sen jälkeen tiedät jo varmasti mitä haluat elämältä, ja voit ottaa tällaisen kiltin pojan ovimatoksesi huolehtimaan kaikista juoksevista asioista!
Ärähdyksessä piilee totuutta. YH:t ihmettelee miksi ei kelpaa, mutta kun track record on sitä että nuorena ihannointiin renttuja ja potkittiin munille tavallisia kavereita, niin rupeaa valkenemaan. Ei kukaan halua viettää aikaansa ihmisen kanssa, joka on viettiensä vietävänä kuin banaanikärpänen, ei tiedä mitä haluaa ja vinkuu sitten elämän potkivan päähän, kun ei sitä itse pysty hallitsemaan. Menkööt vaikka varoituksena niille, jotka yrittävät näitä alfauroksia 'kesyttää'.
No tuollainen tulevaisuus ei ole kyllä suunnitelmissa.
Ei mua huoleta se sen kiltteys vaan se, että tälläsen reilun viikon tuntemisen aikana en ole ihastunut häneen. Mietin että kestääkö siinä vähän aikaa että tunteet herää. Menetin läheisen ihmisen jokunen vuosi takaperin ja sen jälkeen oon huomannut että on vaikea alkaa tykkäämään kenestäkään (niin kaveri pohjalta kuin muitoinkin) jos sekin vaikka sit kuolee.Mutta eihän sitä menettämisen pelossa voi elää, tiedän kyllä.
Oishan sellanen kiltti poitsu kiva, pitäs varmasti kuin kukkaa kämmenellään. Sil on omaa työansiota ettei oo mikään sos.pummi.
Pitää varmaan tutustua paremmin ja nähdä muutenki kun nämä kaksi kertaa, jos ei vaan tunteet herää niin sit annan mennä menojaan.
kun kerran joku osaa kirjoittaa, eikä heti vedä palkoja nenäänsä :D
Ei mutta totta puhuen, jos ei kiinnosta, niin sitä on vähän vaikeaa alkaa herättelemään sitä tunnetta. Ikävä juttu sille kundille, vaikuttaa klassiselta one-way-ihastukselta. Kannattanee lempata jätkä sillälailla lempeän jämäkästi, ennen kuin raukka ehtii luulemaan että sä pidät siitä. Sellainen kattellaan-asenne tekee paljon pahempaa vahinkoa, jos poitsu on toivottomasti lääpällään (been there, done that).
Mutta toivottavasti selkiytyy, tsemppiä pelikentille!
Jokunen seurustelukumppani on elämääni mahtunut ja nyt kun olen sen "oikean" tavannut, niin sen kyllä ainakin tietää.. Se vaan on niin "itsestään selvää" se yhdessä olo. Molemmat rakastavat, molemmat haluavat olla mahdollisimman paljon yhdessä, ne ihanat katseet ja koskettelut ja pusut ohimennes, huumori saman tyylistä ja molemmat pystyvät olemaan ihan omia itsejään. Onnellinen olo nukkumaan mennes ja herätes. Osaa antaa anteeksi eri tavalla, "helpommalla". Vaikee tarkoin selittää sitä, mutta se on vaan se yhteenkuuluvuuden tunne. Sen tietää kun sen oikean kohtaa..
Sitten taas nää edelliset suhteet, ne on aluksi tuntunut kivoilta, olen ullut "onnellinen" ja on tuntunut siltä, että siitä voisi tullakkin jotain pidempiaikaista. Mutta nyt jälkeenpäin ajatellen huomaan niistä puuttuneen sen yhteenkuuluvuuden tunteen ja sen onnellisuuden, minkä nyt olen saanut kokea.
Itse olen sitä mieltä, ettei suhde kehity jos ei oikeasti ole ihastunut jne.. Jos ei ole ihastunut ja alkaa seurustella kumminkin "kivan" tyypin kanssa, niin hänestä alkaa etsiä vikoja väkisin jossain vaiheessa ja sitä kautta haluaa erota.
Varmasti on poikkeuksia, en sitä epäile! :)
Tässä vain kokemuksiani..
Ai niin, unohdin tän yhden tärkeän jutun.. Kun tapasin tämän nykyisen mieheni, niin en ihastunut häneen ekalla tapaamisella, mutta toisella kyllä jo.. :) Että kyllä sen aika pian tietää mutta kannattaa muutaman kerran tavata häntä kaverina ja katsoa. Älä heti tyrmää mutta älä anna turhia toiveitakaan! =)
Tutustu kunnolla ensin, mutta jos sä olet vähänkin epävarma ja tunnet että se on liian kiltti ja herrasmies sun makuun, niin anna olla, äläkä näytä kiinnostumista sitä kohtaan. Parempi kummankin kannalta silloin.