Suosittelen jokaista muslimiehistä haaveilevaa lukemaan tämän.Olkoon kirjoitukseni jonkilainen varoitus, jottei yksikään nainen soruisi samaan typeryyteen kuin minä ja rakastuisi muslimiin etelänlomallaan.
Kerron tarinan pääpiirteittäin. Viisi vuotta sitten kun olin 26v. lähdin ystäväni kanssa Alanyaan tarkoituksena lomailla ja ehkä pitää hauskaa paikallisten miesten kanssa. Jo toisena lomapäivänä tapasin Osmanin (nimi muutettu). Iloinen hymy, suuret ruskeat silmät ja valkoiset hampaat sekä suu joka lausui kohteliaisuuksia koko ajan. Rakastuin heti. Harrastimme seksiä koko lomaviikon. Haikeat hyvästit. Osman sanoi tulevansa perässäni Suomeen.
Kuukauden päästä hän sitten tuli aluksi turistiksi, mutta haki pian oleskelulupaa. Hän sai työpaikan pikkuserkkunsa pitseriasta ja muutti pysyvästi Suomeen. Me olimme alkaneet seurustella.Elämä oli yhtä juhlaa. Vanhempani eivät kestäneet tilannetta ja varoittelivat minua turkkilaisesta miehestä en kuunnellut, vaan välit heihin ja moniin muihin sukulaisiin katkesivat haukuttuani heidät julkisesti "suvaitsemattomiksi paskoiksi". Osa ystävistänikin alkoi kartella minua. En välittänyt, vaan menin Osmanin kanssa naimisiin.
Kaikki muuttui jo häitä seuranneena päivänä. Miehestäni tuli sairas hirviö. Aloin saada huudot ja nyrkiniskuja pienistäkin "virheistä". Hän alkoi valvoa pukeutumistani ja sain lähteä ulos vain peittävissä asuissa, koska islam määrää niin. Kaikkea, myös hakkaamista hän perusteli islamilla. Rippiraamattuni lensi silmieni edessä roskikseen. Mieheni kaverit valtasivat olohuoneemme ja sain kuulla heiltäkin herjoja.
Yli kaksi kuukautta siedin helvettiä ennen kuin pakkasin laukkuni ja pakenin ystäväni luo. Osman soitti ja huusi puhelimeen ja vaati minua palaamaan. Palasin vain poliisien seurassa hakemaan tavaroitani. Rikosilmoitusta en tehnyt, sillä pelkäsin, että minua alettaisiin vainota. Onneksi Osman kavereineen jätti minut rauhaan. Myöhemmin kuulin, että hänellä oli ollut koko ajan toinen nainen.
Vasta nyt elämä alkaa olla tasapainossa ja minulla on ihana suomalainen miesystävä, johon voin luottaa. Välit vanhempiin jäivät kuitenkin etäisiksi ja yhä pelkään liikkua vanhalla kotiseudullani. Osman jätti minuun syvät henkiset arvet.
Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä.
Kerron tarinan pääpiirteittäin. Viisi vuotta sitten kun olin 26v. lähdin ystäväni kanssa Alanyaan tarkoituksena lomailla ja ehkä pitää hauskaa paikallisten miesten kanssa. Jo toisena lomapäivänä tapasin Osmanin (nimi muutettu). Iloinen hymy, suuret ruskeat silmät ja valkoiset hampaat sekä suu joka lausui kohteliaisuuksia koko ajan. Rakastuin heti. Harrastimme seksiä koko lomaviikon. Haikeat hyvästit. Osman sanoi tulevansa perässäni Suomeen.
Kuukauden päästä hän sitten tuli aluksi turistiksi, mutta haki pian oleskelulupaa. Hän sai työpaikan pikkuserkkunsa pitseriasta ja muutti pysyvästi Suomeen. Me olimme alkaneet seurustella.Elämä oli yhtä juhlaa. Vanhempani eivät kestäneet tilannetta ja varoittelivat minua turkkilaisesta miehestä en kuunnellut, vaan välit heihin ja moniin muihin sukulaisiin katkesivat haukuttuani heidät julkisesti "suvaitsemattomiksi paskoiksi". Osa ystävistänikin alkoi kartella minua. En välittänyt, vaan menin Osmanin kanssa naimisiin.
Kaikki muuttui jo häitä seuranneena päivänä. Miehestäni tuli sairas hirviö. Aloin saada huudot ja nyrkiniskuja pienistäkin "virheistä". Hän alkoi valvoa pukeutumistani ja sain lähteä ulos vain peittävissä asuissa, koska islam määrää niin. Kaikkea, myös hakkaamista hän perusteli islamilla. Rippiraamattuni lensi silmieni edessä roskikseen. Mieheni kaverit valtasivat olohuoneemme ja sain kuulla heiltäkin herjoja.
