Mistä syistä olette jatkaneet suhdetta kun teitä on petetty? Mistä olette löytäneet voimaa luottaa toiseen uudestaan?
Mistä syistä olette jatkaneet syhdetta?
minä vain
111675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täydellistä luottamusta ei ikinä saa takaisin. Ne on jatkossa ihan pienen pieniä asioita jotka rikkovat sitä luottamusta enempi ja tuo pettämisen mieleen aina vaan. Rikkinäisemmäksi vaan ajankuluessa menee. Itseluottamus menee siinä ohessa kokonaan, kaiken kyyläämisen ja kyttäämisen seurauksena muutenkin tulee yli vainoharhainen puolisoaan kohtaan. Ajan mennessä enempi eteen päin sitä turtuu siihen, mutta luottamus ei palaa, sitä vain lopettaa asioista välittämisen ja minulle kävi niin että lopetin itsestänikin välittämisen. Millään muulla kuin lapsillani ei ole väliä tänäkään päivänä. En välitä missä mieheni kulkee tai mitä tekee. Minä elän ns. vain lapsilleni. Sitä jatkamista tai lopettamista ei edes ajattele, sitä vain on. Nyt turtana mietin että olisi pitänyt erota heti kun pettämine tuli ilmi. Nyt ei jaksa ajatella edes asiaa, olkoot asiat näin kun nyt ovat. Jos herään jonakin päivänä tästä turtumuksesta ja saan itseni potkittua hereille, on suurempi mahdollisuus että jätän mieheni kuin jäisin hänen kanssaan loppu elämää viettämään.
Jos ihan suoraan sanotaan, olisin heivannu sen kevytkenkäisen naisen mäkeen, mutta nämä asiat pidättelee:
* oma lapsi, joka erittäin rakas ja joka vielä liian pieni kantamaan aikuisten toisilleen aiheuttamaa murhetta, ja lähteminen vaikuttais tähän ihmistaimeen koko loppuelämäkseen
* oma koti, hyvä sellainen jossa viihtyy oikeesti, mihinkään hikiseen yksiöön en lähde edes tilapäisesti
* velkaantumisen kammo, ei kertakaikkiaan enää halua sitä velkataakkaa harteilleen jonka on jo saanut hyvin hallintaan, eroaminen tarkoittaisi entistä syvempää "liittoa" pankin kanssa, no thanks!
* yhteiselämä, pitkä sellainen, on sujunut kuitenkin kokonaisuudessaan melko hyvin, kuten seksi (parempaa tuskin koskaan saisin), samoin vaimon "palvelut" kuten kodinhoito jne. ;), vaikka virheensä olikin perustavaa laatua oleva, pakko se vaan on jotenkin suodattaa. Ja sitäpäitsi nyt menee jo paremmin vaikka entiseen ei olekaan mitään paluuta enää.
* jos eroaisi, olisi edessä myös uuden naisen etsiminen, ja se se vasta olisikin melko ponnistus, tälleen yli 40-v iässä, mitä olis tarjolla: eronneita, karanneita, yh-äitejä, liittoonsa kyllästyneitä samanikäisiä/vanhempia rouvasia, no thanks!
Siinä nyt niinku aluksi. En sano, että tämä on lopullinen ratkaisuni, mutta toistaiseksi ainakin mennään näin. Jos tunnepuoli aiheuttaa jommassa kummassa kuitenkin ylipääsemättömän probleemin, niin sitten tilannetta on mietittävä uudelleen eroamisen kannalta.
vaikka olenkin nainen, vähän vivahde-eroja kylläkin.
"samanikäisiä/vanhempia rouvasia,"
Että parikymppistä "teinipersettäkö" sitä pitäisi keski-ikäisen miehen saada? Kyllä näitä on baarissa nähty kun äijät juoksee nuorten tyttöjen perässä, viimeksi kun taas oltiin työporukalla baarissa niin juuri itseni ikäinen nelikymppinen mies tuli tarjoilemaan drinkkiä 21-vuotiaalle työporukkamme juniorille ja oli niin mielin kielin.. Ja jutteli mukavia. Tyttö vastusteli pelkän drinkin ottamistakin ja kun lopulta myöntyi, sanoi tiukasti ettei aio sitten lähteä mihinkään jatkoille.. Noh, näkihän sen ettei tämä äijä uskonut.
Myöhemmin illalla äijä haukkui tytön huoraksi, pillun pihtaajaksi ja kaikeksi todella rumaksi mitä ei aikuisen miehen pitäisi enää suustaan päästää - tyttö ei ollut edes koskenut mieheen, puhumattamaan flirttauksesta. Sai muuten meidät keski-ikäiset naiset kuohahtamaan niin että joutui lähtemään käpälälautaan..
On se kumma kun pitää mennä lähes lapsiin sekaantumaan! Näitä tapauksia löytyy kymmenittäin..
ymmärsit sitten omalla tavallasi tuon. jos kyseessä on Rouva on tämä siis naimisissa jonkun Herran kanssa ja luoja paratkoon, kenenkään liittoa en lähde sotkemaan millään tasolla vaikka olisinkin eronnut (mitä en vielä ole) ja vailla naista.
jotenkin tässä omassa kokemuksessa on aivan tarpeeksi näyttöä siitä mitä jälkeä syntyy kun oma Rouva harrasti salaista aktiviteettia minulle tuntemattoman Herran kanssa.
ja vielä: teiniprinsessat luen lapsiksi, siis parikymppiset ja alle, murkkuikäkin oikeasti ihmisellä päättyy vasta täytettyään 30 v (joillakin ei pääty vielä silloinkaan).
mutta hyvä kesää sulle kuitenkin!
vaikka väittää, että itselläsi on ollut puolta enemmän salaista aktiviteettia kuin vaimollasi. Uskallatko tunnustaa?
kerron sinulle totuuden joka ei pala tulessakaan: 17-v aviossa saman naisen kanssa ja avioliittoa edelsi n. 2-v kihlaus ja tänä aikana en ole ensimmäistäkään kertaa pettänyt vaimoani!!! en vaikka tarjottu on, monesti.
olen nääs sen verran konservatiivi näissä asioissa, siis periaatteen mies. et revi siitä sitten.
ja suven jatkoa sullekin. end of story
vain varmistuakseni että voin pitää sinusta yhtä paljon kuin ajattelinkin ;-)
Kiitos sulle aurinkoiseni! :)
Petos tapahtui 90-luvun puolella. Vieläkään en ole antanut anteeksi, koska en kykene ymmärtämään, miksi puolisoni teki mitä teki.
Anteeksi en tule myöskään antamaan, vaikka puolisoni niin kuvittelee minun jo tehneen.
Olen jopa leikitellyt ajatuksella, että hylkään vaimoni tämän heikkona hetkenä. Kostoksi.
Joku päivä pakkaan kamani ja lähden, kun nainen luulee, että meillä oli kaikki hyvin.
Saa maistaa omaa lääkettään. Hajotkoon siihen.
ei rakkaus siihen hävinnyt, vaikka tuska oli kyllä kova. Halusin jatkaa, mutta täysin rehellisin ehdoin. Uskon, että ihminen voi erehtyä ja oppia erehdyksestään. En itsekään ole täydellinen. Välillä on vaikeaa vieläkin, mutta päivä päivältä paremmin.
Vanhaa liittoa ei helposti romuteta. Ymmärtää toisen harhapolun vaikkei hyväksykään. Tulossa saattaa olla molemmillla lopulta yksinäinen vanhuus. Jos teemme virheen, toivomme kaikki saavamme ne anteeksi.