Yli kaksi kuukautta siedin helvettiä ennen kuin pakkasin laukkuni ja pakenin ystäväni luo. Osman soitti ja huusi puhelimeen ja vaati minua palaamaan. Palasin vain poliisien seurassa hakemaan tavaroitani. Rikosilmoitusta en tehnyt, sillä pelkäsin, että minua alettaisiin vainota. Onneksi Osman kavereineen jätti minut rauhaan. Myöhemmin kuulin, että hänellä oli ollut koko ajan toinen nainen.
Vasta nyt elämä alkaa olla tasapainossa ja minulla on ihana suomalainen miesystävä, johon voin luottaa. Välit vanhempiin jäivät kuitenkin etäisiksi ja yhä pelkään liikkua vanhalla kotiseudullani. Osman jätti minuun syvät henkiset arvet.
Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jospa keksisit paremman provon ensi kerralla. Kaikki stereotypiat samassa sadussa ja vielä uskoo jonkun menevän noin helppoon...
Jep, väkivaltaisia ja omistushaluisia miehiähän ei voi olla olemassa? Mahdoton ajatus. Jokainen saa vetää omat johtopäätöksensä, ei kai kukaan kuvittele että tämä tarina pätisi kaikkiin ihmisiin?
Paras johtopäätös tästä lie että parempi ettei sählää etelän lomakohteissa ja solmi suin päin suhteita ennenkuin todella tuntee ihmisen ja tajuaa mitkä ovat monikulttuurisen suhteen haasteet. Samoin lienee parasta seurustella PITKÄÄN kumppaninsa kanssa ennen naimisiinmenoa jotta todellinen luonne tulee esiin. Suositeltavaa tietysti myös asua yhdessä riittävän pitkä aika ennen naimisiinmenoa jotta selviää minkälainen ihminen on arkielämässä ja voiko todella elää hänen kanssaan samassa taloudessa loppuelämänsä.
Suurin syy ihmisten avioeroihin on hätiköidyt avioliitot jotka solmitaan hetken huumassa.
Olen 38-vuotias nainen. Lahdin -94 vuonna kolmen ystavattareni kanssa lomalle Turkin Alanyaan. Tapasin heti ekana iltana Ali Osmanin (nimi ei ole muutettu). Hän kuljetti minua ja ystaviani kaksi viikkoa paikasta toiseen ja auttoi meita kaikessa minka tyoltaan ehti. Ihastuin hanessa kaikkeen, tummiin silmiin, hymyyn, empaattisuuteen, ystavallisyyteen. Emme harrastaneet seksia. Kirjoittelimme kirjeita miltei paivittain vuoden ajan ja vuoden paasta kesalomallani ostin menolipun.
Nyt olen asunut 11 vuotta Turkissa, Antalyassa, naimisissa 10 vuotta. Meilla on kaksi poikaa, 4 ja 6 vuotiaat. Mieheni on muslimi ja olen tehnyt myonnytyksia vuosien aikana. Mieheni on oppinut nauttimaan perhejouluistamme Suomessa. Ei syo kinkkua, mutta mummon imelletty perunalaatikko on herkkua. Meilla on ollut vuosien saatossa kriisimme, kerran olen pakannut laukkuni ja ollut lahdossa poikien kanssa Suomeen, mutta rakkaus ja mieheni vilpiton halu jatkaa kanssani sai minut jaamaan. Se, etta kestaako tama suhde loppuelamaa, selviaa kun elama on ohi. Ei elamani ole pelkkaa paistetta, mutta kaiken arvoista. Miehellani on kohtuu hyva tyo pienen hotellin johtajana, mina en ole loytanyt alaani vastaavaa, mutta palkkani on kuitenkin mukava lisa ja tyo pitaa minut virkeana.
Tiedan, ettei se kun kaikki on ihan tavallisesti, kiinosta ketaan. Vain negatiiviset asiat saavat haaskalinnut paikalle.
Kun rakastuu ja menee naimisiin kotimaisen tai ulkomaalaisen kanssa, onnistuminen ja epaonnisuminen ovat mahdollisia.
Terveiset kaikille tutuille, jotka tunnistivat.
Tarja
Minä olen naimisissa Intialaisen kanssa ja ystävätäreni Turkkilaisen kanssa.
Meillä kummallakaan ei ole sen kummempia suhdekriisejä kuin suomalaisten kanssa on joskus olleena ollut.
Onpa tosi hauska kuulla suomalaisesta Antalyassa. Aina vaan tuntuu, että kaikki asuu Alanyassa. Me asumme vakituisesti Suomessa, mutta toinen koti on Antalyassa, Guzelobassa.
Heti kun ulkomaalainen,komea mies lausuu kohteliaisuuksia niin heti joku typerä nainen on lääpällään! Ei mietitä,että mitkä miehen motiivit ovat ym?! Huh huh..Kyllä oli sulle ihan oikein. Toivottavasti opit edes jotain!
miljoonien ihmisten luonteesta? Myönnä pois, teit väärän valinnan ja se kertoo enemmän sinusta kuin turkkilaisista miehistä tai saati otsikossa mainitsemastasi islamista. Uskomatonta paskaa!